Oikeuslaitoksen hidas toiminta

Mahtaako ketään muuta hämmästyttää oikeudenpäätösten hitaus? Parhaillaan on meneillään mm. Auerin surmajuttu ja AKT:n Ahde-juttu. Molemmat tapaukset ovat jo vuosia vanhoja. Niitä tutkitaan ja syyllisiä tai syylliseksi epäiltyjä hutkitaan. Mutta päätöksiä ei vain synny! Aina vaan palataan uudelleen istumaan oikeutta ja tuhlataan isoja rahoja selvityksiin ja kymmenien ihmisten työtunteja samojen asioiden vatkaamiseen.

Maallikon silmin nuo tapaukset näyttävät vesiselviltä, mutta jotenkin niissä vaan yritetään saada vetkuteltua syylliset syyttömiksi ja syyttömät syyllisiksi. Oikeuden eri osapuolet iskevät toisiaan milloin tekaistuilla väitteillä milloin todistettavilla väitteillä. Istunnot muistuttavat nyrkkeilyottelua, joka päättyy ratkaisemattomaan kun molemmat ottelijat ovat liian väsyneitä jatkaakseen.

Varmaan istunnoissa käsitellään ja tuodaan esille asioita, joita ei julkisuuteen anneta. Luulisi niiden perusteella syntyvän jotain valmista. Mutta ainakin niiden tietojen perusteella, mitä julkinen sana meille välittää, tuntuu että asiat ovat aivan kiistattomia. Kun meillä on yhdet maailman parhaat poliisivoimat selvittämään rikoksia eikö silloin voi odottaa, että tietoa oikeuden päätöksen tueksi löytyy riittävästi?

Sitten on vielä kokonaan toinen juttu tuomioiden pituudet eri rikoksissa! Niistä voisikin jauhaa pitkään, sillä esimerkkejä löytyy pilvin pimein. Kunhan nyt edes selviäisi pian, että kuka tappoi ja kuka houkutteli ketäkin sänkyyn!!! Ja pipot, huput ja rätit pois päästä kun ollaan oikeuden edessä!