Sulo Koikkalainen oli lapsesta saakka nujunnut kaikki
vapaa-aikansa veden äärellä. Pikku Sulo oli usein nähty jo reilusti alle
kouluikäisenä taapertamassa varhain aamulla ongenvapa olallaan kohti
järvenrantaa. Olalla oli aina keikkunut yli kolmemetrinen vapa ja kädessä vanha
lasipurkki täynnä navetan takaa kaivettuja onkimatoja. Purkissa oli peltikansi
täynnä pieniä reikiä etteivät madot päässeet tukehtumaan. Sateen jälkeen
lehtikasan alta löytyvät kastemadot olivat olleet parhaita. Tosin ne olivat
joskus niin isoja, että Sulo ei meinannut uskaltaa poimia niitä purkkiinsa. Ne
olivat muistuttaneet kooltaan melkein kyykäärmeen poikasia. Ne pääsivät myös helposti
matopurkista ulos kun olivat niin pitkiä ja liukasliikkeisiä. Tietenkin vaan
silloin jos purkin kansi oli sattunut jäämään auki.
-
Se vaan tuo meidän Sulo jaksaa pelata noitten
matojen perässä, äiti oli todennut kun Sulo taas kerran marssi matopurkki
kädessä navetalle päin.
Madonkaivuuhommat eivät aina olleet niin mukavia. Lantakasan
muheva tuoksu navetan takana voitti kesähelteellä muuten niin raikkaan
järvenrantaluonnon tuoksun. Pahin sattumus madonetsinnässä oli tapahtunut erään
kerran Sulon ollessa kuusivuotias. Lantakasan vierellä sijaitsevan lokakaivon
umpimätä kansi oli pettänyt jalan alla. Siitä oli seurauksena ollut molskahdus
täpötäyteen lokakaivoon. Kaivon ammoniakinkatkuinen ruskea mönjä oli peittänyt
pikkumiehen hiuslatvoja myöten. Pelastuminen oli onnistunut ainoastaan nopeiden
refleksien ja hyvän uimataidon ansiosta. Kädet olivat salamana etsiytyneet
kaivon ylimmän reunalaudan kulmaan ja miehenalku oli ponnahtanut kaivosta kuin
korkki pahimmilleen käyneestä simapullosta. Samalla sisälle housuihin oli
ilmestyneet melkoiset rusinat säikähdyksen seurauksena. Matka kaivolta oli
jatkunut suoraan järveen kuuraamaan ihoa hiekalla puhtaaksi kaivon ruskeanpuhuvista
sulotuoksuista.
-
Missä hiivatissa Sinä olet nyt rypenyt? äiti oli
tokaissut kun Sulo lampsi läpimärkänä järveltä pihaan.
Kun
tapahtunut oli selvinnyt äidille, oli suuttumuksen tilalle noussut huojennuksen
tunnot kun pikku-Sulolle ei ollut käynyt pahemmin. Järvenrannassa Sulon ... JATKUU
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti