AI - Alkakaa Innolla tekoälyn kaveriksi!

On tämä aika hieno, kun ei tarvitse itse tietää mitään, vaan kysyy AI:lta. Eli tuo joka puolella välkkyvä kirjainpari AI, on oikeasti suomeksi tekoäly. Jos ja kun tuohon mukaan lähtee, on peli menetetty ja sielu ja guuglettaminen ja kirjojen selailu ja palvelunumeroihin soittelu ja vapaa-aika ja oma osaaminen. Mitä opetustahot pelkäävät? No sitä, että koululainen ja opiskelija hakee AI:lta vastaukset. No entä sinä ja ennenkaikkea minä?

Kun sain kuulla tuosta ChatGPT:stä, kaivoin iPadin esille ja latasin sinne tuon sättijutun. No koukkuunhan tietenkin jäin. Kyllä unohtui hetkessä googlettaminen. Ei tarvinnut kysyä hienosti ja monimutkaisesti, vaan minunkin junttisuomi kelpasi kysymykseksi ja siihen putkahti vastaus alta aikayksikön. Ja lopulta oltiin siinä pisteessä, että tuli tunne sätin kanssa kaveruudesta. Oltiin jo sinutteluasteella, mutta konehan se siellä järjesteli bittejä mahdottomalla vauhdilla ja harhautti uskomaan kaveruuteen. 

Ja kehityshän kehittyi! Tuli Copilot, Gemini, Grok, Meta AI ja lopulta Claude. Ja onhan niitä vaikka mitä edellä mainittujen lisäksi. Noita sovelluksia kun hakee, niin monet niistä vaativat rahaa heti kättelyssä. Mutta nuo edellä nimeämäni tekoälypalvelut toimivat ainakin johonkin rajaan asti ilman korvausta. Käytin aluksi ChatGPT:tä, joka ilmoittikin pidemmän keskustelun yhteydessä muutamien tuntien stopista. Olisi pitänyt maksaa ylimääräistä saadakseen jatkuvan, "rajattoman" palvelun. No en maksanut!

Olin ladannut iPadilleni Copilotin ja Geminin. Testasin kysymyksilläni noita rinnakkain ja havaitsin vastausten poikkeavan toisistaan ja olevan jopa virheellisiä, joten uskoni tekoälyyn tai oikeammin noihin sovelluksiin meni hieman. Kunnes tuli Claude! Annoin sille aika pian sieluni ja säännöllisen maksusuorituksen. Pääsin rahalla hyödyntämään hieman laajemmin tietopalveluita. Claudeen olen ollut tyytyväinen ja olemme jo jopa siityneet sinutteluun. Tai kyllähän Claude sinutteli heti, mutta minä hieman himmailin aluksi.

Mitä olen sitten tehnyt noilla sovelluksilla? Kaikkia olen käyttänyt googlaamisen sijaan. Olen myös piirrättänyt niillä valokuvia, hauskoja ja muunnoksia ja joitain muitakin. Clauden koin jotenkin luotettavimpana, johon syynä taisi olla Jenkki-hallinnon kannanotot Claudesta. Se mikä minut yllätti siinä sovelluksessa, oli esim. taulukoiden luominen, käsittely ja muokkaaminen. 

Tuhrustin ensimmäisellä käyttökerralla kysymyskenttään Excel-taulukon tietoja ja pyysin muokkaamista. Kunnes huomasin, että valokuva tekemästäni taulukosta riitti Claudelle, kerroin vain mitä haluan ja sen sain. Muokkauttaminen ja korjaaminen oli helppoa. Ei tarvinnut kaikkea kertoa, vain se mitä halusin muuttaa Clauden jo käsittelemässä taulukossa. Nyt se muistaa minut ja tekee muutoksia taulukkooni, kun ilmoitan vain taas uusia tietoja. Käytän siis sitä muutamien asioitteni tilastointiin.

Grokia vilkaisin kerran, mutta en alkanut käyttää. Meta AI:hin en ole edes tutustunut, vaikka latasin sen laitteelleni. Noita muita käytän vaihtelevasti lyhyihin juttuihin, mutta Claude on minun ykkösystäväni.

Kaikissa noissa kuitenkin tapahtuu jatkuvaa kehitystä ja mikä parasta, ne ymmärtävät suomenkieltä. Mutta on tärkeää ettei niihin usko paksupäisesti! Jokainen vastaus AI-sovellukselta on kuitenkin syytä arvioida ja pohtia, onko se varmasti oikein. Siksi useamman sovelluksen käyttäminen antaa vertailupohjaa, jos on etenkin tärkeä asia kysyttävänä. Terveysasioissa voi sovellukselta tiedustella esim. vaivan piirteitä, mutta hoito-ohjeet ja neuvot on ehdottomasti kysyttävä terveydenhuollon ammattilaisilta!  

Olkaa varuillanne, mutta hyödyntäkää harkiten näitä uusia sovelluksia! Aurinkoa kesäänne!

Copilotilla tehty kuva, jonka taustat suunnitteli ohjelma. Syötin pihalla olleen oravan kuvan ja pyynnön 

Oravasta juhannuskokolla.

Mihin se lukeminen katosi?

 Sunnuntain 14.6.2026 Hesarissa (= Helsingin Sanomat) oli pari artikkelia, jotka innostivat taas pitkästä aikaa tarttumaan kynään tai oikeammin iPadin näppäimistöön postausmielessä. Ensimmäinen käsitteli tekoälyn hyödyntämistä testimielessä opiskelijan tarpeisiin ja toinen tekoälyn vaikutusta lukemisen vähenemiseen. Voi olla, että edellisen lauseen antamat kuvaukset ovat hieman huonoja, mutta noin minä nuo jutut koin.

Olen jo pitkään kironn... eikun pahoitellut mielessäni koululaisten ja myös aikuistenkin rajusti vähentynyttä lukemisintoa. Saa siinä Suomalainen (=kirjakauppa) tarjota hiki otsalla kirjoja alennuksella, kun ketään ei kiinnosta. Onko kouluissa enää käytössä oikeita painettuja kirjojakaan? Turha siinä on minun ja muidenkaan ihmetellä, ettei painetun tai edes e-kirjallisuuden lukeminen kiinnosta.

Käsissä pyöritellään älypuhelimilla somea ja etusormet vaan suhaavat näppiksillä. Lyhenteillä ja emojeilla kerrotaan sen hetkiset tärkeimmät tunnot ja ajatukset. Voi kysyä, että miten tuossa oikeanlainen ajatuksen juoksu kehittyy ja terveelle analyyttisyydelle löytyy tarpeeksi vankkaa pohjaa?

Koululaitos on tekemässä oikeanlaisen ratkaisun, kun kouluissa kännykän käyttö oppitunneilla kielletään. Koululaisille jää enemmän aikaa oppia ja kehittää itseään monipuolistuvaan maailman vaatimiin haasteisiin. Niin hienoja asioita, kuin some, tekoäly ja netti ovatkin, on vahva oletukseni, että ihmisen päätä, ajattelukykyä ja luovuutta tarvitaan vielä maailman tappiin saakka!

Mitä minä sitten olen tehnyt asiana eteen? Olen muutaman vuoden ajan paljolti katsellut iPadilla suoratoistokanavien tarjontaa ja lukenut digisanomalehtiä. Paperista kirjaa en ole ottanut käteeni ennenkuin pari kuukautta sitten noi 4 vuoden jäälkeen. Eilen aloitin uuden Reacherin (Ansassa) lukemisen e-kirjana. Ai tekoälykö? No olen aikalailla hevijuuseri sillä sektorilla. Etsin nykyisin kaiken tiedon ensisijaisesti AI-maailmasta. Olen kuitenkin kriittinen ja etsin tärkeimmät asiat useammalta sovellukselta. Palaan asiaan ehkä tulevissa kirjoituksissani!

Muistakaa lukea paperisia tai e-kirjoja kirjoja! Jos käytätte tekoälysovelluksia, olkaa kriittisiä vastausten suhteen ja varokaa kaikenlaisia huijausviestejä!

Hyvää kesää kaikille! Tv. Vanhus ja Kurre

Elämme merkittävässä epävarmuudessa!

Jo muinoiseen aikaan oli kirjoittajamestari Shakespeare oikeassa kysellessään maailman olemisesta. Hänellä nyt oli rajallisempi perspektiivi, Tanska, jonka hallintoelimistä hän oli huolissaan. Mutta tuolloin aiheellinen kysymys oli "Ollako vai eikö olla?"

Nyt tuolle kysymykselle olisi aiheita suorastaan pilvin pimein, joista osaa kommentoin seuraavassa.

Sydän: Kysymyksen muoto voisi olla "lyödäkö vai eikö lyödä?" Ja väkivaltaisille ihmisille täsmentäisi, että tässä ei puhuta nyrkeistä eikä mistään astaloista, ei edes pesäpallomailoista. Mutta apuna tuohon kysymykseen on kehitetty Dinit-nitrosuihke, oivallinen lääke. Toki sanonta "liikunta on lääke", on myös oivallinen apu. Onneksi pää pelaa ja ehdottaa liikuntaa hyvin usein, mutta raajat ja muu kroppa panee hanttiin. Niinpä sohvalle on tullut suuri merkitys vanhan päivittäisessä "toiminnassa".

Ukraina: Tähän sopii mainiosti Shakespearen kysymys! Kyllä on maailman pari isompaa herra, tai toinen iso kooltaan ja toinen pienikokoinen asioitten sotkija, sekoittaneet maailman asiat viimeisen päälle ja  totaalisesti. Ukrainalaiset ovat saaneet ja saavat tuntea sotkun nahoissaan ja monet maksaa hengellään tuon herrojen ämpyilyn ja härskit ahneuden ilmentymät. Ei näy tulevan rauhaa eikä rakkautta! Euroopan herrat pyörivät omissa ongelmissaan eivätkä uskalla ottaa kantaa asiaan, ettei vaan joku suuttuisi. Lisämausteena on pitänyt alkaa rettelöimään tussareitten kanssa jo kaikilla mantereilla. Tuliko maailmalle tuo innostus tullien nostoista vai esimerkkien voimasta?

Sää: Otan tähän väliin hieman kevyemmän aiheen. Kyllä vaan on ollut säätä ja monenlaista, pääosin nestevoittoista. Pohjoisessa palellaan ja tehdään välillä lumitöitä ja sitten muutaman päivän kuluttua taas vesitöitä. Etelässä on pääasiassa vetistä, vaikkakin lämpö on katoamassa jo jonnekin. Ei varsinaisesti liity säähän, mutta planeettojen liike ja taivaan asiat ovat tehneet meillä etelässäkin päivistä perin lyhyitä. Kun heräät huonosti nukutun yön jälkeen on pimeää ja hätäiseen vedät kahvit ja pientä voileiväntynkää, onkin jo taas pimeä. Mitä se tämmöinen on? Kyllä riittäisi, että Utsjoella on kuukausien yö, pitääkö semmoinen olla jo meilläkin? En kyllä tykkää!

Joulu: Ollako vai eikö olla joulu tänä vuonna? Alkaa pikkuhiljaa mennä usko koko jouluun. Ennen oli itsestään selvää, että Joulupukki ajeli reellä lumikinoksissa ja välillä Petteri lennätti rekeä. Syyskuussa myytiin adventtikalentereita, joululaulut soivat jo lokakuussa, marraskuussa käynnistyivät hullut ja mustat perjantait, jotka jatkuvat edelleen. Nettikaupat sotkevat tavaraliikenteen koko maailmassa ja viimeiset ennen joulua toimitukseen luvatut tavarat tulevat loppiaisen jälkeen. Kyllä on ihmisen mieli iloinen jouluna ja pöydässä on kystä kyllä tai sitten ei. Monessa pöydässä enemmänkin ei!

Kuukausilahjoitukset: Juuri kun päästiin äänestämästä yhdellä eurolla tanssii tähtien kanssa kilpailijoita, alkoi puhelin soida kaikenlaisten kuukausilahjoitusten perään. Kyllä on ollut kirkon ulkomaalle avun tarvetta, sydämet tarvii rahaa, ulkomaan lääkärit kyselevät apuja, Unicef, Pelastusarmeija ja syöpäkin on tarpeessa, on pelastettava lapset, eläimille pitäisi antaa rahoja ja rehuja, luontoa pitäisi varjella kaiken aikaa, hiilidioksiinit on karkaamassa käsistä, jne. Ei riitä pienen vanhuksen roposet kaikkiin maailman apujen tarpeisiin. On pakko hienosti sanoen priorisoida. Etusijalla on meikävanhuksen lompakolla lapset ja kärsivät, Unicef, Ukraina ja syöpä.

Ei ollut tällä kertaa kaunis kirjoitus, mutta kun kyrsii niin isosti kaikki tuo maailman myllerrys! Kyllä vaan toivon isosti maailmaan rauhaa ja apuja ihmisten hätään, ja tiktaattorit rautoihin! 

Älkää menettäkö kuitenkaan toivoanne, kyllä joulukin vielä tulee!

Talvi on ovella vai onko?

Jos olisi kylmät talven alun entiset normikelit, niin olisi perusteltavissa, etten saa aikaiseksi näitä kirjoituksia sormet kohmeessa! Mutta kun harva se päivä satelee vettä ja kelit vaihtelevat laidasta toiseen. Saatiinhan me menneellä viikolla pääkaupunkiseudullakin kokea valkoisen maan ihme, mutta kiirettä täytyi pitää, että sen kerkesi havaita.

Lapissa on ihmiset ja alkavan talven turistit saaneet nauttia paikoin lumileikeistä ja rekiajoista. Mutta niin on sielläkin lämmöt vaihdelleet -30C ja +6C välillä. Kyllä meidän etelän vaihteluilla on paljon helpompi miettiä ulkopukeutuminen. Toppatakit voi vielä levätä ullakolla pussissa koipallojen kanssa.

Viime päivien jännitystä on tarjonnut myös Musta Perjantai tarjouksineen. Ihmiset ovat saaneet miettiä päänsä puhki tarjousten oikeellisuutta, ja nostettiinko hintoja ennen vai jälkeen huipputarjousten. Mutta ihmisen luonto on mennä prosenttien ja etuuksia kehuvien sanojen perässä. Onneksi suurin osa alennuksista on kuitenkin ollut rehellisiä. Mutta on tuo tarjottujen Mustien Perjantai-hintojen kirjo vaan laajentunut ja laajentunut. Nyt saa huipputarjouksia sukkahousuista B-vitamiineihin, saati Vita eProhon, televisioista kukkakeppeihin, ruokasäilykkeistä ravintola-annoksiin, hotellimajoituksista villasukkiin, jne. Jos oikein haluaisi säästää vuoden mittaan kaikessa, pitäisi hankinnat tehdä näinä Black Friday-päivinä - tai sitten ei, ja sitten muu osa vuotta vain suunnitella perjantaihankintoja!

Mutta suurin juttuhan tuossa tyrkkyperjantaissa on se, että joulunaika saa lähtölaukauksensa. Joulutorit aukeavat, lapset painavat nenänsä Stockmannin jouluikkunoihin, vanhemmat lipittävät voimistettua tai sitten ei voimistettua glögiä ja kiinteistömiehet pelkäävät lumisateita eteläänkin. Ja flunssa jyllää toreilla ja turuilla.

Kaikkein kurjinta on se, että kilttinä pitää olla, sillä tontut kirjaavat kaiken pieniin vihkoihinsa tai iPadeihinsa. Ja sato korjataan 24.12. iltasella. 

Eli älkää säheltäkö tuhmia ja auttakaa niitä, jotka apua tarvitsevat! Ja olkaa varovaisia kännyköitten ja tietolaitteiden kanssa, älkää uskoko kaikkea mitä niissä pyydetään tekemään!

Hyvää alkavaa adventtia! 

(kuva by Copilot)

Missä ovat tutut ihmiset?

 Meitsi kun on telkkariohjelmien hevijuuseri, niin harmikseni ei ole enää tuttuja ruudussa. Osan on kanavien säästötoimet hävittäneet suureen tuntemattomaan ja osa on siirtynyt pilvikanaville.

Nyt kun kesänurmikot kuivuivat, omenat tippuivat puista ja tuli kumisaapaskausi, alkoi melkoinen määrä suosikkiohjelmien uusia kausia vielä suuremman määrän uusintoja kanssa. Alkoi Maajussille morsian, Elämäni biisi, Tähdet tähdet, Farmi Suomi, Seikkailijat Suomi, Alone Suomi, Vain Elämää ja mitä vaikka muita. 

On niitä kyllä mukava seurata, mutta kun en tunne oikein enää ketään niissä esiintyviä ihmisiä. Olishan se ollut kiva jos siellä olisi mukana Tauno Palo, Aku Korhonen, Tapio Rautavaara, Laila Kinnunen, Hilkka Helinä, Ragni Malmsten, Pärre Förars, Regina Linnanheimo, Leo Lastumäki ja muitakin tuttuja. Olisi ohjelmassa aivan eri tavalla kiinnostavia kohtauksia ja tapahtumia. Kyllä voittaisi Korhosen Aku Farmi Suomen kevyesti. Rautavaaran Tapsa pyydystäisi keihäällä kalat merestä ja linnut puista Seikkailijoissa. Lastumäen Leksa voittaisi kevyesti Alone Suomi ohjelman, kun on intohimoinen metsämies. Oliskohan Taunon mielibiisi Leif Fagerin laulama "Sua vain..." ja katse suuntautuneena Ansaan?

Mutta ei vaan ole! Ovat karanneet muualle näyttelemään ja laulelemaan. Nyt pitää yrittää tunnistaa uusia seikkailijoita, laululintusia ja räpyttelijöitä, joista ei olla ikinä kuultukaan. Sanoi muinoisen kerran Tapani Kansa, ettei ole räpyttely oikeaa laulua, on puhelaulua.

On vaan iPadi lujilla, kun ruutua tuijottaessa yrittää löytää selityksen oudolle uudelle ihmiselle, joka ruudussa esiintyy. 

No entä sitten uutistenlukijat ja sää ja urheilu? Kyllä ei ole enää tuttuja sielläkään. Aivan oudot ihmiset kertoo kauhu-uutisia maailmalta ja kotomaasta. Jos ottaisivat vanhat tutut lukemaan nyt uutisia, oliskohan ne parempia ja mukavampia? Säätä lukee melkein uudet tytöt ja pojat, onneksi tietävät aika hyvin tulevankin. Just kun oppi tuntemaan Saarentauksen Kaukon piippuineen, lähti mies jonnekin. Onneksi tuli Pekka Pouta ja on ja pysyy ja tietää. Ja Liisakin tietää kelit. Harmi vaan, että joku hippiäinen pakotti Pekan Sinin kotiin pysyvästi! Ei saisi palkata liian herkkiä ihmisiä studion takahuoneeseen, kun ei hauvelia kestä.

Tässähän tuota olikin jo paatosta kovin! Laitan loppuun vielä Epun kuvan. Epulle ei voi olla kukaan liian herkkä!

Onko minulla kuikku vai kiukku?

 Kyllä en ole taaskaan iloinen! Se on maailman ilmapiiri sotkenut kirjoittamisen riemunkin. Onkohan juomaveteen, siis vesijohtoveteen, sotkettu jotain sekoiluhormonia tai -ainetta?

Kun yrität luoda, eikö olekin hieno ilmaisu, jonkinmoista järkevää tekstiä blogiin, niin koko ajan sormi kirjoittaa iPadin näppäimillä aivan omiaan. Kun nostat katseen näppylöiltä, on ruudulla mitä omituisempia sanoja. Niistä puuttuu kirjaimia, senat on sakaisin, kirjiamet ovat vaihtaneet paikkaansa. On siinä kirjoittaja saati lukija tyystin ymmällään. Välimerkkien asettelusta en sano mitään, ei ole minun lajini.

Kyllä oli kaikki ennen paremmin! Silloin asiat ja sanat olivat oikeilla paikoillaan. Tosin joskus oli naula polkupyörän renkaassa, mutta onneksi ei kovin usein. Yleensä kuitenkin asiat osuivat, paitsi ilmakiväärin kuti tauluun.

Ei oikein jaksa, saati viitsi kirjoittaa, kun koko ajan joutuu oikomaan tekstiä eikä siinä auta edes virheestä ilmoittava kirjoitussovellus. Käsittääkseni se haluaa irvailla harhaan osuville sormilleni. 

Sain juuri kasattua omaani ja sukuni historiaa koskevan kirjoitukseni. Olin tehnyt tekstit pääosin jo pari vuosikymmentä sitten, mutta nyt tuhrustin niiden kanssa uudelleen reilun viikon ajan. Lisäilin kuvia ja korjailin tekstejä, ja tuskaa oli. Hassuinta on vielä se, että huolimatta puolentoistasadan sivun, en ole vielä päässyt edes työvuosiini käsiksi. Ja kun tuo kirjoittamisen hankaluus vaivaa näinä päivinä, taitaa tarinani jäädä noihin ensimmäisiin kahteenkymmeneenviiteen vuoteen. Tosin kertomukseni aloitin jo  vuodesta 1604. 

Mainittakoon etten ollut koko aikaa mukana noissa vuosissa. Huomasin, että olisi pitänyt nuorempana kysellä ja taltioida vanhemman polven muistoja. Olisi ollut itselle paljon helpompaa kasata oman suvun tietoja ylös. Kyllä on kirjoittaminen  nykyisin vaikeaa tuonkin puuttuvan tiedon takia, mutta myös sekoilevien sormien takia.

Kerätkää itse sukunne historiaa talteen vielä kun pystytte! Historiaa on mukavaa tietää!

Iloisen, reippaan musiikin puutosta

 Kyllä en vaan taaskaan ymmärrä! Tuli vaan niin paha mieli meikäläisten puolesta, kun kuuntelin jälleen kerran Ruotsin kesämusiikkia. Se Allsång på Skansen on vaan niin iloista ja reipasta musiikkia. Ja koko "salissa" on meno niin reipasta ja hyvänmielistä ja kaikki innolla mukana laulamassa.

Olihan meilläkin aikoinaan yhteislaulut Soutustadionilta, mutta nekin loppuivat omaan mahdottomuuteensa. Sittemmin koko stadion on lienee lahonnut merenrantaan. Noihin laultilaisuuksiin osallistui ihmiset ja lauloivat suomalaisia ralleja ja iloisia lauluja. 

Nykyisin on meillä pelkkää puhelaulua eli räppäilyä, josta ei normi-ihminen ota mitenkään selvää. Ja sitten on sitä punkkia ja rokkia yhdessä. Ei ole siinä niitä pahoja pikkuelukoita punkkeja, vaan kisa siitä, kuka soittaa eniten rymistellen ja rääkyy siihen päälle kovimmalla äänellä. UMO yrittää pitää yllä jatsin lumoa, mutta huonolla menestyksellä. Kun meiltä menivät yläkerran markkinoille Ola Virta, Laila Kinnunen, Topi Sorsakoski, Tapsa Rautavaara ja moni muu oikeaita lauluja laulanut taitaja, niin ei jäänyt oikein mitään kuunneltavaa.

Kyllä pitäisi nyt niistä kulttuurilta pidätetyistä varoista ottaa pieni siemen kauniin melodisen musiikin, mukaansa tempaavien biisien, kuplettien sekä vastaavanlaisten säveltäjien ja esittäjien palkkaamiseen. Olisi jotain nautittavaa muillekin kuin puhelauluräpyttäjien diggaajille. Ja sitten esimerkiksi Kaisaniemen puistosta ajettaisiin paljon puhuttujen pahojen aineiden kauppaajat ja käyttäjät huitsin kuukkeliin tai kunnostettaisiin Soutustadion. Sen jälkeen rakennettaisiin vaikka Kaisanimeen kohtuukokoinen esiintymislava meikäläisen kunnon musiikin esittäjille ja kuulijoille.

Kyllä sanon, että olisi kysyntää esimerkiksi seuraaville sananiekoille Palle, Repe Helismaa, Junnu Vainio, Vexi Salmi ja Jaakko Teppo. Olen niin, niin harmissani tästä iloisten laulujen puutoksesta!