Novelli: Suklaista aurinkoa osa 4.

Ollessaan kumartuneena tönäisi joku ruuhkassa taapertava Parikkalan mamma Arttua takapuoleen. Seurauksena tuosta oli, että Arttu horjahti myyntipöytäänsä päin.

Tehdessään kaatumatyötä pöydän alle, havaitessaan pääpöydän ja sivupöytien alkavan kaatua kohti laiturin reunaa, pani Arttu merkille, että pöytien jaloista puuttuivat sokkatapit. Kuin hidastetussa filmissä pöytien kallistumisen seurauksena myyntitavarat alkoivat soljua kohti laiturin reunaa ja sataman synkkää vettä. Arttu makasi kupeellaan ja yritti varjella päätään iskeytymästä kiveykseen samalla kun hän näki ensimmäisten karkkipakkausten lentävän kauniilla kaarella järveen. Pöydät pysähtyivät onneksi laiturin pollariin ja jäivät siihen epämääräiseen kasaan Arttu allaan. Myyntiteltta oli edelleen vaitonaisena kattona tuolle hävityksen kauhistukselle.

Arttu vääntäytyi kontilleen pöytälevyn alta ja konttasi muutaman polven siirron verran laiturin reunalle. Katse osui pinnalla kelluviin karkkipakkauksiin ja pariin suklaarasiaan, jotka olivat jo uppomassa ja ainoastaan kulma enää näkyvissä.  

-          Artun herkuilla suut makiaksi ja päivään aurinkua sinnekin! Arttu huokaisi puoliääneen osoittaen sanansa Ahdin valtakuntaan. Toivotaan, että sielläkin nautitaan hyvästä suklaatista!

Torikauppias Arttu Sorjonen kokosi itsensä, pöytänsä ja myyntitavaransa. Ja hetken kuluttua kuului entistä tehokkaampana

-          Äkillinen menekkipiikki iski tavaravarastoon, mutta vielä löytyy tavarassa nopeimmille, joten tulukaapa Artun herkkupöytille valitsemaan makiata suun ja mahan täyveltä! Artun herkuilla suut makiaksi ja päivään aurinkua!

SIELLÄPÄ JÄRVESSÄ NE JA SEN PITUINEN SE!