Novelli Erätulilla osa. 6

Masentunut metsämies vääntäytyi kivuliaasti pystyyn ja taapersi jalat harallaan nuotiopaikalle ja kasasi rivakasti varusteensa. Kuten arvata saattoikin, silmälasit eivät olleet pitäneet kohtaamisestaan männynrungon kanssa. Lasikotelo rintataskussa oli täynnä linssien sirpaleita ja 280 Euroa maksaneet kehykset olivat jengoilla.  Reppu selässä ja ase olalla Luukkonen lähti astelemaan paljain jaloin käpyjä väistellen kohti Latukkaa. Jalkoväliä hiersivät kärähtäneiden housujen palkeenkielet. Punaisella vereslihalla olevat kulkuset vilkkuivat jalkovälistä. Tuska oli sen verran kova, että jalat harallaan kävely ei olisi kyllä onnistunut pitkospuita pitkin. Luukkosen onneksi maasto oli kuivaa kangasta, jolla leveämpikin kävelyasento sujui kohtalaisen vaivattomasti.

-          Jos en ole Sinulta, rakas Lada, ennen armoa pyytänyt ja olen joskus jopa rumastikin Sinua puhutellut, niin nyt pyytäisin nöyrimmästi kaikkea entistä anteeksi ja toivoisin Sinun käynnistyvän heti avaimesta! Pena Luukkonen aneli hartaasti avatessaan Latukan ovea.

Anelija asettautui kuskinpukille varovasti. Hyvin, hyvin varovasti! Jostain kumman syystä Latukka päätti huomioida rukouksen muotoisen anteeksipyynnön ja käynnistyi heti. Jos auto olisi halunnut käyttää hyväkseen kuskinsa kuntoa, olisi se ehkä ilkikurillaan tänäänkin työnnättänyt itsensä käyntiin.

Hetken kuluttua mentiin kuitenkin rivakkaa kyytiä pitkin metsäautotietä kohti kirkonkylän terveyskeskusta. Epätasaisen tien kuiva sora vain rapisi auton lokasuojien sisäpuolella ja takapeilissä näkyi pölysumu, joka levisi pitkin tienreunan varvikoita. Ladan kulunut penkki ei ollut pinnaltaan paras paikka kärsineelle takalistolle. Kankaan karkea kuvio ja muutama katkennut jousi hiersivät tuskallisesti vahingoittunutta takapuolta vaikka kuljettaja yritti istua höyhenen keveästi ja kannatella kannikkaansa selkänojan varassa.

Puolituntia myöhemmin Lada jarrutti laukkaansa, jarrurummut savusivat ja kulkupeli löysi sijansa terveyskeskuksen parkkipaikan takanurkassa keula syvällä pajupuskassa. Vaikka silmälasit olivat murskana, oli reitti löytynyt vanhasta muistista ja korvakuulolla.

Kuljettaja vääntäytyi perin varovasti ulos ajokistaan, päästi syvän huokauksen ja lähti taapertamaan hiljakseen jalat levällään kohti terveyskeskuksen sisäänkäyntiä. Odotussalin väki tuijotti ihmeissään ilmoittautumisluukulle taapertavaa niukalti ylipainoista miestä ja tämän housunriekaleiden välistä vilkkuvaa pariovien levyistä vereslihalle palanutta takapuolta. Punaisena heiluvat kulkuset toivat jopa joillekin mieleen vain muutaman kuukauden päässä odottavan jouluajan.

Väki päätti ikäänkuin yhteisesti ilman laajempaa keskustelua antaa etusijan juuri saapuneelle tuskaiselle tulijalle.

SEN PITUINEN SE!