Järvenrannassa Sulon toimittamasta hiekkapesusta huolimatta
hajua oli jäljellä niin paljon, että seuraavan viikon ajan nukkumapaikkana oli aitta
pihanperällä. Noina päivinä ohjelmaan kuului myös peseytyminen järvessä kolme
kertaa päivittäin. Parin viikon aikana hommaan kului melkein kaksi kokonaista
Mäntysuopa-saippuaa ja keskikokoinen paketti Omo-pesupulveria. Vaatteita äiti
liotti kolmatta viikkoa saavissa kunnes totesi hajunpoiston toivottomaksi ja
poltti vaatteet pihan perällä nuotiossa. Sulon onkiharrastus ei ollut kuitenkaan
loiventunut tuosta onnettomuudesta.
Sulon lapsuus oli siis kulunut kotimökin rannassa. Siellä hän
oli kököttänyt päivät isolla rantakivellä, jolle piti kahlata rannasta muutama
metri. Ainoastaan nälkä oli ajanut pienen miehen pari kertaa päivän mittaan
kotitupaan eineelle. Syömään mennessä oli mukana lähes aina ollut kiduksistaan koivusta
taitettuun risuhaarukkaan pistettyjä ahvenia tai muita kaloja. Koulunkäynti,
tuo pahalainen oli keskeyttänyt himoharrastuksen muutamaksi vuodeksi. Koulu ei
ollut nuorelle miehelle miltään osin mieleen, joten pakollisen
oppivelvollisuuden tultua suoritetuksi oli yläkoulun jälkeen sekin haitta
poistunut ja Sulo Koikkalainen oli päässyt keskittymään jälleen
himoharrastukseensa.
-
No kyllähän minä voisin apumiestä tarvitakin!
Miettisen Matin kanssahan me on tätä tehty, mutta kun Matti otti ja muutti
kaupungin humuihin. Yksin ja kipeän selän kanssa alkaa ottaa vähän lujille
veneen piteleminen ja verkkojen kokeminen yhtä aikaa ja nuotanveto ei enää onnistu
ollenkaan, Suoraniemi oli tuumannut kun Sulo oli käynyt kyselemässä hommia.
Seurauksena ... JATKUU 
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti