2. KORVATUNTURIN JOULUVALMISTELUT JATKUVAT

VALMISTELUT VAATIVAT HUOLELLISUUTTA

Korvatunturin lumisilla maisemilla valmistautuminen jouluun oli täydessä vauhdissa. Joulupukki katselee taivasta, jossa hopeanhohtoiset revontulet piirtävät kuvioitaan. Hän tietää, että jouluaaton matka olisi pian käsillä.

Joulupukki kääntyi katsomaan porotallia, jonne hän oli pian menossa tarkastuskäynnille. Hänen mieltään askarruttivat yksityiskohdat, kuten reitin sääolosuhteet, lasten toiveiden täyttäminen ja porojen kunto. Porotallin lähellä käyskenteli porot rauhallisesti ulkona kuopien lumista kenttää.

Tallin ovet avautuivat ja Joulupukki astui sisään. Häntä tervehtivät pehmeät ja tuoksuvat heinät sekä lämpimät aitaukset. Petteri höristi korviaan nähdessään Joulupukin ja asteli luokse iloisesti. Joulupukki silitti Petterin pehmeää turkkia ja puhui lempeällä äänellä: "Oletko valmis, Petteri? Meillä on edessä tärkeä matka, ja tarvitsemme kaikki voimasi.

Samaan aikaan Korvatunturin lahjavarastossa päällikkötonttu Topi tutki suuria hyllyjä. Lahjoja oli lajiteltu ja järjestelty huolella; nuket, junat, pelit ja pehmolelut odottivat omilla paikoillaan. Topi tarkisti listojaan ja varmisti, että jokainen lahja oli valmiina toimitettavaksi. Hän kiipesi myös tikkaita ylös tarkistaen ylimmätkin hyllyt ja varmisti, ettei kenenkään lahja ollut unohtunut.

Tontut jatkoivat ahkeraa työskentelyään, ja Joulupukin paja täyttyi iloisesta puheensorinasta ja naurusta. Korvatunturilla jouluvalmistelut jatkuivat, ja jokainen oli valmis tuomaan joulun taikaa maailman lapsille.

TARINA ON LUOTU SUURELTA OSIN COPILOT-TEKOÄLYOHJELMALLA. TEKSTIÄ ON HIEMAN MUOKATTU.

Muistakaa hoitaa oma jouluun valmistautumisenne ajoissa! Hyvää joulunodotusta!

1. Korvatunturi valmistautuu jouluun

 1. JOULUPUKKI JA PAJA VALMISTAUTUU JOULUUN

Joulupukin pajassa valmistaudutaan tulevaan jouluun kiireisesti, sillä joulu on enää vajaan kolmen viikon päässä. Joulupukki herää varhain aamulla, kun pohjoisen revontulet vielä tanssivat taivaalla. Tontut ovat jo työn touhussa, värikäs tonttulakkien meri vilkkuu pajassa. Korvatunturilla vallitsee lämmin, mutta energinen tunnelma.

Ensimmäisenä Joulupukki tarkistaa lahjalistat. Hän käy läpi lasten lähettämiä kirjeitä, joissa on toiveita, lupauksia ja iloista joulunodotusta. Joulupukin lempeä hymy nousee huulilleen, kun hän lukee lasten huolellisesti kirjoittamia toivomuksia. Tonttujen apurit ovat jo lajitelleet kirjeet ja ryhmitelleet ne maittain ja kaupungeittain.

Pajassa jyrisevät koneet ja laulavat sahat, kun leluja valmistetaan. Puuseppätontut työstämässä värikkäitä puuleluja, pehmeitä pehmoleluja ja monenlaisia elektronisia vempaimia. Joulupukki kiertää pajassa ja varmistaa, että kaikki sujuu suunnitelmien mukaan. Hänen tarkka silmänsä huomaa, jos jokin lelu kaipaa viimeistelyä tai jos jonkin laitteen patteri on unohtunut asentaa.

Välillä Joulupukki käy kurkistamassa reki- ja porotalliin. Siellä hänen uskolliset poronsa, erityisesti nuori ja innokas Petteri Punakuono, valmistautuvat lentämään maailman lasten luokse. Tontut harjaavat porojen turkkia ja kiillottavat reen jalaksia. Petteri saa erityisherkkuja ja kannustuksia, jotta jaksaisi pitkän matkan jouluöinä.

Lähes kolmen viikon päästä koittava joulu tuo mukanaan kiireen lisäksi myös suurta iloa ja lämpöä. Joulupukki nauttii työskentelystä tonttujen kanssa ja tietää, että jokainen lapsi saa joulun taikaa kotiinsa. Hän pysähtyy hetkeksi pajan ikkunan ääreen, katsellen lumihiutaleiden tanssia ja kuunnellen joululaulujen säveliä. Joulupukki on valmis juhlistamaan maailman rakkainta juhlaa ja tuomaan hyvää mieltä kaikille!

SISÄLTÖ ON LUOTU KOKONAISUUDESSAAN MICROSOFT COPILOTILLA

Hyvää joulunodotusta kaikille!

Saisiko seniori tilaa?

Se vain on meikäseniori näkymätön ja huomaamaton! Kerättyäni reilusti yli 70 vuotta itselleni ulottuvuutta, ei sitä kaduilla vastaantulijat huomaakaan. Taisin tehdä väärän valinnan, kun keskitin ulottuvuuteni keskivartaloon enkä panostanut pituuteen. Luulin, että lähes keskimääräinen ikäisteni pituusmitta riittäisi huomioiduksi tulemiseen, mutta väärin kuvittelin.

Kun kuljen yksin tai kotihengettären kanssa kaupoissa, ostoskeskuksissa tai kaduilla, vastaantulijat eivät huomioi meitä mitenkään. Välttääksemme kontaktia nenästä nenään, on vaan pakko siirtyä sivuun. Ei ole vastaantulijan sukupuolella, sukupuolettomuudella tai iällä mitään merkitystä kohtaamisessa. Samalla tavalla joutuu väistämään koululaisia, pukuihmisiä, peruskansalaisia, senioreita ja kepin kanssa kulkijoita.

Olen joskus yrittänyt puolustaa oikeuttani omaan tilaan kakistelemalla kurkkuun limaa kuin sylkemistä valmistellen. Jos vastaantulija, varsin usein nuorten lössi, huomaa sen, syntyy tilaa, mutta ainoastaan silloin, jos kuulevat kakisteluni. Eikö kuulostakin rumalta ja inhottavalta teolta, mutta kun ei aina jaksa väistellä.

Olen talviaikaan väistänyt lumipenkalle vastaantulijoita, usein keski-ikäisiä kulkijoita. Se ei todennäköisesti mene perille muuten kuin aiheuttaa vain kummastuneen katseen. Voi olla, että ensi talvena, jos jalkani vielä nousee, heittäydyn nurin vastaantulijoiden eteen lumisella kadulla. Sitten odotan reaktiota tai todennäköisimmin sitä, että mulkaisevat minua, kiertävät ohitseni ja jatkavat matkaansa.

Oli tässä eräs ilta, jolloin edellisten päivien lumet olivat sulaneet miltei kokonaan ja taivaalta tihkui vettä. Olimme hengettären kanssa käsikynkkälenkillä. Koska oli jo miltei pimeää, olin varautunut otsalampulla, jossa on sekä vilkkuvalo että punainen valo. Eräällä sivukadulla ajattelin kokeilla valon tehoa ja sytytin punaisen valon otsalleni noin kolmekymppisen pariskunnan lähestyessä meitä. Pariskunta antoi meille, hieman vaikeasti kulkevalle senioriparille, kauniisti tietä. Hekumoin hetken oivalluksellani, kunnes kuulin pariskunnan puhuvan jotain vierasta kieltä ja jatkavan normaalisti kulkuaan. Heille ei varmaan ollut vielä kerrottu, että Suomessa ei ole tapana väistellä vastaantulijoita, etenkään senioreita. Ehkä se heillekin valkenee vielä joskus!

Miksikö en vain kävele suoraan kohti ja mahdollisesti päin vastaantulijaa? No en halua olla huonosti käyttäytyvä ihminen, sillä kotona opetettiin aikoinaan huomioimaan muut ihmiset ja olemaan kohtelias kaikille. En minäkään vaadi vastaantulijaa vaihtamaan kadun toiselle puolelle, mutta jos edes hieman antaisi tilaa. 

Tässä tulikin pitkästä aikaa taas purkausta! Olen alkanut kärttyisäksi, vanhaksi mieheksi. Huomasitte varmaan!

Olkaa varovaisia ulkona! Kohta alkavat oikeasti liukkaat kelit ja luut ovat lujilla! Hyvää joulunodotusta!

Tässäpä pimeään varusteet

Pidä aina siististi kahvasta kiinni!

Se on vaan vanhalle sielulle ja kropalle äärimmäisen tärkeää pitää aina kahvasta ja kaiteesta kiinni. Ulkona portaissa, tai tietenkin sisälläkin, se vaan tossu saattaa lipsahtaa ja nenä saada maakosketuksen herkästi. Jos olet herkkä nokkainen, niin jälki voi olla paha ja paraneminen kestää jopa tovista ikuisuuteen. Iso nokkaisella voi olla enemmän turvana rustorakennetta, joka sallii rajummankin kosketuksen jopa betonirakenteisiin. Tuollaisella klyyvarilla ongelmana on vaan hetken niistätmisongelmat.

Mutta sitten asiaan! Piti kirjoittamani kahvasta. Se on näet sillain, että meillä on taloudessa ollut useita kotikylmiöitä. Tälläkin hetkellä niitä on itsellä käytössä kaksi, toinen kotona ja toinen mökillä. Nuorisolla on omansa ja entisissä asunnoissa on niitä löytynyt. Merkkinä olen aina luottanut Festivoon. Se on taattua tavaraa ja tuottaa kylmää aina juuri säädetyn määrän.

Nythän kävi sitten niin, että vuosien käytön jälkeen alkoi kotikylmiön jääkaappiosan kahvan pinta kärsiä. En osannut oikein uskoa, että mieltymykseni lauantaimakkaraan, nakkeihin ja sokerittomaan limsaan olisi aiheuttanut tuollaisen pintavaurion. Lopulliseksi syyksi selvisi säästäväisyyteni! Olin hankkinut kaikenlaisia pesu- ja puhdistusaineita tarjousmyynneistä. Olin kuvitellut rasvaisten näpinjälkieni putsaamiseen tarvittavan kovimmat mahdolliset mömmöt. Mutta metsään meni taas, kuten minulla aika usein tahtoo mennä. Oletin liikaa ja käytin liian pitkään kovaa kamaa. Ei siis semmoista kamaa, jota nuoret jauhonenät kaduilla ja baarien takahuoneissa käyttävät, vaan pintojen puhdistusaineistoa. Sain myös tietää, ettei hiekkapaperia muistuttavilla vehkeillä puhdisteta herkkiä pintoja. Tuo on helppo havaita, jos hivelet kultasi selkää juuriharjalla, ei ehkä tykkää!

Niin siinä vaan taas kävi, että lauantaimakkara aiheutti kahvaongelman. Mutta eipä hätiä mitiä! Apu oli lähempänä kuin saattoi arvata. Koska tiesin Festivon olevan lämminhenkinen, auttavainen ja laadukas organisaatio, otin yhteyttä huoltoon. Muutamien tehokkaiden viestien eli sähköpostien jälkeen oli kaappini tunnistetiedot saavuttaneet laitteen valmistajan ja uudet kahvat olivat postissa.

Suorittamani silmämääräisen tarkistuksen perusteella havaitsin peukaloitteni sijaitsevan kämmenen reunoilla eikä keskellä, olin tehnyt kahvatilauksen. Kyllä oli viestintäkumppanini Elina Festivolta oikeassa, että jopa minäkin saisin kahvat vaihdettua. Niinpä, kahvat! Olin tilannut kaikki neljää kahvaa, ja sain ne kaikki myös itse paikoilleen. Nyt kahvat kiiltävät ja niin tekee myös kylmiön pinnat. Seuraavaksi olenkin aikonut käydä lähikaupassa ostamassa 9%:n Lauantaimakkaraa muutaman paketin ja laittaa ne varovasti kaappiin uusia kahvoja käyttäen.

Kiitos Elina loistavasta palvelusta, kiitos Festivo hienoista tuotteista! Ja Atrialle kiitos oivallisesta lauantaimakkarasta!

 Eppukin tykkää lauantaista

Seikkailuni kännykkäliittymien maailmassa

Kyllä on meikävanhusta nyt raskautettu kännykkäliittymän sopimuskauden päättymisellä. Se ei enää tunnu herkulta, vaikka saa olla 12 tai entistä harvemmin 24 kuukautta huoleton kk-maksun maksaja. Tuota huolettomuutta vielä korostaa vähitellen himmenevä muisti. Mutta kyllä palautuu muisti, kun operaattori lähestyy kauden lopun lähestyessä ikävällä viestillä.

Nykyinen operaattorini ilmoitti siis sopimukseni jatkuvan uudelle kaudelle erityisen edullisella, "vain minulle"-tarjoushinnalla. Hinta nousisi ainoastaan 5 Eur/kk. Se on kyllä seniorikansalaisen tyhjyydestä pöllyävässä lompakossa merkittävän suuri lisälovi. En tuntenut oloani kovinkaan etuoikeutetuksi tuon ilmoituksen saatuani.

Tein sitten muutaman päivän tutkimusta liittymien hinnoista. No niistähän ei ota nykyään selvää enää rautalangallakaan vaikka olisi mieli kirkkaana. Selasin netissä operaattoreiden sivuja otsani hiessä. Kävin kaikki nämä meidän 4 tarjokasta läpi, Elisa, DNA, Telia ja Moi. Tarjonnan perusteella heräsi kysymykset hankkiako 4G vai 5G, tarvitsenko nopeutta 5 vai 1000M tai siltä väliltä, maksanko erikseen jokaisesta puhelusta jonkin minuuttihinnan? Onko netti vai puhelut tärkeämmät? Tosin, jos tarvitsee asioida terveydenhuollon kanssa, ei sinne pääse kummallakaan keinolla.

Kun en ole kovin sujuvasanainen ja käytän kännykkääni suhteellisen harvoihin puheluihin ja Whatsapp-viestintään, niin nopeus ei ole ykkösasia. Nettikään en juuri selaa kännykällä vaan käytän siihen helpompaa laitetta, iPadia. En pelaa nettipelejä, paitsi Veikkauksen lottorivin teen joskus, kun kotihengetär ei ole näkemässä. Mutta Veikkauksen peliin ei tarvitse nopeuksia ja on taattua, että ainoa nopeus liittyy sijoitetun pelirahan nopeaan katoamiseen liittymänopeudesta riippumatta.

En tullut operaattoreiden sivuista hullua hurskaammaksi. Tarvittaisiin professori vertaamaan minulle edullisinta vaihtoehtoa. Kävin parin operaattorin myymälässäkin, mutta eihän siellä voi kysyä oikein mitään tekemättä sopimusta samalla kertaa. 

No teinkö sopimuksen ja mihin hintaan? Arvaatko, en oikeastaan tainnut tehdä, kun en saanut hommasta mitään selvää. Tai tilasin mielestäni yhdeltä, mutta sieltä ei ole kuulunut mitään kohta kahteen viikkoon, enkä ole enää varma tilasinko vai enkö? Nyt odottelen edelleen ja olen aloittanut maksamaan sitä 5 Eurolla korotettua liittymää.

Tekisi mieli kirjoittaa tähän omat mielipiteeni eri operaattoreista ja niiden toiminnasta liittymäkaupassa, mutta en uskalla, kun aion vielä käyttää jonkin aikaa kännykkää. Olen pahoillani, ettei teille lukijoille tullut tästä mitään muuta vinkkiä kuin ahdistukseni asiaan liittyen! Laitan mukaan kuitenkin Epun kuvan sillä se lohduttaa kaikissa ahdistuksissa.

Ikean kasausohjeissa on makua!

Yritähän liikkua turvallisesti Helsingissä

Kyllä ei ole kaunista moittia oman kotikaupungin päättäjiä, viranomaisia ja olosuhteita, mutta kun alkaa olla vanhuksen kuppi täynnä. Kun muutin pohjoisesta Isolle Kirkonkylälle vuonna 1975 eli aika monta vuotta sitten, en osannut kuvitella tuskastuvani täkäläisiin olosuhteisiin. Mutta kun vihreät ovat päässeet päättämään ja jyräämään kylällä pyörineen ja istuskelemaan kaduilla liikenteen tukkona, ovat silmäni tuskastuneet näkemästäni ja kokemastani. Lisäksi olen oppinut puhumaan rumia vielä kypsällä iällä.

Muutaman viimeisen vuoden aikana olen muuttunut terveyspalveluiden hevi juuseriksi eli alati palveluita tarvitsevaksi. Vanhalle vaivaiselle on liikkuminen kylällä tehty liki mahdottomaksi. Nämä vihertävät ihmiset ovat päättäneet tehdä kylästä polkupyöräilijöiden paratiisin. No pyöriä en sinänsä varsinaisesti moiti, mutta kun ne ovat vallanneet autoilta kohta kaikki väylät. Olen itsekin tykännyt aina ajella pyörällä sinne sun tänne, mutta nyt se ei onnistu kuin henkensä kaupalla. Pyöräteiksi merkityillä väylillä ja ajoteillä, punaisella maalatuilla osilla ajaa nyt kilpa-, sähkö- ym. läskipyörillä trikoissaan määrätön joukko nuoria kaahareita Lidlin muovikassi vaakatasossa vauhdista. Ei sovi sinne mukaan mummo- eikä pappapyörä ilman vaihteita tai edes kolmella vaihteella. Siihen ei kestä hitaasti polkevan vanhuksen tunkea sekaan. Saattaa joutua hetkessä tienvarren pusikkoon turvalleen polvet ja otsa verissä, niin ja renkaat soikeina, kun jää kaahareitten jalkoihin.

Jos yrittää omalla autolla kylän keskustaan, niin enää ei auta navi- eikä muutkaan gaattorit. On nimittäin puista puomia ja terästankopuomia tien tukkona ja lisänä ajokieltomerkit ja punakeltanauhat estämässä ajamisen. Kierrä sieltä, kierrä täältä ja yritä löytää perille. Omalle kotikylälleni pitkänkapeaan Pikku-Huopalahteen on johtanut 4 eri ajoreittiä, yksi molemmista päistä ja kaksi keskeltä. Niistä tärkein, keskeisin on ollut reilun vuoden poikki, juuri se jonka vieressä asun. Jos haluan keskustaan, on ajettava lähes 2 kilometrin kiertolenkki. Tuon ohella katkaistiin elokuussa pariksi kuukaudeksi alueen läpi johtavan Tilkankadun läpiajo pariksi kuukaudeksi. Jos haluaisin ajaa kiireesti Meilahden sairaalalle, jota en kyllä erityisemmin halua, mutta kun välillä on pakko, joutuu ajamaan melkein 3 kilometrin ylimääräisen kiertoreitin. Mainitsen tässä, että meiltä on kilometri sairaalalle normireittiä katujen ollessa auki.

No sitten tuo ison kylän pääväylä, Mannerheimintie, on ollut jo pari vai onko se ollut jo 3 vuotta poikki Oopperalta Eduskuntatalon luo. Se onneksi valmistui nyt, mutta sitten katkaistiinkin saman kadun jatko Oopperalta pohjoiseen Tullinpuomiin asti. Ja tiedossa on taas muutaman vuoden kurimus. Raitiovaunut, nuo vanhuksen rakkaat kulkuvälineet, ovat joutuneet tuon takia kiemurtelemaan milloin mistäkin. Edellisen kolme vuotta Töölöä kierrellen ja nyt sitten toiselta puolen keskialuetta. 

Nyt piti päästä kotoa keskustaan ratikalla. No siinä olikin mainiota se, että meidän rakas numero 10 olikin vaihtunut numeroksi 3. Matka kulki Alppilan, Kallion ja Hakaniemen kautta keskustaan ja siellä vielä jostain Eiran kautta olisi mennyt Olympiasatamaan. Töölön kautta kiertely on nyt siis mennyttä elämää. Kyllä kuuluu ihmisellä olla tasapainohermo kunnossa tuollaisella kiemurtelumatkalla tai sitten paljon oksennuspusseja mukana. Oli siinä niin monta kaarrosta matkalla, ja tankoa piti puristaa rystyset valkoisina.

Se on pääkaupunki muuttunut nykyisin nuorten, vihreitten anarkistien polkupyöräareenaksi. Ajokaduista on erotettu pyörätiet ja maalattu punaisiksi. Ja alle aikuisiän olevat, siis alle 50-vuotiaat, ovat pukeneet pyöräilytrikoot rasvan kanssa päälle. Kyllä siinä kelpaa kaahata aikuisten ihmisten haittoina. Lapset puolestaan ajavat sääntöjen vastaisesti skuuteilla yksin tai kaksin tai jopa kolmin. Kyllä hujautan joku päivä kävelykepillä pyöräkaaharia. 

En pysty enää kipeällä kropalla istumaan edes kadulla liikenteen tukkona ja osoittamassa mieltä. Siinä voisi paleltua alapäänkalusto ja kipeytyä jo ennestään tuskaisat jalkanivelet ja selkä. Veisin keskelle katua nojatuolin jos jaksaisin, mutta kun en jaksa. Jos mukaan kirjoittaisi tussilla iskulausekyltin, ei siitä kukaan pystyisi lukemaan minun vapisevan käden takia. Menisi mielenosoitusanoma iskulause hukkaan! 

Kyllä tykkäisin ajaa vielä autolla palveluiden luo. En tykkää vihreilystä, paitsi keskikaupungin hienoissa istutuksissa.

Seuraavat kuvat ovat Finlandia-talon takaa Töölönlahden puistosta, 2.9.2024. Jos polkypyöriltä uskallatte, käykää katsomassa! On hieno!

Hiffaat sä idiksen?

Ennen oli pelkästään jou män ja nyt on vaikka mitä! Mitäkö? No uusia ilmaisuja asioille, tapahtumille ja toimille. Se on meikävanhus jo pudonnut monta kertaa nykyihmisten teksteistä. Jo se aika, kun atk astui internettiin eli verkkoon, oli järkyttävä kokemus. Sitten tuli it, jonka meikäläinen yhdisti alkuun ilmatorjuntaan. Kirjaimet tarkottivatkin informaatioteknologiaa.

Nykyään puhutaan agendasta, jota meikäläinen yhdisti ensin James Bondiin ja muihin agendeihin. Mutta tuo tarkoittaakin nykyisin aivan muuta. Liekö sanalla jotain tekemistä kalenterin tai aikataulujen kanssa? Ei jaksa arvata.

Sitten sitä on monenlaista häpöningiä meneillään ympäri kylien. Ennen oli ainoa ä:n käyttö toisen kotimaisen kielen vanhemmilla ihmisillä, kun ilmaisivat olevansa tyystin häpnadilla lyöty eli ymmärtääkseni yllättävästä tapahtumasta oli tuolloin kyse.

Sitten on näitä muita, joiden sisälle on vaikeampi päästä. En ole kyllä dissannut ketään, jos tämä on ensin stalkannut ja sitten halunnut ghostata jonkun deittaamansa ihkun tyypin, kun se on ollut niin cringe. Mutta onhan se vaan nykyisin niin coolia chillailla ja fleksailla makeilla kledjuilla Steissin kulmilla. Sitten vielä jos on bailannut ja hankkinut itselleen darran, eikä ole swagikään enää kohdillaan, on rankkaa olla cool ja hengailla frendien kaa kulmilla.

Ei ole seniorilla helppoa, kun yrittää ymmärtää tuota tekstiä. Ei ollut muinaisessa koulussa tuommoista kieltä valikoimissa. Oli vaan ensin ruotsia ja sitten englantia tai saksaa. Jos olisi ollut luokanopettajalla paksumpi lyijykynän terä esim. timpurin kynä, olisin minäkin lukenut pitkää saksaa, mutta onnekseni pääsin englannin opetukseen. Saksa tuli sitten myöhemmin lyhyenä. Nyt ei siitäkään oikein ole apua nuorison ymmärtämiseen. Jotkin sanat soittavat päässä kelloa, mutta tinnitus hiljentää sen tunnistuspuolen.

Onkohan missään olemassa koulutusta nuorisokielen ymmärtämiselle? Eipä tuo taitaisi jäädä päähän, vaikka koulutus olisikin olemassa! 

Parempi pyy pivossa, kuin kymmenen oksalla! Eli täytynee tyytyä suomen-, ruotsin-, saksan- ja englanninkielten päästä vähitellen haihtuviin sanoihin. 

Aurinkoista syksyn odotusta kaikille!

Kesän lintu