Saisiko seniori tilaa?

Se vain on meikäseniori näkymätön ja huomaamaton! Kerättyäni reilusti yli 70 vuotta itselleni ulottuvuutta, ei sitä kaduilla vastaantulijat huomaakaan. Taisin tehdä väärän valinnan, kun keskitin ulottuvuuteni keskivartaloon enkä panostanut pituuteen. Luulin, että lähes keskimääräinen ikäisteni pituusmitta riittäisi huomioiduksi tulemiseen, mutta väärin kuvittelin.

Kun kuljen yksin tai kotihengettären kanssa kaupoissa, ostoskeskuksissa tai kaduilla, vastaantulijat eivät huomioi meitä mitenkään. Välttääksemme kontaktia nenästä nenään, on vaan pakko siirtyä sivuun. Ei ole vastaantulijan sukupuolella, sukupuolettomuudella tai iällä mitään merkitystä kohtaamisessa. Samalla tavalla joutuu väistämään koululaisia, pukuihmisiä, peruskansalaisia, senioreita ja kepin kanssa kulkijoita.

Olen joskus yrittänyt puolustaa oikeuttani omaan tilaan kakistelemalla kurkkuun limaa kuin sylkemistä valmistellen. Jos vastaantulija, varsin usein nuorten lössi, huomaa sen, syntyy tilaa, mutta ainoastaan silloin, jos kuulevat kakisteluni. Eikö kuulostakin rumalta ja inhottavalta teolta, mutta kun ei aina jaksa väistellä.

Olen talviaikaan väistänyt lumipenkalle vastaantulijoita, usein keski-ikäisiä kulkijoita. Se ei todennäköisesti mene perille muuten kuin aiheuttaa vain kummastuneen katseen. Voi olla, että ensi talvena, jos jalkani vielä nousee, heittäydyn nurin vastaantulijoiden eteen lumisella kadulla. Sitten odotan reaktiota tai todennäköisimmin sitä, että mulkaisevat minua, kiertävät ohitseni ja jatkavat matkaansa.

Oli tässä eräs ilta, jolloin edellisten päivien lumet olivat sulaneet miltei kokonaan ja taivaalta tihkui vettä. Olimme hengettären kanssa käsikynkkälenkillä. Koska oli jo miltei pimeää, olin varautunut otsalampulla, jossa on sekä vilkkuvalo että punainen valo. Eräällä sivukadulla ajattelin kokeilla valon tehoa ja sytytin punaisen valon otsalleni noin kolmekymppisen pariskunnan lähestyessä meitä. Pariskunta antoi meille, hieman vaikeasti kulkevalle senioriparille, kauniisti tietä. Hekumoin hetken oivalluksellani, kunnes kuulin pariskunnan puhuvan jotain vierasta kieltä ja jatkavan normaalisti kulkuaan. Heille ei varmaan ollut vielä kerrottu, että Suomessa ei ole tapana väistellä vastaantulijoita, etenkään senioreita. Ehkä se heillekin valkenee vielä joskus!

Miksikö en vain kävele suoraan kohti ja mahdollisesti päin vastaantulijaa? No en halua olla huonosti käyttäytyvä ihminen, sillä kotona opetettiin aikoinaan huomioimaan muut ihmiset ja olemaan kohtelias kaikille. En minäkään vaadi vastaantulijaa vaihtamaan kadun toiselle puolelle, mutta jos edes hieman antaisi tilaa. 

Tässä tulikin pitkästä aikaa taas purkausta! Olen alkanut kärttyisäksi, vanhaksi mieheksi. Huomasitte varmaan!

Olkaa varovaisia ulkona! Kohta alkavat oikeasti liukkaat kelit ja luut ovat lujilla! Hyvää joulunodotusta!

Tässäpä pimeään varusteet

Uusi seniorin kuntoilulaji Stadissa - Sidewalk-slalom

Olinpa muksauttanutkin mukavan uuden lajinimen otsikkoon! Se tarkoittaa, ei sivukävely-slalomia, vaan jalkakäytäväpujottelua. Se on laji, jota joutuvat (huomioi sana joutua!) harjoittamaan pääasiassa vanhukset eli seniorit kulkiessaan kylillä ja kujilla.

Meidät seniorit opetettiin lapsina ja nuorina kävelemään oikealla puolella tietä ja katua. Tuota ajatusta ovat vahvistaneet aikuisiällä opitut, eri kulkuneuvoilla liikkumista ohjaavat säännöt. Jossain vaiheessa, olisikohan ollut Tarva, Talja tai Liikenneturva opasti kävelemään tien laidassa vasemmalla puolella, niin että silloin ehtisi huomioida vastaan tulevat ajoneuvot paremmin, eikä kukaan koukkaisi selän takaa niinkuin oikealla kävellessä saattaisi käydä.

Ne, jotka ovat käyneet muuallakin kuin Keravalla ja Porvoossa, ovat havainneet maissa, joissa puhutaan ulkomaata, meidän opeista poikkeavaa liikennöintiä. Jossain kuljetaan oikealla, jossain vasemmalla, jossain joka puolella sinne sun tänne. Siitä onkin ollut seurauksena se, että nyt Suomessa liikkuu jalkakäytävillä ja kävelyteillä kaikkia näitä oppeja saaneita kulkijoita. Ja lisäksi on liikkeellä niitä, jotka eivät ole saaneet, tajunneet tai vastaanottaneet mitään oppia. Tai huomaavaisuus on heille tuntematon käsite!

Tässä välissä kerron ruman vitsin ruotsalaisesta autoilusta! Kun Ruotsissa liikenne muutettiin vuonna 1967 vasemmanpuoleisesta oikeanpuoleiseksi, vitsailtiin, että se olisi pitänyt tehdä vaiheittain. Ensin olisivat siirtyneet parittoman rekisterinumeron omaavat autot oikeanpuoliseen liikenteeseen ja vasta viikkoa myöhemmin parilliset rekisterinumerot. Anteeksi em. jutusta! Tämä ei myöskään tarkoita sitä, että em. ryhmä olisi syypää seniorin sidewalk-salolomiin!

Kävellessäni, pakkasen hellitettyä, Helsingin kujia lauantaipäivänä havaitsin, että nykykäytännön mukaan voi kävellä tai ajaa pyörällä millä tahansa kohtaa kävelyaluetta ja mihin tahansa suuntaan. Kulkijat ovat selvästi oppineet kaikki aiemmin kuvaamani kulkutavat ja soveltavat niitä jokaista samanaikaisesti ymmärtämättä, että ainoastaan yhtä tapaa tulisi käyttää ja vieläpä yhteistuumin! Ja tärkeää on, että tietä ei anneta kenellekään eikä väistellä muita! Periksi ei anneta!

Tuommoisesta aiheutuu eittämättä se, että näin seniorina joutuu koko ajan pujottelemalla etsimään jalkaterälle uutta kulku- ja väistösuuntaa vastaan tulevalta liikenteeltä. Huonojalkaisena ja -selkäisenä on jatkuvasti vaarana, ettei kroppa seuraa jalkateriä, vaan kulkee jääräpäisesti kohti kulkutien perussuuntaa ja sen näkyvää päätä. Siitä kohtalaisen suurella todennäköisyydellä on seurauksena 'nenä sohjossa'-liike eli moovi ja mahdollinen 'ranne kipsissä'-tila.

Mutta jos olet notkea ja noheva, ei ole ongelmaa kun muistat katupujottelun 3 perussääntöä: väistä, väistä, väistä! Sellaista on uusi senioriurheilun laji - jalkakäytäväpujottelu! Ulkolaiselle voi kertoa lajista nimellä Sidewalk Slalom.

Näin katoilta lumenpudotuksen aikaan ovat erilaiset puomit ja varoitusnauhat tuoneet em. pujotteluun uuden ulottuvuuden. Voidaan ehkä puhua jalkakäytäväsupersuurpujottelusta! Em. on ulkomaan kielellä ehken Sidewalk Super-G. Molemmista lajeista voi olla seurauksena syöksylasku mahalleen ja käynti lääkintähuollon pakeilla! Mutta senhän me kaikki tiedämme, että urheilu vaatii aina uhrauksia ja veronsa! Ja apua saa näppärästi numerosta 112!

Eli kuten Hill Street Blues-poliisisarjan vuoropäällikkö evästi alaisiaan joka työvuoron alussa, totean minäkin jalkakäytäville lähtijöille, että "Let's Be Careful Out There" eli "Otetaan Täysi Huoli Mukaan Kujille"!