maanantai 27. elokuuta 2018

Luikerot ja minä

Kyllä olisin ennen kakkinut housuun ja kiivennyt puuhun! Olen aina pelännyt käärmeitä, jollaisen nähtyäni ovat karvani nousseet pystyyn ja hiki virrannut vuolaana.

Kasvoin armeijaikään asti paikkakunnilla, jossa esiintyi runsaasti noita luikeroeläimiä. Läheiset suot ja hiekkakuopat ja metsät hellivät yäk-eläinten lisääntymistä ja elinolosuhteita. Nuoruuteni kasvupaikkakunnalla kaivinkonemiehet keräsivät sadoittain käärmeitä hiekkakuopalta aidalle riippumaan. En tykännyt tuosta näystä kuvitellessani, mitä nuo eläimet voisivat minulle tehdä.

Armeijassa ollessani makasin kerran Haminan lähellä ampumaradan penkalla valmistautumassa tauluammuntaan, kun edessäni heinikosta luikerteli esiin vaskitsa. Pomppasin ylös salamana. Siitähän tuli tietenkin esimiesten taholta sanomista, mutta minä pelastuin villieläimen suusta.

Noin 5 vuotta sitten olin pururadalla lenkillä (uskokaa vaan!) ja törmäsin jälleen tuohon jalometallilla päällystettyyn otukseen. ”Perusrohkeana” vanhuksena päätin kokeilla kanttiani ja tartuin kädellä otusta peräpäästä. Hiki helmeillen otsallani pitelin hetken tuota kiemurtelevaa eläintä ilmassa ja laskin sen sitten polulle jatkamaan matkaansa. Tunsin hetken oloni hurjaksi villieläinten metsästäjäksi. Vau!

Toissapäivänä kävelin mökkirannalla, kun jalkani vieressä liikahti vajaa metrinen pikimusta luikero. Liekö vanhuuden hitaus vai mikä aiheuttanut reaktioni? En reagoinut asiaan mitenkään. Luikero jatkoi matkaansa kohti rantakaislikkoa ja minä vaan katselin perään. Muutama vuosi aiemmin olisin saanut ns. hepulikohtauksen.

Vasta luikeron kadottua näkyvistäni, tajusin sen olleen rantakäärme, joka ennakkotietojen valossa ei kuulemma syö ihmisiä. Aivan varma tuosta tiedosta en osaa kuitenkaan olla. Sen kuitenkin sanon, että musta on paha väri, siitä ei erotu sahakuvio!

Se on luonto ihmeellinen asia! Toivoisin, että punkit, käärmeet, ampiaiset, karhut ja muut vastaavat oliot asustaisivat muualla kuin minä.


tiistai 21. elokuuta 2018

Kompastuin sittenkin kulttuuriin

Juuri kun sain kerrottuani laiskuudestani kesäpuuhiin ja kulttuurin väistelyyn, tapahtui se sittenkin. Retkahdin käymään konsertissa. Olavinlinnassa vietettiin viikonlopulla EloJubilee-juhlia. Savonlinnan Oopperajuhlat olivat jättäneet linnan muiden lajien käyttöön. Siellä oli käynyt jo Laura Voutilainen laulamassa ja nyrkkeilijät, Helenius ja Tatli, heiluttelemassa hanskojaan. Laura olisi ehkä kiinnostanutkin, mutta ei nuo toisen päätä takovat moukaroijat, joten en käynyt.


Maisemat lavalle ennen konsertin alkamista
EloJubileen merkeissä olivat järjestäjät sitten mobilisoineet Olavinlinnaan ensin Samuli Edelmannin ja seuraavana iltana Suuren Musikaaligaalan kolme lauluntaitajaa. Edelmann ei minua kiinnostanut, sillä tuskin hän olisi siellä näytellyt kohtauksia elokuvasta Mission Impossible. Siinä kyllä olisi ollut nähtävää. Mutta musikaalit kiinnostivat. Esiintymässä olivat Savonlinnan oma oopperalaulajatar Päivi Pylvänäinen, tv:sta tuttu Anna-Maija Tuokko ja oopperatenori Pentti Hietanen. Enkä tietenkään tunnusta, että halusin nähdä ja kuulla etenkin Tanssii Tähtien kanssa voittajaa, Anna-Maijaa. Musikaalimusiikki on iloisempien kappaleiden osalta myös musiikinlajina erittäin mukavaa kuunneltavaa. Säestämässä oli erittäin tasokas Jyväskylä Sinfonia kapellimestarina Heikki Elo.

Maitä oli monta ja taaempana vielä enemmän
Ja tupahan oli täysi! Olin valinnut katsomokartasta paikkamme erittäin huolella. Reunapaikat kohtalaisella etäisyydellä lavasta, nousevassa katsomo-osassa ja kaiken piti olla kunnossa. Kakat oli! Katsomossa istuttiin kuin sillit suolassa. Ja niinhän siinä taas kävi. Katsomon vähitellen täyttyessä kuvittelimme hetken ettei eteemme tulekaan ketään ja näköala on avoin lavalle. Mutta käärme odotteli paratiisissa.

Hieman ennen alkusointujen kajahtamista, eteemme istui pariskunta, joista mieshenkilö oli varmaan reilusti yli 2-metrinen. Hänen päänsä oli minun päätäni paljon korkeammalla vaikka istui paljon minua alempana olevalla penkillä. Tuo pää, sinällään muodikkaasti parturin leikkaamilla hiuksilla, peitti lavanäkymästä kaksikolmasosaa. Ja juuri sen strategisen kohdan, jossa laulajat esiintyivät. Voitte arvata etten tykännyt!

A-M Tuokko
Ensimmäinen erä lauluja menikin minulta enimmäkseen kuuntelun merkeissä. Toki olihan kyseessä konsertti eikä näytelmä, mutta sittenkin. Olisihan se ollut mukavaa nähdä tähdissä tanssineen ja muidenkin loistavia lauluesityksiä. Kaunista oli kun linnan muurien välissä kaikui My Fair Ladyn, Sound fo Musicin, West Side Storyn, Catsin ja muiden tuttujen musikaalikappaleiden sävelin.

Toisen erän nyrkk..., eikun laulanta sitten jo näkyikin. Vaihdoimme penkkipaikkoja ja sieltä näkyivätkin kaikki artistit koko koreudessaan. Nyt olikin sitten lievä ongelma, että toinen erä keskittyi laulannan hienoimpiin vireisiin ja se tehtiin meikävanhukselle tuntemattomimmin sävelin. No olihan siellä jotain tuttuakin. En ala nyt luettelemaan kuultuja kappaleita, kun en muista niitä tai niitten nimiä.

P Pylvänäinen ja P Hietanen
Yhteenvetona tästä kulttuurin pariin tekemästäni matkasta toteaisin, että A-M Tuokko oli yllättävän loistava laulutaidoltaan, Savonlinnan oma tyttö Päivi hipoi uskomattomasti oktiivien ylälaitoja ja edessä istuvalla kaverilla on taidokas parturi ja laadukas puku.

Käykää tekin kuuntelemassa ja katsomassa kulttuuria, mutta varokaa pitkiä ihmisiä! Kannattaa tarkistaa, ettei tilaisuuteen ole varannut paikkoja paikallinen tai lähiseutujen koripallojoukkue.

PS. Anteeksi kuvien laatu! iPhonella pimeässä ei vaan suju.

 

Ladyt vauhdissa
Loppukumarrukset

perjantai 17. elokuuta 2018

Kesäharrastuksia ja aktiivista puuhailua

Kesä on mennyt mukavasti helteitä pakoillessa ilmalämpöpumpun viilennyksen alla. Ei ole sananlaskun mukaan suutarin lapsella kenkiä, joten ei ole niitä ollut minullakaan. Tai siis on ollut kengät jalassa aina tarpeen mukaan, mutta kesä-Savonlinnan kulttuuri- ja muut kesäriennot ovat jääneet pääosin väliin. Kuten muutenkin viimeisten reilun 40 vuoden aikana.

Muistan vieläkin, kun huhtikuun tienoissa päätin, että tänä kesänä käydään katsomassa kaikki lähiseudun kesäteatterinäytökset ja torilla syödään lörtsyt miltei alvariinsa. Mutta ei se vaan taaskaan mennyt ajatellulla tavalla. Mökin sohva ja lepotuoli ovat olleet rajuimmat huvit, joista on tullut nautiskeltua. Tai nyt taidan kirjoittaa muunneltua totuutta eli fake newsia, kuten yksi presidentti toteaisi, sillä olenhan minä käynyt kotihengettären kanssa kerran Savonlinnasalilla katsomassa operetin Mustalaisruhtinatar. Siinä oli rutkasti näyttelytoimintaa, paljon tuttuja lauluja ja istumapenkissä hyytävän kylmää. Ulkona oli miltei +30 C, mutta varaamaani penkkirivin laitaan puhalsi seinän läpi ilmastointikojeen varmaankin -20 C:n puhuri. Eli on sitä sittenkin nautiskeltu kesähuveista. Ja paleltu!

Stadista lähtiessäni pistäydyin Oulunkylän K-Raudassa sirkkelihankinnoilla. Raahasin laitteen mökille aikomuksenani tehdä aiempien kesien tapaan runsaasti puuaskareita. Tehty on! On sahattu 5 kpl heinäseipään päitä  ja siinä kaikki. Nuo pätkät menivät portaan kaidetarpeiksi. Ei ole kulunut sirkkelin terä. Tuskin edes pölyä on laitteessa. Voisi varmaan palauttaa kauppaan koskemattomana?

Katiskaa uitin järvessä 3 viikkoa. Sain saaliiksi yhden ahvenen, jonka palautin takaisin uimaretkilleen kavereittensa pariin. Muuten katiska keräsi kaislikon reunassa vaan limaa ja kasvien töhnää. Otin sen heinäkuun puolivälissä rantaan, pesin painepesurilla ja nostin varaston seinälle naulaan talvehtimaan. Varaston seinältä löysin 6 vuotta sitten ostamani 3 onkisettiä sisältävän pussin. En avannut. Säästän!

Luonnontarkkailua olen harrastanut hieman. Sohvan vieressä ikkunalaudalla on kiikari, jota on helppo käyttää, kun nostaa vähän päätään sohvalta ja suuntaa okulaarit järvelle. Rantakaislikossa on suhissut. Alkukesästä siellä lauleli suloäänellään härkälinnut. Sitten poikasten kuoriuduttua on rannassa vieraillut joutsenia, hanhia, silkkiuikkuja, sorsia, koskeloita, telkkiä ja naapurin vehnäterrieri Manta.

Liikuntaa olen harjoittanut säännöllisesti kerran kolmessa kuukaudessa. Kerran ajoin polkupyörällä Pöntönharjun lenkin 8 km, takapuoli tuli kipeäksi. Toisen kerran kävelin lähimetsään mustikoita katselemaan. Konttasin hetken varvikossa ja totesin homman turhaksi. Palasin sohvalle. Jonkun mökille jättämällä minulle liian lyhyellä golfmailalla yritin löydä pihatieltä käpyjä metsään, mutta lopetin 20 kävyn jälkeen, kun selkääni alkoi koskea. Palasin jälleen sohvalle.

Arvioin loistavan, 30 vuotta sitten mitatun kuntoni säilyneen entisellään kuuman kesän ansiosta, joten olen todennut liikunnan toistaiseksi tarpeettomaksi. Ehkä syksymmällä palattuani Stadiin, ajan pikkumutkan citypyörällä, jos semmoinen sattuu joltain asemalta löytymään. Aloitan sitten kunnon ylläpitämisen. Kunnolla!

Suurin harmini on ollut, ettei saunan lämmittäminenkaan ole jaksanut innostaa. Aiemmin se on ollut mökkeilyn suurimpia nautintoja. Mutta kun ulkona on yhtä lämmintä kuin saunassa, ei hommassa ole ollut mitään mieltä. Uimassa olen käynyt säännöllisesti 20 vuoden välein. Tuo vuoro ei ole osunut tälle kesälle, vaan sen aika on vasta 2024. Odotan innolla, että vedet lämpenisivät tuohon mennessä.

Eli kesä on mennyt kertomallani tavalla pikkusen puuhaillessa - siis pääosin iPadia välillä lataillessa ja sitten nettiä selaillessa. On se vaan tuommoinen tablettilaite oiva peli! Ei tule riehuttua turhissa hommissa.

Hyvää loppukesää kaikille muillekin puuhailijoille!

Tämä kuva on kyllä Saimaalta, mutta naapuriselältä. Huomasin, että oman kaislikon kuvia löytyi tietokoneeltani noin 1500 kappaletta, joten oletin näyttäneeni aiemmin niistä muutaman jo teillekin.



tiistai 14. elokuuta 2018

Punkaharju - taidetta ja kulkuvälineitä

Oli helteinen kesälauantai, kun perheen nuoremmalla taholla syntyi polte käydä Punkaharjulla. Paikka on vähän kuin suutarin kengät, liian lähellä, joten siellä ei tule juurikaan käytyä. Mökiltä on sinne matkaa alle 30 km, joka tuntuu olevan jotenkin liian kaukana.

Oma osuutensa on toki silläkin, että jotkut ryökäleen rutjakkeet tuhosivat Retretin mainion, erikoisen taidenäyttelykompleksin. Siellä tuli erinäisen kerran tuijotettua silmät kipeiksi mm. Simbergin, Gallen-Kallelan, Edelfeltin ja monen muun maanmainion taiteilijan kätten tuotoksia. Kallioluolissa oli näytillä monen sortin modernia nähtävää. Ja sitten iskivät bisnesmiehet kätensä laitokseen ja tärvelivät sen raunioiksi. Nyt se lahoaa paikoilleen.

Matkalla kohti Taidekartanoa saimme todistaa suomalaista matkustamisen historiaa. Savonlinnasta saapui Retretin asemalle museohöyryjuna Ukko-Pekka-veturin vetämänä. Juna liikennöi tuon viikonlopun ajan Savonlinna-Punkaharju väliä. Saimme todistaa pysäkin tapahtumat ja höyryävän liikkeellelähdön. Olihan siinä tarjolla rutkasti nostalgiaa tämmöiselle Pohjois-Pohjanmaalla rautatieaseman vieressä kasvaneelle pojalle.




Suljetun Retretin vieressä sijaitsee Taidekartano Johanna Oras. Kartano koostuu päärakennuksen näyttelytiloista, sivurakennuksen elämänkertanäyttelystä (asusteita, muistoesineitä ja lehtileikkeitä) ja ateljeerakennuksesta. Oivallisen hyvin hoidettu ja siisti kokonaisuus koko kartano! Kiersimme tuolla kaikki paikat ja tuijotimme Oraksen värikästä tuotantoa, juhla-asuja ja loppuun puristettuja maalituubeja. Tykkäsin taulujen realistisista kuvauksista ja etenkin väreistä. Hinnoista en tykännyt! Tauluista kuvia alempana.

Taidekartanon päärakennus
Rakennuksessa Oraksen asuja ja muistoesineitä
 Sitten ajoimme katsomaan Valtionhotellia ajatuksena siemaista kupposet kahvia kuuman kesäpäivän ratoksi. Se jäi kuitenkin haaveeksi, kun tupa oli täynnä lounasvieraita. Paikan ehtoisa emäntä Saimi Hoyer näkyi keskustelemassa lounasvieraiden kanssa.

Siirryimme suosiolla kohti Metsämuseo Lustoa, josta löysimme kaipaamamme kahvit ja epäterveelliset leivonnaiset. Museokäynnin säästimme ensi kertaan. Museon aulan kaupasta mukaamme tarttui kuitenkin punkaharjulaista hunajaa. Luston edessä saimme toisen tuulahduksen menneen ajan kulkuneuvoista, kun paikalle kaarsi vanha linja-auto. Auto liikennöi Punkaharjun matkailukohteiden välillä. Auton saapuminen todisti nenään katalysaattorin suuren merkityksen ihmisnenälle. Kyllä historiallinen pakokaasu ei ollut mukava kokemus - vaikuttava kylläkin!



Suosittelen tutustumaan Punkaharjuun, kun liikutte maisemissa! Siellä kannattaa vierailla etenkin Metsämuseo Lustossa, jossa on erittäin kattava näyttely suomalaisesta metsähistoriasta. Myös Valtionhotelli ja Oraksen taidekartano ovat must-paikkoja.

Ja kesä jatkuu - ainakin tänään lämpömittarin näyttäessä varjossa +28 C.

Ja sitten Johanna Oraksen taidetta








 



 
Työvälineet
Ateljeen nurkkaus

perjantai 10. elokuuta 2018

Tori.fi ja venekauppaa

Sitä kun olen nykyaikainen seniori, niin yritin tehdä venekauppaa nykyaikaisia kauppakanavia hyödyntäen. Erinäisten seikkailujen ja mielenpahoittamisten kautta rantaani ”ajautunut” perintötekninen vene alkoi muodostua huolenaiheeksi. No, eikun kauppaamaan sitä!

Kun kaikki tuntuivat vannovan Tori.fi:n nimeen, niin sinnehän sitä minäkin sitten tyrkkäsin tuon laitoksen kaupan. Tungin ilmoitukseen kehutekstiä sormenpäät kipeinä ja muutamia näyttäviä valokuvia kauppatavarasta. Kaupan oli hikipäässä pari vuotta aiemmin hiomani, maalaamani ja puuosat uusimani kuttaperkkavene (kotkalaisten tosivenemiesten ilmaisu lasikuituveneelle) ja sen perään liitetty moottori.

Ja kiinnostustahan riitti! Muutamien päivien aikana ilmoitusta oli luettu noin 700 kertaa. Mutta missä viipyivät oikeat ostajat? Reilun parin viikon aikana sitten otti yhteyttä yksi oikea huijari, toinen lähes ”huijari” (ei vastannut, kun lähetin vastineeni tarjoukseen) ja kaksi venäläistä, jotka olisivat ostaneet pelkän moottorin. En halunnut myydä pelkää moottoria, kun veneen ”hävittäminen” yksin olisi ollut vaikeaa. Kyllästyin erityisesti sen ”huijarin” yksipuolisiin viesteihin ja nappasin ilmoituksen pois netistä.

Pureskelin hommaa mielessäni viikon verran ja tirvaisin lopulta ilmoituksen takaisin Tori.fi:hin. Tätä kirjoittaessani veneen osti tolokun mies (oululainen sanonta kunnon miehestä). Ilmoitusta luki VAJAAN VUOROKAUDEN aikana 305 henkilöä. Tarjouksia ei kuitenkaan tullut tuon vuorokauden aikana enempää kuin tuo yksi. Ja kun vene ja moottori olivat suorastaan loistokuntoiset. Ei ymmärrä tätä nykyaikaista markkinataloutta! Markkinaa on, mutta taloutta ei! En oikein tykännyt tuommoisesta veneiden katseluista! Paitsi tykkäsin, kun vene meni kaupaksi asiallisella taksalla huomioiden ikätekijät - veneen, ei minun!

Miksikö möin? Siksi, kun taho, jota varten veneen kunnostin ja sitä hellästi pitelin, ei tarvinnutkaan sitä. Lisäksi omat valtavat, mutta jo oudosti hiipuneet fyysiset voimani (painotan vielä, että niitä oli runsaasti aiempina vuosina) eivät enää riittäneet telakointipuuhiin. Ihmettelen vaan, että hauiksiin tallentamani voima on kadonnut ihmeellisellä tavalla. Ei ole voima ikuista, vaikka elokuvan avaruusmies sanookin "May the Force be with you!"

Tuossa se oli ja tuonne se meni - se vene!


tiistai 7. elokuuta 2018

Vai tuli vielä Oulun traveleri! Ja höpöt kanssa!

Eihän siitä mitään tullut! Aikataulut meni keturalleen niin, että oikein hatuttaa. Tätä kirjoittaessani minun piti istua autossani suhaamassa kohti Oulua, mutta ei! Niin ja kaupata "No jopas sattui!"-kirjaa matkan varrella oleville potentiaalisille tahoille. Nyt istun mökin tuvassa kirjapinoni kanssa ja kuuntelen sateen ropinaa peltikattoon. No ei auta kuin toivoa uutta, parempaa yritystä!

Sen verran kuitenkin sain kokemusta Airbnb:stä, että totesin järjestelmän toimivaksi. Yhteydenpito oululaiseen vuokraisäntään oli sujuvaa ja nopeaa. Ja varauksen peruuttaminen onnistui yhdellä napin painalluksella Airbnb:n sivulla. Siinä yhetydessä kysyttiin vaan syytä peruuntumiseen, mutta se oli taulukon vaihtoehdoista ruksaamalla selvä. Osan maksamastani varauksesta saan takaisin suoraan luottokorttitililleni muutaman päivän sisällä.

Korintin kanava
Mutta on se vaan nykyaikaisella matkailijalla helppoa tuo varausten tekeminen! Matkalippujen ja majapaikkojen varaaminen onnistuu helposti netissä verkkosivuilla tai mobiililaitteella sovelluksilla. Tarjolla on kotimaan kulkuvälineitä, kuten VR, ExpressBus, Onnibus, Finnair, Norwegian ja monia muita.

Bourbon Street
Ulkomaiden matkavarauksiin löytyykin sitten vielä mittavampi joukko osoitteita. Majoituksia saa kotimaahan ja ulkomaille monien sivustojen kautta, kuten esim. hotellien omat sivut, Airbnb, Trivago, Hotels.com, eBookers. Lentoja on tarjolla lentoyhtiöiden omilla sivuilla, mutta myös esim. osoitteissa SuperSaver, Momondo, SkyScanner.

Jackass-pingviinejä Boulders Beachilla
Pienenä vinkkinä lienee paikallaan mainita, että kun suunnittelet matkaasi ja selailet nettiä, niin käytä incognito-tilaa selaimessasi. Tuolloin selaustietosi eivät yhdisty sinuun, kun taas uudelleen etsit lentoa tai majoitusta. Saat aina selaushetkellä parhaat tarjoukset, eikä kiinnostuksesi määrättyyn paikkaan jää järjestelmän muistiin. Toki, jos käytät esim. Hotels.com-sivua, saat henkilökohtaisia tarjouksia.

Matkavarausten nettiviidakko on hyvin laaja ja siihen pääsee sisälle parhaiten googlailemalla matkalaisten kokemuksia esim. matkablogeista. Sieltä löytyy hyviä vinkkejä.

Käykää matkoilla, sillä matkailu avartaa!   Laitan mukaan pienen kuvakavalkadin maailman turuilta.


Mount Pilatuksen pillimiehet
Bangaloren "katukisa"




Moorean majatalo

Hongkongin taloja
Haitin piraattilaiva
Hua Hinin rento vartija
Brandenburgin portti
Alpeille sitä on vaan aina ikävä!
Suomen Lappi vie kaikista voiton!