lauantai 12. elokuuta 2017

Nostanpa kissanhäntää ja olen polleaa poikaa!

Sain tänään sitten valmiiksi 4-vuotisen projektini. Suunnitteluun meni 3 vuotta ja 11 kuukautta. Toteutukseen meni kuukausi tai oikeastaan muutama päivä. Se kun meikäläinen on hitaasti käynnistyvää sorttia tuon työnteon suhteen. Ruokailuun olen ripeä ryhtymään ja telkkarin katsomiseen. Nukkuminenkaan ei vaadi pitkää suunnittelua kunhan sänky vaan on lähellä.

Mietiskelin, että olenko tehnyt oikeastaan mitään mökillämme viimeisen reilun kymmenen vuoden aikana, jonka olen ollut työstä joutavana. No päätin ottaa kameran käteen ja ikuistin muutamia juttuja, jotka olen pääoson tehnyt omasta päästäni tai paremminkin puutavarasta, jotka asiat läheiseni usein yhdistävät. En tykkää siitä!

Pihapiirimme sisältää 5 rakennusta, joista 2 on vanhaa ja 3 uutta. Myös vanhat rakennukset ovat kokeneet vuosien saatossa täydellisen uudistamisen. Isompiin asioihin ovat erittäin suurella panoksella osallistuneet kaikki lankomieheni ja tietenkään ilman naisellista työnjohtoa hommista ei olisi tullut mitään. Nuo pienemmät askartelun tuotokset ovat kuitenkin minun omin pikkukätösin (paksuilla nakkisormillani) näperreltyjä.

Ja tässä kuvasatoa ...


Yllä olevaa  pöytää suunnittelin niin kauan, että huolimatta tarkkaan harkitusta ja huolellisesta säilytyksestä, lankut kerkisivät hieman vääntyä. Onneksi kotikontrolli ei ollut niin vaativa, että pöytä olisi mennyt hylkyyn. Tänään se sitten kannettiin tupaan ja asianmukaisesti kastettiin limonaadimehun kilistelyllä. Ainakin toistaiseksi pöytä on kestänyt jopa kyynärpäällä nojaamisen.


















Tuvan pöytää suunnitellessani, pakersin pari vuotta sitten kasaan pöydän terassille ja jämäpaloista syntyi pieni penkki. Penkki kestää myös minun istumapainoni.



Pyykin lajittelulaatikollekin oli tarvetta, joten vanhoista listan ja laudanpätkistä syntyi runko ja jämälevyistä seinät laatikolle.


Mökin varastosta löytyi  edellisen omistajan jättämä Nokian kaapelilaatikko. Se vaati hieman ehostamista ja kannen, ja valmista tuli.

Em. kahden laatikon koristelun hoiti kotihengetär omatessaan minua merkittävästi enemmän visuaalisen suunnittelun lahjoja.


Mökkivaatteiden helppo ripustaminen aiheutti omat ongelmansa, eikä niitä aina malttanut asetella isoon naulakkoon. Ulko-oven vierellä olevan peilin alta löytyi mukava tila seinän paneelilaudoista muotoillulle naulakolle. Sieltä se meikäläisen pusero yleensä löytyy nopeasti.


Kapea makuukamari ei antanut mahdollisuutta yöpöydille, joten jotain oli keksittävä. Ja taas löytyi käyttöä jämälaudoille.

Kuva tuli hieman vinoon, mutta molempien yöpöydät ovat kyllä suorassa ja tiukasti seinällä kiinni. Syvyyttä alatasolla olisi vaan saanut olla hieman enemmän.


Nuo siniset suunnittelin juniorin kanssa kaksin ja ne kuuluivat osina t-paitoihin, jotka painatimme muistoksi isä-poika-matkastamme. Vasemman puolisessa paidankappaleessa on lueteltu matkareittimme vuonna 2005.

SkyDive liittyy 3,6 kilometrin korkeudesta tekemiimme tandemhyppyihin Mojaven autiomaassa, Kaliforniassa.




 Vuosia sitten innostuin rakentelemaan jämälaudoista oravanmökkejä. Niitä syntyi vajaa 10 kappaletta, jokainen hieman erilaisia. Kuvan mökissä oli alkujaan pohjalevyssä myös aita.

Mökki sai värityksen viime kesänä muiden rakennusten mukaan.


Tässä em. mökki muutamia vuosia aiemmin alkuperäisessä kuosissaan. Mökissä oli välillä melkoista ruuhkaa. Pähkinät saivat kurret liikkeelle.

















Yhtenä kesänä ostettiin erään maanviljelijän heinäseipäät ja niille onkin löytynyt monenlaista käyttöä. Rakentelin niistä mm. riukuaidan. Aitaan meni n. 200 seivästä. Pystyseipäät hiillytin asianmukaisesti polttamalla.

Oikeanpuoleisessa kuvassa on jätesäkkiteline. Etuseinä lähtee nostamalla irti ja normaalijätesäkki sopii kauluksen ympärille. Nyt telineessä on multasäkki, jolle on koukut sisäpuolella.


 Nuo varastorakennuksen aluslaudat ovat aiheuttaneet monellakin tavalla murheita. Niitä aikanaan paikoilleen naulatessani iskin kipeästi sormeeni (tuskin sormeen pystyy muulla tavoin iskemään kuin kipeästi). Puhuin tuhmia!

Toinen kerta oli tämän kesäinen maalausurakka. Nuo höyläämättömtä laudat olivat ... hankalat maalata.


Varsinaista mökkiä kun uudistettiin jäi väliseinistä ylimääräisiä hirsiä. Niistä näpertelin kohtuullisen kestävät portaat. Eivät ole nimittäin vielä pettäneet kenenkään alla!








Mökin terassin seinällä on kännyköiden edeltäjä. Se pirisee kampea kiertämällä, mutta yhteyksiä sillä ei enää saa.


Ja lopuksi vielä muutamat muistot lapsuudestani. Tosin noita ei enää silloin käytetty, mutta kotikylälläni oli useampiakin henkilöitä, jotka omasivat tuohenkäsittelytaidon.

lauantai 5. elokuuta 2017

Savonlinna, suunnattoman kaunis kaupunki!

Olen viettänyt lomiani ja kesiäni Savonlinnassa jo 40 vuoden ajan. Kesämökkimme löytyi kaupungista 17 vuotta sitten. Tuona aikana olen lyönyt useita kertoja vasaralla sormeeni, tippunut tikapuilta, kokenut ampiaisen pistoja, altistunut hyttysten ja paarmojen puremille sekä ennenkaikkea tutustunut paikalliseen terveydenhuoltoon ja apteekkeihin, kiitos rakentamis- ja askarteluharrastusteni.

Eli kyllä olen pyörinyt Savonlinnassa rutkasti ja syönyt yhden jos toisenkin lörtsyn (paikallinen "lihapiirakka", älyttömän hyvä). Kaupungin nakkikioskit ovat tulleet hyvin tutuiksi. Suurin harmituksen aihe oli muutamia vuosia sitten Viremon nakkikioskin toiminnan loppuminen. Jos Turun Sinappia ei olisi aikoinaan keksitty, olisi Viremon sinappi valloittanut maailman. Savonlinnan nakkikioskit ja ruokakauppojen lihatiskit ovat jättäneet minuun pysyvät jäljet, vyötärön seudulle. Yritin kuitenkin hetken etsiä vaihtoehtoja ruokavaliooni mökin lähialueiden metsistä, mustikoiden, karpaloiden, puolukoiden, vadelmien ja erilaisten sienten muodossa. Rakennuspuuhissa loukkaantunut selkäni kuitenkin armahti minut noista kumartamispuuhista ja pääsin keskittymään makkaran grillaukseen.

Olavinlinnan rakentaminen aloitettiin 1475
Jokainen tuntee varmaan Savonlinnan Olavinlinnasta ja siellä vuosittain järjestettävistä oopperajuhlista. Kaupungin historiasta mainittakoon sen verran, että Savonlinna sai kaupunkioikeudet 1639 Pietari Brahen aloitteesta. Maa-alueen omistusmuutosten vuoksi kaupunkioikeudet menetettiin vuonna 1683. Sen jälkeen aluetta ja Olavinlinnaa hallitsivat vuoroin venäläiset ja vuoroin ruotsalaiset. Kaupunkioikeudet palautettiin vasta vuonna 1784.

Kaupungin kehitykseen vaikuttivat suuresti Saimaan kanavan valmistuminen ja rautatien tulo. Niiden ansiosta kaupungista muodostui mm. vesiliikenteelle tärkeä solmukohta. Alueelle syntyi myös teollisuutta, joka on nyt osittain hiipunut. Savonlinnassa on vankka perinne erilaisista koulutuslaitoksista. Vuosikymmenten ajan on Savonlinnasta valmistunut mm. kansankynttilöitä eli opettajia. Pohjoismaiden vanhin erikoislukio, Savonlinnan taidelukio on tuottanut maahan runsaasti musiikki- ja kuvataidealan osaajia.

