1. Korvatunturi valmistautuu jouluun

 1. JOULUPUKKI JA PAJA VALMISTAUTUU JOULUUN

Joulupukin pajassa valmistaudutaan tulevaan jouluun kiireisesti, sillä joulu on enää vajaan kolmen viikon päässä. Joulupukki herää varhain aamulla, kun pohjoisen revontulet vielä tanssivat taivaalla. Tontut ovat jo työn touhussa, värikäs tonttulakkien meri vilkkuu pajassa. Korvatunturilla vallitsee lämmin, mutta energinen tunnelma.

Ensimmäisenä Joulupukki tarkistaa lahjalistat. Hän käy läpi lasten lähettämiä kirjeitä, joissa on toiveita, lupauksia ja iloista joulunodotusta. Joulupukin lempeä hymy nousee huulilleen, kun hän lukee lasten huolellisesti kirjoittamia toivomuksia. Tonttujen apurit ovat jo lajitelleet kirjeet ja ryhmitelleet ne maittain ja kaupungeittain.

Pajassa jyrisevät koneet ja laulavat sahat, kun leluja valmistetaan. Puuseppätontut työstämässä värikkäitä puuleluja, pehmeitä pehmoleluja ja monenlaisia elektronisia vempaimia. Joulupukki kiertää pajassa ja varmistaa, että kaikki sujuu suunnitelmien mukaan. Hänen tarkka silmänsä huomaa, jos jokin lelu kaipaa viimeistelyä tai jos jonkin laitteen patteri on unohtunut asentaa.

Välillä Joulupukki käy kurkistamassa reki- ja porotalliin. Siellä hänen uskolliset poronsa, erityisesti nuori ja innokas Petteri Punakuono, valmistautuvat lentämään maailman lasten luokse. Tontut harjaavat porojen turkkia ja kiillottavat reen jalaksia. Petteri saa erityisherkkuja ja kannustuksia, jotta jaksaisi pitkän matkan jouluöinä.

Lähes kolmen viikon päästä koittava joulu tuo mukanaan kiireen lisäksi myös suurta iloa ja lämpöä. Joulupukki nauttii työskentelystä tonttujen kanssa ja tietää, että jokainen lapsi saa joulun taikaa kotiinsa. Hän pysähtyy hetkeksi pajan ikkunan ääreen, katsellen lumihiutaleiden tanssia ja kuunnellen joululaulujen säveliä. Joulupukki on valmis juhlistamaan maailman rakkainta juhlaa ja tuomaan hyvää mieltä kaikille!

SISÄLTÖ ON LUOTU KOKONAISUUDESSAAN MICROSOFT COPILOTILLA

Hyvää joulunodotusta kaikille!

Korvatunturi valmistautuu jouluun 2020

Vuoden tärkein päivä on tulossa ja edessä poikkeustilanne. Miten tästä taas selvitään? Pukki nuolaisi sormeaan ja käänsi sylissään olevan paksun kirjan sivua. Pukki oli asettunut työkammarissaan nojatuoliin takan ääreen tutkimaan ohjekirjaa "Joulunvietto pandemia-aikana". Kirja oli jouduttu kaivamaan esiin kammion kirjahyllystä muutaman kerran viimeksi kuluneiden vuosisatojen aikana. Taloustonttu Nipa Nummero, jonka toimialaan kuului myös Korvatunturin ohjeistusten ylläpito, oli jo päivittänyt vuoden 2020 koronan vaatimat lisätoimet.

Poikkeukselliset olot olivat koskettaneet myös Korvatunturia keväästä lähtien. Joulupukki oli ollut toipumassa edellisen joulun vilskeestä lomamajallaan, kun uutinen uudesta viruksesta oli saavuttanut tarkkailukeskuksen Korvatunturilla. Koska pandemioihin oli törmätty ennenkin, käynnistyivät turvatoimet välittömästi. Sairastupa kaivoi omat ohjekirjansa esiin ja käynnisti valmistautumistoimet pandemian varalta. Pukinpajalle perustettiin kriisiryhmä seuraamaan tilanteen kehitystä ja valmistelemaan toimia, mikäli virus saapuisi Suomeen ja Korvatunturille.

Ohjeiston ensimmäinen kohta oli henkilökunnan turvaaminen. Asia kosketti Korvatunturilta poisolevaa henkilöstöä, ajankohdasta johtuen itse Joulupukkia ja ympärivuotista työtään kentällä hoitavia tarkkailijatonttuja. Kohderyhmille laitettiin välittömästi viestit tilanteesta. Kake Valpas, tarkkailijatonttujen esimies, oli kaivanut käsikirjasta esiin tonttuja koskevat ohjeet. Hän oli antanut määräykset, joiden pohjalta Korvatunturin väki oli selviytynyt myös sata vuotta aiemmin raivonneesta epidemiasta. Ohjeiston pääsääntöön oli kirjattu 3 kertaa hygienia, hygienia ja hygienia. Niinpä Kake lähetti kuljetusreen viemään kaikille tarkkailijatontuille ohjeet, desinfiointiaineita ja hengityssuojaimia. Poistumisrajoituksia ei tarvinnut määrätä, sillä eiväthän tontut poistuneet Korvatunturilta muuten kuin Pukin ohjeistamana.

Mutta jo ennen Kaken käynnistämiä toimia, olivat rekiporot matkalla kohti Pukin lomamajaa noutaakseen Joulupukin turvaan ja johtamaan toimintaa Korvatunturille. Käskyjä olikin sadellut Pukin saavuttua paikalle. Vanhimmilla tontuilla toimet olivat takaraivossa aiemmilta vuosisadoilta, mutta nuoremmat eivät meinanneet päästä juonesta kiinni. Esiintyi jopa hieman vastahankaisuutta joitakin toimia kohtaan. Jatkuva käsienpesu, välimatkat ja hengityssuojaimet meinasivat välillä unohtua. Pukki ei ole aikojen saatossa monestikaan joutunut korottamaan ääntään. No ei niin käynyt nytkään, sillä Isossa tuvassa järjestetyn tiedotustilaisuuden anti, järkyttävinä kuvina edellisten pandemioiden uhreista ja kauhistuttavina tilastoina, sai viestin perille vastahankaisimmillekin.

Pukki oli kammiossaan päässyt kirjan kohtaan 28. Lahjojen jakomatka. Koska useimmilla alueilla oli rajoitettu ihmisten välisiä kontakteja, oli sekin otettava huomioon. Pukki teki päätöksen, että suoraa kontaktia on tänä vuonna vältettävä ja lahjojen jako järjestettävä uudella tavalla. Nyt tulisivat viime vuonna pajalla valmistetut droonikopterit tarpeeseen lahjojen jakamisessa. Tarvetta lähikontakteihin ei pääsisi syntymään. Rekitontturyhmät saisivat hoitaa lahjojen perille toimittamisen drooneilla. Porot ja reki vaan parkkiin talon yläpuolelle ja drooni lennättämään lahjasäkki perille. Mukaan laitettaisiin Pukin henkilökohtainen viesti jokaiselle lapselle. 

Joulupukki itse hoitaisi kontaktointia lapsiin etäyhteyksin. Maailman tieto-ohjelmaihmiset olivat tehneet tähän aikaan sopivat, hienot ohjelmat, joilla pystyi lähestymään yhdellä kertaa useampia tai sitten vaan yksittäistä ihmistä. Aattoiltana käynnistettäisiin yhteydenpitoa varten lukemattomissa kodeissa älykännykät, tablettilaitteet, läppärit ja pöytätietokoneet sekä joissan kodeissa jopa älytelevisioissa yhteysohjelmat. Niissä avattaisiin Skype, Whatsapp, Facetime tai mikä tahansa yhteydenpito-ohjelma. Koska Pukki oli tietoinen valtioiden määräämistä rajoitteista, oli hänessä aiheuttanut huolta yksinäisten ihmisten ja erossa jouluaan viettävien perheiden tilanne. Oli kehitetty onneksi myös ryhmäyhteyksiin sopivia ohjelmia, jolloin monilla eri paikkakunnilla jouluaan viettävät perheet pystyvät pitämään yhteyttä toisiinsa. Silloin tarvittaisiin Zoom, Teams ja vaikka Skype.

Pukki kampeutui ylös nojatuolistaan, laittoi kirjan työpöydälleen ja siirtyi kammion pesuhuoneeseen pesemään huolella kätensä hyräillen samalla käsienpesulaulua. Kuivattuaan kätensä, Pukki nappasi kammion oven vierellä olevasta rasiasta puhtaan hengityssuojan kasvoilleen ja astui Isoon tupaan. Korvatunturin väki oli jo valmiina tuvassa mutustellen herkullisia piparkakkuja ja höyryävät glögimukit edessään. 

”Ja kaikki on varmaan kunnossa kuten aina! Pajoilla aherrus rauhoittuu nyt hetkeksi, lahjat on pakattu ja reet lastattu. Rekitontut ottavat nyt ohjakset käsiinsä toimittaakseen lahjat perille maailman kilteille lapsille.” Pukki aloitti. ”Onko tietoyhteydet maailmalle kunnossa?”

”Homma hoidossa! Laitteet on viritetty ja kaikki ohjelmat ladattu. Kun vaan hetki lyö, voi Pukki saapua tietokeskukseen ja polkaistaan bitit maailmalle,” vastasi IT-tonttu Henkka Bittinen innoissaan, ”Laitetaan kuso kunnolla kulkemaan!” Henkka oli laitteita opiskellessaan kuullut jossain välissä tosi viestimiesten keskustelevan kuson kulkemisesta ja etsinyt selityksen tuolle sanalle. Viestien kulustahan siinä kusossa ja kusottelussa oli ollut kysymys. Pukki hieman kohotti tuuheita kulmiaan sanan kuso kohdalla, mutta ajatteli kysyvänsää tuosta Henkalta myöhemmin.

”Tämä onkin erikoista aikaa ja täytyy vaan toivoa, että saadaan viettää seuraava joulu ensi vuonna taas normaalilla tavalla. Eipä tässä sen kummempia, kun hommat ovat hoidossa! Kiitos kaikille koko tästä erikoisesta vuodesta ja toimista koronan torjumisessa. Erityiset ja mojovan suuret kiitokset Pukinpajan hoitajatonttu Neulaselle ja hänen tiimilleen terveystilanteen ylläpitämisestä ja testitoiminnan tehokkaasta läpiviemisestä. Muistakaa kaikki edelleen ohjeet koronan torjumisesta sekä muistakaa erityisellä lämmöllä yksin jouluaan viettäviä ihmisiä ja pysykää kaikki edelleen terveinä.

HYVÄÄ JA TURVALLISTA JOULUA KAIKILLE!” päätti Joulukki puheensa. Stadin Vanhus on täysin samaa mieltä Pukin kanssa.

Joulupukin kalenteri 4. osa

Jatkoa...

- Päivää Joulupukki! Se on taas kalenteri kiertänyt vuoden kierroksensa ja on aika tarkistaa sitä terveyspuolta, tervehti Pukkia Kohotunturin lääkintäkeskuksen ylilääkäri tohtori Tervelä.
- Se ei tuommoinen kalenteri ole mukava, kun se määrää tämmöisiin tarkastuksiin, tupisi Pukki puoliääneen itsekseen, mutta sitten muisti kuitenkin lopulta peruskäyttäytymisen vaatimukset. Ai niin päivää, päivää! kähisi Pukki hiki valuen otsalta solkenaan.

Tohtori Tervelä oli tehnyt Pukille terveystarkastuksen jo muutaman kymmenen vuoden ajan ja tiesi tämän vastenmielisyyden tarkastukseen ja laboratoriokokeisiin kohdistuvan pelon.

- Ei minulla ole mitään vaivoja ja olen muutenkin huippukunnossa. Jospa tohtori kirjoittaisi sen todistuksen ja mentäisiin sitten keskuksen ruokalaan vaikka glögille. Minä tarjoan!
- On se vaan nyt tarkastus tehtävä! Mitä pikemmin me päästään aloittamaan, sitä pikemmin se kaikki on ohi, totesi tohtori määrätietoisesti. Tohtori muisti vuosien takaa Muorin tiukan ohjeistuksen, ettei Joulupukin vastaväitteitä saanut ottaa huomioon.

Tohtori tarttui Pukkia käsivarresta ja saattoi tämän laboratorioon kokeita varten. Niiden ottamisesta ei kannattanut kertoa sen enempää, sillä vaikeaa se oli, perin vaikeaa. Pukki pani parhaansa mukaan kampoihin, mutta kokenut hoitajaneiti Punttinen laittoi kaikki taitonsa peliin eikä siihen jäänyt Pukille pienintäkään sananvaltaa. Koeputket täyttyivät vauhdilla ja Pukki siirtyi sydäntutkimuksiin.

- No niin ja sitten yläkroppa paljaaksi ja Pukki voi käydä makaamaan tuohon tutkimuspöydälle.
- Tarviiko sitä enää, kun on isolla spruutalla tuikittu käsivarteen ja vertakin valutettu kanisteritolkulla? yritti Pukki vastustella ja vilkaisi käsivarttaan, johon hoitaja Punttinen oli kiinnittänyt laastarin peittämään neulan reikää.
- Tämä ei kyllä koske. Tutkitaan, miten se Pukin pumppu pelaa. Kuljetan tätä sondia, eräänlaista tutkaa pitkin ihoa sydämen alueella. Kuva näkyy tässä monitorissa ja otetaan samalla muutamia mittalukuja.
- Mitä sydämestäkö otetaan? kauhistui Pukki. Minulta ei saa ottaa mitään sydämestä. Se tarvitaan kokonaisena.
- Ei, ei sieltä mitään irti oteta, vaan kuvasta mitataan muutamia perusarvoja.

Eipä tuostakaan tutkimuksesta sen enempää. Pukki rauhottui, kun toimenpide ei käynyt ollenkaan kipeää. Viimeisenä tutkimuksena suoritettiin sydänrasituskoe. Sitä aloitettaessa aiheutti puolestaan kauhistusta ihoon kiinnitettävät johdot, mutta kun ei kipua ilmaantunut, rauhoittui tutkittava suoritukseen. Polkeminen sujui kaikkien arvaamalla läähätystekniikalla, mutta loppuun siinäkin puuhassa päästiin.

- Nyt on päivän kuumin homma vielä edessä, mainitsi tohtori Tervelä Pukin pukeutuessa. Kirjoitan vielä lausunnon ja verikokeiden tulokset saadaan ensi viikolla. Ne lähetän sitten Korvatunturille.
- Mikä kuuma homma? kauhistui Pukki ja rasituskokeen jälkeen kuivuneet hikirauhaset alkoivat jälleen puskea hikeä.
- Leikkiähän minä laskin, nimittäin nyt me lähdemme juomaan ne kuumat glögit, lausui tohtori leveä virne huulillaan.
- Että minä jo kauhistuin, mitä kidutuksia sitä vielä tehdään.
- Ei todellakaan tehdä enää mitään glögin lisäksi. Pukki on edelleen hyvässä kunnossa ja terve johtamaan Pukinpajaa ja Korvatunturin toimintoja. Tosin, eihän se haittaisi, jos Pukki malttaisi käydä parin viikon rupeaman tuolla kuntokeskuksen puolella kesän jälkeen. Painoakin saisi vähän tiputtaa. Mutta nyt me lähdemme siemaisemaan ne glögimukilliset ja se olen minä, joka tarjoaa hyvälle asiakkaalleen! Otetaan vielä siihen tähtitortutkin glögin kanssa.

Paluumatkalla Petterin vetämässä reessä Pukki pohti selvinneensä jälleen kerran hengissä tarkastuksesta. Onneksi mitään vikoja ei ollut löytynyt! Mutta voisikohan sitä ensi vuoden kalenteria kuitenkin justeerata sen verran, että poistaisi siitä tämän helmikuun 15. päivän? Täytyneepä kysäistä tuota IT-tonttu Hipsu Bittiseltä. Pukki sulki silmänsä, rentoutui vällyjen alla ja päätti ottaa torkut ennen Pajalle saapumista.

Me tavalliset ihmiset kuvittelemme, ettei Korvatunturin arkeen liity juuri muuta kuin lahjojen valmistamista ja Joulupukin suorittama joululahjojen jakomatka. Käsityksemme on kuitenkin väärä, sillä myös Pukinpajan arkeen liittyy paljon samoja toimia kuin meidänkin elämäämme. Niihin kuuluvat hyvät suhteet kanssaeläjiin, kodista huolehtiminen, paikkojen kunnossapitäminen sekä erityisesti omasta terveydestä huolehtiminen.

Muistakaa tuo edellä kirjoitettu ja 

VIETTÄKÄÄ HYVÄ JOULU JA MUISTAKAA LÄHIMMÄISIÄNNE!

Joulupukin kalenteri 3. osa

Jatkoa...

Pukinpajan pääaulaan laskeutui kiviportaita suihkunraikas Joulupukki. Aulassa työskentelevät tontut kääntyivät katsomaan Pukkia ja tervehtivät tätä iloisina hymyillen.

Ovella päivystävä vartijatonttu Haukansilmä tervehti Pukkia nostaen kätensä tonttulakkinsa turkisreunukseen.

- Jaha, Haukansilmä on täällä katsomassa, etteivät yli-innokkaat hiihtolomalaiset pääse tormaamaan Pukinpajan saleihin.
- Olen pitänyt pihaa ja lähialueita silmällä, eikä vieraita ole maisemissa liikkunut.
- Hienoa työtä kerrassaan! Mutta jokohan rekitontut ovat laittaneet reen ja Petterin lähtökuntoon?
- Kyllä tuli aitauksesta juuri viesti, että Petteri vetää reen juuri näillä sekunneilla etuovelle ja Pukki pääsee matkaan. Viime reissusta onkin jo melkein kaksi kuukautta.
- Niin se aika rientää! Nyt pääsee Petteri taas irroittelemaan.
- Hyvää matkaa, Pukki! kaikui aulassa Pukin siirtyessä ovesta ulkorapuille.

Reki oli jo odottamassa rapun edessä ja Pukki kiipesi vällyjen alle. Rekitonttu päästi pienen vislauksen suustaan ja Petteri-poro tiesi tempaista reen liikeelle. Muori vilkaisi ikkunasta kinosten väliin kaikkoavaa rekeä ja huokaisi vielä kerran helpotuksesta, kun Pukki oli saatu lääkärimatkalle kohti Kohotunturin kunto- ja lääkintäkeskusta.

Pukki istui reessä mietteliäänä ja hieman peläten tulevaa tarkastusta. Vaikka homma oli sinällään tuttua, ei hän ollut siihen koskaan oikein tottunut. Ne piikit, verikokeet, pyöräkokeet ja vaikka mitkä, kauhistuttivat edelleen joka ainoa kerta.

Petteri kavereineen juoksi reippaasti ja raito pyrähti muutaman kerran sankan metsänkin yli pyrkiessään kohti Kohotunturia. Perillä rekitonttu, joka oli ohjastanut raitoa, autteli Pukin vällyjen alta ja saattoi tämän vastaanottotiskille.

- Vieläkö se Joulupukki muistaa minut? kuuli Pukki takaansa tutun äänen.
- Mitä, Hillikö se siinä? Kyllähän minä sinut muistan. Laitoitkin minut ja Pakkasukon lujille silloin kuntoviikolla.
- Miten se on Pukki jaksanut sen jälkeen? Oliko joulun lahjaretki yhtään helpompaa kuin ennen?
- Kiitos kovasti, nyt oli vuosiin paljon helpompi jaella lahjoja ja sujahdin ulkomailla savupiipuistakin kuin sukkana.
- Onko Pukki tulossa nyt jatkamaan kuntoilua?
- En nyt tällä kertaa, ehkä tuonnempana. Olen tulossa tapaamaan tohtori Tervelää.
- No ehkä sitten syksymmällä taas kuntoillaan! Terveisiä Korvatunturille ja erityisesti sinne Muorille, joka viimeksi järjesti tapaamisemme.
- Heh, heh, kiitos, kerronhan minä.

Pukki ilmoittautui vastaanotolle ja hänet saatettiin suoraan tohtorin luo. Hillin kanssa rupattelu oli hieman helpottanut ja painanut hetkeksi unholaan edessä olevan tohtorin tapaamisen. Mutta tohtorin oven takana alkoi taas pelko hiipiä mieleen ja otsalle nousta hiki.

Jatkuu...

Joulupukin kalenteri 2. osa

Jatkoa...

- Mikä siinä on nyt vikana? tivasi Pukki.
- Kalenterissasi on merkitty tälle iltapäivälle vuotuinen tarkastus. Kyllähän sinun se pitäisi muistaa, kun se on joka vuosi aina tähän aikaan, siis 15.2.! tarkensi Muori kalenterin sisältöä Pukille.
- En minä jouda mihinkään tarkastukseen vai oliko se Pajan tarkastus? Kyllä minä joudan Pajan tarkastukseen.
- Ei kun se on sinun oma vuotuinen terveystarkastuksesi. Älä taas yritä!
- En minä ehdi millään semmoiseen turhuuteen. Minun kuntoni on aivan hyvä ja tänäänkin on mahdottomasti tekemistä.
- Juurihan sinä mainostit, ettei sinulla ole mitään ohjelmaa tulevina päivinä eikä viikkoina.
- Niin, niin, mutta minähän vaan narrasin sinua. En minä jouda minnekään lääkäriin juuri nyt, talven kiireisimpänä aikana.

Muori alkoi tuskastua Pukin venkoiluun. Tämä keskustelu oli käyty jok'ikinen helmikuu ainakin sadan vuoden ajan. Pukin lääkärikammo oli ikuinen kiistanaihe.

- Sitä paitsi juuri viime vuonnahan minä olin siellä Kohotunturin kuntokeskuksessa. Mehän väännettiin siellä Pakkasukon kanssa rautaa oikein kunnolla.
- Niin vaan näyttää kuntosi kuitenkin rapistuneen taas joulun jälkeen. Ainoa puuhasi on ollut löhöillä tuvassa ja puhua pehmoisia päätonttujen kanssa.
- Kyllä meikäläisen kunto kestää edelleenkin vertailun ammattiryhmässä.
- Minähän olen sanonut sinulle ennenkin, ettei ammattiryhmääsi kuulu muita kuin sinä, joten mihin sitä muka voisi vertailla?
- Pakkasukonkin kanssa todettiin...
- Nyt lopetat ne höpinät Pakkasukosta ja alat valmistautua lääkärille lähtöön! Ja käyt vielä ennen lähtöä suihkussa ja vaihdat puhtaat vaatteet, ettei tarvi hävetä sinua!

Pukki huomasi, ettei Muoriin tepsineet enää vastaväitteet, vaan olisi parasta tehdä käsketyllä tavalla. Hän vääntäytyi tuolistaan ylös ja tempaisi mielenosoituksellisesti housujaan ylemmäksi mahan päälle. Muori ei eleestä välittänyt, vaan huokaisi itsekseen helpotuksesta ja lähti lopultakin valmistelemaan omia päiväpuuhiaan.

Kiivetessään kohti yläkertaa, Pukki vilkaisi ikkunasta pihan perällä sijaitsevaan isoon pajan poroaitaukseen ja havaitsi siellä tonttujen syöttävän Petteriä ja muita rekiporoja. Porot vaikuttivat tyytyväisiltä ja hyvin levänneiltä. Hän totesi itsekseen talven hommien sujuvan entisellä, tehokkaalla tavalla. Kaipa tässä on sitten lähdettävä sinne tarkastukseen.

Jatkuu...

Joulupukin kalenteri 1. osa

Oli helmikuu ja koulukkaat viettivät hiihtolomiaan. Joulun jännittävät päivät olivat jääneet taakse. Monet lapset ja nuoret pääsivät lopultakin kokeilemaan lahjaksi saamiaan talviurheiluvälineitään. Väki oli valloittanut hiihtokeskukset, talviurheilupaikat ja mummoloiden pellot. Hiihtämään piti päästä!

Korvatunturillakin elettiin keskitalven pakkaspäiviä. Pukinpajalla olivat tontut puuhissaan. Paikat vaativat siivousta ja kunnostamista kiireisen jouluruljanssin jälkeen. Mitään uutta ei tuo toki ollut, sillä nuo samat työvaiheet olivat täyttäneet Pukinpajan työkirjat jo useamman vuosisadan ajan.

Tuotantotiloissa oli meneillään tehosiivous, jota ei pystynyt hoitamaan joulun alla vähäisimmässäkään määrin valmistus- ja pakkauslinjojen käydessä täydellä sutinalla. Silloin piti saada valmista aikaiseksi ilman katkoja, sillä maailman lapset odottivat lahjojaan. Tuolloin eivät harjat huiskineet, eikä rikkalapiot heiluneet työpajoilla, vaan kaikki energia keskitettiin lahjatavaroihin. Tosin Muori oli kyllä ehdottanut uusien itsestään liikkuvien imureiden, semmoisten robottilaitteiden,  käyttämistä, mutta ne olisivat polkeutuneet vikkelästi paikasta toiseen siirtyvien huopatöppösten alle. Siispä oli tyytyminen vanhoihin, hyviksi havaittuihin toimintamalleihin.

Mitäs Joulupukki sitten puuhaili? Makoiliko lahjareissun jälkeen umpiväsyneenä kammiossaan vai istuskeliko takan edessä joululta jäänyttä glögiä siemaillen? Pukille itselleen nuo molemmat vaihtoehdot olisivat toki käyneet mieluusti, mutta aamulla oli Muori ja kalenteri päättäneet toisin.

- Oletkos muistanut tarkistaa kalenterisi? oli Muori tokaissut yllättäen puurolautasensa takaa.
- Ei minulla ole tänään mitään kalenterissa, eikä huomenna, eikä ylihuomenna, eikä moneen viikkoon. Minun pitää lepuuttaa jäseniäni ja antaa turvotuksen laskea jalkaterissäni.
- Minkä turvotuksen muka? Sinähän olet laskenut sitä turvotusta jo kohta pari kuukautta.
- Joo, joo, mutta jalat olivatkin viime reissun jälkeen poikkeuksellisen turvoksissa.
- Nenäsi oli! Kyllä huomasin, kun saavuit Ameriikan mantereelta Korvatunturille takaisin. Siellä oli ollut vissiin vahvempaa glögiä tarjolla.
- Niin, no...! Olivat jättäneet yhdessä paikassa takanreunalle terveiset ja lasillisen jotain herkullista mehua ja kun minä olin niin kuumissani ja olihan se viimeinen paikkakin ja joulusukkakin tuli täyteen siinä takanreunalla, niin maistoin vähän siitä lasista, kun kerran pyysivät viestissä. Se oli melkoisen vahvaa, mutta kun janotti niin vietävästi!
- Eikös me olla sovittu, ettet siemaile siellä työreissuissa!
- Onhan me toki sovittu, mutta kun se oli viimeinen paikka ja oli kova jano ja Petterikin osaa ilman ohjausta kotiin, niin ajattelin...
- Olkoon sitten, ei tuosta nyt voi aivan mahdottomasti tuohtua! Mutta siitä sinun kalenteristasi!

Jatkuu huomenna

2018 Joulupukin kunto puntarissa - Osa 5

Muori yrittää herättää Pukin tarkkaavaisuutta kuntokeskusteluun. Pukin ajatukset kuitenkin harhailevat, ja tällä kertaa oli palautunut mieleen nuttukohu. Silloin Muorin toiminta oli säikäyttänyt Pukinkin. Onneksi se episodi päättyi, myös Pukin mielestä, aika mukavaan lopputulokseen.


- No mikä se Muorin mieltä painaa? kysäisi Pukki muina miehinä ikäänkuin keskustelu olisi sujunut aivan normaalissa järjestyksessä.
- Sinun mahasi painaa minun mieltäni! Jotain on tehtävä sinun kunnollesi, ja pian!

- No tehdään, tehdään! Johan tässä on rupateltukin, eikö voitaisi käydä syömässä vaikka pieni välipala ja tultaisiin sitten takaisin juttelemaan tähän takan ääreen?
- Nyt ei kuule mennä mihinkään välipaloille, vaan puhutaan tässä ja nyt!
- No puhutaan, puhutaan! Mistä me puhuttaisiin?

Nyt liikuttiin aivan rajoilla, että Muori polttaa lopullisesti proppunsa. Siinä sivussa meinasi palaa myös nutun hihat, hänen samanaikaisesti lisätessään takkaan pari puunkalikkaa. Paino palamisessa oli kuitenkin enemmän proppujen puolella, ja syynä siihen oli jälleen kerran Pukin venkoilu keskustelussa.

- Varasin sinulle kahden viikon kuntokuurin Kehotunturille kuntokeskukseen. Heillä on siellä huippulaitteet, toimivat jopa sinunkin kehosi kunnostukseen. Saat vähän lihaksia vetreimmiksi, ja jospa vaikka painokin tippuisi siinä sivussa hieman!

- Joutaako tästä nyt, kun on meneillään kiihkein valmistautuminen jouluun? Minullakin pitää aivan mahdotonta kiireen suihketta, saa pää hiessä painaa päivät pitkät hommia.
- Älä sinä selitä, sillä tontuthan ne hoitavat valmistelut, niinkuin ovat tehneet jo satojen vuosien ajan. Sinähän vaan istuskelet kaiken päivää takan ääressä, siemailet glögia ja paisutat mahaasi lehden takana.
- On se vaan Joulupukinkin tärkeää pysyä tietoisena maailman menosta, ja ajattelutyöhän se vasta tärkeää onkin.

Nyt Muorin kuppi kaatui lopulta nurin! Pukki ehti hädin tuskin väistää päätään kohti lentävän neulelankakorin, jonka Muori oli kiivastuneena tempaissut lentoon tuolinsa vierestä. Kori lensi suoraan takan eteen Pukin onnekseen ehdittyä väistää sen. Pari lankakerää vierähti avoimeen takan kitaan ja syttyi heti ritisten palamaan. Nyt oli Muorin mitta todellakin täysi. Poskipäille nousi syvä puna ja silmät iskivät tulta.

- Ja sinähän lähdet matkaan ja heti tältä istumalta!
- No, älä, älä! yritti Pukki varovasti hillitä Muoria.
- Poroaitauksen tontut valjastavat porot ja laittavat rekesi matkakuntoon. Sinä menet Kehotunturille ja tulet uutena Pukkina sitten parin viikon kuluttua takaisin kotiin Korvatunturille, saneli Muori ohjeitaan nopeaan lauhtuneena.

Pukki oli tosissaan säikähtänyt Muorin harvinaisen räjähtävää kiivastumista. Tuollaista ei Pukki ollut nähnyt tapahtuvan kymmeniin vuosiin. Nyt ei enää auttanut tuppuroida vastaan, vaan oli oltava nöyrää ukkoa ja toteltava kiltisti. Siinä sivussa vilahti mieleen, että tämmöistä se varmaan oli, kun äiti komentaa tottelematonta lastaan.

Ja tilannehan oli lähtenyt rullaamaan salamana noiden kiivauksien jälkeen. Pororeki, Petterin johdolla, oli lennättänyt Pukin hetkessä Kehotunturille ja laskeutunut suoraan kuntokeskuksen pääoven eteen. Pukki oli marssinut ujoin askelin ovesta sisään ja ilmoittautunut tiskillä. Rekitonttu oli pudottanut Muorin pakkaaman kuntoiluvarusterepun tiskin eteen. Ja sitten se olikin ollut vientiä. Pukki oli nähnyt vilahdukselta Pakkasukonkin huhkivan kuntolaitteilla hiki päässä.

- On sitä näemmä muitakin huippukuntoisia salilla, oli Pukki tokaissut puoliääneen ja painanut prässipenkissä viimeistä sarjaa. - Pitäisiköhän haastaa itänaapurin ukko kuntomatolle juoksukisaan?

Joulupukki ja Pakkasukko olivatkin tavanneet eräänä iltana vihersmoothiet käsissään kuntokeskuksen oleskeluhuoneessa takan äärellä.

- No terve, terve! huikkasi Pukki Pakkasukolle. - Mikä se sinut on tänne saanut?
- Priviet sinullekin! vastasi Pakkasukko. - No Pakkasmuorihan se määräsi muka kuntoa kohentamaan.
- Sittenhän meillä on samanlaiset lähtökohdat kuntoilulle!
- Niinpä taitaa olla, jos sinutkin on Muori määrännyt tänne hikoilemaan, totesi Pakkasukko.

- Muorihan se esitti lähtöä vähän lomailemaan. Ei minulla olisi ollut juurikaan tarvetta, mutta lähdin Muorin mieliksi, kun tämä oli maksanut tänne parin viikon kuntoilupaketin.
- Kyllä meillä oli Pakkamuorin kanssa tulikivenkatkuiset keskustelut tänne lähdöstä. Olin muka rapistunut kunnoltani, vaikka kuntoni on rautaa.
- Kyllä meilläkin oli Korvatunturilla Muorin kanssa hieman puhetta kuntoasioista, mutta Muori sanoi, että mene vaan jos joudat kiireiltäsi, ei mene maksettu kuntopaketti hukkaan. Niinpä minä lähdin, vaikka ei minullakaan olisi ollut varsinaista tarvetta. Muorinkin mielestä minulla on nuoren tontun kunto.

Ukkoparin jutut olivat jatkuneet samantasoisena. Kumpikaan ei ollut halukas myöntämään heikkoa kuntoaan, mutta kuntokeskuksen ohjelma työskenteli ukkojen tietämättä heidän hyväkseen. Tuloksia vain saatiin hetki odottaa, kun lähtötilanne ei ollut erityisen mairitteleva kummankaan kohdalla.

Pari viikko oli vierähtänyt kuntokeskuksessa kuin siivillä. Hiki oli valunut Pukilla noroina kaiken päivää. Iltaisin ei tarvinnut enää houkutella unta silmiin, kuten kotona makuukammiossa. Kehon kunto kohosi aivan silmissä ja vaa'alle nouseminen oli jo ensimmäisen viikon jälkeen suorastaan juhlaa. Ei tarvinnut vaaka enää asteikon lisäämistä ja viisari ei yltänyt lähellekään stopparipuikkoa. Oli ollut mistä pudottaa painoa ja teho-ohjauksessa se olikin pudonnut reipasta vauhtia.

- Kuka ihmeen hoikka poika se sieltä reestä nousee? Nyt ei ole Pukki kotona, joten tule vaan rauhassa peremmälle, mennään kammariin! kuiskasi Muori Pukinpajan pihalla ääntään madaltaen.
- Mitä sinä oikein meinaat? Minähän se täältä tulen ja olisitko vienyt muka vieraan kulkijan meidän makuukammioon? kysäisi Pukki närkästyneenä.
- No enhän minä, kun leikilläni yritin kiusata sinua! hihitteli Muori. - Mutta olet sinä komea nyt, kun olet selvästi hoikistunut! Posketkin on melkein lommolla.

- Kyllä minun on nyt pakko tunnustaa, että jo pelkkä kaksi viikkoa kuntoilua oli äärettömän tehokasta. Ja ne keskuksen ohjaajat olivat kyllä huippuammattilaisia. Laittoivat minut mahdottoman lujille.
- Mitä minä sanoin sinulle, ja sinä kun vielä venkoilit lähtöä vastaan!
- Painokin tippui useita kiloja ja vyötärö kapeni oikein kunnolla. Kun nousin siellä lähtiessä rekeen, meinasivat nutun housut pudota, kun olivat niin löystyneet mahan kohdalta.
- Nyt se onkin helppo sujahtaa lahjasäkin kanssa savupiippuunkin, kun ei ole enää iso maha tiellä!

Lopulta koitti jouluaatto ja Joulupukin reki oli lastattu täyteen lahjoja maailman lapsille. Koko Korvatunturin väki oli iloinnut hoikentuneen Pukin selvästi piristynyttä olemusta ja vahvaa jaksamista joulun valmisteluissa. Rekiporoja johtava Petteri-porokin iloitsi kevyemmästä isännästään.

- Tempaisehan Petteri reki liikkeelle, niin viedään maailman lapsille lahjat! huikkasi Pukki johtoporolleen.

Sen pituinen se!

HYVÄÄ JOULUA KAIKILLE JA ONNEA VUODELLE 2019!

2018 Joulupukin kunto puntarissa - Osa 3

Pukki sai uuden tuolin, joka oli päällystetty uudella kuosilla. Muorin kysely ei meinaa yltää Pukin ajatuksiin. Muori epäilee Pukin myssyn valuneen korville, kun Pukki ei tunnu kuulevan kysymystä. Pukki pohtii joulukortteja ja pienen tytön toivetta, kunnes lopulta havahtuu Muorin tiukkasävyiseen kysymykseen.

- Ei ole, eikä valu! tiuskaisi Pukki hieman liiankin kireällä sävyllä. - Mikä se on nyt taas hätänä?

- Niin, minä kysyin uudelleen, että mitenkäs se on?

- No mikä sen pitäisi olla ja mitenkä muka?

- Etkös muista, kun pari kuukautta sitten juteltiin sinun kunnostasi? aloitti Muori.

- Kunto on hyvä ja semmoisena pysyy! Ja kunnolla ollaan aina! yritti Pukki lopettaa keskustelua, jonka suunnasta hänellä oli jo hienoinen aavistus.

Pukki muisteli, että tätä keskustelua oli käyty jo usean joulun alla. Tämänkertainen aloitus vaikutti vaan paljon intensiivisemmältä kuin edellisinä jouluina. Siihen täytyi olla syynä ne kuntolehdet, joita näytti olevan pino Muorin yöpöydällä makuukammiossa. Ja kerran oli Muorilla unohtunut omalle tietokoneelleen auki nettisivu, jossa oli jonkun kuntokeskuksen valkoisten laitevempeleiden kuvia. Olikohan niissä lukenut sen Koljatin linkokaverin nimi Taavetti, muisteli Pukki. Noilla asioilla on varmaan joku osuus tämänaamuiseen aloitukseen. Taitaa olla kohta edessä hikiset paikat!

- Silloin sovittiin, että aloitat hyvissä ajoin ennen joulua kuntokuurin. Se on joulu reilun parin kuukauden kuluttua ja mahasi sen kun vain paisuu. Et sinä noin isolla mahallasi pääse enää savupiipuista läpi.

- Minä olenkin pohtinut, että ottaisin reissuun mukaan jonkun jakelutontun. Tämän tehtävänä olisi lahjojen toimittaminen joulukuusien alle ja lahjasukkiin takan reunoille. Se olisi muutenkin nuoren ja notkean tontun hommaa. Tuommoinen uusi virka myös työllistäisi lisää tonttuja. Minä voisin sillä aikaa pidätellä Petteri-poroa, muita vetoporoja ja rekeä paikoillaan.

- Älä sinä kuule yritä venkoilla! Etkö muista, että itsekin menit hämmästyksestä mykkyrälle, kun vaa’astasi lensi jousi parran läpi kattoon ja sieltä se sinkoutui kylpyhuoneen peiliin, ja vaa’an muut osat levisivät pitkin lattioita?

- Joo, mutta tuommoistahan voi tapahtua kenelle vaan. Eikä tuo nyt niin paha juttu ollut. Se viisari nousi vaan ihan vähän asteikon yli. Olisikohan siinä ollut jokin pieni rakennevika? Juttelinkin jo silloin heti suunnittelupuolen kanssa, että asteikkoon pitäisi lisätä pari pykälää ja ottaa se stopparipiikki pois siitä asteikon yläpäästä.

- Se ei tuo ongelma ratkea sitä asteikkoa muuttamalla. Sait vielä peilinpalastakin haavan jalkaasi!

Pukki oli saanut rikkoontuneesta peilistä lasinpalan suoraan paljaalle jalkaterälleen. Iso haava oli vuotanut runsaasti, mutta onneksi Muori oli tullut heti hätiin ja saanut hälytettyä sanitääritontun paikalle tyrehdyttämään verenvuodon. Pukki oli sitten kiikutettu Korvatunturin terveysasemalle saamaan tikit jalkaansa. Itse hän väheksyi tapahtunutta ja yritti kääntää edelleen keskustelua vaakalle ja peilille sattuneeseen vahinkoon.

- Ei se nyt niin iso haava ollut ja olihan meillä vielä varastossa edellisen vuoden peilejä muutamia kappaleita. Eihän ne peilitkään iäisyyksiä kestä. Eikä siitä suurta vahinkoa vaa’allekaan tullut, kun jousikin saatiin pajalla paikoilleen. Nyt vaaka on melkein kuin uusi ja olen yrittänyt säästellä sitä, kun en ole noussut sen päälle aikoihin.

- Etkös sinä hiivatin joulu-ukko usko? Ei nyt ole kysymys vaa’asta vaan sinusta! alkoi Muori tuohtua. Nyt on kyse sinusta ja sinun kunnostasi!

- Kyllä minun kuntoni kestää vertailun tässä ammattiryhmässä ja ikäluokassa. Ei tee heikkoakaan! Kysy keneltä vaan!

- No keneltä minä muka sitä kysyisin? Ja ammattiryhmä, muka! Eihän teikäläisiä ole muita koko maapallolla. Ja sitten ikäryhmä! Ukko on neljättäsataa vuotta iältään. Monestako edes lähelle tuon ikäisestä olet kuullut? Pakkasukkokin on lähes parisataa vuotta nuorempi.

- Niin, niin, mutta …

- Vastaa, monestako? Eikä mitään muttia! Ukolla on tiedot jokaisesta maapallolla ja kansainvälisellä avaruusasemalla elävästä ihmisestä ja vieläkin vaan venkoilee.

- Mutta jos olisi samanikäisiä, niin olisin varmaan paraskuntoisin koko porukasta, intti Pukki Muorille vastaan.

jatkuu...

2018 Joulupukin kunto puntarissa - Osa 1

Korvatunturilla vietettiin parhaillaan alkusyksyn rauhallisia hetkiä. Vain Pukinpajan tuotantolinjoilla oli tavanomainen tuotanto käynnissä. Niin ja olivathan toki valvojatontut kentällä keräämässä tietoja ihmisten käytöksestä tulevia joululahjoja varten. Eli olihan sitä sutinaa Joulupukin organisaatiossa, mutta Pukki itse ja Muori viettivät leppoisaa hiljaiseloa joulumyrskyn edellä.

- No, mitenkäs se on? sanaili muori painokkaasti Pukille.

- Niin, mikä on mitenkäs? heitti Pukki hajamielisenä vastakysymyksen Korvatunturin Sanomien takaa.

Oltiin Pukin kammiossa, jossa takkatuli loimotti kodikkaasti. Pukki istua, sanon sen suoraan, rönötti uudessa, suuressa löhotuolissaan. Tuolin muhkeat selkänojan siivekkeet hipoivat Pukin runsasta partaa molemmilla puolilla poskia. Lapikkaansa Pukki oli nostanut tuolin edessä olevalle pehmeälle rahille, joka oli päällystetty samalla kankaalla kuin tuolikin. Kaluste oli uusinta Korvatunturin oman lahjapajan tuotantoa.

Pukilla oli aiemmin ollut käytössään toistasataa vuotta vanha oljilla pehmustettu samanmallinen tuoli, mutta kun sen olivat vallanneet hiiret, oli ollut aika vaihtaa tuoli. Eräänä aamuna oli nimittäin syntynyt melkoista vipinää.

- Mikä perrr… perustavaa laatua olevaa pistelyä sattuu takamuksiini? karjahti Pukki kiivaalla äänellä.

Muori oli parhaillaan petaamassa makuuksia yön jäljiltä ja Pukki oli jo tuvassaan lukemassa Sanomia. Muori ryntäsi huudon yllättämänä hädissään makuukammion puolelta tuvan ovelle.

- Mikä sinulla on hätänä, kun noin karjut?

- No kun joku pisti pari kertaa takalistooni ja se oikein sattui! Oli kuin naskalilla olisi tökitty, hönkaisi Pukki housuntakamusta hieroen ja tähyillen tuoliaan. - Olisikohan jokin jousi lauennut juuri niukin naukin sisäänistutusta tuolista? 

- Näytähän, sanoi Muori ja siirtyi tarkastelemaan tuolia nostaen tuolissa olevaa kapeaa tuolimattoa. - Täällähän on isoja reikiä tuolissa ja matossa ja elävä hiiri!

- Mikä hiiri? Missä? Ei kai hiiri tuolissa…?

- No katso itse! Tuosta reiästä on tullut hiiri tuolille ja sieltä näkyvät vielä toisenkin hiirulaisen viipottavat viiksikarvat. Ne taitavat asua tuolissasi.

- Eihän ne voi! Tuolihan on minun, enkä ole antanut kenellekään lupaa...

- Milloin tuo tuolikin on päässyt noin huonoon kuntoon? Siinähän on isoja reikiä ja hiiretkin ovat muuttaneet siihen asumaan? Nyt se menee kyllä vaihtoon, ilmoitti Muori määrätietoisesti.

- Miksi sitä nyt hyvä tuoli pitäisi vaihtaa? Kyllä siinä pystyy vielä istumaan, kunhan hiiret muuttavat muualle.

- Tuota risaista tuolia ei jätetä tähän tupaan, vaan se lähtee heti ja just’ välittömästi. Minä soitan aputontut viemään sen hävitykseen.

jatkuu...