lauantai 9. joulukuuta 2017

Youtube - ihmisen paras ystävä

Jos jollakulla sattuu olemaan joutavia hetkiä ajanvietossaan, on siihen keksitty apu - Youtube. Sen hyödyntäminen toki vaatii jonkin sortin älylaitetta - tietokonetta, läppäriä, tablettia tai kännykkää. Ja tietenkin lisäksi netin selaamismahdollisuutta. Mutta jos nuo edelliset kohdat ovat hanskassa, niin Youtube on vaivattomasti käytettävissä. Youtube löytyy selaimen (Chrome, Safari, Firefox, Opera jne.) kautta tai mobiililaitteissa sovelluskaupasta ladattavan Youtube-sovelluksen kautta. Ainoa kinkkinen homma sovelluksen käytössä on se, että runsain apu löytyy englanninkielellä, mutta toki kotikielelläkin siellä pärjää ja löytää katseltavaa.

Kun koittaa hetki, että pitäisi löytää selitys tai neuvo johonkin asiaan, avaa Youtube ja kirjoita avainsana hakukenttään (merkitty suurennuslasilla). Jo alkaa löytymään niin virkkaus-, hauen fileeraus-, ukulelen soitto-, omenapuun istutus- ja montaa muuta ohjevideoa. Jos Youtubesta löydy ohjetta kaipaamaasi asiaan suomen- tai englanninkielellä, unohda koko juttu, koska kaipaamaasi asiaa  ei ole varmaan vielä edes keksitty. Eli em. tarkoittaa, että sieltä löytyy lähes kaikki!

Ja jos sattuu jonkin lauluhenkilön biisi kiinnostamaan, eikun etsimään Youtubesta. Sieltä löytyy miltei koko tuotanto. Ja jos joku biisi on mieleinen ja vieläpä maailmalla tunnettu, löytyy siitä eri artistien versioita liki pilvin pimein. Esimerkiksi maailman hienoin kappale ”Hopeinen Kuu” löytyy sanoilla ja ilman, kuunneltavaksi ja katsottavaksi tietenkin maailman parhaan laulajan Olavi Virran esittämänä. Ja löytyyhän tuo biisi toki myös muiden suomalaisten taitajien esittämänä.

Ja mainittakoon kuitenkin vielä muutama maailman mainio biisi, kuten Mariah Careyn ”All I Want For Christmas Is You” ja Whitney Houstonin ”I Will Always Love You”. Noissapa toviksi kuunneltavaa, samalla kun etsii neuvoa kinkun paistamiseen tai torttujen leipomiseen. Ja voihan sitä välillä vilkaista ohjetta, miten vaihdetaan autoon starttimoottori tai miten veistetäään veneeseen airot tai neulotaan villasukan kantapää tai puretaan perintö-Pappa-Tunturin moottori.

Maailman videoissa saattaa välillä törmätä tilanteeseen, että jotain videoa ei voi katsella Suomessa. Mutta eipä tuo haittaa, kun montaa muuta videoa voi! Ja ei kaikki videotarjonta ole tietenkään ohjeita tai musiikkia. Sieltä löytyy monenlaista muutakin aihetta tai tyylilajia. Suosituimpia ovat varmaan lapsia ja eläimiä esittävät videot. Oma lajinsa ovat kaikenlaiset hauskat videot.

Kyllä löytyy Youtubesta runsaasti ajanvietettä! Eikun selailemaan ja nauttimaan!

Hyvää joulunodotusta kaikille!

keskiviikko 6. joulukuuta 2017

Suomi 100 v.


Onnea 
100-vuotiaalle 
Suomelle!
 
Sydämellinen kiitos menneille ja
nykyisille sukupolville
tästä hienosta maasta sekä
sen jatkuvasta kehittämisestä ja
tulevaisuuden rakentamisesta!



maanantai 4. joulukuuta 2017

Bussimatka Pärnuun ja Riikaan


Se vaan sattui sittenkin innostamaan retkeily Baltian merkkikyliin, Pärnuun ja Riikaan. Ostimme Uudenmaan Matkatoimiston seuramatkan Baltiaan. Kelit antoivat oman haasteensa matkaamme, mutta hyvin kaikki meni.

Päräytimme sankassa räntäsateessa ja kovassa tuulessa Eckerön Finlandia-laivalla Suomenlahden yli. Yritimme pidätellä syömisiämme vatsalaukussa. Jotkut onnistuivat, jotkut eivät. Se oli tavallaan melko yök! Sama sakea taivaan räntäanti jatkui, onneksemme vähemmällä keinumisella, edetessämme Hyvinkään Liikenteen bussilla Tallinnasta Pärnuun.

Perillä ajeltiin sitten pitkin Pärnun katuja sikin sokin ja kuuntelimme paikallisoppaan selostusta. Pälyilimme silmät tarkkoina matalaksi rakennetun kaupungin kujia, puistoja ja taloja. Kyllä valkoisen peitteenkin läpi näki, että kaupunki on kesällä enemmän kuin aika kaunis. Ei ole yltiökorkeita rakennuksia, eikä suoria betonielementtiseiniä, vaan on kauniita vanhoja, matalia, monivärisiä taloja. On siellä kylpyvieraan mukava tepastella taloidyllin keskellä sekä puistojen ja hiekkarantojen lämpimillä astuntapinnoilla.

Toisena matkapäivänä ajelimme bussilla Pärnusta Riikaan. Saimme matkalle mukaamme toisen paikallisoppaan, jolla oli runsaasti parempaa tietoa Riian historiasta. Ja taas mentiin sinne sun tänne, mutta tällä kertaa tepastellen pitkin mukulakivikujia. Niskat notkollaan ihastelimme vanhojen talojen seinäkuvia ja -rakenteita. Oli ollut timpureilla ja pensseliveikoilla melkoinen puuha niitten talojen koristelussa. 

Ja mikäs siinä, tulihan tuolla nähtyä yhtä ja sun toista. Enimmäkseen paljon vanhaa historiallista rakennusta ja joulutoreja. Kyllä ei meidän isot kirkonkylät, ehkä Turkua eli Åboa lukuun ottamatta, pärjää tuossa ikävertailussa Baltian vanhoille kylille.

Kun minulle osoitettiin Riiassa vuodesta 1293 toiminut ”pub”, jopa minäkin tunsin saapuneeni keskimääräistä vanhempaan paikkaan. En tietenkään käynyt sisällä, kun en käytä nimeksikään uutta enkä vanhaa, en vaaleaa enkä tummaa olvia, mutta kyllä seisoin tovin huuli tötteröllään anniskelupaikan seinustalla. Tunnelma meinasi kuitenkin jo heruttaa janon minunkin kielelleni. On tuonne entisajan baariin karauttaneet muutkin kuin Riian Porschen omistajat. On saattanut tulla joku paikalle jopa ratsupelillä.

Riian keskustassa oli kolme eri joulutoria. Kävelimme ne ristiin rastiin monta kertaa läpi. Tarjonta oli käsityövoittoista. Oli siellä matkamuistoksi monenlaista tavaraa, syötävää ja tietenkin keskieurooppalaisten kuumia juomia paukulla ja ilman. Se on vaan häpeä tunnustaa, ettei maistettu. Ostettiin vaan vähän muotoiltuja piparkakkuja ja hilloa, johon oli keitelty monen sortin marjoja tilhimarjat mukaan lukien.

Takaisinkin päästiin iltamyöhällä Pärnuun. Seuraavana aamuna kävivät ne innokkaat matkalaiset, joita kiinnostaa voimien lisääminen nestetuotteilla, vielä lähes 4 tunnin hankintamatkan Latvian puolella Ainasissa. Viron nostettua alkoholiveroa, oli Latvian vuoro toimia edullisena hankintapaikkana. Itse en osallistunut. Ainoan voimajuomapullon rypälemehua ostin tuliaisviemisiksi Tallinnan sataman liikkeestä. Käsittääkseni noista eri maiden alkoholien hintaeroista hyötyvät ainoastaan pakettiautolasteittain ostavat lisävoiman tarvitsijat. Ja sittenkin hyöty jäänee lopulta aika pieneksi. Mutta tuleehan siinä sivussa tuo hakumatkan hauskuus.

Mutta muuten matka oli mukava. Paljon nähtiin ja kuultiin Uudenmaan Matkatoimiston osaavan oppaan Jaakon kertomana. Bussin penkit olivat hyvät ja kyyti tasaista. Paitsi laivalla kun heilutti. Meri, ei aineet! 

Käykää Tekin retkillä, kun se on matkailu, joka avartaa! Mieltä ja vähän lompakkoa!
Mustapäiden talo (alunperin ulkomaisten kauppiaiden talo), jonka alkuperäinen osa on 1300-luvulta, mutta sittemmin taloa on korjattu ja rakennettu monta kertaa.
Taideteoksia puistoista. Lehteä lukeva herra ja pariskunta koirineen ovat Riiasta ja kivinaama ja kirjailija ovat Pärnusta.

keskiviikko 29. marraskuuta 2017

E-kirjan kanssa sovellusten viidakossa

Keräilin tuossa tovi sitten aineistoa e-kirjoja koskevaan esitykseen. Tarkoitukseni oli esitellä e-kirjojen lukemista ja kuuntelemista eri laitteilla ja eri ohjelmilla.

Vaikka olen törmännyt taipaleellani (mainittakoon, etten ole it-alan ihminen) monenlaisiin vempeleisiin, ohjelmiin ja sovelluksiin, meinasin mykistyä tarjolla olevan kirjon monitahoisuuteen.

Kokonaisuudet koostuivat mm. seuraavista e-kirjoja koskettavista asioista:

- käytettävissä olevat laitteet: tietokoneet (pöytä-PC, Mac, kannettava), tablettilaitteet (iOS, Android, Windows) ja älypuhelimet (iOS, Android, Windows). Lisäksi markkinoilla on olemassa joitakin e-kirjan lukulaitteita. Niissä ei yleensä ole mahdollisuutta nettiyhteyteen.

- e-kirjojen hankintalähteet: Helmet (Helsingin kaupunginkirjasto e-kirjaston Ellibs ja OverDrive), eKirjasto, Elisa Kirja, nettisivut (esim. Adlibris, Amazon, BookBeat, Storytel, CDON, suomalainen.fi jne.), iBooks, Google Play Kirjat jne. sekä tietenkin iso määrä ulkomaisia kirjakauppoja

- käytettävät sovellukset jakaantuvat e-kirjan hankintaan ja lukemiseen yhtälailla kirjavasti. Luettelen tässä vaan muutamia (iPadilla ja iPhonella käyttämiäni) itselleni tutuimpia: Ellibs (Helmet), OverDrive (Helmet), Elisa Kirja, iBooks, Adlibris, HS

- e-kirjan ja lukemiseen käytettävän laitteen tarvitsemat lukuohjelmat jakautuvat mm. seuraaviin: suoraan selaimen (Chrome, Firefox, Safari, Opera) kautta luettavat, Adobe Digital Editions, Bluefire Reader, OverDrive, iBooks, Kindle, Adlibris Letto, Aldiko

- osa e-kirjoista toimii hieman eri tavoin ja eri sovelluksella riippuen luetaanko e-kirjaa suoraan selaimelta nettiyhteyden kautta vai laitteeseen ladattuna ilman nettiyhteyttä

- toisen ulottuvuuden muodostavat äänikirjat, joita löytyy mm. Helmet e-kirjaston kautta (Ellibs, OverDrive, NSWL, Celia) sekä lähes jokaiselta kirjataholta, joilta löytyy valikoimistaan e-kirjoja. Kirjojen kuuntelu onnistuu lähes kaikilla samoilla sovelluksilla kuin lukeminenkin. Celia vaatii kuitenkin Pratsam Reader-sovelluksen.

Onneksi jokaisella e-kirjoista kiinnostuneella on mahdollisuus tutkia netissä ohjeita ja omaan laitteeseensa sopivia sovelluksia. E-kirjan lukijalle riittää omaan kiinnostukseensa liittyvät hankinta- ja käyttökanavat. Yllä lueteltuja, runsasta määrää sovelluksia ei yleensä tarvita ellei halua laajentaa hankintakanaviaan.

Tässä kuvassa on muutamien sovellusten ikonit iPadiltani

Lukeminen on hieno harrastus ja onnistuu nykytekniikalla lähes missä vaan. E-kirjan lataaminen omalle laitteelle onnistuu nopeimmillaan muutamassa sekunnissa. Eli nykyaikainen lukeminen on helppoa kuin heinänteko! Ja kevyempää eikä läheskään niin pölyistä puuhaa!

Jos Sinulla on Helsingin kaupunginkirjaston kortti (se on tarjolla myös muualla Suomessa asuville kuin helsinkiläisille) ja PIN-koodi, aloita Ellibs-kirjastosta!

Tarkat ohjeet löytyvät sivulta helmet.fi/e-kirjasto ja näpäytä harmaassa palkissa e-kirjasto!

Jos tarvitset lisätietoa e-kirjoista, käy lähimmässä kirjastossa tai Enterin (entersenior.fi) opastuspisteessä!

Iloisia lukuhetkiä e-kirjojen parissa!

tiistai 28. marraskuuta 2017

Suomi 100 v - valokuvat


Kyllä jouduin kotiseutuni vanhalla sanonnalla ilmaisten pinhuusiin eli hikitilanteeseen. Sain nimittäin yllättäen rautaisannoksen valokuva- ja taidekulttuuria silmilleni. Perheen nuorempi siipi saatteli meikäläisen, tyystin taidetta ymmärtämättömän seniorin viime sunnuntaina näyttelyyn Sipooseen.



Jopa näyttelypaikan nimenkin lausuminen tuotti meikäseniorille omat ongelmansa, mutta perille vietiin, mukana kuljin ja hymistelin käsiposkella teosten edessä. Näyttelin asiantuntevaa arvioijaa, joka pyrki pohtimaan maalausten syvempää olemusta. Parhaiten upposivat taulut, joista tajusin mitä ne esittivät tai joissa oli komeat värit. Muutoin pyörin muitten jaloissa huuli pyöreänä.

Tässä muutamia näytteitä maalaustaiteen parhaista otoksista.







Tässä taulussa oli mielestäni hienoimmat värit!

Näyttelyn merkittävän osan muodosti valokuvamaestro Caj Bremerin valokuvanäyttely ja yllätyksenä itse maestro esittelemässä töitään. Kuvien perusteella saattoi ymmärtää maestro Bremerin olleen monessa mukana ja päässeen ikuistamaan maailman mahtavia henkilöitä sekä tapahtumia. Kyllä vaatii silmää osata napata hyvä kuva, oikealla hetkellä. On se vaan oma taiteenlajinsa!

Caj Bremerin parhaita kuvia olemme nähneet vuosikymmenten varrella runsaasti eri lehdissä ja kirjoissa. Useat kuvien sisältämät tapahtumat ja valtiomiesten tapaamisista ikuistetut kuvat ovat olleet Suomelle ja suomalaisille hyvinkin merkittäviä.

Seuraavassa muutama näppäys valokuvanäyttelystä. Arvaatte varmaan, että ne ovat minun omilla vapisevilla käsilläni otettuja!







Caj Bremerin kuvauslaitteistoa

Näyttely on erittäin suositeltava käyntikohde, vaikkakin aika mutkaisen merenrantaa seuraavan tien päässä. Ajakaa varovasti kun menette näyttelyyn! Jos käytte siellä viikonlopulla ja haluatte syödä näyttelyhallin ravintolassa, varatkaa pöytä ennakkoon. Hallin etuosassa on sisustustavaroiden myymälä, jossa on varsin laadukasta katseltavaa ja ostettavaa. Tämä on ns. joululahjavinkkinä!



sunnuntai 19. marraskuuta 2017

New Orleans 2005

Blogiluettelossani esiintyy tarkkaan seuraamani walleni.us-blogi. Blogia kirjoittava Sanna iski tuoreimmalla postauksellaan jälleen kerran kaipuuhermooni. Hän kirjoitti hienon jutun New Orleansista. Sannan juttu on luettavissa täältä!

Kiertelimme vuonna 2005 poikani kanssa lähes päämäärättömästi USA:ssa. Olimme ostaneet ainoastaan lentoliput Helsinki-New York ja Los Angeles-Helsinki. Kaikki muu tuolla välillä reilun kuukauden ajalle oli mielihalujemme varassa.

Olimme eräänä aamuna lähdössä New Yorkista kohti Chicagoa. USA:ssa voi mennä lentokentälle
samalla tavalla kuin meillä VR:n luukulle, pyydetään lippu, maksetaan se ja noustaan kulkuvälineeseen. Me päätimmekin luukulla, että mepäs pojat menemmekin New Orleansiin kuuntelemaan jazzia. Homma oli kuitenkin tyssätä samantien, sillä edellisenä päivänä oli New Orleansissa riehunut Cindy-hurrikaani eikä kaupunkiin vielä päässyt lentämällä. Saimme kuitenkin kuulla, että NO:n Louis Amstrongin kenttä saattaa avautua myöhemmin iltapäivällä. Otimme riskin, ostimme liput ja nousimme lentokoneeseen. Mme päässeet kuitenkaan suoraan perille. Jouduimme odottamaan lennon jatkumista välilaskupaikassa Charlottessa muutaman tunnin, muutaman oluen ja muutaman hodarin ajan. Lopulta lähes tyhjä kone jatkoi matkaansa New Orleansiin.

Astuimme ulos koneesta Louis Amstrongin tyhjyyttään kumisevalle lentoasemalle. Matkasimme ainoina matkustajina lentokenttäbussilla kaupungin keskustaan. Matkalla havaitsimme, että ihmisiä ei näkynyt, liikenne oli minimaalista, rakennusten ikkunat oli peitetty levyilla, sade vihmoi vielä vaakatasossa ja irtotavaraa lenteli tien poikki. Päästessämme lähemmäksi kaupunkia, alkoi sää rauhoittua. Noustessamme bussista oli sade lähes lakannut. Löysimme bussipysäkin luota kyltin, joka osoitti tietä turistitoimistoon. Uskomattoman ystävällinen toimiston rouva soitti ja varasi meille hotellista huoneen.

Lähdimme marssimaan reppuinemme kohti ranskalaisia kortteleita, joiden keskellä ja Bourbon Streetin vierellä hotellimme sijaitsi. Kadut ja hotelli olivat lähes tyhjiä. Väki oli paennut kaupungista hurrikaania. Saimme huoneen matalan hotellin toisesta kerroksesta. Huoneesta pääsi rakennusta
kiertävälle takorautakaiteen ympäröimälle parvekkeelle. Oli kostean kuuma keli ja ulkona jo kajasti pakenevan myrskyn jälkeinen ilta-auringon rusko. Olimme varautuneet paikalliseen tunnelmaan pääsemiseksi jo lentoasemalta hankimallamme Southern Comfort-voimajuomalla. Istuuduimme parveketuoleihin, vedimme henkeemme New Orleansin jazzin kyllästämää ilmaa ja siemailimme SC-juomaa. En ollut ennen tuota kokenut moista hyvänolon tunnetta, enkä ole tainnut kokea tuonkaan jälkeen!



Tuona iltana puhkesi myrskyltä suojautunut New Orleans jälleen kukkaan. Bourbon Streetin ravintolat ja musiikkisalit avasivat ikkunaluukkunsa. Jazz pärähti soimaan tavalla, jonka voi aistia ja kuulla ainoastaan New Orleansissa. Väkeä alkoi jazzin soidessa vähitellen ilmestyä kaduille ja kujille.

Päivämme New Orleansissa pitivät sisällään suunnattoman määrän kävelyä ympäri kaupunkia ja vielä enemmän jazzin kuuntelua. Ikimuistoista! Lopulta tuli hyvästijätön aika ja jatkoimme matkaa kaihoisin mielin Arizonan Phoenixiin.







perjantai 17. marraskuuta 2017

Sähköistä autoilua

Kyllä törmäsin toissapäivänä erikoiseen sähköongelmaan! Tuli nimittäin eteen totuus, että olen kaukoviisaasti, mutta turhaan, kerännyt tulevaisuutta varten sähköroikkia eli suomeksi jatkojohtoja. Tuo kaikki taisi olla aivan turhaa! Ei nykysähköllä kulkevaan autoon tarvitakaan johtoja. Tosin ei minun roikkavarastollani olisi vielä päässyt edes ulos Pikku-Huopalahdesta saati Ouluun asti, mutta paljon niitä on.

Sattui niin, että tuli eteen matka Ouluun ja vieläpä sähköautolla. Kun kyytivaihtoehto selvisi, tarjosin johtojani autonomistajalle, mutta turhaan. Oli kuulemma Elon Tusk, tämä Teslan tekijä rakentanut pikkupattereista auton pohjaan semmoiset akkuvarustukset, ettei roikkaa tarvitakaan. Kuulemma yli 7000 pikkuista sormipatteria löytyy auton pohjasta.

Niinpä istuin toissa-aamuna kotiportilla autoon, joka ei lähtenyt käyntiin. Tai siis ei, ei sen tarvinnutkaan lähteä käyntiin, koska ei se käy ollenkaan. Siitä puuttuu se pörisevä moottori ja se vaan liukuu. Ja rivakasti vielä tarvittaessa.

Tiedossa oli n. 9 tuntia autossa istumista Helsinki-Oulu-välillä. Ensin istuttiin Lahden ja Heinolan välille Vierumäen Matkakeitaalle, jossa auto laitettiin hetkeksi liekaan eli lataustolppaan ja käytiin ryystämässä kahvit. Seuraava etappi oli Hirvaskankaan ABC-asema Jyväskylän pohjoispuolella siinä Huutokauppakeisarin ja Helin kauppakamarin lähellä. ABC:llä syötiin herkullinen spagettilounas Teslan ollessa taas tolpassa kiinni. Ja sitten taas jatkettiin Pyhäsalmen ABC:lle Vaskikellon vierelle ja sidottiin auto tolppaan. Ja taas ryystettiin tovi kahvia, kunnes auto ilmoitti rannekelloon olevansa valmis jatkamaan Oulua kohti.

Tauko virtatolpalla
Lopulta päästiin Ouluun eikä matka ollut maksanut yhtään polttoainelitraa eikä muutakaan polttoainetta. Se oli Elon Musk luvannut ilmaiset sähköt omista töpseleistään Tesloille. Ei saastutettu luontoakaan ainakaan auton ajomatkapäästöillä. On se jotenkin ihmeellistä tuo sähköllä reissaaminen!

Oulussa olikin sitten muissa asioissa rivakat pari päivää! Satuin nimittäin aikoinaan syntymään mainitulla kylällä ennenkuin siirryin aurinkoiseen etelään. Jäi kuitenkin erilaisia tehtäviä ja velvollisuuksia synnyinkylille. Oulu on hieno kaupunki, mutta hieman sivussa. Mutta onneksi sielläkin on sähköä! Ja rössypottuja ja oikiaa rieskaa!

Paluumatkan keliä välillä Oulu-Jyväskylä
 PS. Paluumatkalla satoi taivaalta kaikkea muuta paitsi meteoriitteja ja tulikiveä. Oulun päässä oli tie kiillotettu jäällä kiiltävän sileäksi ja Helsingin päässä tuli vettä kuin aisaa. Ei oikein tykätty!