On näitä lämpimiä kelejä jo odotettukin! On ollut kylmää ja vielä vähän kylmempää, on ollut märkää ja vielä märempää! Ja näistäkö olisi muka pitänyt nauttia niinkuin kesänä?
Nyt on oltu mökillä helatorstaista asti ja odotettu milloin se alkaisi. On pesty ikkunoita, haravoitu pihoja, kerätty risuja ja tapeltu rannan kaislojen kanssa. Ja odotettu kesää! Tässä välissä voisi todeta, että edellinen taistelu kaislojen kanssa vajaat 4 vuotta sitten päättyi pelastushelikopterilla Kuopion Yliopistollisen sairaalan katolle ja suoraan pallolaajennukseen. Ja viikkoa myöhemmin paineltiin ambulanssin kyydillä Helsingin Meilahteen Sydänasemalle ja taas laajennettiin. Kyllä nyt toivoisi jo laajennusten riittävän! Mutta jäi siitä jonkinmoinen kammo kaisloja kohtaan sadekeleillä.
No nyt on taisteltu piha ja ranta kuntoon, saunottu monta kertaa, takkaa poltettu, nuohooja tilattu ja istuttu tuvassa katsomassa pihalle. Telkkäkin tyhjensi pönttönsä ja vei jo uuden poikueensa kaislikon suojassa vesille. Rannassa on käynyt sorsia parvi poikasineen, yksi eksynyt haikara, lokkeja ja monenlaisia muita ilman- ja vedeneläviä. Pihan poikki painavat päivittäin oravat hännät suorina toisen puolen naapurista toiseen naapuriin, mutta meidän kohdalle eivät malta pysähtyä. Olisihan meilläkin pähkinöitä tarjolla! Innostuin kerran ruokkimaan noita luontoeläimiä auringonkukansiemenillä. Tarjoilin niitä yhden kesän aikana ainakin 150 kg. Hyvin kelpasivat ja niinpä meillä olikin pari kesää isoja kukkia pitkin pihoja, metsää ja rantaa. Ei tykätty, mutta ei tykänneet kukatkaan, hävisivät vaivihkaa tontilta.
Mutta nyt on koittanut se hetki, että tänään juodaan kuistilla kahvit t-paita päällä ja vanhat monesta kohtaa revenneet verryttelyhousut jalassa. Kahvi on kiehumassa ja nyt hamuilen jo kuppia käteeni, ja sitten mennään!
AURINKOISTA JA SOPIVAN LÄMMINTÄ KESÄÄ KAIKILLE!
