/>/> VANHUS STADISSA

tiistai 16. heinäkuuta 2024

Kuka sinua nuolee?

Voi elämän kevät ja unen syvyys, kun aamuyöllä kello 2.55 tunnet, että sinun kättäsi nuollaan! Ensi tunne on hämmennyksen kauhistus. Kiivastuminen vilkkuu siinä hitaasti aukeavan silmän ripsien välissä toisen silmän vielä uinuessa onnellisen tietämättömänä unen häiriöstä. Mutta, kun tajuat kuka nuolee, niin kaikenlainen kiivaus häviää mielestä.

Tuo hurja reilun kilon painoinen olento on sarjassamme söpöintä, mitä maailmasta löytyy. Sain taas kohtalaisen tauon jälkeen nauttia mökillä tuosta naperosta. Hänellä on jo vankka 2,5 vuoden kokemus kielen käytöstä pesuhommissa sekä vastaava aika perheyhteisön vartiointitehtävistä.

Eräs tärkeimpiä sivuhommia on rannekellon hihnan säätäminen sopivaan kireyteen. Säädön osuvuus vaatii vielä melkoisesti opettelemista. 

Edellä mainitut rankat hommat vaativat kunnon levon sekä vahvat eväät.

Tuo pieni otus on perheemme nuoremman haaran lemmikki, Eppu. Tuo pehmeä, suloinen karvapallo on vanhuksen paras ystävä ja voiman antaja. Tosin pissiretki aamulla klo 5 on hieman rankka rupeama, mutta sisään palaamisen jälkeen nuollut kädet ja leukani saavat hymyn huulille. 

Ja kaiken nuolemisen, syömisen ja vartioinnin päälle maittaa rento lepäily. Hyvää kesää kaikille toivottavat Eppu ja Vanhus Stadissa!


keskiviikko 12. kesäkuuta 2024

Tietokirjojen lumo ja vaikutukset

Olin ahne kaikenlaisten tekstien perään heti, kun opin lukemaan aloitettuani koulun 50-luvun puolivälin jälkeen. Siihen asti kahlasin läpi kaikki sarjakuvat, joita käsiini sain. Valitettavasti noihin aikoihin julkaisujen värimaailma oli pääasiassa harmaata ja mustaa valkoisella pohjalla. Värit käsiini ilmaantuneisiin julkaisuihin tulivat vasta 50-luvun jälkeen. Eipä sitä värejä juuri kaivannutkaan, kun ei niitä ollut tarjolla eikä ollut mihin verrata.

Opittuani lukemaan, olin erityisen kiinnostunut kaikenlaisista tietokirjoista. Jos unohdetaan Hertta-sarjat ja Perjantai-lehdet, niin käsissäni kuluivat Pikku Jättiläinen-kirja sekä Maailman kartasto. Mitä niistä jäi mieleen, onkin sitten aivan eri juttu!

Pikku jättiläistä ahmin ja selasin jatkuvasti. Sen osittainen tiedollinen anti jäi luultavasti jonkinlaisina hippusina jonnekin tukkani kätköihin, ja on putkahdellut sieltä silloin tällöin esiin. Mutta ehkä siitä jokin pieni määrä tietoa päähäni jäi. Kokonaan toinen juttu oli karttakirja, jonka avulla matkustelin mielikuvituksissani ympäri maailmaa. Mieleeni jäivät enimmäkseen maailman suuret kaupungit, jotka ovat toistuvasti nykyisin esillä tiedotusvälineissä. Tuolloin 50-luvun lopulla ja 60-luvulla tutuimmaksi maailman kaupungiksi tuli Haaparanta Ruotsissa. Sinne ajoimme kotiseudultani Oulun lähistöltä toisinaan ostamaan halpaa voita, sokeria ja kahvia. Nuorelle pojalle Haaparannalle saapuminen oli ihmeellinen kokemus, kun ajokaista vaihtui rajasillalla vasemmalle puolelle tietä.

Varsinaista jännitystä hankin selaamalla lääkärikirjaa. Kotona oli vanha, paksu kirja, jonka kuvallinen anti oli mieltä järisyttävää. Välillä piti oikein hypätä sivun yli, kun kantti ei kestänyt sivulla olevaa kuvaa. Nyt, kun ikävuosia on siunaantunut reilusti yli 70, suuri osa noista taudeista ja vaivoista alkavat oudolla tavalla ilmaantua "huipputreenattuun" kroppaani.

Kyllä on maailma muuttunut, kun ei tarvita paksuja tietokirjoja ja -kirjasarjoja. Kaikki tieto ja vähän ylikin löytyy nykyisin netistä, joka lähes kaikilla kulkee mukana taskussa puhelimen muodossa. Nettiin on viime aikoina putkahdellut useita tekoälyohjelmia, jotka pystyvät vääristelemään tietoa ja sen selityksiä. Sillä voidaan luoda realistisia kuvia, tunnettua puheääntä ja videoita, joissa esiintyy nuo molemmat ominaisuudet. 

Kohtasin juuri netissä videoon, jossa edesmennyt presidentti Urho Kekkonen puhuu omalla äänellään tekoälystä. Tuo video menisi varmaan monelle seniorille täydestä ellei ajattelisi tekoälyn puuttumista Kekkosen aikana. Videon lopussa toki selviää Kekkosen suulla, että teos on tekoälyn avulla tehty. 

Olkaamme tarkkana, mikä on tänään totta puheissa ja kuvissa! Välillä ei enää riitä pelkkä tarkkuus, vaan on etsittävä muualta asialle vahvistus, jos sisältö epäilyttää vähänkään!

Muistakaa lukea paljon kirjoja, joko paperisena tai e-kirjoina! Äänikirjatkin ovat mainio laji!


Elämme urheiluintoilijoiden riemukesää
Rooma on kohta ohi ja sitten Pariisiin!
 


sunnuntai 9. kesäkuuta 2024

Kyllä minä niin suivaannuin!

 Ne alkavat näinä aikoina olla meikävanhuksella ilon aiheet vähissä. Miksi minusta ei ole tullut tai ainakaan ole tulossa semmoista tv-ohjelmien ja vanhojen suomalaisten elokuvien herttaista, leppoisaa vanhusta. Se kun ottaa jokainen asia nykyään päähän ja mielen on vallannut kaikkinainen hermostuminen. Se ei ole oikein, enkä ala mitään - suivaannun!

Jos esimerkkejä tarvitaan, niin tässäpä niitä muutamia.

Koska päiviäni täyttävät televisio ja iPad runsaine sisältöineen, löytyy sieltä mahdottoman paljon harmituksia. En ota tässä kantaa siihen, että suomalaiset 1940- ja 1950-lukujen elokuvat tulevat uusintoina jo elinaikanani ainakin kolmattakymmenettäviidettä kertaa ja ensi viikolla taas uudestaan. 

Pahimpia ovat Haluatko miljonääriksi-ohjelmassa ne yleisön edustajat, jotka pääsevät vastaamaan hankaliin kysymyksiin kilpailijan pyydettyä heiltä apua. Ja kun sinne nousee vastaamaan henkilöitä, joilla ei ole harmainta aavistusta edes oikeasta vastauksesta. Arvatkaa, mitä haluaisin tehdä noille huijareille, jotka arvaavat ilman mitään tietoa ja antavat kilpailijalle väärän vaihtoehdon? Arvasitte tunteeni ja tekemiseni aivan oikein, eikä sitä voi sanoa ääneen saati kirjoittaa tänne. 

No sitten harmitukset kaduilta ja kujilta. Kun vastaan kävelee ihmisiä iästä ja sukupuolesta riippumatta, olen minä aina se, joka joutuu väistämään. Edes 2-4 rinnakkain kävelevää ei edes yritä antaa tietä minulle. Erityisesti nuoret eivät huomioi mitenkään vastaantulijaa, toki ei huomioi vanhatkaan. Olen joskus astunut sivuun ja näyttänyt kädellä, että silvublee, siitä vaan. Joskus rauhallisessa ympäristössä on auttanut ennen kohtaamista äänekäs kakistelu, ikäänkuin valmistautuminen sylkäisyyn. Se on parhaita keinoja saada auki edes se pieni väli, josta itse voi jatkaa matkaansa.

Tunnustan itsekin joskus käyttäneeni v-sanaa, jota käytetään rumalla tavalla kauniista asiasta. Mutta, kun tuota sanaa alkaa olla erityisesti nuorten puheessa 4 sanaa kymmenestä, niin on se ikävää kuultavaa. Sen ja oikeitten kirosanojen hokeminen alkaa yleistyä kaikessa puheessa. Suivaannuttaa!

No entäs sitten ne kaaharit liikenteessä. Olen aina pyrkinyt ajamaan rauhallisesti ja noudattaen nopeusrajoituksia. Tuosta huolimatta minut ohitetaan jatkuvasti selvästi ylinopeudella. Tuo toistuu erityisesti tietyömaiden kohdalla, jossa rajoitus on esimerkiksi 50 km/h. Toiminta vahvistaa Pisa-tutkimuksen tulosta, jonka mukaan matemaattiset taidot ovat suomalaisilla hiipumassa. Se yltää jo siis autoilevaan ikäluokkaankin. Olenko ainoa, joka noudattaa rajoitusta ja pyrin huomioimaan työmaan työntekijät ja tiekoneet? Olenko siis puhdas pulmunen? No en täysin, mutta otan merkit huomioon. 

Voi, että tuntui hienolta taas purkaa itseään mieltä kuormittavien asioiden suhteen. Jätin jotain ensi kertaankin, sillä en maininnut tässä mitään Bemari-kuskeista enkä räppimusiikista.

Toivotan kuitenkin kaikille lukijoille aurinkoista kesää!



keskiviikko 1. toukokuuta 2024

On vappu, kesä tulossa ja SÄÄKSI pesällään

 Hauskaa Vappua koko Suomeen!🎈🎈🎈

Toivottavasti olette huomanneet kevään ja kesän lähestyvän hurjaa vauhtia. Muistutuksena ovat olleet hurjat lumisateet, sopivassa määrin räntää ja vettä sekä muutamat aurinkoiset päivät. En ole varma onko ne tarkoitettu kesäsäiden valinnan avuksi henkilökohtaiselle tasolle? 

Tärkeintä on kuitenkin, että muistatte ja uskotte kesän tulevan. Siitä oivallinen osoitus löytyy osoitteesta:

https://wwf.fi/luontolive/saaksi/

Siellä sääksiemo rakentelee pesää ja odottelee lisää rakennustarvikkeita.

Hyvää kesän odotusta kaikille!



torstai 18. huhtikuuta 2024

Laatukriteerit on rikottu tyystin

Havainto säästä! Kenen keksintö on nuo uhkaavat lumisateet? Sanoisin tuon olevan keskimääräistä pahempaa kiusantekoa ja täydellistä keväisten maisemien pilaamista. Että yli monta senttiä lunta hetkessä jo vihertävään maisemaan! Onko siinä taas minkäänlaista häpyä? Paheksun tuota syvästi!

No, entä sitten tämä kaikenlainen hauraan vanhuksen muu kiusaaminen? Sitä, kun on tottunut kaikessa tasaiseen ja vakiintuneeseen käytäntöön ja toimintaan, niin nyt alkaa mennä kohtuuttoman hurjaksi. Luetteloinpa seuraavassa muutamia asioita ja samalla hieman peräänkuulutan vastuullisia astumaan esiin ja tunnustamaan tekosensa.

1. On pesuaineitten haittavaikutukset. Ei ole päivää, etteikö vastaan tule pesussa kutistuneet vaatekappaleet. Olen havainnut, että esim. paitojen ja housunkaulusten mitat ovat kutistuneet pesukoneessa suunnattomasti ja vaikuttavat jopa nahkaiseen vyöhön, joka ei enää yllä ympäri. Ei meinaa yltää mikään muukaan enää päälle. Ei ole auttanut edes pesuainemerkin vaihtaminen.

2. Entä silmälasit? Sanoisin niitten laadun heikentyneen merkittävästi. Kyllä ennen lasit kestivät katsella vuosikausia ilman vaihtotarvetta, mutta ei enää. Onko muovi tai hiekka, josta lasi tehdään, tuotu halpamaista vai onko valmistuksessa otettu käyttöön kyseenalaisia menetelmiä? Lasien läpi katsoessa on kaikki paljon sameampaa ja näkymän terävyys suunnattoman huono. Arvaamiseksi menee näkemiset jo liian usein.

3. Mitä sitä sitten kuuluu? No eipä juuri kunnolla mitään! Kaikki äänet ja puheet tulevat nykyään supisemalla kuin olisi kirjastossa. Telkkarissa ei riitä äänenvoimakkuuden säädin enää kunnolla hissukaisten esitysten seuraamiseen. Ainoastaan punkkarit ja räppärit huutavat, niin että meinaa tulla huoonot housuun ja kuulovaurioita. Niitä ei kestä kukaan. Ja kuka keksi, että hauraan vanhuksen on kuunneltava 24/7 heinäsirkkojen siritystä? Alkaisi riittää, kun tuo ääni on tullut tutuksi monen kymmenen vuoden kokemuksella.

4. Sitten on nämä shampoot ja saippuat. Se on lattiakaivo suihkun jälkeen täynnä hiuksia, joista shampoo on liuottanut myös alkuvärin pois. Ei ole jäljellä kuin muutama karva päässä ja niihin on jäänyt vain pohjaharmaa. Onko se laitaa, että ihmisen väri muutetaan suihkussa? Ulos kun menee, on laitettava jo kasi pipoa päällekkäin, koska päästä puuttuu oma lämmittävä karvakerros. Entä ne saippuat, jotka pesevät nahkasta pinnan pois! Ei jää jäljelle kuin ruttuja ja hilseilevää pintaa. Eihän semmoisilla pintakerroksilla pärjää edes takatalven tuiskuissa. 

5. Mitä sanotte tavaroiden painosta? Kyllä oli ennen kaikki tavarat oikean painoisia ja suorastaan keveitä. Nykyisin ei ole enää kilokaan sama, vaan se on ainakin 2 kiloa, paitsi ruokakaupan tavaroissa. Niistä monet painaa 800 grammaa, paitsi hinta. Oli aika, jolloin 40 kilon säkki jotain kilotavaraa painoi 40 kiloa. Nyt se sama säkki painaa ainakin 100 kiloa, niin ettei sitä enää pysty nostamaan ilman trukkia.

6. Ja sitten vessat! Kun tulet ulkoa, ei meinaa ehtiä enää vessaan, kun housuissa alkaa tuntumaan hiki. On nykyaikainen vessan ovikin niin hidas avata, että ei meinaa keritä perille ennen kuin on liian myöhäistä. Ja sitten jos kiireellä istut pöntölle hiki molemmissa päissä, huomaat pöntön kannen läpsähtäneen takaisin kiinni. Ei siinä enää kiirehtiminen auta. Jo ulko-ovella käy joskus  mielessä, että mitäpä tässä kiirehtimään, kun ei sitä ehdi kuitenkaan ajoissa.

Kyllä olen pettynyt näihin maailman muutoksiin, joita en ole tilannut ja joista ei ole minua ennakkoon informoitu. Aprikoin välillä, että mikä osuus näihin on ammattiyhdistysliikkeen härskillä lakolla tai hallituksen toimilla, joilla yritetään saattaa maamme taloutta kuntoon? Kipeää tämä käy, mutta oletteko koskaan saaneet kasvoihin kryohoitoa? Se, se vasta kipeää käy!

Kirjoitan toisella kertaa kaikenlaisista lääkkeistä, sairauksista ja kohtauksista, joita itselle ja ympärillä oleville on tarjottu. Siinä on pientä ne 50-luvun lääkärikirjat sisältöineen. Nekin kaikki taudit on melkein jo kokeiltu.

Voikaa hyvin! Älkää palelluttako itseänne kevään kylmissä puhureissa! 






maanantai 18. maaliskuuta 2024

Liukkaus on hieno asia!

Mutta ei tänään seniorin kävelyreiteillä. Olen suorastaan raivokkaan vihastunut päivän tilanteesta.

Pohdin juuri ryhmäkanteen nostamista, ei ryhmänä, vaan ryhmää vastaan. Ryhmä on se, johon kuuluvat mm. Pekka, Liisa, Anssi, Jenna, Aleksi, Joonas, Mette, Kerttu, Anne, Nina, Matti, Seija ja monta muuta. He ovat pettäneet meidät ensin rajusti sulavilla lumilla ja jäillä, ja sitten järjestämällä lumisateen keskelle kevätsulia ja auringonpaistetta. Vaadin, että heiltä otetaan pois säänhallintaoikeudet.

Mitä se on, että ensin ladataan äkisti myös Helsinkiin melkein 10 senttiä lunta, päälle hieman räntää ja yöksi liki 10:n asteen pakkanen. Pohjoisen entisenä poikana, nykyisenä seniorina, tiedän, että muualla voi olla vielä pahempaa, mutta kun nyt olen täällä kylillä. Siitähän ei hyvää seuraa! Veikkaan, että Haartmanin päivystys on tänään täynnä liukastuneita ja langenneita. Ei sillain langenneita, kuin papit saarnaavat ja poliisit kuljettaa putkaan, vaan oikeasti kompastuneita ja luunsa rikkoneita.

Sain omakohtaisen kokemuksen balettiaskelista lähijalkakäytävillä. En tiennyt aiemmin omaavani moisia taitoja. Jos olisin nuorempi, saisi Sami Saikkonen pahan kilpailijan Oopperan näyttämölle. Älä pelkää Sami, en aio tulla kisaamaan ja hakemaan kiinnitystä sinne!

On kuitenkin tunne, että kerrankin oikeasti toivoisi tunniksi Afrikan hiekkasadetta Helsingin kaduille. Se saattaisi auttaa tilanteeseen. Toinen vaihtoehto on armoton auringonpaiste pariksi tunniksi kohdennettuna suoraan jäisiin katuihin. Kolmas vaihtoehto on, että kaupungin hiekoitusautot saavat luvan levittää soraa ajamalla yli sallitun nopeuden. 

En keksi nyt enempää, kun onnekseni selvisin hengissä ja ilman luitten rikkoontumista äskeiseltä lenkiltä. Olkaa varovaisia ja pitäkää varanne tätä meteorologien mielivaltaa vastaan! Vielä vakavammin, vastustakaa juuri päättyneissä vaaleissa "yllättäen" voittaneen naapurimaan presidentin toimia ja uhkaa elämällemme!

Aurinkoista kevään odotusta kaikille ja varovaisuutta!


                        En saanut hädässäni parempaa kuvaa, mutta uskokaa se on kovaa jäätä!


keskiviikko 13. maaliskuuta 2024

Seniorin kevään odotukset

Kuva by Copilot

Seniorit valmiina nauttimaan keväästä – varpaat jo vipattavat odotuksesta!

Kun talven viima hellittää otettaan ja ensimmäiset kevätauringon säteet puskevat läpi pilviverhon, seniorit ympäri maailman alkavat valmistautua koko kevään kestävään juhlaan. Heidän intohimonsa keväiseen säähän ei tunne rajoja – on aika kaivaa esille aurinkolasit, tossut ja puutarhatyökalut, sillä kevät on saapumassa!

Vaikka lumet vielä sulavat ja kukat puhkeavat kohta nupuistaan, seniorit ovat jo täynnä suunnitelmia. Jotkut suuntaavat kohti aurinkoisia lomakohteita, toiset puolestaan kaivavat esiin vanhat valokuvat kevään ensimmäisestä piknikistä. On aika herättää talviuniltaan grillit, pelit ja retkituolit – seniorit ovat valmiita ottamaan kevään vastaan täydellä sydämellä ja avoimin mielin.

Mutta kevät tuo mukanaan myös omat haasteensa seniorien joukolle. Keväällä voi olla vaikea pysyä terveenä, kun lämpötilat vaihtelevat kuin vuoristorata ja flunssakausi yhä jyllää. Onneksi seniorit ovat kuitenkin varautuneet tähänkin – heillä on jo varastossa vitamiinit, flunssalääkkeet ja villasukat valmiina, jos kevät yllättää vielä viileällä säällään.

Yksi kevään odotetuimmista hetkistä on tietysti puutarhatöiden aloittaminen. Seniorit kaivavat esiin lapion ja kottikärryt, suunnittelevat istutusalueitaan ja pohtivat, mitä herkkuja tänä vuonna kasvattavat omassa puutarhassaan. Ei ole mitään sen ihanampaa kuin istuttaa ensimmäiset siemenet multaan ja seurata niiden kasvua päivä päivältä – kevään lupaus uudesta elämästä on kiehtova kaikenikäisille, mutta erityisesti seniorien sydämissä.

Kun kevät viimein kukoistaa täydessä loistossaan ja luonto herää eloon, seniorit ovat valmiita nauttimaan jokaisesta hetkestä. Heidän intohimonsa kevääseen on tarttuvaa – he kutsuvat kaikki mukaan iloitsemaan auringosta, vihreästä nurmikosta ja lämpimistä tuulahduksista. Joten laittakaa aurinkorasvat ja hattunne valmiiksi, sillä seniorit ovat valmiita juhlimaan kevään tuloa täysillä!

BY ChatGPT

Moi pitkästä aikaa! 

Ette kai luulleet, että minä osaisin kirjoittaa noin kaunista tekstiä kevään odotuksesta? En todellakaan osaa, mutta tekoäly osaa! Annoin yhden lauseen mittaisen tehtävän ChatGPT-ohjelmalle ja ei mennyt kuin hetki ja ylläoleva teksti oli valmis.

Olen juuri pääsemässä hieman sisään tekoälyn tarjoamiin mahdollisuuksiin. Olen tutustunut ChatGPT:hen ja Copilotiin. Copilot tarjoaa myös muistikirjan, jonne sopii 18.000 sanaa ja siellä säilyy tehtäväsi tuon rajan puitteissa. Lisäksi Copilot tarjoaa mahdollisuuden luoda kuvia.

En kerro nyt enempää, kun en osaa vielä noita, mutta kirjoittamisen apuvälineiksi noista todellakin on. Olin aiemmin käyttänyt noita vain hakukoneen omaisesti, mutta nyt olen jo hieman valaistunut.

Olkaa varovaisia kevään liukkaissa keleissä! Hyvää kevään odotusta!