Lofooteilla osa 8, Matka Å:hon ja E10-tien päätepiste

Vieläkö jaksatte katsella kuvia hienoista maisemista ja kylistä? Voi olla, että tällä tavalla tipottain katsellessa kuvia, niihin kyllästyy. Voin vakuuttaa, että itse koettuna tuo matka ja maisemat ovat parasta A-ryhmää. No se siitä!

Kävimme illallisella hotellin vieressä olevassa kivassa ravintolassa. Pääruokana oli tarjolla ruijanpallasta, joka saattaa kasvaa 3 metriseksi ja painaa yli 300 kiloa. Tiesin sen kampelalajiksi ja olin kuvitellut, että se on samanlainen kuin meidän rannikolla pyydystettävät, joilla on silmät samalla kyljellä ja jotka uivat kyljellään. Kotimaisesta en tykkäisi, mutta norjalainen pallas oli hyvää. Sanon vielä, että minun ruuakseni käy jalkaeläimistä 2- ja 4-jalkaiset ja uimaeläimistä semmoiset, jotka uivat oikein päin ja silmät ovat eri puolilla runkoa.

Perunapyrettä ja ruijanpallasta, niin ja vierustoverin olut

Aamupalan jälkeen pakkauduimme jälleen bussiin ja Mika taiteili auton kapeaa siltaa ulos Lamholmenin saarelta kaupungin kapeille kujille. Matka kohti Å:ta saattoi alkaa. Tei mutkitteli alkumatkan rannikkoa mukaillen ja siirryimme saarelta toiselle siltojen yli. Maisemat eivät huonontuneet ollenkaan edellisistä päivistä.

Erään taukopaikan luona oli kalliossa suuri viikinkilaiva-metalliveistos

Taukopaikalla oli tyylikkäät kiintokalusteet

Turskankuivaustelineet odottavat sesonkia

Yllä yhdessä kuvassa näkyy korkea silta, joka ei matkalla olevissa savonlinnalaisissa aiheuttanut minkäänlaista reaktiota. Savonlinnaan juuri valmistunut Laitaatsalmen silta hakkaa tuon mennen tullen. Laitaatsalmen sillan alta kulkevat Saimaalle tulevat valtamerirahtialuksetkin. Eli kevyttä kauraa, kuten olen joskus kuullut sanottavan. Toki maisemissa on hiuksen hieno etu Norjan hyväksi.

Siinä se on, Å

Å on pieni kalastajakylä Lofoottien lähes läntisin saarilla. Kylässä sijaitsee mm. kapakalamuseo, jossa emme kuitenkaan ehtineet pistäytyä. Tuosta tuli mieleen isoisäni, jonka joulu ei ollut joulu ellei hänelle ollut syötäväksi runsaasti lipeäkalaa. Hän ei koskenut mihinkään muuhun jouluruokaan. Maitokastiketta, suolaa, pippuria ja lipeäkalaa sen piti olla. Ja tupa tuoksui!

Ensi kerralla palataan Svolvaeriin, mutta matkalla onkin muutakin kuin pelkkiä maisemia. Pysykää siis kanavalla! Jatkuu...

Lofooteilla osa 6, Matkalla Svolværiin

Tie Lofoottien saarilla mutkitteli vuonoja väistellen. Välillä kuljettiin tunnelien läpi ja välillä saarten välisten siltojen yli. En hehkuta nyt maisemia, paitsi, että ne oli suorastaan huumaavia. Nyt, kun olimme saarilla, oli toisella puolella vuoria ja toisella puolella vuonoa.

Pysähdyimme pienelle kalliolle rakennetulle näköalapaikalle, jonne noustiin lankkukäytäviä. Sieltä avautuivat mahtavat näkymät ympäristöön.

Valitettavasti autosta napatut kuvat sisältävät ikäviä heijastumia. Törmäsin myös toiseen matkailijan harmilliseen ongelmaan, kameran rikkoontumiseen. Monilla matkoillani tapahtumia ja näkymiä taltioinut Nikon Coolpix P340 ilmoitti lopettaneensa toimintansa. Jokin hänessä oli rikkoontunut lopullisesti ja nyt olin siis iPhone 6S:n kuvausominaisuuksien varassa. Kaipasin suuresti Nikonia, joka on poikkeuksellisen laadukas ja tämmöiselle sähläri vanhukselle riittävän yksinkertainen laite. Nyyh!

Toivottavasti ette odota, että minä kirjoittaisin kuviin näkymien sijainnin, sillä en muista paikkakuntien nimistä kuin muutamat merkittävimmät paikkakunnat. Mutta Svolvaerin minä muistan, sillä se Lofoottien nimellisenä pääkaupunkina oli meidän tukikohtamme ja kaksi yötä majapaikkamme. Em. lisäksi se oli mukava, kompakti pikkukaupunki noin 5000 asukkaallaan.

Asuintalon takana näkyy Svolvaerin kirkko

Torinäkymää

Kauppatori

Midnatsol, yksi Hurtigrutenin vuorolaivoista Svolvaerin satamassa

Kaupunkia reunustivat laiturit ja jopa hotellimme sijaitsi pienellä saarella satamassa. Hotellin rakennuksista osa sijaitsivat laiturilla.

Ensi kerralla esittelen hieman hotelliamme, Anker Bryggeä, sekä kaupunkikuvia.

Joten kertomus jatkuu...