Lusikkauistin oli peukalon syrjässä kiinni. Koukun väkänen oli
syvällä lihassa ja sormi turtui saman tien kun neulanterävä piikki painui
ahavoituneen vasemman käden peukalon tyveen. Koikkalainen kaiveli puukkoa
vyöltään saadakseen koukulle lähdettäjän. Koikkalaisella oli kuitenkin ongelma!
Puukko oli vyöllä vasemmalla selän puolella lähellä takataskua ja koukku oli
myös saman puolen kädessä. Oikea käsi piteli varovasti vapaa, josta uistimeen
ja koukkuun päättyvä siima lähti.
Kokonaisuudessaan, jos pitäisi arvioida näkymää ja löytää
siitä jotain positiivista, löytyisi ainoastaan yksi sellainen asia. Koska
kaunista kesäpäivää ei saanut laskea tarkoitettuihin positiivisiin asioihin,
myönteisenä seikkana voitaneen pitää sitä, että Koikkalaisen suorastaan
paskainen kämmen näytti kauniimmalta nyt kun sitä koristi kaunis, kirkkaaksi
kromattu uistin.
Uistimen kunniaksi taas täytyi lukea se, että kun se ui, se
varsin usein houkutteli peräänsä kunnioitettavan mittaisia kalanvonkaleita.
Tuliko kala veneeseen vai ei, oli sitten kiinni Koikkalaisen maltista.
Siirryttyään eläkekalastajien kastiin oli Sulo Koikkalainen monet kerrat
varautunut kylmään järvipuhuriin alkoholiliikkeen hengityksenraikastimella.
Vähitellen varautuminen ulottui myös lämpimiin keleihinkin. Ja tuo liiallinen
varautuminen sai aina silloin tällöin Koikkalaisen sössimään saaliin nostamisen
veneeseen. Siinä ei entisen ammatinharjoittajan rutiineista voinut enää samana
päivänä puhua. Olipa Koikkalainen pari kertaa tuossa tilanteessa käynyt veneen
ulkopuolellakin tutustumassa vonkaleitten kosteisiin kotimaisemiinkin. Mutta
Luoja on onneksi muiden kiireittensä keskellä päättänyt suojella myös hulluja
ja humalaisia. Ja Koikkalaiselle oli suotu erityisesti tuo jälkimmäinen
varjelusperuste. Oli hän jo hieman saavuttanut sitä ensimmäistäkin asuttuaan
yksin koko 70-vuotisen elonsa ja omistauduttuaan pelkästään kaloille. Eli
hänelle oli suotu ikään kuin tuplavarmistus. Ja humalapuolen varmistusta hän
pyrki vahvistamaan nykyisin lähes päivittäin.
Molskahduksen jälkeen veneeseen vääntäydyttyään saattoi Sulo
joskus leikkisästi todeta
-
Tulipahan siinä samalla taas pyykkikin
huuhdelluksi! Ei tarvi enää laittaa Hooveria jyrskyttämään.
Mutta
nyt ... JATKUU
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti