Onko tietokone jo ihmisessä?

Vastauksena otsikon kysymykseen voisi sanoa, että jees eli on tietenkin, on aina ollut. Tuota ei vaan tule juurikaan ajatelleeksi. Kysyikö joku, miten niin? No, minäpä yritän valaista asiaa omalla sekalaisen polveilevalla tavallani. Avainasemassa koko hommassa on pääkopan sisällä piileskelevä omituisen näköinen, harmaa möhkäle eli aivot.

PROSESSORI eli SUORITIN

Aivot ovat ihmisen oman tietokoneen prosessori. Oman prosessorini teho on laskenut jo vuosien ajan. Tehtävien suorittaminen, laskeminen, asioiden mieleen palauttaminen ja toimintojen ohjaaminen on aina vaan vaikeampaa. Toiminnot ovat hidastumassa päivä päivältä. Erityisesti päivittäiseen liikuntaan aktivoiva osa prosessoriani on selvästi lakannut toimimasta. Sen osan on vallanneet ne sähköiset impulssit, jotka suosivat ympäröivässä todellisuudessa havaitsemansa sohvan ja nojatuolin käyttöä.

Toisinaan ajattelen kauhulla sitä, ettei olisi käytettävissä näitä kovempia tietokoneita, läppäreitä, tabletteja ja älykännyköitä. Jäisi nykyään moni homma tekemättä. Ei riittäisi oman reistailevan prosessorin ja heikentyvän muistikapasiteetin teho asioiden hoitamiseen. Onneksi maailma on kehittänyt nuo tekniset apuvälineet, joihin osia, mm. tehokkaampia prosessoreita, vaihtamalla saadaan helposti asennettua lisää tehoja. Ihmiselle noiden osien vaihtaminen ei vielä onnistu. Ehkä viisaat keksivät joskus tuohonkin ratkaisun, mutta siihen voi vielä tovi vierähtää.

MUISTI

Ihmisen muisti toimii melkoiselta osin samalla tavalla kuin "oikeassa" tietokoneessakin. Tietoa varastoituu kaiken aikaa aivoihin. joista sitä voi käyttää milloin mihinkin tarkoitukseen. Muistin kapasiteetti vaihtelee ihmisestä ja ajasta toiseen. Jokaiselle on suotu omanlaisensa määrä suoritin- ja muistikapasiteettia.

Omalla kohdallani huomasin vuosikymmenten kuluessa pienikapasiteettisen muistini erikoistuneen ainoastaan turhan tiedon tallentamiseen. Tosin uuden tuonkin lajin tiedon tallentuminen on sittemmin lähes täysin pysähtynyt. Voisiko luonnehtia, että muistini on täynnä ja lisämuistia ei valitettavasti voi asentaa! Ja se ollut vähäinenkin tieto katoaa, deletoituu, sieltä.

Aikanaan näimme tv:ssä varsinaisia muistihirmuja. Enää ei ole Tauno ja Kirsti Rautiaisen tai Timo T. Kaukosen pitämiä tietokilpailuja, ei nähdä Hardi Tiidusta, Esko Kivikoskea eikä muitakaan huipputietäjiä. Heillä oli sitä oikeaa ja laaja-alaista yleistietoa. Itse muistin enimmäkseen Aku Ankan auton rekisterinumero-tyyppisiä asioita. 

Aikoinaan työssäni tarvittava tärkeä tieto on häipynyt muististani jo aikaa sitten. Viime vuosina muistini kapasiteetti on laskenut aina vaan kiihtyvällä vauhdilla. Nyt ollaan kohta sillä rajalla, että jonain päivänä en enää löydä kyliltä kotiin, kun en muista osoitetta ja kadut näyttävät oudoilta. Tuokin päivä vielä koittaa, ehkä piankin? Jopa naapureiden nimet, saati tv-julkkisten nimet ovat kadonneet mielestä jo melkoinen tovi sitten. Tai kyllähän Pekka Poudan muistaa, kun nimi on niin osuva ja hänellä on Sini. Vanhempi väki saattaisi muistaa Harras Kytän ja Helge Jääsalon sekä heidän ammattinsa. Pitäisikin vaatia, että ammatti pitää ilmetä nimessä, ja mielellään hauskalla tavalla.

Muutamia havaintoja

Oletko koskaan ajatellut, kuinka vaikeaa alkaa olla tavallisella kynällä kirjoittaminen tai päässä laskeminen? Tosin ennen varsinaisia tietokoneita eläneet monet osaavat tehdä nuo asiat ilman konettakin, mutta koneista on heillekin nykyisin apua. 

Olen huomannut, että kynällä pitkän tekstin kirjoittaminen ei tahdo enää onnistua. Ensinnäkin kynän pitkään kädessä pitäminen tekee kipeää, kun kämmenluiden asento poikkeaa muun nykytekemisen asennoista, ja toiseksi käsialasta ei ota edes apteekkari selvää. Kun ei enää kirjoita käsin, katoaa myös kirjoitustaito. Eli ei se vaan meinaa enää sujua, tulee vaan omituista suttua.

Nyt pystyy jo sanelemaan tekstiä tietolaitteiden sovelluksiin eli ohjelmiin, ja kone muuttaa ne tekstiksi laitteen muistiin ja kirjoitettavaksi tulostimella paperille tai laitteen näytölle, Tuo ei olisi ihmisessä onnistunutkaan muuta kuin sanelemalla sihteerille, kuten muinoin tehtiin. Itse en kuitenkaan osaa sen paremmin vanhaa kuin uuttakaan tapaa.

Päässälaskutaito on merkittävä osa vanhemman kansanosan perustaitoja, mutta nuoremmalla taskulaskin- ja tietovälinesukupolvelle tuo osaaminen on melkoiselta osin jo hataraa. Prosenttilasku onkin lähes kaikille melkoisen vaativaa ilman apuvälineitä. Tosin kaupallisella ja talousalalla työskentelevät ovat joutuneet oppimaan työssään prosenttien hahmottamisen. 

Kysyhän nykyihmiseltä paljonko on 15% 100:sta. Vastaus vaihtelee 2,78:n ja 235,80:n välillä tai jotain sinnepäin. Kyllähän jokaisen pitäisi osata heti laskea, että sehän on 18,60, kun siinä on alv mukana, vai olisikohan se sittenkin alviton ja oliko se arvo rahaa vai perunoita kappaleissa?

Yhteenveto tai sentapainen

Eli ei kannata valittaa, jos ei ole tietokonetta, kun sellainen löytyy lähempää kuin arvaakaan! Hiusten alla, korvien välissä, otsaluun takana piilee uskomaton "vekotin"! Jos sen kapasiteetti ei miellytä, niin uskomatonta kyllä, sitä voi kehittää opiskelemalla, ainakin jossain määrin. Valitettavasti sen suorituskyky hiipuu ajan mittaan ja se tekee joskus omia tepposiaan, sillä onhan se kuitenkin erittäin herkkä laite. Onko se sitten kuluvaa laatua? Ei siinä määrin, kun voisi olettaa sitä ympäröivän olennon rapistumisesta. Sitä voi toki heikentää "virukset", vaurioituminen tai taudit, mutta merkittävä osa sen suorituskyvystä säilyy melkoisen pitkään, toisilla jopa loppuun saakka. 

On tuo ikioma tietolaite vaan melkoisen etevä peli! Pidetään siitä hyvää huolta ja suojellaan sitä viimeiseen asti rikkoontumiselta! Se onnistuu terveillä elintavoilla, oikealla ravinnolla, sopivalla määrällä liikuntaa, hyvillä harrastuksilla ja hyvillä sosiaalisilla kontakteilla.

Huolehdi omasta tietokoneestasi pääsi sisällä!

Monen sortin kovia muisteja (ei ihmisestä)

Muistatko, kun...

 Tein tässä muuanna päivänä päätöksen, että alan kokopäivävanhaksi. Ajattelin, että harmaahapsiseniorin virka istuisi olemukseeni kuin nenä puoliksi silmien alle ja suun yläpuolelle. Henkinen valmiuteni myös tukee saamattomaksi muuttuneen olemukseni arkisia rutiineja. 

Tuon päätöksen perusteina olivat mm. suorastaan älyttömästi heikentynyt kuntoni (osallistuminen piirikunnallisiin urheilukilpailuihin ei kiehdo enää), suunnaton vastenmielisyys fyysistä liikuntaa kohtaan (liikkuminen nykyisin mieluiten autolla), rajusti lisääntynyt parrankasvu (noin 55 vuotta liian myöhään ajatellen muiden tahojen miellyttämistä), tökkivä muisti (unohdin yhden tärkeän merkkipäivän), kuulon ja silmien toimintaan ilmaantuneet negatiiviset muutokset (puolison komentojen huomiotta jättäminen sekä vaarallinen kompurointi), jatkuvasti kasvava lääkkeiden määrä (ei riittäisi enää yksi lääkekaappi), jne. 

Mielestäni jo edellä luettelluilla perusteilla on oikeutettu vapautumaan kaikesta tekemisestä ja lepäilemään päivät sohvalla telkkaria katsellen. En mielelläni kirjoita näkyviin itselleni luontaista laiskuutta.

No tuo uusi asento elämässä herätti menneisyyden "haamuja" mieleeni. Mieleen tuli kysymyksiä myös teille muille senioriseuraajilleni,

Muistatko, kun...

- maito haettiin hinkillä, pänikällä tai tonkalla maatalosta, eikä maito ollut kevyttä, laktoositonta, rasvatonta tai pastöroitua, ja kerma oli mukana

- voiköntsä oli voipaperissa tai liinassa

- kylmäruuat säilytettiin kellarissa eteisen tai keittiön lattian alla tai pihan perällä maakellarissa, eikä ollut pakastekaappeja tai -arkkuja  

- ei ollut sähköjä, ei tarvittu latureita, kun ei ollut mitä ladata 

- kielellä tai sanonko millä (tai en sano) piti kokeilla paimenpojan langassa kulkevaa pariston tehoa (tämä oli jo vähän uudempana aikana)

- televisioa ei ollut ja jos oli radio, niin sekin oli kidekone, johon sai koskea vain aikuiset

- saunaan mentiin kynttilän tai öljylyhdyn kanssa ja sauna oli pääosin musta sisältä

- vesi haettiin vinttikaivosta ja kaivoveden laadun mittarina toimi sammakko kaivossa

- oma possu tai lehmä asui pihan perässä pienessä kömmänässä eli navetassa

- käytiin tarpeilla ulkohuussissa ja sitten tapeltiin kuka pääsee (ehkä oikea verbi oli jokin muu?) tyhjentämään huussin alusta

- kylässä oli yksi auto, jota juostiin tienreunaan katsomaan, kun se oli liikkeellä?

Olisihan asioita muisteltavaksi ollut pari muutakin, mutta ei makeaa mahan täydeltä. Mutta oli ne hienoja aikoja - vai oliko? Olisiko nyt jokin asia paremmin? Tiedä häntä? Mikähän tuokin sanonta tarkoittaa, mikä häntä, kenen häntä, vai onko se joku hän?

Voi olla ehkä parempi, että lopetan tällä kertaa, että ehdin katsomaan telkkarissa kohta alkavaa ikivanhaa suomalaista elokuvaa ja muistelemaan!

Muistatko, kun aidatkin oli pelkkiä riukuaitoja?

Tuskastuttaako sinua kännykkä, tabletti tai läppäri?

Pirskatti, kun alkoi nuo patoutuneet, päässä pyörivät jutut tunkemaan tänne blogin puolelle! Meni pari vuotta hiljaiselossa, kun ovet olivat sulkeutuneet neniemme edessä (tai jokaisella on yleensä yksi nenä, paitsi eräällä Miettisellä, joka halkaisi nenänsä 70-luvun lopulla kaatuessaan). On hengitetty kuitulappuihin, tilattu sukulaisilta tavaraa oven taakse, katseltu tuttuja ikkunan takaa ja hoippuroitu lenkillä yön pimeinä tunteina vältellessämme kontakteja.

Mutta onhan meillä ollut tuo netti, vai onko? Ja menikö laite vanhaksi ja huonovointiseksi koronarajoitusten aikana kotona näpytellessä? Entä toimiko netti, lensikö bitti? Nyt, kun ovet aukenivat meille kaikille, on sitten marssittu Giga tai muuhun kanttiin uuden ostoksille. Se saattaa nyt olla sormi suussa ja tikkuja kynnen alla pään raapimisesta, kun vehkeet eivät pelaakaan.

Mutta eipä hätiä mitiä! Vielä on Uudellamaalla paikoin Enterin opastajat auttamassa senioreita tietotekniikan ongelmissa. Tosin opastajatkin siirtyvät kesälaitumille ja rantaongelle lähimmän kuukauden kuluessa, mutta Helsingissä ainakin Kampin palvelukeskuksessa opastuksia tehdään kesällä ajanvarauksella. Ohjeet ja ajat löytyvät Enterin nettisivuilta. Ja onhan noita muitakin aktiivisia opastajayhteisöjä eri puolilla Suomea, ainakin Tampereella Mukanetti ja Joensuussa Joen Severi. Kannattaa etsiä oman paikkakunnan tiedotteita ja vaikka pistäytyä kirjastossa kysäisemässä.

Enterin opastuksista löytyy tietoa sivulta https://www.entersenior.fi/opastus/lahiopastus/. Selailkaa Enterin sivuja ja etsikää sieltä lisätietoja. Muistakaa kuitenkin, ettei ole terveellistä istua nenä (kokonainen tai haljennut) kiinni tietolaitteessa, vaan on kuntoiltava myös! Eikä kuntoiluksi lasketa kävelyä sohvan ja jääkaapin välillä.

PS. Anteeksi kaikille, kun heräsin tähän asiaan hieman liian myöhään, vaikka herään yleensä aamuisin aivan liian aikaisin. Mutta laittakaa asia korvan taakse ja käykää sitten syyskaudella opastuksissa ellette nyt ehdi!

Laitekirjoa, jota vartioi tunnistamaton julma olento!

Kevät ja WWF Luontolive ovat saapuneet

En ole koskaan saanut selville kenen keksintö kevät on, mutta on se melkoisen mukavaa aikaa. Eikä ole kamerakaan mikään huono oivallus. 

Nyt on jälleen WWF:n luontoihmiset kiipeilleet kallioilla ja puissa asentamassa kameroita kansan iloksi. Näinä aikoina tahtoo olla ilonaiheet melkoisen vähissä, mutta luonnon heräämisen seuraaminen antaa valoa elämään. Sekin tuossa on hyvää, ettei tarvitse itse kiipeillä asennushommissa. Meinaa olla tarpeeksi työlästä vaihtaa kotona palovaroittimen paristo tai uusi kattolamppu poksahtaneen tilalle.

Sääksi https://wwf.fi/luontolive/saaksi/

Edellä olevasta osoitteesta löytyy Saimaalta elävää kuvaa ja ääntä sääksen pesältä. Siinä iso, uljas lintu odottelee kumppaniaan pesätarvikkeiden hakureissulta.

Saaristonmeren norppa https://wwf.fi/luontolive/itamerennorppa/

Tässä osoitteessa kellii lounaissaariston luodolla rantakivillä Itämeren norppia. Näissä kuvissä ei ole ääntä. Tämä meressä elävä norppalaji poikkeaa Saimaan norpasta sosiaalisuutensa osalta. Merinorpat viihtyvät joukossa ja Saimaan norppa on enimmäkseen yksineläjä. 

Aiemmin on WWF:n (=Maailman Luonnon Säätiö) luontolivessä saanut myös seurata mm. kauriita ja käärmeiden kevättouhuja. Mutta käykää tsekkaamassa muitakin juttuja osoitteessa https://wwf.fi/.

Kevät on hienoa aikaa! Ottakaa näistä aurinkoisista luonnon heräämisistä ja kesän odotuksesta kaikki irti! Liikkukaa ulkona, tarkkailkaa luonto ja katsokaa netistä WWF:n luntoliveä!

Kasvomaski ja sen ominaisuudet

Kyllä en nyt enää oikein tykkää, tai en ole aivan varma tykkäänkö? Se yksi Mika Salminen on luvannut, että voitais poistaa kasvomaskit käytöstä. Mitä peliä se semmoinen nyt taas on, pidetäänkö vaiko eikö pidetä?

Yli kaksi vuotta sitä on saanut ihminen kulkea vähän kuin incognitona eli naama kätkössä. Se on ollut hyvä monella tapaa! On saanut hymyillä, synkistellä, mutruilla ja vaikka irvistellä maskin takaa, eikä ole kukaan arvannut millainen naama ja millä mielellä siellä maskin takana piilee. Ei ole tarvinnut kaupungillakaan tervehtiä koko- eikä puolituttuja, paitsi jos ovat tunnistaneet meikäläisen 30 vuotta vanhoista farkuista ja virttyneestä palttoosta. 

Niitä on kuitenkin ihmisiä, joiden silmistä näkyy maskinkin yli ilo ja hyvät ajatukset. Heillä onkin ollut hieman hankalampaa piilotella, kun silmät kavaltaa. Jos minä olisin semmoinen ihminen, kyllä puristaisin ihmisiä kohdatessani kynnet kämmenpohjaan, niin että veri tirskuisi kouraan. Ei kyllä tuolloin silmät paljastaisi, että minua oikeasti hymyilyttää. Saattaisi jopa kyynel vierähtää silmäkulmasta hiipuvan hymyn läpi. Eikä se ole oikein sopivaa hymyillä, kun eletään vakavan taudin aikoja!

Mutta on tuossa Salmisen asiassa yksi hyväkin puoli, pystyy taas hengittämään. Siitä on merkittävää apua, kun meinaa taju karata hapenpuutteessa. Jotenkin sitä on pärjännyt sillä pääosin sinisen ulkopuolen maskilla, kun siitä tihkuu aina joskus, etenkin kovemmilla tuulilla, pieni happihiukkanen hengitysteihin. Hankalampia ovat olleet ne valkoiset, pystyyn taittuvat kirurgiset maskit, joihin sopii vaan kahden pienen henkäisyn hapet sisälle ja sitten on haettava kiireesti reunaa raottamalla lisää hengitysainetta. 

Vaan jotenkin sitä on pärjätty maailman välillä mustuessa silmissä hapen puutteesta, tuttavia maskin takana väistellessä kaupungilla, vieraille virnistellessä sekä seinistä ja lyhytpylväistä tukea happivajeessa hakiessa. Eilen käveleskelin yhden kauppakeskuksen läpi ilman maskia ja yritin olla hengittämättä niissä kohdin, joissa oli selvästi sakeampaa ilmaa tai oletettuja tauti-ihmisiä kulkuväylällä. Menin vauhdilla, kun happi meinasi loppua jo eka kerroksessa. Onneksi selvisin naama sinisenä pihalle! Terveenä? En vielä tiedä, kun nuo itämisajat ovat vähän hakusassa. Lehdissä puhutaan vaan tällä hetkellä taimien ja muiden puutarhakasvien itämisestä.

Pidetään nyt peukkuja, että pöpöt olisi selätetty ja ihmisillä olisi jatkossa helpompi hengittää! Muuten, pysykää terveinä kaikin puolin, etu ja taka! 

(Tuossa alla vielä kesäkuva kolmen vuoden takaa Lofooteilta, älyttömän kauniilta seudulta. Siellä ei happikaan lopu, paitsi mäkeä rivakkaan kiivetessä.)

Se ei kaukaa kaapase, että Lofooteillakin olisi kohta kesäkelit!

Teleoperaattoreiden pitelemättömät tarjoukset

Se on nettiviidakon valtiaskuntakin herännyt taas uuteen kevääseen! Ei pääse hauras vanhus montaa askelta kauppakeskuksen käytävällä, kun on suunnattoman edullisen kännykkä- tai nettiliittymän kauppamies kupeessa kiinni. 

On tarjolla vain minulle ja ainoastaan tänään loistavan edukas hinta vuodeksi tai parhaimmillaan kahdeksi. Puhe, viesti ja guugle kulkee nopeammin kuin kerkiät ajatella tai näpytellä kipeillä vanhussormilla. Ne alkaa vaan olla vanhuksen kiireet takanapäin. Sitä muistaa enimmäkseen, että muinoin oli kiire pitkäripaiseen, kun liike oli menossa viiden minuutin päästä kiinni. Tai linja-autoon (nykykielellä bussiin), kun se oli jo pysäkillä ottamassa viimeisiä kyytiin ja itse olit sadan metrin päässä pää märkänä kassien kanssa. Mutta kyllä on nykyihmisen pakko olla netissä ajatusta nopeammin. Ei kerkiä sormi lähettää viestiä ennenkuin on jo vastauskin tullut näyttöputkelle. 

Oli kauppamies, tällä kertaa puhelimessa, huomannut, että vanhuksen netti-atk-liittymä-kännykkäsopimuksen kausi on päättymässä jo puolentoista kuukauden kuluttua. Lupaa ummet ja lammet, kun sulla on nyt kuukausihinta suorastaan älyttömän edullinen 17,90€ ja se nousisi sitten 23,90€:oon, kun kustannukset ovat, tiedäthän sinä, nousseet, MUTTA minulla on nyt pistämätön tarjous, eikö me uusita tämä liittymä, niin saat 19,90€ vuodeksi ja sitten se nousee 25,90€:oon, mutta voidaan sitten lähempänä katsoa uusiksi tuo hinta.

Jospa nyt ei vielä katottais, kun pitää lähteä käymään terkkarissa reseptiä uusimassa! Mutta eikö tuota hyvää tarjousta kannattaisi nyt harkita ja lyödä kiinni, kun ei tähän hintaan saa mistään? Ei nyt, soita sitten lähempänä niin katotaan. 

Tuli viikko myöhemmin tarve uusia iPadi ja sen tiimoilta tehdä asiaa tietokonekauppaan. No siinä kaupanteossa ei pitkään nokka tuhissut, kun oli tiedossa mitä haluaa. Myyntihenkilö tiedusteli sitten vielä lopuksi liittymäasiaa. Tunsin kuinka niskavilloissa alkoi kiivaudenkarvat nousemaan ja otsasuoni sykkiä vinhempaa vauhtia. Meinasin jo iskeä sanansäilällä vastineeni aiheeseen. Sanoi vastapeluri, että nyt saisi perin edukkaan kahden vuoden liittymän vain 14,90€:n kuukausitaksalla. Kysyin, kuppaatko sinä haurasta vanhusta? Vastasi, en kuppaa, vaan tämä tarjous on tosi. Tehtiin sopimus ja kävelin onnellisena liikkeestä ostoskeskuksen käytävälle taskussa luottokortin kokoinen SIMmi-lappu, josta saa taitella tarvittavan kokoisen nettilapun koneen sisään.

Siinä samassa iski käytävällä puhujapönttöä muistuttavan telineen takaa toisen firman kauppamies. Onko nuo nettiasiat kunnossa, olis loistava tarjous? Vain tänään olisi tarjolla 24,90€ hintaan nopea yhteys laitteseen kuin laitteeseen. Tarjous on vuodeksi ja sitten nousee 29,90€:oon, mutta senhän voi sitten katsoa uudelleen. Vastailin harvakseen, samalla kun yritin repiä itseäni irti tilanteesta, ja kerroin, ettei nyt ole juuri tarvetta, kun entinen sopimus on vielä voimassa, ollut vasta 8 minuuttia ja sitä on vielä jäljellä melkein kaksi vuotta, josta on kulunut tuo 8 minuuttia. Myyntitykki kysäisi hintaa. Kerroin keksityllä taksalla sen olevan jotain 12,90€. Kaivoi kiivaasti laskimen esille ja alkoi naama punaisena näpytellä. Lupasi minulle uuden tarjouksen 19,90€, jos en kerro kenellekään. Lähdin pois.

Pari päivää myöhemmin putkahti kännykän viesteihin tarjous, 5€/kk vuodeksi. Poistin viestin ja jatkoin iPadin näpelöimistä. Olin tyytyväinen nettiini ja nopeuteen. Vaikka liittymän nopeus nousi 100:sta 150:een, en huomannut eroa, kun vanha silmä kerkiää katsoa vain tasaisella vauhdilla ja taju ei muutenkaan meinaa pysyä vauhdissa mukana. 

Älkää uskoko seireenien houkutuksiin ensi kuulemalta! Kyselkää, vertailkaa ja tutkikaa oman operaattorinne mahdolliset taksat. Se on villi viidakko tämä nettikauppiaitten maailma!

Netti jauhaa hämärässä hinnasta viis!

Mihin katosi seniorin terveys?

 No jo on pirskatti, että ennen niin kova kunto on kadonnut jonnekin! Oli ne aikoja, kun jaksoi puuhailla kaikenlaista ja liikkumisen määrä oli kiinni ainoastaan kalenterin kiireistä. Mutta sitten se vaan jossain vaiheessa muuttui. 

Muistan hienosti ne ajat, kun tutuimpia harrastuspaikkoja olivat kuntosalit, urheilukentät, squash-kentät, laskettelurinteet ja pesäpallokentät. Upeat metsäpolut, kartan kanssa rämpimiset luonnossa, merenrannoilla lenkkeily olivat kaikki hienoja puuhia. Nyt alkavat kaikki nuo muistot hiipumaan. Parhaiten muistaa nykyään terveyskeskusten ja sairaaloiden odotustilat sekä sairaaloiden päivystysosastot, leikkuusalit, heräämöt ja potilashuoneet. Entä sitten ne verinäytteitä ottavat laboratoriohenkilöt ja apteekkien farmaseutit! Heistä on tullut tutumpia ja heidän kanssaan on yhteyksiä enemmän kuin kavereiden kanssa.

On siis maailma, harrastukset ja kontaktit muuttuneet. Ja kaikki tuo tapahtui parissa vuodessa. Tosin kyllä noita nykykontakteja oli aktiivisina työvuosinakin. Ei sitä muuten olisi saanut kanta-asiakaskorttia HUSin leikkaussaleihin. Sinne on jäänyt monet sisäiset osat, mutta sitä näkyvintä, pulleaa vatsaa, eivät ole suostuneet pois ottamaan. Se vaan kulkee sitkeästi aina mukana.

Mitähän sitä tekisi? Ei tämä vanheneminen oli mikään kunnon harrastus, on suorastaan epämiellyttävä, ajoittain kivulias ja monella tapaa hidas, paitsi ajankulun suhteen. Jos vaan hetkeksi suljet silmät, on taas mennyt vuosi tai pari ja unohtunut mahdottomasti nimiä ja asioita. 

Viettäiskö tämän päivän nojatuolissa vai sohvalla? Tuntuu, että päivät on pelkkää päätöksentekoa kaiken aikaa. Oikein hiki meinaa nousta otsalle. Tässä tautien ja koronan kurimuksessa on jo yksi iPadikin kulunut loppuun. Onneksi opin sähköiselle lukemiselle, niin ei tarvi sotkea sormiaan lehtien ja kirjojen painomusteeseen. Siisteys ja hygienia ennen kaikkea!

Hyvät ihmiset, pysykää terveinä ja liikkukaa! 

Nämä on menneen talven lumia! 😅