Lapsuudessani luettiin hölmöläisten tarinoita ja nyt ne ovat sitten Savonlinnassa toteutumassa Helsingin ja Joensuun hölmöläisten päätöksillä. Valtiotason "viisaat" päättivät siirtää opettajankoulutuslaitoksen ensi vuonna Joensuuhun. Siitä aiheutuu lähes 1000 asukkaan poistuminen Savonlinnasta (asukkaita n. 35.000), jo muutenkin olemassaolostaan taistelevasta kaupungista, suuri määrä asuntojen tyhjenemisiä, opiskelija-asuntoloiden purkaminen ja oppilaitoksen tilojen autioituminen.Vastaavasti Joensuuhun rakennetaan uudet tilat opiskelijoiden asunnoiksi ja koulutukselle. Oppilaitoksen poistumisen vaikutuksia Savonlinnan seutukunnan elinkeino- ja kulttuurielämälle voi vain aavistella ja pelätä.

Mutta murheista huolimatta Savonlinna on äärettömän kaunis kaupunki, sijaitsee kauniissa ympäristössä ja on poikkeuksellisen mukavien ihmisten asuttama. Käveleskelin eräänä päivänä kaupungin keskustassa ja napsin joitakin kuvia, joista muutama seuraavassa.

Savonlinnan Tuomiokirkko, Kaatuneiden muistomerkki ja puisto toria vastapäätä
Musiikkiopisto, Kansakoulu (perustettu 1893) ja Torisilta

Järviristeilyt kuuluvat oleellisesti Savonlinnan kesään

Kesäisin löytyy kaupungista monenlaisia ruokapaikkoja. Alaoikealla kuuluisa muikkuravintola "Kalastajan koju"

Vesikulkuneuvojen kirjo on varsin runsas

Mansikat, lörtsyt, muikut ja monenlaiset käsityöt kuuluvat kauppatorin perustarjontaan
Jos et ole koskaan tai pitkään aikaan käynyt Savonlinnassa, niin ota nyt itseäsi niskasta ja tule käymään kaupungissa! Mikäli et tänä kesänä enää ehdi, niin merkitse kaupunki ensi kesän käyntiohjelmaasi!

lauantai 29. heinäkuuta 2017

Miten on kesä mennyt Savonlinnassa Saimaan rannalla?

Kiitos kysymästä! Kesä on mennyt kuin jäitä poltellessa. Tai paremminkin puita takassa poltellessa! Monesti on käynyt mielessäni, että tulikohan luotettua mökkiä hankkiessa liikaa menneiden vuosien lämpökäyriin? Vaikka mökillä vietetyt lähes 15 vuotta antavat ymmärtää, että Itä-Suomessa on aina kesäisin taatusti lämpimintä kuin muualla Suomessa, ei tämä kesä kyllä vahvista tuota uskoa. Juttu on mennyt samalla tavalla päälaelleen kuin amerikkalainen politiikka.

Jos aamulla lämpömittarissa yön alin astemäärä on ollut yli 10 C-astetta, on yö ollut ja voi aamun odottaa olevan melkein siedettävän lämmin. Mutta nythän eletään jo heinäkuun loppua ja tuota sääntöä täytyy edelleen tuijottaa! Mitä se tämmöinen peli on? Nythän pitäisi olla täysi helle ja shortsikausi. Kirjoitin jo aiemmin, että Pekka Pouta, Savonlinnan omana meteorologina, voisi hoitaa meille kunnon kelit vaikka vähän niinkuin tiskin alta. Mutta turha on tuokin toive! Ei auta suhteet, eikä toiveet! Ei hoitanut Pekka tuota juttua sen paremmin kuin Kerttu Kotakorpikaan. Olisikohan Kauko Saarentaus piippuineen pystynyt järjestämään kesän.

Kaksi kertaa olen saanut pitää shortseja jalassa tänä kesänä, ja se toinen kerta oli eilen. Mikä ilo oli muka tuostakin, eilisestä "hellepäivästä". Samanlainen ilo syntyy kun menee ja kopistelee ampiaispesää. Kiire tulee ja paljon pistoksia. Eilen heräsi hitonmoinen määrä koko kesän uinuneita hyttysiä ja paarmoja. Niiden puute onkin ollut ainoa iloinen asia koko kesässä. Mutta nyt sekin ilo otettiin pois.

Viime vuoteen verrattuna olen virkustunut kalastamisen suhteen. Kesällä 2016 en kääntänyt kumpaakaan venettäni rannasta vesille. Tänä kesänä käänsin. Toisella, jossa on pieni peräprutku, ajoin kerran kaislikon reunaan, ja soutuveneellä olen hoidellut Viki-katiskaani. Viki on työskennellyt kaislikon päässä väsymättä saalistuspuuhassaan. Tulokset ovat olleet kuin Trumpin terveydenhoituudistuksella. Äänestyksiä on ollut, mutta muutosta ei tule. Katiskassa on ollut pari haukea ja suunnaton määrä vihreää töhnää. Eli paljon melua, mutta vähän tuloksia!

