Pikkuisen on taas kuivamustekynä poltellut kädessä. Pitkään se olikin jähmettyneenä kirjoituspöydän laatikossa. Tosin sain alkukesästä kasaan omien ensimmäisten 25 vuoden muistelot. En kehu mahdottomasti, mutta totean otsa hiessä saaneeni kasaan 240 sivua kuvia ja juttuja. Tosin mukana oli synnyinseudun historiaa ja sukututkimusta, mutta pääosa sisällöstä oli omia lapsuuden ja nuoruuden toilauksia ikävuosilta 3-25.
Nyt pitäisi sitten jatkaa, mutta taitaa jäädä tekemättä osa 2. Siihen pitäisi ammentaa niin älyttömästi monenlaisia sohelluksia työelämästä. Unohtaa ei sovi kyllä käyntejä 43 eri maassakaan. Jotenkin tuntuu vaan etten jaksa.
Nyt kasailin kuitenkin perheen nuorten pienestä hauvelista kuvakirjan. Käytin rutkasti apuna ChatGPT:tä ja töpötin itse sinne monenlaista sekaan. Lähtökuvat olivat kuitenkin omasta kamerastani. Ehkä tuo pikkukirja saadaan markkinoille lähikuukausien aikana.
Aika pitkällä on rikosromaanikin, mutta laiskuus kirjoittaa on nyt vallannut koko vanhuksen. Se ei vaan nyt irtoa! Ei rikos eikä rakos.
Tässä nyt lyhykäisyydessään itsekehua ja itsesääliä samassa paketissa. Mutta te lukijani, muistakaa lukea markkinoilla tarjolla olevaa laadukasta ja muunkinlaista kirjallisuutta! Ei aina tarvitse etsiä Nobelin voittaneita teoksia tai Suomessa tai muualla maailmalla palkittuja opuksia. Valitettavasti Päätalokaan ei tuota enää uusia tekstejä, mutta onhan niitä muita kirjoittajia maailma tulvillaan. Lukekaa vaikka Islannin Hildurista! Lukeminen kasvattaa ja rentouttaa ihmistä!
Mukavaa syksyä ja värikkäitä puunlehtiä kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti