Novelli Sormikoukkua osa 6.

Mutta nyt ongelmaksi muodostuikin takapuolen alle osunut veneeseen jäänyt avoin pitkäsiimalaatikko. Sitä ei entinen kalastaja Koikkalainen heti huomannut hekumoidessaan onnesta irronneen koukun takia. Myöskään verta valuva käsi ei heti uponnut tajuntaan riemun ensi lumoissa.

Uistinpinteestä päässyt kalastaja makasi hetkisen helpottuneena huokaillen veneensä pohjalla kunnes takapuolen hieman yllättävä turtuminen ja pienet pistontunnot antoivat merkkejä itsestään. Käden tykyttävä pakotus jatkui edelleen. Housut olivat vielä nilkoissa. Poikamieseläkeläinen oli kohdannut uuden ongelman. Takaa enimmäkseen ruskeiden ja edestä lähes keltaisten alushousujen läpi takapuolessa kiinni jököttävät 13 pitkänsiiman koukkua loivat entiselle ammattikalastajalle uudenlaisen haasteen. Ongelma oli periaatteellisessa mielessä sama kuin edellinenkin, mutta määrällisesti oli siirrytty huima harppaus eteenpäin ja sijainti kropassa oli aikalailla haasteellisempi itse ratkaistavaksi.

Sulo Koikkalainen tiedosti vähitellen tuon uuden ongelman entisen ammattikalastajan vankkaan kokemukseen nojautuen. Raskaasti huokaisten hän nousi varovaisesti uudelleen seisaalleen veneen pohjalta. Onneksi soutuveneen perään oli aikoinaan tullut hankituksi moottori huonompia kelejä silmälläpitäen. Koikkalainen tarttui perämoottorin käynnistysnaruun ja tempaisi. Hyvin huollettu 2,5-heppainen Yamaha-moottori hyrähti kevyesti käyntiin. Kokeneen meren- tai tässä tapauksessa järvenkulkijan vaistolla hän käänsi veneensä kokan kohti kirkonkylää ja tarvitsemaansa apua. Nimittäin nyt oltiin semmoisessa tai paremminkin semmoisissa koukuissa, että omin avuin ei tästä selvittäisi.

Puoli tuntia myöhemmin lipui kalastaja Koikkalaisen puoliseisaallaan ohjastama vene kirkonkylän torilaituriin. Hän pyrki välttelemään runsaslukuisen torikansan katseita. Pää painuneena Sulo Koikkalainen keräsi tilanteen vaatimat varusteensa veneen pohjalta. Hetken kuluttua toisessa kädessä lepäsi pitkäsiimalaatikko, josta johti lankojen vyyhti vasta kolmisen viikkoa aiemmin vaihdettuihin alushousuihin. Toinen käsi kannatteli roikkuvia päälly- ja alushousuja. Alushousuista pystyi hädin tuskin erottamaan kuosin, jossa hämärästi näkyi lukuisissa pesuissa haalistuneita sydämenkuvia. Vasemmassa kämmenessä peukalon ympärille käärittynä oli monen ruskean sävyinen nenäliina, joka oli joskus kaupan hyllyllä ollut valkoinen sinisellä ruutukuviolla. Koikkalaisen kasvot vaihtoivat väriä ahavoituneen ruskeasta kauniin punaruusun väriin. Mies nousi veneestään itsensä tuskaisasti kammeten laiturille ja kietaisi yhdellä kädellä kiinnitysköyden laituritolppaan.

Hetkessä jakautui runsas torikansa kahtia antaakseen tietä miehelle, joka taapersi jalat levällään kissan varovaisin askelin. Hän eteni hiljaa hiipien ja jalkojaan liiemmälti nostelematta vältellen jokaisen tärähtävän askeleen takapuoleen sähköttämää tuskaa. Toisella kädellään mies kannatteli reisillä riippuvia housujaan ja toisessa kädessään hän kantoi varoen pitkäsiimalaatikkoa. Vain nippu siimoja luikerteli laatikosta kohti housunkaulusta. Koskenkorvan rasittama punakka katse oli jähmettynyt torin takalaidalla sijaitsevan terveyskeskuksen oveen.

Torin poikki kulki hyvin, hyvin varovasti askeltaen oivallisen harmistunut mies! Sulo, toiselta nimeltään Mooses, Koikkalainen. Myös Koikkalainen toimi huomaamattaan nimensä perinteitä kunnioittaen ja jakoi! Ei kuitenkaan merta, ei edes järveä vaan paljon arvokkaampaa - ihmisjoukon! Hän teki sen paljon paremmin kuin esikuvansa!

Mooses Koikkalainen teki sen ilman käsiä!                                    TÄMÄN PITUINEN TÄMÄ!