Novelli: Suklaista aurinkoa osa 3.

-          Tulukaapa Artun herkkupöytille valitsemaan makiata suun ja mahan täyveltä! Artun herkuilla suut makiaksi ja päivään aurinkua! kaikui toreilla yli muun hulinan Artun itselleen kehittämä omaperäinen markkinointiviesti.

 Ja porukkahan tuli! Arttu latoi karkkia muovikasseihin ja sai vastineeksi seteleitä. Kauppa kävi kuin siimaa ja Arttu harmittelikin kotona Elmalle, että olisipa vain aikaisemmin oivaltanut tällaisenkin ammatin olemassaolon.

-          Olisitkohan tuota siinä tapauksessa enää hengissäkään tormaillessas ympäri maata kaiken päivää ja yötä! Elma toppuutteli.

-          On se vaan kuule mukavaa jutustella ihmisten kanssa ja katsella nauravia kasvoja toisin kuin Starkin varastolla väsyneitä rakentajia, perusteli Arttu uutta ammattiaan.

Ja tänään oli sitten matka Savonlinnan syysmarkkinoille ja Arttua harmitti kun unta oli riittänyt hieman liian pitkään. Sisäisen kellon paristo oli ilmeisesti hiipunut edellisenä iltana Elman kanssa saunoessa. Vieläkin nousi hiki otsalle kuormantekohien lisäksi kun muisteli tuota kahden kypsässä iässä olevan ihmisen saunareissua.

-          Kummastipa sitä vielä …, heh heh! Arttu hykerteli muistoissaan. Toivottavasti 5-tiellä ei ole kovaa rekkaruuhkaa kun menee perin tiukalle tämä Savonlinnaan ehtiminen!

Arttu tuumi tavaroiden riittävyyttä kantaessaan viimeistä suklaalevylaatikkoa Transporteriin. Matkaan päästyään Artun Transportteri haukkoi kilometrejä rivakkaan tahtiin. Vaikka markkinat olivat jo alkaneet, ei reilun vartin myöhästyminen erityisemmin haitannut omalle hyvissä ajoin varatulle markkinapaikalle asettumista. Autonkin sai helposti aivan paikan viereen tavaroiden purkamista varten. Artun teltan paikka sijaitsi laiturin reunamilla Matkustajasatamassa. Parkkipaikka Transporterille löytyi läheisen puistikon reunasta.

Myyntiteltan ja pöytien pystytystä häiritsi hieman jo aamuvarhaisella liikkeellä oleva markkinakansa. Arttu joutui suorittamaan valmistelutyöt ja telttakatoksen pystyttämisen melko hätäisellä tahdilla. Pöytien pukkijalat piti levittää ja kiinnittää sokkatapeilla ja päälle asentaa pöytätasot. Aamuyön hiki kotoa oli jo ehtinyt matkan aikana kuivaa, mutta nyt astui tilalle aamun hiki ja takamusta poltteli kiireen lieskat. Valmistelun ohessa Arttu jo kerkisi myydä muutaman paketin suklaalevyjä ja pari pussillista hedelmäkarkkeja. Myyntipaikka tuli lopulta pienellä viiveellä kuntoon ja niin saattoi kaupanteko alkaa!

-          Tulukaapa Artun herkkupöytille valitsemaan makiata …” kaikui kohta Matkustajasataman ilmassa.

Artun äänen kanssa kilpaili asiakkaista toisella puolella kävelyväylää rottinkikalustekauppias ja toisella puolella nuori torimyyjä, jonka pöytä notkui cd-levyjä. Samalle pöydälle viritetty soitin huusi myynnissä olevia levyjä ilmoille. Mutta Arttua nuo ympäröivät äänet eivät juurikaan häirinneet. Hän keskittyi suomalaisen urheilijan sanoin vain omaan suoritukseensa. Toki Artun menestys oli suunnattomasti parempi kuin nykypäivän urheilijoilla!

Aamupäivä kului sukkelaan ja kauppa kävi kuin siimaa. Iltapäivän ”kahvitunnin” aikoihin kansaa oli markkinoilla jo niin paljon että väkijoukko siirtyi ameebamaisesti eteenpäin tarkistellen myyntipöytien tarjontaa. Arttu oli virittänyt hintataulut pöydän etureunaan ja ruuhkautunut väki oli sipaissut pari taulua katukäytävälle ja tallasi nyt niiden päälle.

-          No miten himskatissa nuo laput nuin ovat lentäneet? Arttu totesi vääntäytyessään pöytänsä takaa kansan sekaan nostamaan tauluja.

 JATKUU ...