sunnuntai 24. tammikuuta 2021

Matkustaminen on hino laji - tai siis oli!

Moniko vielä muistaa ajan, jolloin pystyi matkustamaan maapallolla minne vaan. Odotettiin vain kieli pitkällä, milloin päästään kuuhun tai Marsiin, jos muut paikat oli jo käyty. Tai jotkut odottivat noihinkin kohteisiin pääsyä. Mutta hankalaksi meni sittemmin! Tuli tautia tarjolle.

Nyt ei paljon matkustella. Omassa lähikaupassakin käynti on suurempi matkaseikkailu kuin ennen naapurimaahan matkustaminen. Ja ennen, jos halusi matkustaa kauemmaksi, piti ensin käydä apteekissa ostamassa hiili-, ummetus-, ripuli-, maitohappo- ja närästyspillerit. Se oli näet vatsa se ensimmäinen, joka reagoi ulkomaahan. Tuohon, ammoiseen aikaan ei vielä tiedetty käsideseistä mitään. Jos hygieniaa piti johonkin osaan vartaloa hankkia, otettiin se sisäisesti a-juomina. 

Vielä reilu vuosi sitten naureskeltiin aasialaisten kasvosuojille. Nyt ei naureta, vaan vaaditaan vierustovereiltakin semmoinen ja me ollaan sentään pääosin suomalaisia. Me ei yleensä taivuta suuren maailman hömpötyksiin, mutta nyt on vaan pakko. Ei sovi läähättää muiden naamoille eikä hengitellä muitten höyryjä. Olisi luullut, että tämä tapahtuisi vain maamme rajojen ulkopuolella, mutta ei, kyllä se on täällä kaikkialla Suomessakin.

Ennen oli esimerkiksi Suomen Lappi koskematonta ja terveellistä aluetta, mutta nyt on pahat hengityshöyryt ehtineet jo sinnekin. Onneksi viime joulun Lappiin tungeksinut kotimaan matkailu ei polkaissut liikkeelle uutta tautiaaltoa. Sama leviämisvaara koski ja koskee nyt koko maatamme. Rajoja suljetaan ja liikkumista rajoitetaan. Tuntuu pahalta ja hieman pelottaa.

Oho, kun meinasi mennä tautihommiksi, kun piti sanoa sananen matkailusta! Oli se ennen mukavaa, kun ensimmäinen kosketus matkailuun saatiin jo Seutulan lentoaseman baarissa tai kahviossa. Siinä kun odotteli koneeseen kutsua parisen tuntia, olisi jo voinut palata samantien kotiin, kun olo tuntui niin matkustaneelta ja hengityskin tuoksui jo matkalle. Mutta koneeseen kavuttiin ja näyteltiin niin kokenutta matkustajaa että. 

Jos matkustettiin pohjois-eteläsuunnassa, oli kellon kanssa pelaaminen helppoa. Mutta jos matkustettiin Suomesta jomman kumman kyljen suuntaan ja vielä mahdottomasti tunteja, olikin elämä sekaisin - maha ei välttämättä vielä. Mahankin vuoro yleensä tuli ja jopa melko pian, kun päästiin nauttimaan paikallisruokia. Ei herkkä suomalainen osannut nukkua eikä valvoa oikeaan aikaan. ei auttanut kellon vilkuilu tuohon aikaerovaivaan.

Monella meni lomaviikon ensimmäinen puolikas napostellessa kotimaan apteekin ostoksia, nauttien hetki hotellihuoneen parveella auringosta ja sitten kiireesti kakomaan naama valkoisena  huoneen saniteettitiloihin. Mutta kaikkeen tuohon lopulta auttoi aika ja matkatovereiden hankkimat kioskin tai kaupan lääkkeet, joita kotimaassa saa ainoastaan a-liikkeestä. Ja kun kunto palasi kohdalleen ja huoneesta uskalsi lopulta ulos, alkoi loppuloman muutamien viimeisten päivien tiivis paikalliselämään tutustuminen. Ja hauskaa oli, kunnes oli palattava kotimaahan sorvin ääreen.

Tuo jetlag eli aikaerorasitus onkin villi juttu, sillä toiseen suuntaan kylkeä se on paha ja toiseen ei niin paha. Mistähän sekin mahtanee johtua. Ei se voi johtua edes puujalkaisen suomalaismiehen tanssilavatekniikasta, pyöritään aina vaan samaan suuntaan. No reissattu on ja ties milloin pääsee seuraavan kerran matkalle?

On niistä menneistä reissuista jäänyt jäljelle edes jotain - jetlag! Tuo väsymyksen ja uuteen kellonaikaan sopeutumisen ongelma, kun olet reissannut monta tuntia useiden aikavyöhykkeiden yli. Luulin ennen, että jetlag tulee vain tuolloin. Mutta hämmästyksekseni olen viime aikoina kokenut jetlagin vaikutukset Etelä-Savossa sijaitsevan mökkimme ja Helsingin kodin välisen matkan jälkeen. Eikä ole ollut väliä kumpaan suuntaan on matkattu, eikä mitenkään liity tanssitekniikkaani. Jokainen kerta ainakin 2-3 päivää on olo aivan kanttuvei. Lähipiiri tarjoaa omituista selitystä, että se olisi jotenkin ikääntymiseen liittyvää. Sanon suoraan, EI PIDÄ PAIKKAANSA! Aion kohta taas kokeilla, olisiko helmikuussa liikkeellä erilainen jetlag kuin muina kuukausina. 

Tässä kuva 2019 Lofooteilta, joka yksi upeimpia käymiäni paikkoja!


lauantai 16. tammikuuta 2021

Kenen laskuun voi kaatua?

Sattui silmääni kysymys Taloustaito-lehden lukijapalstalla ja se kuului: "Liukastuin ja kaaduin! Kuka korvaa vahingon?"  Kyllä häkellyin tyystin! Ettäkö, ettäkö toisen pitää maksaa?

Se alkaa nykyihminen siirtämään vastuun toisen harteille. Kyllä ennen piti kaatua aivan omilla rahoilla. Paitsi, jos sattui olemaan vakuutus tapaturman varalle. Silloin saattoi hyvässä lykyssä saada korvausta, jollei heti, niin vuosien taistelun jälkeen. Tai sitten ei saanut, ja silloin piti kaatuminen ottaa  omaan piikkiin.

Kotiseudulla sanottiin muinoin, että ”Luoja suojelee hulluja ja humalaisia”. Ensimmäistä en ole tietääkseni ollut, mutta toista momenttia olen kokeillut hurjassa nuoruudessani. Noissa tilanteissa ei ole kuitenkaan aiheutunut herkkää kroppaani vahingoittavia kaatumisia edes lukijapalstan kysyjän tarkoittamalla tavalla. Onnekseni!

Nykyään on jo uskaliasta kokeilla millään tavalla kaatumista, kun luut ovat alkaneet haurastua kiintyvällä vauhdilla. Joutunee pysymään pois tuommoisilta liukkailta pinnoilta, joiksi luetaan jää, lumi, liukas lasi, vahattu lattia, tavallinen lattia, kaikenlaiset portaat, jne. Turvallisimpia paikkoja lienee sohva, oma sänky ja nojatuoli. Niissäkään ei saa tippua reunan yli. On ne vaan meikävanhuksen luut ja lihaksetkin pehmenneet oudolla tavalla. Ja keskikehon jatkuvasti kasvava pehmustekaan ei luo edes henkistä turvaa. 

Varovainen on nykyään oltava, sillä ei ole kaukana enää se aika, ettei portaiden puolivälissä pysähtyessään enää muista, onko menossa ylös vai tulossa alas. Muistia ja koko päätäkin pitäisi yrittää harjaannuttaa, jos vaikka saisi muutamia lisävuosia tulevaisuuden ihmeitten odotteluun. 

Mutta jonain päivänä se kaatuminenkin tapahtuu, mutta olen kyllä ensisijaisesti aikonut kaatua omilla rahoilla. Olkaa tekin kuitenkin varovaisia näiden liukkaiden kelien kanssa!




 

torstai 14. tammikuuta 2021

Kyllä kaipaan eteläisen kaukomaan lämpöä!

 Nyt se sitten napsahti kohdalle - kylmä! Tultiin mökille ja siellä se alkoi, Saimaan rannalla.

Nykyaikaisessa pakkasessa on hienoa se, että ainakin tiedottaminen toimii hienosti. Edellisenä iltana katsoessamme kaikessa rauhassa televisiosta maailmaa järkyttäviä tapahtumia ja seitsemättä kertaa uusittavia elokuvia, saimme viestin. Viesti tuli suunnattoman paukahduksen muodossa. Mökin hirsiseinä paukahti kuin siihen olisi jysäytetty isolla kivellä. Ikkunan takana oleva lumi oli kuitenkin koskematonta, joten oli uskottava, että sääherra tai metsänpeikko oli lähettänyt viestin "Pakkanen is here!"

Muistuu lapsuudesta mieleen viestintä samasta aiheesta. Tuohon aikaan ei tiedonvälitys ollut vielä aivan nykyisellä tasolla. Tiedottaminen tapahtui lähikaupungin sanomalehdillä tai radion kautta. Niissä kerrottiin pakkasen saapumisesta seudulle. Tuo tiedottaminen koski toki myös kesäisiä sääodotuksia. Silloin, kun kerrottiin että tulossa on todella kunnon heinäntekopouta, niin sai olla varma että vettä tulee kuin aisaa. Ennusteiden osumatarkkuudessa oli tuolloin toivomisen varaa. Pääsääntöisesti ei osunut vaikka television saavuttua piirongin päälle Paavo Salmensuu osoitteli piipullaan kelejä kartalta.

Nyt on toisin. Aamusella, kun katsot kahvikuppi kädessä ja silmät unihiekassa telkkarin aamulähetyksiä, voit olla melkoisen varma, että sääpuheet pitävät paikkansa. Jos meidän tontille on tiedossa sadetta ja naapurille aurinkoa, niin se menee juuri noin ja aivan rajalla olevaa pensasaitaa myötäillen. Kyllä Pekka, Annika, Seija, Liisa ja muut gurut tietävät. Siellä heidän ennustuspöydillään jauhavat semmoiset tietokoneet, että virheitä ei pääse tulemaan eikä keli poikkeamaan luvatusta.

Mutta nyt minulla oli jäänyt väliin kelien ja ennusteiden seuraaminen. Jysäystieto seinähirteen oli herätys. Ei auttanut muu kuin kaivella talvisaappaat, villapusero, toppatakki, karvalakki ja paksut rukkaset esille. Ja olikin hyvä, että tein sen. Saamani tiedotteen koko sisältö ei auennut minulle aivan siltä istumalta. Kovaan todellisuuteen herääminen vaati pari päivää ja sitten mentiin. Alku oli -6C, joka on vielä lällärikamaa eli huonon saunan jälkilämmön tasoa. Sitten elohopea kipusi -11C:een, joka ei vielä hatkähdyttänyt tosi miestä, ei minuakaan. Mutta, kun mittariin lävähti -20C ja lisäksi järvellä käynnistyi säänhaltijan oma puhallin, alkoi hymy minullakin hyytymään. Tätä kirjoittaessani, taululle on ilmestynyt luku -24,8C. Oikeastaan en tykkää!

Nenä ja korvalehdet toimivat lapsuusvuosien tapaan kehon omina mittauslaitteina. Ero lapsuuteen oli se, että nyt palelee heti eikä lapsuuden tapaan vasta äidin huomattua nuo valkoisiksi paleltuneet ulokkeet. Ja kyllähän minua palelikin nyt. Piti kaivella kaikki lämmityslaitteet esiin, puulla toimivat sekä sähköiset. Ja sitten vaihdettiinkin sulakkeita, kun oli liikaa sähkölaitteita päällä ja sulakkeet poksuivat. Ei ollut kivaa etsiessä uusia sulakkeita kylmästä varastosta.

Viime päivät ovat opettaneet seuraamaan säätiedotteita. Nyt seuraan muitakin tiedotteita kuin seinän paukkeita. Ja järkyttävää on tulossa. Kaksi seuraava yötä on luvassa -28C asteita. Onpa jopa vilauteltu -30C:n lukemia. Nyt loppuu kohta villakamppeet. Onneksi polttopuita ja sulakkeita riittää. 

Mutta on keli menossa seinän paukkeesta huolimatta jo pikkuisen liiallisuuksiin! Toki onneksi meillä on paremmat varusteet kuin Espanjan vastaavissa pakkaslukemissa elävillä. Toivottavasti pärjäävät sielläkin!

Kun lähdet ulos, muista vetää toiset alushousut jalkaan. Yksillä lyhyillä kalsareilla ja nilkkasukilla ei enää pärjää teinitkään - ehkä!



sunnuntai 3. tammikuuta 2021

Joko se alkoi - vuosi 2020+1?

 Kyllä vaihtuikin nopeasti taas vuosi! Jotenkin olisin odottanut, että välissä olisi suotu muutama päivä aikaa valmistautua rankan vuoden jälkeen aivan uuteen. Olisi saanut tehdä yhteenvedon koetusta, vähän pureskella sitä ja laatia suunnitelmaa tulevaisuuden varalle. Tuo edellinen vuosi oli sen verran rankka, että siihen olisi tarvinnut herkkä vanhuskin pienen paussin. Mutta ei mennyt vuodenvaihto tietenkään toiveen mukaisesti. No mennään nyt sitten heti vauhdilla alusta alkaen!

Vuoden eka päivä meni täällä Helsingissä normaalissa synkässä, ruskeassa kelissä. Tuuleskeli melkoisesti ja kun lämpö oli nollan kieppeillä, se puri luihin ja ytimiin. Mitähän tuokin sanonta oikein tarkoittaa, sillä minua ainakin paleli päivälenkillä aivan hit... eikun mahdottomasti.

 Vuoden toisenä päivänä verhottiinkin yllättäen koko maa valkoiseen huntuun. On muuten hieno ilmaisu tuokin. Vähän kuin maa olisi mennyt naimisiin hunnussa, mutta eihän se niin ollut. Sitä vaan sateli lunta koko päivän ja maalasi kaiken valkoiseksi. Alkuun tuli semmoisia pieniä höytyviä ja illalla saatiinkin sitten oikeaa lunta, semmoista kuin lapsuudessa oli aina taivas tulvillaan ja lapaset jäässä. 

No hienoltahan kaikki nyt näyttää - lumipeitteessä. Vähän käy mielessä, että yritetäänkö meiltä pimittää jotain? En ole kuitenkaan tällaista vastaan!

 Mutta mahtaako tuolla keinolla nyt tulla parempi vuosi kuin vanhasta? Tuntuu kuin ikävät asiat peitettäisiin lakanan alle. Toisaalta sitten se vasta meillä hankalaa on, jos tuleekin huonompi vuosi. Siis älyttömän hankalaa! Ei voi tulla niin huono, koska ei ole enää huonompaa olemassa. On se vaan yritettävä uskoa, että parempi tästä tulee!

Toiveikkaana paremmasta tulevaisuudesta vetäisin pipon päähän ja kintaat käsiini. Lähdin nauttimaan huntupeitosta ja luonnon puhtaudesta. Suuntasin kohti Seurasaarta. Meiltä kotoa on sinne näppärä kävelymatka useamman eri reitin kautta. Nyt valitsin rantoja seuraavan polun. Moni muukin oli lähtenyt kuntoilemaan melkoiseen lumisateeseen. 

Merivesi lainehti vapaana ja ainoastaan Seurasaaren lammissa oli jää tai ehkä sohjopeite. Saaren vanhat rakennukset ja luonto oli todella kauniina uuden lumen alla. Oli suorastaan huojentavaa ja rentouttavaa nauttia hienosta ympäristöstä päättyneen vuoden synkkyyden jälkeen. 

Nyt vaan kerätään voimia ja lähdetään toivorikkaina odottamaan alkaneen vuoden haasteita! Hyvä tästä tulee ja rokotuksetkin saadaan vielä. Noudatetaan ohjeita terveyden säilyttämiseksi ja nautitaan säännöllisestä kuntoilusta!

Hyvää alkanutta vuotta kaikille!


keskiviikko 30. joulukuuta 2020

Vuosi 2021 - mitä odotettavissa?

Jos vastaan itse ensiksi yhteen oleellisimpaan kohtaan, niin toivon heti oppivani kirjoittamaan vuosiluvun oikein. Siis viimeinen numero on jatkossa 1 eikä 0. Usein olen saanut vuosiluvun oikein jo lähes maaliskuun loppuun mennessä. Harjoittelen nyt: 2021, 2021, 2020, eikun 2021! Siinähän se alkaa vähitellen sujumaan. 

Olen aina pyrkinyt välttämään poliittisia ja puolueisiin kohdistuvia kannanottoja. Niin pyrin tässäkin puremaan hampaita ja hiki otsalla kihoten pidättelemään. Jossain kohtaa saatan poiketa hieman periaatteistani. 

Mitään maata mullistavia, laajempia ennusteita en voi esittää, sillä minua on kielletty paljastamasta tietojani! Olen pahoillani, jos en voi siis yllättää! Itseäni koskevat ennusteeni eivät juurikaan yllätä ketään, etenkään heitä, jotka tuntevat minut hieman paremmin. Sorry! Ei vanha koira, eikä edes ukko, opi uusia temppuja!

Kansainvälinen ennuste

USA opettelee uuteen, yhteistyökykyisempään toimintaan maailmalla neljän vuoden kaaoksen jälkeen. Tuo ei ole edes ennuste vaan tosiasia. Trumppi häärii julkisuudessa villiten ja kiihottaen kannattajiaan. Brexitin vaikutukset hämmentävät Britanniassa ja myös EU:ssa. Katumus päätöksestä valtaa Britanniassa vähitellen alaa. Irtaantuuko jokin alue ja hakee liittymistä EU:iin? Kiinan talous alkaa elpyä. Lähi-idässä kuohuu edelleen. Pako Afrikasta Eurooppaan kiihtyy entisestään.

Suomen tilanne

Nykyisen hallituksen toiminta keskittyy vielä alkuvuonna koronataisteluun. Vuoden alkupuoliskolla tullaan kokemaan ennennäkemätön konkurssiaalto pienyritysten kohdalla. Pahiten se koskettaa ravintola- ja matkailualaa. Suomen taloudellista kehitystä estää edelleen hallituksen yhä enemmän vasemmalle kääntyvä politiikka. Valtion velkaantuminen ei tule valitettavasti pysähtymään. Suuryritysten siirtyminen ulkomaalaisten käsiin jatkuu. Tyytymättömyys hallitukseen tulee lisääntymään.

Terveysala

Koronan tukahduttaminen maailmalla sekä kotimaassa kestää vielä ainakin vuoden. Terveydenhuollossa työskentelevät ovat edelleen lujilla. Rokotuksilla saadaan hidastettua taudin lisääntymistä, mutta piittaamattomuus suojatoimiin jarruttaa taudin taltuttamista. Viruksen uusia, agressiivisia muunnoksia saadaan kokea vielä vuoden aikana. Pandemian uuden nousun estäminen edellyttää tiukkoja ohjeita, määräyksiä ja rajoituksia kansalle. Korona rajoittaa vielä monen vuoden ajan ulkomaanmatkailua. Sote-toiminnasta kiistellään edelleen, eikä siihen tule vieläkään kunnollista ratkaisua.

Stadin vanhuksen vuosi 2021

Henkilökohtaisiin hankkeisiini kuuluvat edelleen ukulelen soittoharjoitukset naapureiden kiusaksi, paineet kirjoittaa hölmöjä juttuja, sukututkimuksen jatkaminen vanhoja käsialoja tulkiten, kunnon ylläpitäminen vastahankaisella asenteella ja mieluisa mökkeily. Sosiaalisen kanssakäymisen rajoitteet, matkustusrajoitukset sekä henkilökohtainen saamattomuus tukahduttavat vahvasti elämää. Aika kuluu enimmäkseen koronaa pakoillen kävelypoluilla ja kotona sohvalla. Tavoitteena on kirjoittaa kirja julkaistavaksi (Ei onnistu! kirj.huom.) sekä oman elämän muistoja talteen (Tuolla muistillako muka? kirj.huom.). Osallistuminen Enterin opastustoimintaan ei toteudu ainakaan alkuvuoden aikana. 

Yhteenveto

Koronan hämmentäessä maailmaa, ei tilanne tule mahdottomasti parantumaan juuri millään rintamalla. Suurimpia muutoksia ja odotuksia kohdistuu USAan ja Brexitiin. Kotimaan kohtaloon tulee vaikuttamaan hallituksen suhtautuminen yritystoimintaan ja valtion lisävelkaantumisen torjuntaan. Omalla kohdalla mikään ei juuri muutu, vaan sama laiskuus ja saamattomuus vaikuttavat entistäkin painokkaampina.

Toivottavasti ihmiset malttavat uskoa ja totella koronan pysäyttämiseen liittyviä ohjeita niiden aiheuttamista hankaluuksista huolimatta.

Kaikesta huolimatta jokaiselle Hyvää ja Tervettä Vuotta 2021!

Photo by Isabella and Louisa Fischer on Unsplash   

PS. Ei ole ongelmatilannetta, jossa eivät halaukset ja kuuma kaakao helpottaisi oloa!


tiistai 29. joulukuuta 2020

Miten meni vuoden 2020 ennusteeni?

Vuosi 2020 alkaa olla pulkassa, niinkuin ennen nuoruudessani oli tapana ilmaista. Kirjoitin 2019 joulukuussa omat arvioni tuolloin tulossa olevasta vuodesta. Aika fakiiri olisi pitänyt olla, jos aikoi tietää mitä oli tulossa! Ja huh, mitä me saimmekaan niskaamme!

Seuraavassa tuo tuolloisen ennusteen teksti punaisella kursiivilla. Väliin olen laittanut omat kommenttini toteutuneesta mustalla tekstillä, jossa värikin jo kuvastaa asiain toteutunutta luonnetta - synkkyyttä.

2020
Mitä sitten on odotettavissa?

Yksityisellä tasolla uskon, että kunto kohentuu, kirjoittamisen himo jatkuu, ukulelea en opi vieläkään soittamaan, kaikki lehteni luen edelleen iPadilla, telkkaria katson jatkuvasti, olen aina koukussa hyviin tv-sarjoihin, toistasataa lukematonta kirjaa iPadilla jäävät edelleen lukematta, pyöräilen Citypyörällä, käyn Enterissä opastamassa ainakin vähän, kävelen jatkuvasti jalkani kipeiksi (niihin ei kuntoilu tunnu auttavan), jne. 

Kunto ei juuri kohentunut, mutta säilyi onneksi liki entisellä tasolla. Siihen auttoivat Nordic Health Ruskeasuolla ja puusavotta mökillä. Kirjoittamisen himo säilyi, ei tuottanut tulosta. Ukulelea opin soittamaan hieman, mutta soitin lepäsi yli puoli vuotta saamattomuuteni alttarilla. Lukemiset ja tv menivät juuri ennustetulla tavalla (lähes ainoat toteutuneet). Pyöräily jäi vähemmälle. Suurin harmi oli Enterin opastusten pysähtyminen. Itse en opastanut tammi-helmikuuta lukuunottamatta ollenkaan. Syynä oli koronan vaikutus myös Enterin toimintaan. 

Yleisesti varmaan tulee uusia tv-sarjoja, samat elokuvat näytetään sadannen kerran, vanhat Tuntemattomat näytetään taas joulukuussa, jonnekin avataan uusi taidemuseo, Enterin opastuksissa kävijöiden määrä lisääntyy, uusia kännyköitä tulee, it-laitteiden päivitykset menevät pieleen, talous kiristyy, Nokian kurssi vaihtelee, valtiot uhittelevat toisilleen, jossain siirrellään joukkoja rajoille, yksi rakentelee ohjuksia lisää, muuan sähläri twiittailee entistä enemmän, yksi ostelee maailmalta yrityksiä, Tesla jyrää kaikki vanhat pörinäautot ja muut sähköparistoautot, jne.
En jaksa luetella enää, koska samanlaista se tulee olemaan kuin ennenkin. Toivon vaan, että tekemisissä olisi hieman enemmän järkeä kuin menneenä vuonna! Ihmiset saisivat oppia suvaitsevaisemmiksi ja oppia myös elämään toistensa kanssa! Ja vallasta uhittelut jätettäisiin sikseen, oli sitten kysymys valtioiden tai kansallisesta puolueiden välisestä toiminnasta! Oltaisiin vaan ystävällisiä ja auttavaisia kaikille! Ja muistettaisiin hymyillä! Ja kiittää! Ja sanoa, ole hyvä!

Tv:n ohjelmien kertaaminen sen kun lisääntyi. Nyt saatiin katsoa toistoja entisten kolmen sijaan ainakin viisi kertaa. Tuntematon sotilas tuli telkkarista, mutta uudenpana versiona. Enterin opastukset siirtyivät alkuvuonna verkkoon etäopastuksiksi ja opastuspisteet suljettiin, kunnes kesän jälkeen osa avattiin koronarajoitteisin toimin tehostettuna. Opastusten määrä väheni pakosti tarpeen kasvaessa suunnattomasti. Enterin nettisivujen (https://entersenior-fi.directo.fi/) ohjeet ja vinkit nousivat arvoon arvaamattomaan. 

Maaliskuussa voimalla iskenyt korona sotki pörssien toiminnan, osakkeiden arvot sekä lähes kaikki kansalliset ja valtiolliset toiminnot kaikkialla maailmalla. Ainoana säilyi ja kiihtyi yhden valtionpäämiehen twiittailu maailman yhteistyötä sotkemassa. Tesla kehittyi edelleen ja siirryin itsekin sähköautoilijaksi. Seurauksena oli kallis hankinta, mutta edulliset käyttökustannukset ja tulevaisuuden auto jo nyt kotona. Ihmisten yhteiselo katkesi kuin kananlento koronarajoitusten myötä. Nyt kuitenkin huomattiin toisten kanssaihmisten merkitys omalle elämiselle. Saattoipa jopa suvaitsevaisuus hieman lisääntyä.

Pitäisikö antaa jotain suurten linjojen ennustuksia? Brexit, Trump, Syyria, pörssikurssit, polttoaineiden hinnat, muuttoliike, Hongkong, luonnonmullistukset, Mars-lento, työehdot, eläkkeiden nousu ovat aiheita, joista tuskin mihinkään voidaan olla vuoden kuluttua tyytyväisiä. En uskalla edes yrittää lausua noista mitään. Olkoot, sittenhän se nähdään! Toivoisi vaan, että noidenkin osalta vuosi olisi parempi kuin 2019.

Oli hyvä, etten lausunut noista mitään yksityiskohtaisempaa. Kaikki nuo aiheet pyörivät koko vuoden keskusteluissa. Ehkä on syytä kuitenkin mainita se, että USA:n kansalaiset järjestivät omalta sekä maailman kannalta suurimman uhkan pois pelikentiltä, Trumpin. Tuo hieno asia toteutuu tammikuussa 2021, mutta jäänee elämään omaa elämäänsä ja yrittänee nostaa päätään vielä jossain vaiheessa.

Tuon ukulele-homman kanssa on paljon epävarmuutta ilmassa, sillä ilmoittauduin parin kuukauden soittokurssille. Toisaalta ennakkotapausten valossa, tuskin minä sielläkään opin mitään, sormet vaan kipeytyvät. Minusta piti aikoinaan tulla Toots Thielemans, Menuhin tai Svend Asmussen, Benny Goodman, Louis Amstrong, Vili Vesterinen, Stan Getz tai Arthur Rubinstein, mutta ei tullut. En vaan oppinut, sillä kaikki instrumentit ovat töpösormilleni liian vaikeita. Sormeni ovat luodut rassaamaan mopedia ja heittelemään kiviä kotijokeen (ja naapurin ikkunoihin). Tosin sain nuorena selkääni - sekä mopolla rälläämisestä että kivityksistä. Askartelupuuhissa minulle herkimmät sopivat työkalut ovat kirves, vasara ja puukkosaha. Pienemmät vehkeet eivät vaan pysy käsissäni.  

Ukulelekurssi keskeytyi, mutta soitto alkoi sujua tuossa huhtikuun tietämissä, kunnes piti lähteä koronaa pakoon mökille. Siellä soitin jäikin nurkkaan. Sormet todellakin kipeytyivät ja kovettuivat harjoitellessa. Sitten loppuvuotta kohden kaikki taito katosikin. Pitäisi, vahva paino sanalla pitäisi, taas aloittaa ukulele-harjoitukset!

Ja näistä ennustuksista vielä hieman! Tämä uunituore Suomen nuorhallitus tekee suomalaisten elämän mielenkiintoiseksi. Unohtuuko talouden merkitys sosiaalietuuksien kustannuksella? Kunhan eivät vaan jakaisi kaikkia valtion varoja sosiaalitarkoituksiin ja unohda mistä niitä varoja jatkossa kaivellaan. Pohjattomia pusseja ei ole kuin saduissa! Ja kuka töpösormi maksaa viulut, jos ei yritysmaailman toimintaedellytyksiä huomioida riittävästi? Toivottavasti tämä uudenpolven hallitus miettii ensisijaisesti Suomen etua eikä pelkästään puolueittensa etua. Minua kyllä vähän pelottaa - Suomen tulevaisuus ja ukulele-tunnit!

Nuorhallitus keskittyikin alkuvuonna sitten pelkästään koronan torjumiseen. Siitä voisi ehkä antaa lievästi kohtuullisen arvosanan, vaikka melkoisesti tehtiin torjuntavirheitäkin ja ne tuntuvat jatkuvan edelleenkin. Kontrollit rajoilla ei tunnu toimivan vieläkään. Valmistautuminen pandemian uuteen heräämiseen unohtui kokonaan. Koronatoimissa työnnettiin suomalaisia narulla, kun olisi pitänyt määrätä tiukasti. 

Koko kööriltä unohtui yhtenä isona asiana talouden kehittäminen ja suunnitelmien rakentaminen tulevaisuutta varten. Rahaa jaettiin ilman kontrollia ja työllisyydessä painopiste oli ikäihmisten "pakkotyöllistämisessä", samalla kun nuorison työttömyys lisääntyy. Lisäksi, kun nuorten lisääntynyt väkivallan torjuminen vaatisi uudenlaista ohjausta, ei siihen ole kohdistettu eväitä. 

Omakohtaisesti on vallinnut melkoinen pelko taudin tarttumisesta, pään kestämisestä, jaksamisesta, voimien hiipumisesta ja ylipäätään terveyden säilymisestä. Tällä hetkellä kuitenkin näyttää, ellei mitään yllättävää tapahdu, niin säilyin hengissä tästä vuodesta ilman suurempia kolhuja. Ja se on oikeastaan hyvä näin! Jaksakaa tekin, uskotaan yhdessä rokotusten voimaan, kunhan niitä saadaan!

Photo by Immo Wegmann on Unsplash

 

keskiviikko 23. joulukuuta 2020

Korvatunturi valmistautuu jouluun 2020

Vuoden tärkein päivä on tulossa ja edessä poikkeustilanne. Miten tästä taas selvitään? Pukki nuolaisi sormeaan ja käänsi sylissään olevan paksun kirjan sivua. Pukki oli asettunut työkammarissaan nojatuoliin takan ääreen tutkimaan ohjekirjaa "Joulunvietto pandemia-aikana". Kirja oli jouduttu kaivamaan esiin kammion kirjahyllystä muutaman kerran viimeksi kuluneiden vuosisatojen aikana. Taloustonttu Nipa Nummero, jonka toimialaan kuului myös Korvatunturin ohjeistusten ylläpito, oli jo päivittänyt vuoden 2020 koronan vaatimat lisätoimet.

Poikkeukselliset olot olivat koskettaneet myös Korvatunturia keväästä lähtien. Joulupukki oli ollut toipumassa edellisen joulun vilskeestä lomamajallaan, kun uutinen uudesta viruksesta oli saavuttanut tarkkailukeskuksen Korvatunturilla. Koska pandemioihin oli törmätty ennenkin, käynnistyivät turvatoimet välittömästi. Sairastupa kaivoi omat ohjekirjansa esiin ja käynnisti valmistautumistoimet pandemian varalta. Pukinpajalle perustettiin kriisiryhmä seuraamaan tilanteen kehitystä ja valmistelemaan toimia, mikäli virus saapuisi Suomeen ja Korvatunturille.

Ohjeiston ensimmäinen kohta oli henkilökunnan turvaaminen. Asia kosketti Korvatunturilta poisolevaa henkilöstöä, ajankohdasta johtuen itse Joulupukkia ja ympärivuotista työtään kentällä hoitavia tarkkailijatonttuja. Kohderyhmille laitettiin välittömästi viestit tilanteesta. Kake Valpas, tarkkailijatonttujen esimies, oli kaivanut käsikirjasta esiin tonttuja koskevat ohjeet. Hän oli antanut määräykset, joiden pohjalta Korvatunturin väki oli selviytynyt myös sata vuotta aiemmin raivonneesta epidemiasta. Ohjeiston pääsääntöön oli kirjattu 3 kertaa hygienia, hygienia ja hygienia. Niinpä Kake lähetti kuljetusreen viemään kaikille tarkkailijatontuille ohjeet, desinfiointiaineita ja hengityssuojaimia. Poistumisrajoituksia ei tarvinnut määrätä, sillä eiväthän tontut poistuneet Korvatunturilta muuten kuin Pukin ohjeistamana.

Mutta jo ennen Kaken käynnistämiä toimia, olivat rekiporot matkalla kohti Pukin lomamajaa noutaakseen Joulupukin turvaan ja johtamaan toimintaa Korvatunturille. Käskyjä olikin sadellut Pukin saavuttua paikalle. Vanhimmilla tontuilla toimet olivat takaraivossa aiemmilta vuosisadoilta, mutta nuoremmat eivät meinanneet päästä juonesta kiinni. Esiintyi jopa hieman vastahankaisuutta joitakin toimia kohtaan. Jatkuva käsienpesu, välimatkat ja hengityssuojaimet meinasivat välillä unohtua. Pukki ei ole aikojen saatossa monestikaan joutunut korottamaan ääntään. No ei niin käynyt nytkään, sillä Isossa tuvassa järjestetyn tiedotustilaisuuden anti, järkyttävinä kuvina edellisten pandemioiden uhreista ja kauhistuttavina tilastoina, sai viestin perille vastahankaisimmillekin.

