/>/> VANHUS STADISSA

maanantai 18. syyskuuta 2023

Seniorin täyteharrastuksia

Kyllä on sanansäiläni tylsynyt ja kirjoitussormeni uupunut, ei irtoa tarinaa enää entiseen malliin. Mieli tekisi kirjoittaa, mutta pää ja kroppa ei käynnisty puuhaan. Nyt ajattelin kuitenkin riipustaa pikkuisen viime aikojen tekemisistäni. Niissä ei juuri hiki otsalle kohoa.

Jäin erään ystäväni esimerkin mukaisesti koukkuun. Ei semmoiseen pahoiteltavaan koukkuun, joista lehdissä saa yhä enenevässä määrin lukea, vaan ihan terveelliseen koukkuun. Olin joitakin vuosia sitten antanut ystävälleni vinkin palapeleistä. Itsekin tein silloin niitä, mutta unohdin ne muutamaksi vuodeksi. Pari kuukautta sitten muun tekemisen puutteessa (niinpä, oli laiska hetki, mutta jotain puuhaa tarvittiin) muistin ne ja siitähän se sitten repesi.

Nyt on iPadi aina kädessä ja telkkariakin katsoessa palapeli rakentuu hitaasti, mutta varmasti. Löysin jigsawplanet.com-sivuston ja nyt olen koukussa. Lähes öin ja päivin on tekeillä peli. Olen keskittynyt pääosin 300 palan peleihin. Palaset on iPadin näytöllä melkoisen pieniä, mutta kyllä niitä pystyy kuitenkin rakentelemaan. Välillä silmät meinaavat vähän väsyä, mutta mitäpä ei kärsisi hyvän harrastuksen vuoksi! Seuraavassa kuvakaappaus tekeillä olevasta palapelistä.

Toinen juttu on sudokut. Niitä olen väsännyt iPadin näytöllä jo ainakin parin vuoden ajan. Muistaakseni aloitin Taloussanomien, jatkoin Iltalehden ja nyt olen sudoku.com-sivuston sudokuissa. Nuo kaksi ensimmäistä osoitetta kadotin, enkä saa niitä enää auki, mutta netistä löytyy kyllä muitakin vaihtoehtoja. Tosin nykyisin käyttämän sivuston sudokuissa en tykkää, kun niissä näkyy värillisenä aina rivit ja sarakkeet, jolla olet sekä jo merkityt numerot. Pidän puhtaammista vaihtoehdoista, joissa ei ole ohjaavia kohtia. Tässä kaappaus sudokustakin.

Nykyisin löytyy netistä jo ristikoitakin. Ne on usein jonkin lehden versioita, mutta toimivia juttuja. Niihin en ole koskaan oikein innostunut. 

Muistakaa myös Alypaa.com-sivuston laaja pelitarjonta. Älypäästä löytyy pelejä makuun kuin makuun. Itse olin joskus koukussa mahjongiin. Niitä tuli pelattua monenlaisia versioita.

Vaikka innostuisittekin minun tavallani em. juttuihin, niin älkää unohtako liikuntaa sisällä ja etenkin ulkona! Kaikilla tavoilla on vaikutusta henkiseen ja fyysiseen terveyteen! Eli välillä ulos liikkumaan ja sitten jaksaa rakennella vaikkapa palapelejä.

Iloa syksyyn!


keskiviikko 19. heinäkuuta 2023

Lämpöteknistä tuskaa tarjolla

Se on taas ilmoja pidellyt! Käsi ylös, jonka mielestä viime aikoina on ollut liian kuumaa! Reiska, käsi alas, sinulta ja muilta pakastevarastolla työskenteleviltä ei kysytty!

Jos asut taloyhtiössä, jossa on tehty kaikki mahdolliset säädöt, kuten patteriventtiilien ja ilmanvaihtokanavien, niin on se vaan hieno asia. Paitsi jos asut yläkerroksen päätyhuoneistossa, jota aurinko lämmittää aamunousustaan iltalaskemiseen. Lämpöpinnat ovat 4 lämmintä pintaa (etu, pääty, taka ja katto), jotka varastoivat betoniin päivän kaikki lämpöä tuottavat auringonsäteet. 

Mainitussa tilanteessa on hento ja herkkä vanhus suorastaan liemessä, siis hikiliemessä. Talon päätyasunnon kylpyhuone ja sauna ovat lämmittämättä kylpykunnossa. Onhan se toki säästöä, kun ei tarvitse kiuasta ostosähköllä lämmittää, mutta olisi tuon voinut tehdä toisinkin, vaikkapa vanhanaikaisella tavalla napista kääntämällä. 

Viime viikkojen lämpötilat ovat olleet ns. käänteiset. Siis miten? Jos haluat viilentää ikääntynyttä, ruttuista ihoasi, on parasta mennä ulos, sillä siellä on vain +28 C lämmintä. Sisällä on nimittäin vähintään +30 C. Minusta luonto ei ole tarkoittanut asiaa noin, ainakaan minulle. Se ei herkkä vanhus kestä tämmöistä menoa. 

Olen lukenut monesta aviisista ja kuullut lähipiiriltäni, että nestettä on juotava ja paljon näillä keleillä. No ostin tietenkin Valion mainioita Hedelmätarha-mehuja sekä sokerittomia limsoja, ja pari pulloa Cola-juomia. Vaikutus oli lähes välitön! Housujen vyö alkoi venyä, ja housujen kaulukselle kävi samoin. Hetken olin huolissani tuosta ilmiöstä, kunnes satuin astumaan henkilövaakamme päälle. Hiki ja kuumat kelit oli selvästikin vaikuttaneet vaakaankin. Viisari ylsi uusille lukemille.

Avauduttuani asiasta lähipiirilleni, sain kuulla puhtaan veden, ja tiukan paikan tullen myös kivennäisvesien virvoittavista vaikutuksista. Aina viisaampien neuvoja noudattavana (no, en nyt aina, kun usein tiedän itse paremmin, mutta nyt olin hieman neuvoton, joten taivuin), marssin lähikauppaan ison kassin kera ja ostin paljon vissyä. Joku voisi kysyä, miksen ostanut olutta, mutta kun en pidä oluesta eikä vyötärölinjani sisällä oleva putkistonikaan pidä siitä.

No nyt olen lipittänyt jo melkoisen aikaa vesijohtovettä janoon ja nesteyttämiseen sekä välillä vissyä vyötärön alaisen alueen hapottamiseen. Siinä sivussa olen ajellut polkurattaallani turvapotta päässä kylillä sekä kiertänyt kävellen läheistä lampea (=2,6 km). Vaikutus on ollut merkittävä vyötärönahalleni sekä nahkavyölleni, kokonaiset 2 reikää on palattu nuoruuteen ja nappiakaan ei ole tarvinnut siirtää. Vaaka näyttää lähes samaa, mutta olen vaihtanut rasvan lihakseen. Saattoi olla hyvä vaihtokauppa!

Sivuhuoneessa huutaa pyörillä liikuteltava ilmalämpöpumppu. Suurin apu siitä lienee se, että välillä auki olevista tuuletusikkunoista eivät lentävät pörriäiset uskalla tulla tähän mahdottomaan meteliin. Eli nyt odottelen säädyllisiä syys- ja talvikelejä. En usko, että tulee mahdollisuutta istuttaa taloyhtiön pihaan tai mökille banaani- tai appelsiinipuita vielä aikoihin. 

Jos liikutte nurmikoilla tai metsissä, muistakaa tehdä punkkitarkastus heti kotona. Olen kokenut punkin pureman pari kertaa, en tykännyt! 

Aurinkoa ja sopivaa viilennystä kesäänne!

Siinä se mylly mekkaloi! 


lauantai 8. heinäkuuta 2023

Tietotekniikan tuskaa

Kyllä en taas ala mitään! Siinä oli taas hiuskarvan varassa, etten olisi astunut huijarin kalliiseen satimeen. Ja se kun meikävanhuksen pitäisi tietää noista asioista jonkin verran ja osata varoakin, mutta ei. Oli näet läheltä piti-tilanne.

Koska olin tuhertanut vasta sen edellisen polkupyöräviestini, niin kuvittelin erään kanssahenkilön kaipaavan vaikkapa kypärän ostoon vinkkejä. Sain nimittäin Facebookin Messenger-viestinä eräältä tuttavaltani pyynnön lähettää itselleen puhelinnumeroni. No mistäpä sitä meikäläinen olisi osannut epäillä pyynnön vilpittömyyttä? Mutta olisi pitänyt, kun vastaavista tilanteista olen niin monia itse varoittanut. Kun sanotaan, että viisaskin voi mennä vipuun, niin arvatkaa miten tämmöinen tyhmempi sitten on koukku huulessa alta aikayksikön!

Siis lähetin Messengerissä numeroni ja sain välittömästi vastauksen, jossa olettamani tuttavan näppäilyillä kerrottiin minulle tulevasta tekstiviestin. Siinä oleva numerokoodi olisi lähetettävä edelleen, jotta hän voisi osallistua voittoarvontaan. Tekstiviesti napsahtikin iPhoneen samalla silmänräpäyksellä. No jo vain lopultakin hitaalla käyvät, harmaat, vähäiset aivosoluni heräsivät! Poistin viestin avaamatta sitä, poistin Messenger-keskustelun ja mukahenkilön omasta iPhonestani. Viimeiseksi sammutin iPhonen kokonaan ja avasin vasta tovin kuluttua. Oletin vahvasti tuttavani Messenger-tilin tulleen kaapatuksi.

Joku kirjoitti viikolla, että kännykkä pitäisi sammuttaa kerran päivässä kokonaan, jolloin se putsautuisi kuonasta. No tuo ohje voi olla ehkä hieman yliampuva, mutta ei puhelimen sammuttaminen aika ajoin mikään huono ajatus ole. Kovalle kännykän käyttäjälle ja nettiselaajalle sinne saattanee kerääntyä monenlaista saastetta.

Alan olla koht'siltään vakuuttunut, että nykyajan tietotekniset vaarat alkavat ahdistaa meikäläistä liikaa. Oli se hienoa aikaa, kun postilaitos vielä toimi ja kirjeet kulkivat ajallaan ja oikeisiin osoitteisiin. Ja olihan se joskus tuo savumerkeillä viestittäminen hieno laji ja turvallinen laji, jossa viestien lukemista häiritsivät vain hieman ilmanpaineet ja kovemmat tuulet. Viestieläimistä olivat ehkä tunnetuimpia ja toimivimpia kirjekyyhkyt ja viestihauet, tosin viimeisestä lajista en ole nähnyt todisteita, mutta manitsinpa kumminkin.

Vielä sen verran aiheesta, että olkaa skappina eli tarkkaavaisina, kaikenlaisten epämääräisten viestien ja tietopyyntöjen kanssa. Viralliset ja rehelliset tahot eivät pyytele tunnuksia ja muita henkilökohtaisia tietoja. Olkaa herkkänä ja tarkkana sekä muistakaa kuntoilla ja liikkua!

Tämmöistä vanhaa tekniikkaa, kun en viitsinyt laittaa kännykän kuvaa


keskiviikko 5. heinäkuuta 2023

Liikunnan riemua

Arvatkaapa mitä? No ette kyllä arvannut! Olen aloittanut jälleen pyöräilyn. Näin netissä harrastustuttavani Erkin maininnan omista liikuntamääristään ja heräsin. En ole tavannut häntä moneen vuoteen, enkä ollut noteerannut hänen some-viesteissään mainitsemiaan liikuntasuorituksia. Sitten putkahti muutama päivä postaus, jossa hän totesi liikuntamääriensä tänä vuonna vähentyneen, mutta askeleita oli edelleen useita miljoonia ja kilometrejä useita tuhansia alkuvuoden aikana. Olin pudota ylileveälle takapuolelleni. Toki tiesin, että Erkki on armoton liikkuja, mutta nuo määrät olivat yli kaiken ymmärrykseni.

Mitä se sitten teki minulle? Kaivelin siivouskaapista rätin, kastelin sen ja kampeuduin pyöräkellariin. Matkalla hain kellarikomerosta polkupyöränpumpun. Pyörä oli seinällä ja tietenkin lukossa, mutta avaimet kotona jossain pöytälaatikossa. Eikun etsimään avaimia, jotka löytyivätkin yllättävän helposti alle tunnin etsimisen jälkeen. 

Pyörä oli tasaisen pölykerroksen peittämä kolmisen vuotta aiemmin sen koukkuihin ripustettuani. Ja renkaat olivat tietenkin tyhjät. Happi oli päässyt karkaamaan kumeista, kun ei kukaan ollut valvonut laitteen kuntoa. Vaikutti siltä, että polkupyörä ei ole mielissään riippuessaan käyttämättömänä. Tunnin huhkiminen pyörän kimpussa sai sen kuitenkin entiseen loistoonsa. Pölyt poissa ja renkaissa happipitoinen sisältö tekivät laitteen jälleen käyttökelpoiseksi. Toisin kävi käyttäjän kanssa. Olin sananmukaisesti totaalisen puhki huoltotoimien jälkeen. Olin jo unohtanut pumppaamistoimen rankkuuden.

Koska kaikki asiat vaativat huolellista valmistautumista, pohdin minäkin sohvalla television äärellä ja  iPadin sisältöä tutkien liikunnan aloittamista. Pohdintaan meni pari päivää, kunnes päätin aloittaa. Olin eräällä vierailulla sairaalassa nähnyt ikäiseni henkilön, joka oli kaatunut polkupyörällä. Hänen maatessaan yltäpäältä siteissä ja pää paketissa, päätin valita ensimmäiseksi kohteekseni Pasilan Triplan ja siellä pyöräilykypäriä myyvän liikkeen. Matkan tuskaisuus ja paitaani sitoutunut hiki uhkasivat torpata matkan heti kättelyssä, mutta sitkeyteni auttoi kohteeseen pääsemisessä. Apuna oli myös mäkiosuuksien käveleminen pyörää taluttaen.

Kassahenkilö poisti ystävällisesti uudesta kypärästäni hintalaput ja muut tuotetiedot. Asettelin kypärän päähäni ja lippalakin tarakalle ja polkaisin liikenteeseen. Matka kohti kotia sujui pienen liikunnallisen ekstrakiepin kautta samassa hikisen tuskaisessa hengessä. Kylmä suihku ja siirtyminen sohvalle analysoimaan suoritusta, aloitti hitaan palautumiseni ensiretkestä.

Koska liikuntaa on harrastettava säännöllisesti, olikin seuraava suoritukseni jo parin päivän päästä. Onnekseni sain kaksi välipäivää luonnon ystävällisellä myötävaikutuksella sateiden myötä. Mutta seuraavalle reissulleni tuotti haastetta luonnon uusi tuleminen rajujen tuulten muodossa. Polkeminen ei juurikaan edistänyt matkaa ja jopa kova vastatuuli alamäkeen polkiessa, ei auttanut. Olo oli kuin nuorena miehenä joskus öiseen aikaan palatessa kotiin kävellen, kolme askelta eteenpäin ja kaksi taakse hallitsemattomin sivuaskelin.

Olin puhki, kun pääsin kotiin. Tuuliretken jälkeen olen käynyt jo pari kertaa polkemassa. Voin vakuuttaa, että kunto nousee kohisten. No, ei kyllä nouse! Kohina tulee keuhkoista ja hien virtaamisesta. Mutta uskon edelleen asiaan, vaikka joka retkellä usko on koetuksella! Realistina olen varma, että Erkin miljoonat askeleet jäävät minulta saavuttamatta, mutta rispektiä Ekille liikuntaharrastuksesta ja -määristä! Ja lämpimät terveiset!

Suosittelen kaikille liikuntaa oman jaksamisen mukaisia määriä, mutta säännöllisesti. Ja muistakaa, pyöräillessä kypärä päähän ja hansikkaat käteen! 

Ei liikunta ainakaan maisemista jää kiinni!

Pyöräni on varustettu käyttäjän nesteytysjärjestelmällä.



torstai 25. toukokuuta 2023

Terveyskeskuksen älytön toiminta

Ja niinhän siinä kävi - korva tuli kipeäksi! Helatorstain hela iski korvaani kunnon kivut, särkyä leukaniveleen, kurkkuun, päähän ja ennen kaikkea korvaan. Apua, apua, apua!

Soitin 116117 ja kerroin tilanteeni ja pohjalla olevat pysyväissairaudet. Sain ohjeen hakeutua suorinta tietä terveyskeskukseen. Ja eikun Paxi poskeen ja baanalle kohti Kivelän terveyskeskusta. 

1. Toisen kerroksen käytävässä oli jonotuslaput, joiden perusteella oli mahdollisuus päästä sairaanhoitajan pakeille, vastaanotolle pääsyarviointiin. Kymmenisen minuuttia odottamista ja sitten avautui ensimmäinen ovi terveydenhoidon rattaisiin. Tiukka kysely tuotti mahdollisuuden päästä terveyskeskuksen toiselle tasolle, ensihoitajan pakeille.

2. Reilun puolen tunnin jonotuksen jälkeen koitti tuo toinen onnenhetki, pääsy sairaanhoitajan huoneeseen. Siellä alkoi tehokas potilaan tutkiminen. Ensin käytiin puheina läpi potilaan yleistilanne ja päivän ongelma. Sitten käynnistyivät varsin kattavat mittaukset ja tutkimukset. Koska pohjalla on vahva sydänsairaus, alkoi sydänasioiden painotus nousta päällimmäiseksi. Toki korvakin sai osuutensa huomiosta. Otaksun sydänasioiden olleen oleellisin peruste kolmannelle portaalle pääsyyn.

3. Jälleen käytävässä vajaan tunnin odottelu pyhimpään, lääkärin huoneeseen pääsyyn. Siellä päädyttiin keskusteluun sydäntilanteesta ja lopulta sivuttiin myös korvaa. Lopputulos oli että korva ehkä punoittaa hieman, mutta ei ole huolestuttava. Ohjeeksi Remowaxia korvaan ja korva puhtaaksi, niin kyllä se siitä. Bonuksena tuli lähete kardiologille, jollaista en ole varsinaisesti tavannut elokuun 2021 sydänkohtauksen jälkeen kuin yhden kerran helmikuussa 2022. Varsinaisia kontrollikäyntejä Helsinki ei sydänpotilaille harrasta, pidettäneen turhana puuhana.

Ja sitten matkaan kohti kotia onnellisena, ettei korva ollutkaan kuolemaksi! Paitsi, että illalla se taas alkoi oikein isosti. Mitäpä sitä nykyinen helsinkiläinen, sairas vanhus voisi tehdä muuta kuin ottaa yhteyttä yksityisen puolen vastaanotolle. Ja sehän järjestyi heti seuraavaksi iltapäiväksi, siis sunnuntaille, iloisen pörriäisen, Mehiläisen vastaanotolle.

Sieltä puuttuivat arvioijat ja väliportaat, oli suora pääsy oikean korvalääkärin pakeille. Hän suoritti korvaan ja kuuloon liittyviä kokeita enemmän kuin koko elämäni aikana yhteensä. Korvasta imaistiin syvältä möhnät pois. Ei ollut vaikkua, oli sairauskipuainetta. En tykännyt, kävi kipeää! Lopputulema oli korvakäytävän tulehdus ja siihen antibioottitipat. Tippoja on nyt mennyt neljättä päivää ja kipu on helpottanut, mitä välillä tuikkaisee muistutukseksi.

LOPPUKOMMENTTINI

Julkisen terveydenhuollon järjestelmässä on todella isosti vikaa! Yksi akuuttivaiva vaati kolmen henkilön osallistumista. Jos olisi välittömästi aloitettu suoraan lääkärillä ja hän olisi määrännyt jatkosta, olisi hoito voitu käynnistää  heti. Potilas olisi ollut tyytyväinen ja hoitoketjun ihmisten työpanokset olisivat riittäneet useammalle potilaalle.

Yksityinen, kallis puoli, hoiti ongelman ripeästi ilman suurta showta. 

Nyt odottelen korvan paranemista normaalikuntoon! Tosin en ole aivan vakuuttunut, onko minun enää tarve kaikkea maailman pahuutta kuullakaan? 

Tässä kuvassa ei korvaani koske!


keskiviikko 24. toukokuuta 2023

Kasveja havaittavissa - Meilahden Arboretum

Kyllä saa tämä jatkuvasti heikkenevä kunto ihmisen tekemään erikoisia temppuja! En osaa sanoa, tykkäänkö vai en? Mutta kun keli oli sopiva, lähdin tepastelemaan raitille ja otin kännykän mukaan. Siitä seurauksena oli jonkinmoinen kokoelma sekalaisia kuvia. 

Pääosa kuvista on otettu Meilahden Arboretumissa, joka on todella käymisen arvoinen paikka. Se on perustettu 1967 ja lajeja sieltä löytyy yli 300. Mm. ruusuja on yli 100 eri lajiketta. Lisäksi puistossa on laaja valikoima puustoa, pensaita sekä perinteisiä puistokasveja.  

Arvaan jo lukijan huokailevan, ettei ole Stadin Vanhus mikään kuvausalan ammattilainen, jos tietää edes, miten päin kuvauslaitetta kuuluu pitää? Ja on niin oikeassa arveluineen! "Ammattinimike" tässä asiassa olisi pikemminkin satunnainen turhan näppäilijä, joka tuurilla joskus onnistuu.

Sitten jos odotatte ao. kuvien kasveille nimiä, pyydän kääntymään laadukkaiden kasvikirjojen puoleen, joita on saatavilla kirjastoissa ja tasokkaissa kirjakaupoissa. Minulta noitten nimiä on turha kysellä. Laitan mielipiteeni pariin kasviin kuitenkin tuolla alempana. Mobiililaitteiden käyttäjille on runsaasti luonnon tunnistussovelluksia, kuten esim. PlantNet, Flora Incognita, Seek, iNaturalist ja monia muita.

Kaikki luonnosta kiinnostuneet, tutustukaahan myös sivustoon https://niittyhetki.fi/ETUSIVU/











Tuossa yllä on valkopeippi, joka näyttelee nokkosta. (Kiitos tästä oikaisusta tarkkaavaiselle lukijalleni!) Nokkonen se vasta onkin kavala kasvi. Tutustuin siihen kotipaikkakunnallani 1950-luvulla, kun kaaduin polkupyörällä ainoastaan uimahousut jalassa ojan nokkospuskiin. Syntyi suorastaan polttava tilanne. En tykännyt ollenkaan!



Yo. kasvilla on aivan liian harhaanjohtava nimi, voikukka. Koen tulleeni petetyksi tuon kasvin toimesta, sillä pidän oikeasti voista leivän päällä. Se on sitten eri juttu, joka liittyy sydänlääkärini ohjeisiin. Ne eivät poista pettymystäni voikukkaan ilman voita.



















Tämä viimeisen ruusun kuvan nappasin Arboretumin ruusupenkistä.

Laittakaa hattu päähän, aurinkorasvaa paljaille ihon osille ja ponkaiskaa luontoon, nyt sitä alkaa olla tarjolla runsaasti sekavan talven jälkeen! 


tiistai 2. toukokuuta 2023

Vappu oli ja meni

Vieläkö monella särkee päätä simanjuonnin jäljiltä? Eilen oli kansalla vielä täysi tissuttelupäivä ja monella edelleen kaamea jano. Mutta ei meikävanhuksella! Vain pullollinen Porvoon Wanhan Fabriikin simaa tuli tissutelluksi. Tippaleipien määrä onkin sitten tykkänään toinen juttu. On pitänyt jo varhain ennen vappua nautiskella useampi paketti Malvialan maanmainioita tippaleipiä ja muutaman paketti Fazerin. Tarkkaavainen lukija saattaisi tässä kohden oivaltaa, että eihän meikäläisen olisi sallittua koskea mihinkään rasvaiseen. Itselläni tuo kardiologin ohje tahtoo vaan välillä unohtua, ja väli on usein hyvin lyhyt.

Aattoilta meni läheisten kanssa yhdessä simaa ja tippaleipiä nautiskellen. Hyvissä ajoin itse orhia ohjastaen  kiirehdin kotiin. Sitä ei kestä ikäkypsän ihmisen riekkua pitkin kyliä ja tanhuvia yömyöhään. Se ei muuten kerry tämä sääntömääräinen 7,5 tunnin yöuni. vaikka sen katkeamattomuudessa on vielä melkoisesti opeteltavaa. Ei edes älykello älyä auttaa ihmislasta (vahva sana vanhuksen yhteydessä) unihiekan pehmeän lämpimään syliin. Se on 3-5 kertaa yössä tarkastettava, että on vielä itse maailmassa mukana, eikä ympäristö ole pilven pehmeää pumpulia. Muutama yö taakseperin oli otettava kiihdytysauton konstit käyttöön ja napattava nitroa koneeseen. Sillä kyllä uni kiihtyi taas vauhtiinsa.

No niin ja sitten vappupäivän juhlallisuuksiin! Tiedotusvälineissä oli kerrottu, että tarjolla on pitkin kaupunkia hurjia puheita puolueitten omista yliosaamisista ja muitten puolueitten aliosaamisesta. Oli luvassa riistoa, kärsimystä sekä herkkupaloja ja onnen autuutta. Ainoa yhteinen asia oli merkittävä Suomen turvallisuuden paraneminen Nato-jäsenyyden myötä

Matka kulki omalla autolla Hakaniemeen, sosialismin kehtoon, mutta ei sosialismin takia, vaan alueen parempien parkkimahdollisuuksien takia. Kaupunginteatterin luota olikin helppo taapertaa kohti Kauppatoria ja matkalla lyödä kengän jarruasentoon, kun Suomen Pankkia vastapäätä oli vaaliyllättäjän perustavaa laatua olevan suomalaisen puolueen puhehommat alkamassa. Ja siellä Halla-aho antoi palaa ja puhui jopa välillä täyttä asiaa, Tilaisuuden parasta antia oli kuitenkin eri tahoa kannattavana röyhkeästi nauttimani puolueen tarjoama Wotkinin herkullinen grillimakkara.

Lähdimme tilaisuuden edelleen jatkuessa, kun en kehdannut jonottaa toista makkaraa, taapertamaan kohti Kauppatoria. Porukkaa hässäsi sinne tänne pitkin katuja ja raitteja, osa oli hilpeämmässä ja osa väsyneemmässä kunnossa. Turistit filmailivat toisiaan Senaatintorilla Tuomiokirkko taustana ja kuvassa mukana kirkon edessä oleva Helsinki-kyltti. Aurinko paistoi ja perinteistä vappusäätä muistutti kylmä viima.

Täydellä Kauppatorilla toistin itselleni luonteenomaisen piirteen, "saan syödä mitä haluan", mukaisesti rasvaruuan tilaamisen. Tori oli täynnä kahvi- ja ruokatelttoja. Mikään ei hillinnyt vanhakantaista himoani makkaraan ja lihapiirakkaan. Niinpä oli ahdistavan pakottava peruste tilata Eromangan lihapiirakka grillimakkaralla ja sen sivuun maittava vohveli mansikkahillolla ja kermavaahdolla. Jos en olisi yksi kantani kanssa, vaatisin em. ravinnon määrittämistä sepelvalvaltimo- ja sydänsairaiden perusruuaksi. En vain viitsi ryhtyä rettelöimään niiden mukaravintoasiantuntijoiden kanssa.

Kauppatorilta oli pakko palata kohti autoa ja kotia "ravinteikkaiden" vappuruokien vaaniessa jo entuudestaan ahtautuneita suonia. Matkalla kävin kuitenkin ostamassa apteekista purkillisen suonia avaavia Primaspan-pillereitä itsesuojeluvaiston takoessa takaraivoon järkeä.

Niin tämänkin vuotinen vappu on käsitelty, ja nyt on tarjolla pitkäksi aikaa ainoastaan kasviruokia ja salaatteja. Olispa pian uusi vappu!