No entäs muut "kotieläimet"? Kymmenen vuotta sitten kävivät sorsat hyttysverkon välistä pyytelemässä pullaa. Nyt ei ole sorsia näkynyt ennenkuin ahomansikat kypsyivät pihalla. Nyt onkin sitten jatkuva trafiikki pihalla mansikkamaalle ja pihan läpi mustikkametsään. Oli näköjään sorsillakin tullut muutos ruokavaliossa terveellisempään suuntaan. Marjoja kuuluu syödä terveyden vuoksi. Mutta ei kuuluisi paskoa pihalaatoille mustikkakakkia! Ei todellakaa! Pitäisi se jokin roti olla sorsillakin! Kun saavat aamuyöstä ilman aseellista uhkaa syödä meidän mansikat! Kutaleet! Kyllä palkka koittaa noista puuhista elokuun puolivälin jälkeen.

Seuraavissa kuvissa todistusaineistoa, joka pitää kaikissa sorsien oikeusasteissa!

iMotion Pro-appin kuvaa aamuyöltä. Mansikassa on käyty!

Portaan edustalla ollaan matkalla aamuiseen mustikkametsään.


Iltapäivän mustikkaretki on päättynyt.

Jonossa marssitaan kuvut muistikoita pullollaan.

Nyt en kyllä jaksa enempää! Taidan lähteä saunaan! Sitäkin lämmitin ennen joka ilta, nyt vain pari kertaa viikossa. Alkaa into loppua mökkisaunankin lumoon!

En ala mitään!


sunnuntai 23. heinäkuuta 2017

Asuntomessut 2017 Mikkeli

Kävinhän siellä minäkin! Tällä kertaa asuntomessut järjestettiin melkein naapurissa vajaan parin tunnin ajomatkan etäisyydellä mökiltämme. Pitihän sitä käydä katsomassa uusinat uutta omakotiasumisen rintamalta.

Messuille lähtöä edeltävänä yönä näytti mökkimme lämpömittari alimmillaan + 7,5 C:n "lämpöä". Ja lähtöhetkellä oltiin jo huimissa + 13 asteen lukemissa. Sadetta ei kuitenkaan ollut luvassa, joten nousimme autoon ja lähdimme matkaan.

Mikkelissä P-paikan kyltit ohjasivat meidät kaupungin länsipuolelle ja monien mutkien jälkeen Vuolinkoon. Sieltä matka jatkui kaupungin keskustan läpi kohti messualuetta. Matkalla opas kertoi Mikkelistä ja ohitetuista nähtävyyksistä.


Itsessään messut järjestelyineen eivät poikkea kovinkaan paljon edellisvuosien messuista. Lievästi mäkinen maasto Saimaan rannan läheisyyden myötä antaa kauniit puitteet väljästi rakennetulle omakotialueelle.







Talojen ulkopuolella oli panostettu monenlaisiin terasseihin, katettuihin ja kattamattomiin. Toinen uusenlainen painotus talojen varustelussa olivat monien talojen pihalle asennetut paljut. Olipa parissa talossa jopa pini uima-allas pihalla. Alueella yleisesti ja monien talojen pihoilla oli käytetty paljon kunttaa eli siirrettyä metsäpohjaa. Nurmikot olivat siirtonurmea. Toki siirtonurmen ja kuntan käyttö lienee ainoa ratkaisu pihojen nopean viimeistelyn toteuttamiseksi ennen messuja.


 




                            


Muutamissa taloissa oli käytössä aurinkopaneeleita, mutta olisin kuvitellut niitä hyödynnetyn uudella asuntoalueella paljon enemmän. Ilmalämpöpumppuja oli myös runsaasti. Sadevesien hyödyntämiseen oli muutamissa taloissa syöksytorveen asennettu vedenkerääjä. Useiden talojen seinään oli kiinnitetty uudenlaiset teleskooppituuletustelineet.









Sisätiloissa oli kylpyhuoneissa ja saunoissa kaikki mahdolliset variaatiot mustanpuhuvista valkoisiin sävyihin. Asuntojen sisäväritykset olivat pääosin vaaleita, ei kovinkaan silmiinpistäviä.
 




 Tässä vielä joitain poimintoja messualueelta, pihoilta ja rakennuksista. Nähtävää riitti niissäkin.