Välillä matkatarinaa eri blogissa

Ehkä monikaan teistä ei ole tietoinen toisesta blogistani Vanhus Reissussa, joka löytyy osoitteesta
vanhusreissussa.blogspot.fi?

Vanhus Reissussa. (Napauta tuota, niin pääset blogiin)

Tuosta reissublogista löytyy vanhan Kiinan matkani kertomuksia ja kuvia. Nyt sinne alkaa ilmestyä juttua Singaporen matkasta, jolla olen parhaillaan maaliskuun 2019 loppupuolella. Vielä sitä piti kerran innostua matkaamaan mahdollisimman kauas.

Terveisiä kaikille seuraajilleni!

Finnairin Airbus A350:n alakameran kuvaa Singaporen satamasta

Ketä oikeasti pitää kuunnella?

Nyt on melkein se p... merrassa! Luin sunnuntaina Helsingin Sanomista Suvi Aholan (en tunne henkilöä) mielipidekirjoituksen. Siinä viitattiin mm. julkiseen keskusteluun ilmastonmuutoksesta. Jutun ydin minulle aukeni semmoisena, että nuoret tietävät enemmän ja paremmin, ja heitä pitäisi kuunnella myös.

Ja meikävanhus kun on kasvanut uskomaan, että viisaus piilee liki yksinomaan vanhassa päässä, semmoisessa harmaantuvassa tai jo harmaassa. Ei tietenkään minun, mutta muiden vanhempien, pitkään eläneiden ihmisten päässä. Voiko siis mikään kumota ylivertaista pitkän elämän antamaa kokemuspohjaa ja matkan varrella hiusten alle kertyneitä tietoja? No ei varmaan voi, tai no ...!

Nimittäin nythän on päässyt käymään niin, että maailma on salakavalasti muuttunut. Jotain outoa on tapahtunut öljylampun, radion ja Sputnikin lennon jälkeen. Joku hötkyili kehittämään tietokoneen oivallisen helmitaulun ja taskulaskimen tilalle. Ja sekös yhdessä maailmanlaajuisen tietoverkon kanssa on mullistanut maailman. Tietoa kertyy bittikasoihin pilvin pimein ja se kulkee kaikkien saataville nopeammin kuin silmän räpäyksessä.

En enää muista milloin heräsin uuteen tilanteeseen - asiat, joista tänä päivänä päätetään, eivät enää välttämättä varsinaisesti koskekaan minua. Tapahtumat ja jutut, joista päätetään, tapahtuvat joko tajuntani tai elämäni ulkopuolella, siis tulevien sukupolvien aikana, vuosikymmenten kuluttua. Noista aikajaksoista ehkä parhaita merkkejä ovat pakokaasupäästöjen ja muidenkin ilmansaasteiden rajoitustavoitteet. Jollain asialla on aikaraja vuonna 2030, jollain 2050 jne.

Tuo huomio aiheuttaa eittämättä sen, että oma napa pitänee siirtää sivuun ja on alettava miettimään nuorempien polvien napoja. Taistelenko mielipiteissäni änkyränä vastaan tukeutuen ajatuspohjaani, joka juontaa juurensa jo sotien ajoilta (kasvatuksen mukaisena), vai alanko todella miettiä asioita nuorten lähtökohdista. Mutta miten irrota 'minä tiedän paremmin'-ideologiasta? Toki tiedänhän minä varmaan paremmin, mutta pitäisiköhän sitä vähän kuin mieliksi puhua toisin?

Ne on taas vaalitkin edessä, ja niidenkin yhteydessä pitää ehdottomasti pohtia tulevaisuuden suuntaan vaikuttavia asioita. Ajatuksia on siis kohdistettava yritysten toimintaedellytyksiin ja sitä kautta työllisyyden turvaamiseen, ympäristöasioihin jätekäsittelyn tehostamisen ja sähköautoilun tukemisen avulla, suomalaisen koulutuksen tason turvaamiseen ja (lisään härskin omakohtaisesti) vanhustenhuollon tehostamiseen. Tuossahan ei ole tietenkään kaikki, joka tarvitsee kansan ja päättäjien huomiota, mutta oiva joukko asioita kumminkin hoidettavaksi Suomen tulevaisuuden turvaamiseksi.

Eli pohditaan seuraavien polvien tulevaisuutta ja kuunnellaan heitä ja heidän mielipiteitään! (Himskatti, kun heitti nämä meikävanhuksen jutut vähän politisoinnin puolelle!)

Kevättä pukkaa!

Hämäränäppäilijätkö liikkeellä netissä?

Tuon otsikon tarkoitus on kuvata ulkomailta putkahtaneita uusia blogini lukijoita. Viimeisen parin viikon aikana on lukijoiden määrään tullut melkoinen piikki aina välittömästi kirjoituksen julkaisemisen jälkeen.

Jos ajelisin täysillä ruumiin ja sielun voimilla, olisin tyytyväisenä hykerrellyt lisääntyneitä seuraajamääriä ja paukutellut henkseleitä kirjoittajan taitojeni osoituksena. Minut tunnetaan myös karvan verran epäluuloisena henkilönä. Taitanee liittyä muinaiseen luottoammattilaistaustaani.

Oho! Meinaapa taas mennä jorinoiksi, joten palaanpa asiaan.

Nuo kävijähenkilöt tai -tahot ovat blogini tilastoinnin mukaan ilmaantuneet Venäjältä, Ukrainasta ja Ranskasta. Lisäksi lukijaliikenteen lähtöosoitteet (URL) viittaavat sivustoille, joille yrittäessä kirjautua, Google ilmoittaa ne epäluotettaviksi. Eli mitä hittoa? Ja nuo kaikkiko ovat muka ns. uusia lukijoita eli blogissa kävijöitä.

Epäilen alvariinsa itsekin kirjoitustaitojani, joten en tältä istumalta niele ulkomaisten tahojen yllättävää kiinnostusta sepustuksiini. Tai olisihan se hienoa, jos se olisikin jokin itäulkomainen kustannusliike, joka tarjoaisi kustannussopimusta blogikirjoituksistani koottavalle teokselle. Vaikkapa se kustantaja, joka on kustantanut esim. Tolstoin, Tsehovin, Dostojevskin ja vastaavien teokset. Olisihan se hienoa saada meikävanhuksenkin potretti mainittujen kirjailijoiden potrettien rinnalle kustannusliikkeen kokoushuoneeseen. Sitten blogipostauksiini perustuvia tapahtumarikkaita näytelmiä esitettäisiin Kansallisteatterissa ja muissa teattereissa täysille katsomoille vuodesta 2089 lähtien. Mutta noin ei taida tapahtua!

Epäluuloinen minäni maalailee jo mittavia uhkakuvia, miten itämaailman hakkerit ja nettihuijarit ovat valmistautumassa blogini kautta manipuloimaan tulevia eduskuntavaaleja. Onko trolli iskenyt viattoman vanhuksen blogiin?

On vain aiheellista kysyä, saako Vanhus Stadissa Suomen vaalitulokset sekaisin ja puolueiden äänimäärät päälaelleen? Voittaako joku puolue yllättäen, vaikka ei ole edes vaaleissa mukana? Ketä ovat nuo oudot läpimenneet ehdokkaat, joista ei ole koskaan kuultukaan? Ja tutkiiko Suomen Mylleri seuraavat vuodet mahdollisesti ulkoisia vaikuttamisia, lahjuksia ja valehtelemista, jotka johtavat lopulta Vanhuksen blogiin? Joudunko sen seurauksena istumaan jonnekin muualle kuin kotiolohuoneen lepotuoliin?

Minä en kuitenkaan tunnusta mitään, jatkan ölövinä (= oululainen sisältörikas ilmaisu) elämää ja sepustelen edelleen näitä höpöjuttujani. Mutta varoitan teitä kuitenkin, että jos kirjoitan joskus järkevältä kuulostavia tekstejä ja ehdottelen jotain vaaleihin liittyvää, ÄLKÄÄ USKOKO MINUA! Oletan, että minut on tuolloin kaapattu!

Hämärähommia!

Kohta se alkaa - vaalipanettelu!

Enää ei tarvitse nukkua mahdottomasti öitä, kun saamme taas kuunnella ehdokasihmisten suusta panettelua ja katteettomia lupauksia. Ei voi kuin kauhulla odotella noita tulevia viikkoja!

Edessä on siis vaalit. Jokainen eduskuntaan pyrkivä esittää asioita omasta ja vähän myös puolueensa näkökulmasta. Lupauksia annetaan pilvin pimein, eikä kukaan muista ettei yksittäinen, pieni edustaja juurikaan saa ääntään esille.

Lupauksilla yritetään houkutella kansalaista äänestämään. Ehdokas lupaa - lisää palkkoja, eläkkeitä, sosiaaliturvaa, hintojen laskua, palvelutaloja, terveyspalveluita, turvallisuutta, menestystä, parempia teitä, alhaisempia joukkovälineiden lipunhintoja, suorempia liikenneyhteyksiä, nopeampia junia, ympäristöystävällisyyttä, vihreyttä, lisää palveluita, jne.

Entä kun sitten koittaa lupausten lunastamisen aika? Saamme kokea seuraavaa - puolueessa vielä pohditaan omaa kantaa asiaan, oppositio lyö kapulaa rattaisiin, enhän minä oikeasti sitä tarkoittanut, ensi vuonna esityksellä on paremmat mahdollisuudet menestyä, laki ei juuri nyt salli sitä, vaatisi viilausta lakiin, onhan siitä keskusteltu, asiaa valmistellaan parhaillaan, ehdotus on ollut esillä jo vuosia, asia on juuttunut virkamieskäsittelyyn, asia on kyllä viety valiokuntaan, on tullut esille parempikin vaihtoehto ja se on nyt puolestaan tutkittavana, esitys on valitettavasti EU-säädösten vastainen, jne. Onhan niitä selityksiä!

Eipä taida tälläkään kertaa asiat edistyä sen rivakammin kuin ennenkään!

Ja sitten, kun omat "tarjoukset" on mainostettu näkyvästi, on paneeleissa, toreilla ja turuilla, lehdissä ja muissa medioissa aika haukkua muut ehdokkaat ja puolueet. Siinä käytetään sanan säilää suorastaan härskillä tavalla poljettaessa kilpakumppaneita maanrakoon ja torpatessa näiden lupauksia katteettomiksi.

Normi-ihminen tuskin haluaisi parjata kanssaihmisiä niin hävyttömästi kuin politiikassa on tapana. Mihinkähän tuossa puuhassa katoavat normaalit käytöstavat ja toisten huomioonottaminen?

Ja sitten tulosten valmistuttua ja edustajakauden alettua, istutaan kaikki sulassa sovussa Eduskuntatalon kahvilassa ja rupatellaan mukavia, Saatetaanpa sitä löylytelläkin kilpakumppaneiden kesken kimpassa parlamentin saunan lauteilla.

Puoluepolitiikka pääseekin vaalitulosten ratkettua rullaamaan taas puolueen edun tavoittelun merkeissä. Koko Suomen ja suomalaisten hyvinvointi ja menestyminen tuppaavat unohtumaan omien tarkoitusperien tavoittelussa. Sitä vaan yhdessä kansalaisten kanssa huulet pyöreinä ihmetellään - miksi emme menesty maailmalla, mikä tökkii vientikaupassamme, miksi oppineet muuttavat ulkomaille, miksi meillä hinnat vaan nousevat, miksi työttömien määrä kasvaa, miksi kansa on tyytymätöntä, jne.

En halua, tykkää enkä osaa puhua politiikasta. Välillä vaan kyrsii tuo tyhjän puhuminen ja toistensa mollaaminen. En halua ottaa politiikkaan kantaakaan, mutta jatkuvasti vaan askarruttaa ...

- miksi vanhusten on huono olla ja hoito huonolla tolalla
- miksi nuorten on huono olla, kun ei pääse opiskelemaan eikä töihin
- miksi palvelutaloissa ei saa palvelua edes rahalla
- miksi eläkeläiset eivät saa matkustaa ilman lippua julkisissa kulkuvälineissä
- miksi ei illalla uskalla yksin liikkua kylillä ja kujilla
- miksi sotea ei saada ratkaistua
- miksi teiden kunto huononee
- miksi yksi kouluministeri murhasi Savonlinnan
- miksi suomalainen teollisuus ei pärjää kotona, saati sitten maailmalla
- miksi kaikki yritykset myydään ulkomaisille tahoille 
- miksi kaikki eivät ajattele yritysten ja yrittäjien etua sekä panosta työllistämisessä
- miksi kaikki eivät tajua, että yksityisyrittäjällä on kaikki pelissä
- miksi muovijätteen keräystä ei saada pakolliseksi
- miksi minulla on joka vuosi flunssa rokotuksesta huolimatta
- miksi rauta on kuntosalilla aina vaan raskaampaa
- miksi kaikki portaat ovat niin raskaita nousta
- miksi kaupunkipyörätelineet meidän nurkilla on päivällä aina tyhjinä 
- miksi taloyhtiöissä ei ole sähköautojen latauspisteitä
- miksi postiin on niin pitkä matka
- jne.?

Tuolta se totuus löytyy vai ...?

Kuinka helposti kunto katoaa?

Vastaan otsikon kysymykseen aivan suoraan - HELPOSTI KATOAA! Ai, miten niin helposti? Minäpä vislaan hieman vastaukselle suuntaa.

Minuun iski taas kerran  sairauksia, ei nyt aivan roppakaupalla, mutta useammassa vaivassa löytyi. Parisen kuukautta siinä meni. Onhan sitä mennyt ennenkin, mutta koskaan se ei ole ollut mitenkään kivaa.

Muistatte varmaan, kun hehkutin Nordic Healthin kuntosalia ja sitä, miten kuntoni nousee siellä kohisten. Salien ohella olen aina luottanut ehkä liikaakin nuoruusvuosien aktiivisen liikunnan ja urheilun vaikutusten pysyvyyteen. Niinä historiallisina vuosina tuli myös puuhattua työn ja muunkin tekemisen merkeissä raskaampia, fysiikalle antoisia hommia. Siinä sitä kroppa vankistui ja vahvistui, mutta eipä se ollutkaan pysyvää.

Tuo johdanto antaa kyllä synkemmän kuvan siitä, mitä lopullinen todellisuus on tai oli parin viimeisen kuukauden aikana. Älkää nyt uskoko tuota aivan päntiönään!

No siis! Innokkaana odottelin räntäsateiden keskellä oikean talven tuloa, kunnes iski pöpö, jonka seurauksena minua jo uhkailtiin lasareetin letkuilla. Jonkinmoisten puheenlahjojen seurauksena pääsin hommasta väähän kuin koeajalle liki kuukauden antibioottikuurille. Vain yhtenä yönä piti käväistä muutaman tunnin jonotushetki Haartmanin (se on meidän päivystyslasareetti) hoitolaitoksessa muitten yö- ym. sairaiden kanssa.

Onneksi pillerit ja tuo koettelemus lopulta päättyi (ainakin toistaiseksi), mutta piharapulla vaanikin uusi vaiva. Olihan niistä flunssista puhuttu eri tahoilla, mutta olin ottanut rokotuksen ja luotin, että tämä kolmas kerta rokotusta lopultakin tepsisi. No ei tepsinyt! Sairastuin nenänvuototautiin. Kai se oli jonkun sortin flunssan erikoismuoto. Nenä vuoti nestettä kuin seula. Kotihengetär kantoi päivittäin nenäliinapaketteja lähikaupasta. Välillä piti turvautua myös talouspyyhkeeseen. Sanon suoraan - en tykännyt koko hommasta! Kyllä on nenä haistelua varten eikä nesteelle.

No nyt taisi jutut mennä sairauksista vaikeroimiseksi. Sitä kuntoahan jutun piti käsitellä. Jo tässä vaiheessa sanon, että nämä kuntojutun loppusuositukset koskevat sekä senioreita että nuorempaakin kaartia. Varoitan jo nyt, että ehtii lukijan ajatus kypsyä!

Tuon parisen kuukautta kestäneen kurimuksen seurauksena huomasin, että kaikenlainen liikkuminen, kuten esim. portaiden kipuaminen, osoittautui poikkeuksellisen hengästyttäväksi puuhaksi. Jopa tasaisella käveleminenkin oli rankkaa ja paidanselkä kastui pienestäkin liikkumisesta. Uskomattomalta tuntui, miten voi kunto kadota noin täydellisesti?

Lähdin sitten kuntosalille viikko flunssan päättymisen jälkeen. Salin laitteissa ja osin muistissa oli laitteiden painomääritykset, mutta ...! Nepä eivät enää koskeneetkaan minua. Onneksi salin hengettäret ottivat minut heti huomaansa ja pitivät tilanteen sekä jääräpäisen luonteeni vaatiman puhuttelun harjoittelun varovaisesta aloittamisesta.

Harjoitusrupeama sujui puolikkailla painomäärillä kahden kuukauden takaiseen tilanteeseen verrattuna. Mutta sekään ei riittänyt! Jouduin lopettamaan koko salikeikan suoritettuani puolet laitteista. Se ei vaan papu hihassa ja muissa paikoissani riittänyt enempään. Ei pehmennyt rauta, ei edes kuumentunut, pani hanttiin minulle. Oli pakko siirtyä hissukseen pukuhuoneeseen vaihtamaan vaatteita. Nyt on vaan sitkeästi jatkettava kuntoutumista ja käytävä säännöllisesti salilla sekä ulkoilemassa. Ja samalla hartaasti toivoa, että paluu edes viime syksyiseen kuntoon onnistuisi. Nuoruuden huippukunnot olen jo jättänyt henkisesti taakseni. Nyt mennään näillä seniorieväillä.

Josko näpyttelisin tähän toiveen, ohjeen, neuvon ja jopa määräyksen teille -
PITÄKÄÄ NYT HITOSSA KUNTOANNE YLLÄ! EI OLE HELPPO LÖYTÄÄ SITÄ KADONNUTTA - EI NUOREN, EIKÄ VANHAN!

Purkeilla ja pulloilla ei kuntoa varsinaisesti hankita!

Se on nyt flunssaa tai jotain!

Tämä on nyt taas niin tätä! Olen lukenut uutisia ja kuunnellut kommentteja parhaillaan riehuvista flunssataudeista. Joku tosin oikaisi minua erään kirjoitukseni yhteydessä näistä bakteeri- ja virustautien eroista. Minulle ne ovat kuitenkin kaikki flunssia, olivat ne tieteellisen oikeasti mitä sitten hyvänsä. Olen ollut varma, ettei minuun iske tänä vuonna mikään tauti.

Olen ottanut nyt monena vuotena flunssarokotuksen ja etenkin kahtena viime vuotena sen jälkeen sairastanut kunnon miehenkaatoflunssan. Ajattelin tänä vuonna, että kyllä kolmas kerta rokotusta tepsii ja puree. Hykertelin terveyttäni kuullessani kansalaisten kaatuillessa peteihin taudin iskiessä. Olisi kannattanut vaan pitää sumppu ummessa ja mölyt mahassa.

Se iski nimittäin toissapäivänä. Nokka eli sieraimet alkoivat valua jotain ylimääräistä ja vähitellen tukkeentua. Sitten tunki mukaan kuvioon kuumeinen olotuntemus. Kuume kuitenkin on toistaiseksi pysynyt loitolla. Kurkkuakin on kutitellut. Olen kuunnellut herkällä korvalla korvatuntemuksia, ettei pääse iskemään tulehduksen tynkää siihen suuntaan. Viime viikolla päättyi siihen syöty kuukauden mittainen antibioottikuuri. Onneksi ei ole vielä ollut isompia merkkejä korvan uusista ongelmista.

Viime yö menikin sitten levottomalla unella, kuivan kurkun ja suun herättäessä monta kertaa tyhjän nieleskelyyn. Muutaman kerran herätti nenäaukolle soljuva neste. Se säikäytti aktiivisen nenäveren vuotajan, mutta veri onneksi olikin vain kirkasta nestettä. Eli yö oli levoton ja väsyttävä.

Nyt aamupäivällä tuntuu, että pahin saattaisi olla jo ohi. Ehkä ei pitäisi nuolaista ennenkuin tipahtelee! Suurin hyötyjä tästä tilanteesta on paikallinen apteekkari. Sitä on meikävanhus vetänyt vitamiineja kaikista aakkoskirjaimista sekä pillereitä, nesteitä ja voiteita joka lähtöön. Ehkä niistä jokin on osunut taudin aiheuttajan ytimeen. Tuota ainakin toivon!

Neuvona sanoisin kaikille, että pitäkää edelleen villahousut jalassa, älkää henkäilkö vieraitten suuntaan, siitäkää suutelot terveisiin aikoihin, väistelkää näkyviä tautipöpöjä, peskää käsiänne ja olkaa ystävällisiä kanssaihmisille! Tuo viimeinen on semmoinen yleisneuvo, joka pätee terveenäkin, saati sairaan. Paranemisiin!

Tässä on osa tarveaineista

Moottorieläinkö?

Onko se ihminen oikea moottorieläin? Sekö on polttava himo omistaa kulkupeli ja ajaa sillä omalla pelillä joka paikkaan?

Kävin muuanna maanantaiaamuna ”pikaretken” Ruskeasuolta Kontulassa. Ja moottoritiet, kehätiet, oikoreitit ja tavalliset kadut olivat tulvatäynnä autoja. Jonoja riitti yli silmien yltämiskyvyn. Ja vauhti oli huumaavaa mateluluokkaa. Siinä olisi naapurin pikku-Jaakko kiitänyt kolmirattaisellaan jonon ohi kevyesti. Eikä olisi toisen naapurin Elma-mummokaan hävinnyt rollaattorillaan työhön kiirehtiville.

Heräsi kysymys mieleen, että on se aika moni, kun tuntuu tarvitsevan autoa työssään. Kaupanmyyjä tiskin takana, kampaamokähertäjä leikkuupenkkinsä äärellä, toimistoihminen kirjoituspöydän luona, hoitoihminen sairasvuoteen äärellä, jne.  Vai tarviiko oikeasti? Nimittäin joka autossa tökötti ratin takana ainoastaan yksi ihminen unisin silmin. Vai oliko kaikki muutkin minun lailla hakemassa valaisimen osia jostain? Jos oli, niin kyllä on lampunvalmistajilla sesonki päällä.

Mutta miksi dieselillä ajajaa aletaan jahdata, kun kaduilla pörisee kaikkia pakoputkiaineita ylenmäärin yhden ihmisen ajoneuvoista. Kyllä pitäisi päätösihmisen ensin kerätä liiat saasteihmiset ja -autot kaduilta pois ja sitten vasta haistella pahat ja hyvät pakoputket. 

Olisiko se aivan paha homma, jos vaikka työmatkalle keräisi vaikka naapurit samaan autoon? Tai josko nousisi aamulla bussiin tai lähijunaan, ja posauttaisi sillä työmaalle päiväksi? Se nimittäin kulkee aika hyvin tuo julkinenkin liikenne, Helsingissä etenkin, kun on nyt saatu uudet liukkaat matkakortitkin!

Minusta ei saisi yksin ajella autolla muuten kuin lampun osia toiselta puolen kaupunkia hakiessaan! Näin on jämpti ja se pitää!

Tässä on sopivan ruuhkan kuva Arizonasta, eikä ole tiessäkään turhia mutkia.