Kyllä taas koetellaan haurasta vanhusta! Otan siis kantaa otsikon kahteen kovaan elementtiin.
Aloitan kivellä!
Kivi on kiva, jos puhutaan Aleksis Kivestä tai kesäisestä rantakivestä, jotka eivät toki liity toisiinsa mitenkään. Kirjailija Aleksis kirjoitti aika metkasti nurmijärveläisestä veljeskatraasta, joka istuskeli suojassa myös isolla kivellä, joka ei ollut tietääkseni rantakivi. Veljesten koulunkäynnissä oli melkoisen runsaasti haasteita, vaikka kännyköitä ei tuohon aikaan ollutkaan. Nykyisillä koululaisilla on myös haasteita, jotka johtuvat kännyköistä. Edustan vahvasti kantaa, että ne olisi otettava pois kouluajaksi. Se parantaisi oppimista etenkin lukemisen osalta.
Mutta kesäinen auringon lämmittämä iso, laakea rantakivi on varsin mukava paikka istuskella ja nauttia kesän lämmöstä. Liian kuuma kivi saattaa aiheuttaa epämukavuutta peräpeiliin, mutta läheinen vesistö suo merkittävän helpotuksen mahdollisuuden.
No sitten se nasta!
Nasta on nastaväline, jos kiinnität jotain seinälle, ilmoitustaululle tai vaikkapa kattoon. Itse käytän nastaa mm. kärpäspaperin ripustamiseen varaston kattoon. Olen kyllä käyttänyt nastoja monenlaisilla ilmoitustauluillakin paperitiedotteiden kiinnittämiseen. Tuota tein keski-ikäisenää opettajana työskennellessäni. Oppilaani olivat tuolloin aikuisikäisiä, eikä kännyköidenkään käyttö ollut vielä yltänyt nykyisiin sfääreihin.
Asiaan!
Nyt sitten tuo varsinainen otsikon aiheuttama tapahtuma! Ajelin muin vanhuksina kaikessa rauhassa liki lainlaatijan säätämää nopeutta 4-tiellä, jota en vieläkään hyväksy kutsuttavan 75:ksi, kunnes napsahti. Jonkun rutaleen automobiilin renkaasta sinkoutui kivi tai nasta likelle näkökenttääni. Siihen tuli puolen sentin kokoinen rikkoumajälki. En voi sanoa sitä reiäksi, kun se ei tullut ruudusta läpi.
Tuosta tapahtuneesta en tykännyt yhtään. Toivon vain, että se jutun heittänyt biilikuski sai syvän henkisen piiskauksen ajatusteni seurauksena. Toivon, että hänellä kuumotti korvia ne ajatuksissa lausumani tuhmat sanat. Nyt olen sitten menossa iltapäivällä korjauttamaan lasin.
Kun edellinen kerta lasini rikkoontui, tapahtui se kaksi vuotta sitten. Sitä edellinen lasirikko tapahtui vuonna 1964. Missähän vika? Onko kivet ja nastat kovempia kuin ennen vai lasit heppoisempia. Tosin tuo 1965 lasi särkyi Kupla Volkkarissa sisäpuolelta, kun jarrutin äkkiä ja veljeni iski päänsä lasiin. Ei loukkaantunut onneksi, paitsi kun pidin puhuttelun!
Niin, että kovia ovat - päät, kivet ja nastat!
En löytänyt kivestä kuvaa, niin tässä hieman pehmeämpää lajia |