Pukki oli kammiossaan päässyt kirjan kohtaan 28. Lahjojen jakomatka. Koska useimmilla alueilla oli rajoitettu ihmisten välisiä kontakteja, oli sekin otettava huomioon. Pukki teki päätöksen, että suoraa kontaktia on tänä vuonna vältettävä ja lahjojen jako järjestettävä uudella tavalla. Nyt tulisivat viime vuonna pajalla valmistetut droonikopterit tarpeeseen lahjojen jakamisessa. Tarvetta lähikontakteihin ei pääsisi syntymään. Rekitontturyhmät saisivat hoitaa lahjojen perille toimittamisen drooneilla. Porot ja reki vaan parkkiin talon yläpuolelle ja drooni lennättämään lahjasäkki perille. Mukaan laitettaisiin Pukin henkilökohtainen viesti jokaiselle lapselle. 

Joulupukki itse hoitaisi kontaktointia lapsiin etäyhteyksin. Maailman tieto-ohjelmaihmiset olivat tehneet tähän aikaan sopivat, hienot ohjelmat, joilla pystyi lähestymään yhdellä kertaa useampia tai sitten vaan yksittäistä ihmistä. Aattoiltana käynnistettäisiin yhteydenpitoa varten lukemattomissa kodeissa älykännykät, tablettilaitteet, läppärit ja pöytätietokoneet sekä joissan kodeissa jopa älytelevisioissa yhteysohjelmat. Niissä avattaisiin Skype, Whatsapp, Facetime tai mikä tahansa yhteydenpito-ohjelma. Koska Pukki oli tietoinen valtioiden määräämistä rajoitteista, oli hänessä aiheuttanut huolta yksinäisten ihmisten ja erossa jouluaan viettävien perheiden tilanne. Oli kehitetty onneksi myös ryhmäyhteyksiin sopivia ohjelmia, jolloin monilla eri paikkakunnilla jouluaan viettävät perheet pystyvät pitämään yhteyttä toisiinsa. Silloin tarvittaisiin Zoom, Teams ja vaikka Skype.

Pukki kampeutui ylös nojatuolistaan, laittoi kirjan työpöydälleen ja siirtyi kammion pesuhuoneeseen pesemään huolella kätensä hyräillen samalla käsienpesulaulua. Kuivattuaan kätensä, Pukki nappasi kammion oven vierellä olevasta rasiasta puhtaan hengityssuojan kasvoilleen ja astui Isoon tupaan. Korvatunturin väki oli jo valmiina tuvassa mutustellen herkullisia piparkakkuja ja höyryävät glögimukit edessään. 

”Ja kaikki on varmaan kunnossa kuten aina! Pajoilla aherrus rauhoittuu nyt hetkeksi, lahjat on pakattu ja reet lastattu. Rekitontut ottavat nyt ohjakset käsiinsä toimittaakseen lahjat perille maailman kilteille lapsille.” Pukki aloitti. ”Onko tietoyhteydet maailmalle kunnossa?”

”Homma hoidossa! Laitteet on viritetty ja kaikki ohjelmat ladattu. Kun vaan hetki lyö, voi Pukki saapua tietokeskukseen ja polkaistaan bitit maailmalle,” vastasi IT-tonttu Henkka Bittinen innoissaan, ”Laitetaan kuso kunnolla kulkemaan!” Henkka oli laitteita opiskellessaan kuullut jossain välissä tosi viestimiesten keskustelevan kuson kulkemisesta ja etsinyt selityksen tuolle sanalle. Viestien kulustahan siinä kusossa ja kusottelussa oli ollut kysymys. Pukki hieman kohotti tuuheita kulmiaan sanan kuso kohdalla, mutta ajatteli kysyvänsää tuosta Henkalta myöhemmin.

”Tämä onkin erikoista aikaa ja täytyy vaan toivoa, että saadaan viettää seuraava joulu ensi vuonna taas normaalilla tavalla. Eipä tässä sen kummempia, kun hommat ovat hoidossa! Kiitos kaikille koko tästä erikoisesta vuodesta ja toimista koronan torjumisessa. Erityiset ja mojovan suuret kiitokset Pukinpajan hoitajatonttu Neulaselle ja hänen tiimilleen terveystilanteen ylläpitämisestä ja testitoiminnan tehokkaasta läpiviemisestä. Muistakaa kaikki edelleen ohjeet koronan torjumisesta sekä muistakaa erityisellä lämmöllä yksin jouluaan viettäviä ihmisiä ja pysykää kaikki edelleen terveinä.

HYVÄÄ JA TURVALLISTA JOULUA KAIKILLE!” päätti Joulukki puheensa. Stadin Vanhus on täysin samaa mieltä Pukin kanssa.