Ukko-ylijumala säät säätää

 Nyt olemme tilanteessa, joka vaatii hieman syvempää pohdintaa! Miksi meitä kiusataan alati vaihtuvilla keleillä?

Vanhan kansan uskomuksen mukaan vanhus taantuu lapseksi jälleen. Meille kaikille tuttu, hyvin vanha Ukko-ylijumala, joka säät säätää, on tiettävästi iältään jo runsaasti ylikypsä. Oletan asialla olevan jotain yhtymäkohtaa edelliseen toteamukseeni taantumisesta. Kun tähän yhdistetään lasten ja nykynuorison jatkuvasti lisääntyvät käytöshäiriöt, on melkoinen soppa syntynyt. Ukko muistuttaa ilmiselvästi käytökseltään kuritonta nuorta. Mahtaneeko imeä päivät pääksytysten energiajuomia? 

Epäilisin hänen rukanneen säänsäätökampea, joka heiluu tuulessa holtittomasti puolelta toiselle. Yhtenä päivänä nautimme vesisateesta, yhtenä keli muuttuu pirteäksi rännäksi ja sitten ollaankin ihanien lumituiskujen keskellä. Lämpötilat vaihtelevat vastaavasti välillä +10C ja -20C. Yritä siinä sitten pukeutua ulos sopivaan vaateparteen. Ei ole helppoa enää hauraalla vanhuksellakaan!

Mietin, että pitäisikö vaatesuunnittelijoilta vaatia asuja, joista toinen puoli on sateelle suunniteltu ja toinen pakkaskelille? Asian voisi yksinkertaistaa myös niin, että toisessa jalassa olisi Crocsit ilman sukkaa ja toisessa jalassa talviset turkissaappaat. Tai toinen puoli takista olisi sadetakkia ja toinen toppatakkia ja päässä puoli pipoa. Silloin voisi kävellä ulkona sään kulloinkin vaatima kylki edellä.

Kyllä käy välillä mielessä, että pitäisikö äärimmilleen rasitettu vanhusvarteni siirtää jonnekin parempiin olosuhteisiin. Suurin este toteutukselle on vaan kysymys minne? Lapista pidän aivan ahdistukseen asti, etelämaiden helteistä pidän rajallisessa määrin. Tasalämpöä ei taida olla tarjolla nykyään missään. Pohjoisessa on vaan liian kylmä tai sataa vettä ja etelässä liian kuuma tai etelässäkin kuuluu nykyisin satelevan toisinaan lunta. Oli se vaan Al Core oikeassa muinoin esittämän ilmastolausuntonsa kanssa, vaan ei kukaan uskonut.

Oli se ennen helppoa, jos halusi etelään, otettiin pikkukassiin mukaan aurinkolasit, uimahousut ja parit kalsarit. Nyt pitäisi eteläänkin ottaa hiihtokamppeet ja sukset mukaan. Ei kyllä jaksa tuohon ryhtyä! Luulen, että keskityn katsomaan välillä ikkunasta ulos ja suurimman osan aikaa telkkarista tulevia uusintoja. 

Te, jotka uskaltaudutte ulos, pukekaa kevyet kevätvaatteet toppavaatteiden alle, jos keli sattuu vaikka hetkessä muuttumaan on nopea tempaista lämpövaatteet kainaloon! Älkää liukastuko, sillä terveyskeskukseen on vaikea saada aikoja!

Nyt alkaa kesän odotus!

Kyllä on ollut kynä jäässä ja paperikin kastunut näissä loskakeleissä. Tekstiä ei ole saanut mitenkään aikaiseksi, kun ihmistä masennetaan kaikilla rintamilla. Terveyden kanssa saa painia ja uutisissa tulee vain ikäviä asioita. 

Nyt on ollut positiiviluonteen etsiminen lujassa. Onneksi sitä aina välillä pirskahtelee pieniä hippusia esiin. Viimeksi pirskahti, kun jalat petti jäätiköllä ja istahdin onneksi kadunreunan lumikinokseen. Pirskahti siksi, kun vaihtoehtona olisi ollut lätsähtää istualleen märälle sorastetulle asfaltille. Siinä säästyi takapää isommilta ruhjeilta ja mustelmilta. Sitä en voi tähän kirjoittaa, että vielä isommin pirskahti riehunhenki esille, kun yhden lähitalon rettelöukolta puhkesi kauppareissulla paperikassista pohja ja tavarat levisivät pitkin jalkakäytävää. Mutta tuosta en voi kertoa, kun ei saa olla vahingoniloinen toisen ikävälle sattumukselle. Siksi en kerro tuosta ikinä kenellekään etten saa ikävän ihmisen mainetta.

Mutta kesästä piti puhua. Olen kirjannut pitkin talvea listalle ensi kesän tehtäviä mökille. Nyt, kun lista on jo monta sivua pitkä, pelkään ettei ensi eikä seuraavakaan kesä riitä niiden hommien tekemiseen. Kotoa on myös kerätty perinteiseen tapaan mökille vietävää, sillä mökkihän on kodin poistotuotteiden hautuumaa. Sitäkin tavaraa on jo sen verran, että on lienee tilattava Kaukokiito kuskaamaan ne mökille, jonne on rakennettava niille lisävarasto. En vielä tässäkään iässä tajua, mistä tuo kaikki tavara ilmestyy? Sitä vaan syntyy itsestään ja kertyy. 

Vaan on se sitten hienoa, kun räystäät alkavat tippua tai ei ne tipu, kun Juho kiinnitti ne tiukasti ja itse puhdistin sieltä kouruista roskat. Mutta voihan sieltä hieman vettä lirahdella tai ei vaan voi, vaan lirahtelee aina suoraan niskaani. Mikähän senkin aiheuttaa? Voisihan se vesi odottaa sekunnin ja lirahtaa sitten selän takana suoraan maahan. Mutta kai tuollekin on joku luonnonlaki olemassa, niskaaniskeytymisen laki.

Onneksi ollaan siinä tilanteessa, että aurinko on käynyt jo tutustumassa Suomen maisemaan muutaman kerran. Ehkä siellä on pohdinnassa pidempi jakso näyttäytymiselle. Täällä ollaan kyllä jo valmiina valon ja lämmön saapumiselle. Sitten ei mene kuin hetki, että livautetaan toppatakit pukupussiin ja villapuseroihin piilotetaan koipallot. Pitkät alushousutkin voi laittaa varmaan jo juhannuksen alla kaapin perälle ja ottaa lyhyet kalsongit muutamaksi päiväksi esille. Ei tuossa asiassa saa vanhempi mieshenkilö alkaa riehumaan.

Eli alkakaahan kaivella kesähepeniä käsille! Tällä päivien kulumisvauhdilla kesä on jo kohta täällä. Hätäisimmät käyvät vielä pikaisesti hiihtolomilla ja sitten voidaan kaikki aloittaa kesäjutut.

Iloista kesänodotusta ja varokaa viimeisiä liukkaita kelejä!

Uusi vuosi ja uudet kujeet - 2023

Kyllä olen taas aivan häpnaadilla lyöty! Yliopiston Almanakkatoimisto on taas mennyt vaihtamaan vuosilukua, vai oliko asialla se Gregoriaanus vai Kopernikus vai Julianus vai joku muu? Olen melkoisen vakuuttunut siitä, että vuodet eivät ole enää saman pituisia kuin ennen. Vuosia sitten yksi vuosi kesti tasan 12 kuukautta ja 365 päivää, paitsi karkailuvuosi, jolloin siihen lisättiin yksi päivä jonnekin helmikuun tienoille ja joillekin pakka hamekangasta. Nyt kun ajattelen muutamia viime vuosia, ovat ne menneet aina vaan nopeammin ja nopeammin. Ei ole kuin muutama hassu vuosi, kun olin 50-vuotias. Ja eikun mitä, nyt siihen on putkahtanut jo kymmenittäin vuosia lisää. Eihän se voi olla oikein? Joku varmaan huijaa meikävanhusta. Perustelen vielä sillä, että ajatukset on muutenkin kuin teinipojalla.

Nyt on laitettu hauras vanhus uusien koettelemusten äärelle. Olen ottanut tavoitteekseni muistaa oikea vuosiluku jo ennen toukokuuta. Joka vuosi on ollut aina vaan vaikeampaa, kun edellisen vuoden numerot on juuri oppinut ja heti ne pitäisi vaihtaa. Sitä kun sanotaan, että opittu tieto olisi hyvä tallentaa pysyvästi päähän, mutta se ei kuulemma koskekaan vuosilukua. 

Tuo otsikon nimi jo kertoo tarkkaavaiselle lukijalle, että jotain tulee muuttumaan. Se on vaan maailma rakennettu niin, että kuje on minusta väärä sana ja harmi on oikeampi ilmaisu tuleville tapahtumille. On kait noiden sanojen merkityksessä toki hieman eroa riippuen, minkä ikäisenä niiden sisältöä havainnoi.  Nuoremmille kuje on uutta ja monia mahdollisuuksia tarjoavaa, ja vanhalle useimmat uudet asiat ovat harmeja ja hikistä opettelemista vaativia.

Runsaasti vuosia kokeneena ja nähneenä sitä odottaa erilaisia ikävyyksiä suorastaan pilvin pimein. Sitä on tarjolla sotaa, talousahdinkoa, rettelöitä maailmanlaajuisesti. Henkilökohtaisella tasolla vastaan tulee aivan saletisti erilaisia terveydenhuoltoa kuormittavia asioita. Olen persoonakohtaisesti siirtynyt terveyspalveluiden heavy useriksi (= suurkuluttajaksi). Olen ottanut haluamattani ja tietämättäni salaiseksi tehtäväksi uuden sotealueen painetestaamisen. Tosin eipä se Helsingissä juuri miksikään muuttunut, kun täällä jatketaan samaan malliin kuin ennen. Se ei vaan toimi ja väki vähenee, ei potilaissa vaan suorituspuolella. 

Mutta niin on vaan vuosi vaihdettu ja nyt mennään räntäsateessa kohti uutta tulevaisuutta. Yrittäkää kestää! Ottakaa hyvät uutuudet innolla vastaan ja huonoihin reagoikaa riittävällä vakavuudella!

Hyvää alkanutta vuotta 20... (täydennä itse luvun loppuosa)!

Joulupukki pohtii ajan tilaa

 Joulupukki lopetteli joka aamuista lehden lukemista Korvatunturilla omassa kammarissaan. Takkatuli loisti iloisesti räiskähdellen pukin jalkarahille nostamien nutukkaiden takana. Pukki taitteli Korvatunturin Sanomat kasaan ja laski lehden huokaisten apupöydälle.

"Ei taida ihminen koskaan oppia! Sitä taas riehutaan, räyhätään ja soditaan ympäriinsä pitkin maapalloa. Ei ole ihmisen hyvä olla, kun sotien ja hyökkäilyjen lisänä riehuvat vielä tauditkin ympärillä," Pukki totesi itsekseen.

"Mitä sinä taas tupiset itseksesi?" kysyi Muori toiselta puolelta kammaria kutimet kädessään.

"Meinaa masentaa tämä ihmiskunnan meno jo iloisemmankin partaveikon. Tässä pitäisi Pukkina olla aina puolueeton ja uskoa ihmisistä hyvää, mutta nyt mennään jo reilusti rajan yli. Tuo muuan ison naapurin mies on rikollisella sodallaan naapuriaan vastaan ylittänyt kaikki inhimillisyyden rajat. Kyttäsi ja kyylääsi vuosikymmenet ja rakensi pohjaa vallanhimolleen. Olisi vaan keskittynyt kehittämään omaa maataan ja sen kansaa. Olisi saavuttanut maailman kunnioituksen rehellisin keinoin ja nyt voisi pullistella oikeutetusti vallanpöydissä, mutta ei, vaan piti lähteä ammuskelemaan ja tuhoamaan omankin kansan tulevaisuus vuosikymmeniksi eteenpäin!"

"Kuuluuko se sinun sotkeutua kommentoimaan tuota tuhoamista? Eikö se kuulu enemmän Pakkasukon alueelle? Sinun kun pitäisi Joulupukkina olla tuommoisten kommentoinnin yläpuolella ja jättää tuomitseminen maallisen vallan ja kansojen tehtäväksi."

"Niin mutta, kun näyttää ettei kukaan tee mitään!" kiihtyi Pukki lisää, "Yhden kahjon joukot ampuvat kaukaa omalta puoleltaan viattomia naapureita, joilla ei ole oikeutta ampua takaisin heidän puolelleen. Tuossa on jo saavutettu kaikki rikollisuuden tunnusmerkit ja ralli sen kun vaan jatkuu."

"Yritähän nyt rauhoittua ja keskittyä tulevaan joulureissuun! Sinunhan piti tänään tarkistaa porojen ja rekien tilanne, eikä sotkeutua maailman politiikkaan." tokaisi Muori jo hieman kiivastuen. "Vedähän pipo päähän ja riennä tarkastuskierroksellesi poroaitaukselle ja varastoille. Kohta alkaa rekien pakkaaminen ja tontuille tekee hyvää nähdä Pukin leppoisa ja myhäilevä olemus ennen jouluaaton matkaa. Pakkausosasto on painanut jo päiväkausia lahjapaketteja valmiiksi ja kohta alkaa rekien lastaaminen. Mutrut naamasta pois ja hymyä kehiin ja sitten tonttujen seuraan!"

"Onkohan vartijatonttu Haukansilmä jo palannut Kakslauttasen terveyskeskuksesta? Sanomissa oli kirjoitus ja uutisissakin näytettiin terveyskeskusten päivystyksissä olevan mahdottomia ruuhkia. Se Haukansilmän ihottuma näytti kyllä lähtiessä aika pahalta. Kukapa olisi uskonut, että tuommoinen karski tonttu ei kestä enää kanelia joulupuurossaan," aprikoi Pukki.

"Tulihan se Haukansilmä jo eilen iltamyöhällä takaisin. Oli kuulemma joutunut jonottamaan ainakin viisi tuntia päivystyksessä. Oli ollut älyttömästi ruuhkaa. Sanoi onneksi ottaneensa kuivalihaa nutun taskuun ja odotusaulan lavuaarista sai juomista. Harmitteli vaan, kun oli jäänyt päivystyskännykkä Korvatunturille vartiokopin kaapin päälle. Siitä olisi voinut lueskella ajankuluksi tuoreimpia uutisia. Haukansilmä oli saanut vaivaansa hyvät voiteet ja tiukat ohjeet vältellä kanelin ripottelemista puuroonsa," tiesi Muori kertoa.

"Että ei kanelia! Miten sitä voi puuroa sitten enää syödä? Kyllä kaneli ja sokeri kuuluvat joulupuuroon ja väskynäsoppa," kauhistui Pukki, "On se vaan hyvä, että meillä on hoitopaikoissa osaavia hoitajia ja lääkäreitä. Ties miten kauan olisi mennyt ennenkuin olisi selvinnyt tuo Haukansilmän kaneliallergia? Olisi voinut olla kohta punaisella nilellä koko tonttu, eikä kukaan olisi osannut sanoa, mikä se punatonttua vaivaa. On ne vaan hyviä nuo sairauksien ammattiselvittäjät. Veikkaanpa, että Haukansilmä olisi jäänyt mielellään hetkeksi tästä hulinasta sinne hellään hoivaan! Onneksi tuli takaisin, kun on nuo jouluaaton kiireet juuri edessä," huokaisi Pukki ja astui kammarin kynnyksen yli porstuan puolelle. Muori jäin kutomaan sukkaa kammariin takan loisteeseen.

Lukijan on syytä olla melkoisen varma, että Pukin tarkastuskierros matkan valmisteluiden suhteen oli aika turha. Nuo valmisteluhommathan hoituvat tontuilta vuosikymmenten ja jopa -satojen rutiinilla. Pukin hommaksi jäi yleensä rekeen istuminen ja Petteri-poron matkaan komentaminen.

Pitäisiköhän meidän kaikkien omien mahdollisuuksiemme mukaan muistaa ja helpottaa sodasta kärsivien tuskaa! Lisäksi voinemme lähettää omat arvostuksemme suunnattomien paineiden alla työskenteleville terveydenhuollon ammattilaisille.

Muistakaamme kunnioittaa, auttaa ja tukea kaikkia ihmisiä!

HYVÄÄ JOULUA KAIKILLE! 

Se on se terveydenhuolto hukassa

Siitä on kulunut jo reilusti yli vuosi, kun ensimmäinen suoneni napsahti täysin tukkoon. Se tiesi testiä mökkipaikkakunnan terveydenhuollolle. Kohtasin loistavaa palvelua ensihoitoambulanssin, lääkäriambulanssin ja lääkärihelikopterin miehistöiltä. Nöyrälle ihmiselle tuollainen ylitsemaallinen palvelu tuli kyllä ansiotta, mutta otin ilolla vastaan ammattilaisten onnistuneet elvytystoimet.

Nyt olen jaellut pillereitä dosettiin ja yrittänyt pysyä niistä jotenkin jyvällä. Vuoden aikana lääkkeitä on vaihdeltu ja määriä rustattu useita kertoja. Noilla toimilla on haettu oikeaa lääkitystä ja sopivaa tasapainoa. Nyt on tilanne asettunut aika mukavaan uomaan elokuun lopun jälkeen. Ensimmäisen sairausvuoden kovat lääkkeet ovat siirtyneet historiaan ja vakiintunut pysyväislääkitys osunut pääosin kohdalleen.

Mutta enää ei riehuta, ei mesota yötä myöten kylillä, metsätyöt ja raskaat rakennushommat ovat pannassa. Ruoka-aineista etsitään mahdollisimman alhaisia tyydyttyneitten rasvojen pitoisuuksia, eikä sokereita ja suolojakaan vedellä enää mielin määrin. Ruokavalioon tulee kuulua enimmäkseen pupun ruokaa ja kaikkea rasvatonta. 

Sitä ei ihminen osaa tajutakaan, kuinka kova on kaipuu makkaran perään ja kunnon voileipiin. Onneksi minut vieroitettiin jo hyvissä ajoin pihveistä, viineistä ja muista tavanomaisista herkuista. Mutta jotain kuitenkin on jäänyt ja jopa nostaneet osuuttaan suun läpi kulkevissa aineissa - suklaa ja lakritsi. Olenhan minä niitä aina nautiskellut jonkin verran, mutta nyt niiden osuus ja kiertonopeus työpöydän alalaatikossa on noussut uskomattomiin sfääreihin. Väittävät, etteivät ne olisi terveellisiä. Kukapa tietää, enkä ainakaan aio uskoa.

Viime aikoina on jouduttu muista erinäisistä syistä testaamaan terveydenhuollon saavutettavuutta. Jo omien sydänjuttujen ensimmäisen vuoden aikana kävi ilmi, että sairaalasta ulosheiton jälkeen olin omillani, ei ollut kontrolleja määritelty, ei yhteyshenkilöäkään hädän tullen. Yritä päästä terveyskeskukseen, jos onnistuisi löytymään nuorelta kandilta apuja vakaviin sydänongelmiin! 

Ei saa näinä päivinäkään yhteyttä tai aikoja terveyskeskukseen ja erikoislääkärit on linnoittautuneet jonnekin saavuttamattomiin. Tämä on tietenkin hankalinta julkisella puolella, mutta ei ole paljon helpompaa saada aikaa erikoislääkärille yksityiselläkään puolella. Jos aiot sairastaa, tarvitaan aikataulun suunnittelua, varaa kalenteriisi aika sairaudelle muutamien kuukausien päähän. Ja jos tarvitset nopeasti leikkausta, varaudu kärsimään kuukausia, jopa vuosia jonoissa. 

Olenko ainoa, joka kohtaa ne 0,3 olematonta mitoituksen ulkopuolista hoitavaa henkilöä terveydenhuollossa? Varmaan muille sattuu ne poliitikkojen lupaamat 0,7 tai mikä se määrä kulloinkin on niitä taattuja hoitohenkilöitä. En tykkää, eikä tykkää elimistönikään tämmöisestä. Kysyn vaan, että kuka se määräsi rajat lääkäreiden koulutusmäärille ja kuka oikeasti päättää hoitajien palkoista ja työoloista. 

Sairaita riittää vielä useiksi vuosiksi, kun me suuret ikäluokat heittäydytään terveydenhuollon vastuksiksi. Meissä, kun on lisänä se vika, että eletään kaikista sairauksista huolimatta entistä pidempäänkin. Vai onko sittenkin tarkoitus nutistaa meidät hoidon viipyessä ennen aikojamme? Jospa tilanne kuitenkin helpottuu tuossa 2040-luvulle tultaessa ja ehkä koronan uudet variaatiot nopeuttavat ainakin vanhusväestön nuppiluvun pienenemistä?

Muista elää terveellisesti!

Ei se paljon enää puutu!

Onko pakko vanheta?

No ei tietenkään, on tiukka vastaus! Mutta eihän sitä meiltä kysytä. Se vaan ikäänkuin hiipii vaatteisiin ja ihon alle. Tulee useammin ja useammin päiviä, jolloin vanheneminen antaa itsestään aina vaan selvempiä merkkejä.

Olen taistellut (ai minäkö muka?), ei tuo kyllä pidä oikeasti paikkaansa, vuosikymmenet vanhenemista vastaan. Se tarkoittaa terveellistä syömistä (miksi makkaraa ei luokitella tuoksi?), liikuntaa (hyöty ja "pakotettua" hiki päässä), asiallista (jos 5-6 tunnin katkonaisia yöunia voi sellaisiksi kuvata) nukkumista, aivoa (on käytössä vain yksi hieman hernettä isompi, ehkä golfpallon kokoinen) virkistäviä (onko tv:n katsominen sitä?) harrastuksia, kirjoittamista (aina sanat sekaisin ja aihe hukassa), jne. Kyllä olen yrittänyt kaikkea tuota. 

Kulttuuriakin olen harrastanut, kävin kerran teatterissa ja kerran taidenäyttelyssä. Eli ei kannata kenenkään väittää, ettenkö olisi harrastanut monipuolisesti. Konsertissakin olen käynyt pari kertaa, toisella kertaa tykkäsin ja toisella en. Oli kevyttä ja hieman raskaampaa silloin tarjolla. Siitä kevyestä tykkäsin. 

Matkustaminen olisi hieno harrastus, mutta siihen ei enää paukut riitä, rahalliset, fyysiset eikä henkiset. Kymmenet vuodet meni töissä tuhratessa, usein 24/7. Sitten tuli lääkärin määräämät vapaat ja reissuvuodet. Nyt on maailma suurelta osin nähty, joten sen puolesta voi kyllä vanheta. 

Pääsin elämään useita vuosia hienojen Enteriläisten ja yhteisön it-opastettavien kanssa. Sanoisin sen olleet elämäni kiintoisimpia aikoja, kunnes korona sotki tuonkin ja monet muutkin asiat. Siitä seurasi myös pään hissuksiin alkanut pehmeneminen ja fysiikankin osittainen pettäminen. En vastaa enää kymmeneen kysymykseen, enkä suostu enää haastamaan ketään kädenvääntöön, ja menneitten yleisurheilukentällä saavuttamieni tulostenkin tasot kuulostavat utopistisilta. Miten niihin pystyinkin?

Nyt on tullut aika, jolloin suurinta päivittäistä menestystä kuvaa helpoimman tason sudoku-ristikon onnistunut täyttäminen. Riehakkainta ja vauhdikkainta tapahtumaa puolestaan kuvaa puistonpolulla pikkukiveen kompastuminen. 

Päivä- ja iltaharrastuksiin kuuluva television katsominen täyttää mukavasti ajan. Ja vaikka ohjelmat ovat lähes kaikki uusintoja, niin ne tuntuvat muistin huonontuessa aina uusilta. Tosin välillä tuntuu, että olen nähnyt Puoli seiskan ja Suomen kaunein koti-ohjelmat jossain aiemmin?

Mutta, jos aikoo vastustaa vanhenemista, niin pitää käyttää päätä, harrastaa liikuntaa, olla sosiaalinen ja käydä kulttuurin äärellä. Pysykää terveinä!

Se tietää kohta talvea!

Habitare 2022 tuli tsekattua!

 Kyllä kävin minäkin Habitarea katsomassa. Tykkäsin! Oli paljon nuorten ja varmaan vanhemoienkin suunnittelijoiden kalusteita ja muita teita. En jaksa ymmärtää, miten ihminen voi keksiä kaikenlaista. 

Minulle ei ole suotu minkäänlaista keksijän hernettä hiusten alle. Ja jo keksittyjenkin juttujen käyttäminen on välillä hyvinkin hukassa. Mutta oli paljon kauniita esineitä näytillä. Kävellä sai rutkasti ja siinä tuli useamman päivän lenkkiohjelman kilometrit talsittua osastoilla. Nykynuorten sanontaa mukaellen, oli siellä tosi paljon silmäkarkkia.

En ala kertomaan, mitä kaikkea siellä oli. Laitan tuohon loppuun nipun messuilta nappaamiani kuvia.

 Kuvat ovat sekalaisia ja antavat ainoastaan hipaisun messujen tarjonnasta.

Käykää Habitare-messuilla, jos olette kylillä! Ne ovat vielä auki lauantaina ja sunnuntaina klo 10-18. 

Jos edellisissä kuvissa ei ollut teille mitään uutta, niin mitä sanotte seuraavasta! Jos et tarvitse keittolevyä, niin nosta se seinälle. Savo by Fabita Ordinare induktiokeittolevyt, 2 kpl. Ohjauspaneeli seinällä ja sen viereen ripustetaan levyt, kun niitä ei käytetä. On joku ajatellut karvan verran laatikon ulkopuolelta ja väittäisin hänen onnistuneen. Minut tuo ratkaisu yllätti. Oli se, jopa olikin, no ettenkö sanoisi, voihan tokkiisa!