Olen ajanut pääkaupunkiseudulla autoa lähes päivittäin noin 40 vuoden ajan. Allani on ollut milloin henkilö, milloin paketti- ja joskus jopa kuorma-auto. Tunnen mielestäni kadut, reitit ja liikenteen rytmin aika hyvin. Kaikesta huolimatta tuo ajamani matka tuntui hurjalta taistelulta oman ajoneuvon paikasta asfalttiviidakon kaduilla. Näkyväisyys oli huono tiestä nousevan veden ja pimeän ajankohdan vuoksi. Liikenteen määrä oli massiivinen täyttäen katujen kaistat molempiin suuntiin. Nopeusrajoitusten noudattaminen oli vähän sitä sun tätä.
Olen huomannut itsestäni, että jos olen ollut vaikka muutaman viikon muualla päin Suomea, on pääkaupunkiseudun liikenteen rytmiin totuteltava hetken aikaa kunnes taas sujuu. Pääkaupunkiseudun ja erityisesti Helsingin liikenteellä on omanlainen rytminsä, jota ei voi kokea muualla päin Suomea. Varmaan eilenkin oli liikkeellä autoillaan runsaasti ihmisiä, jotka eivät tunteneet paikallista liikenteen henkeä, rytmiä. Oli myös ihmisiä, jotka ajavat vähän, oli väsyneitä, oli pahalla tuulella, oli kiivauksissaan, oli uneksijoita, oli töitään miettiviä, oli avio-ongelmia pohtivia, oli sairaita jne. Sitten oli varovaisia 10-20 km/h alle rajoituksen ajavia, oli samanverran vähintään yli rajoitusten ajavia, oli riittävän turvavälin jättäviä ja tietenkin puskurissa roikkuvia.
Ja kaikesta tuosta huolimatta en nähnyt yhtään kolaria, päälleajoa tai muuta vastaavaa liikenneonnettomuutta. Sitä ihmettelen suoraan sanottuna suunnattomasti! Edellä luettelemillani tekijöillä olisi luullut jotain sattuvan jo pelkkien todennäköisyysoppien pohjalta tai vaikka edes jotenkin sattumalta. Tuntuu, että tuolla täytyy olla joku, joka varjelee tuota kaikin tavoin soheltavaa joukkoa! Vai onko? Vai eikö ole?
Joka tapauksessa selvisin onnekseni tuosta reissusta ehjin nahoin. Enkä myöskään kerro, mitkä noista piirteistä koskivat minua ja ajotyyliäni! Mutta sanon vaan, että onnen kauppaa tuo noilla mainituilla eväillä on!!! All of You, be careful out there!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti