Novelli Sormikoukkua osa 5.

Mutta nyt oli puukko tavoittamattomissa ja koukku peukalohangassa. Sulon ei auttanut muuta kuin nousta veneessä seisomaan, suoria vyö auki ja housut nilkkoihin puukon tavoittamiseksi. Nyt toinen käsi ulottuikin jo puukon kahvaan. Puukko soljahti mustanruskeasta kuluneesta tupesta kämmenelle. Aatoksena oli viiltää sormeen koukun viereen viilto ja ottaa uistin irti. Mielen valtasi hienoinen tuskan pelko. Terän asettelu peukalon tyveen onnistui, mutta viilto antoi odottaa itseään. Mieleen palasi myös hygieniatekijä. Tosin ei tuommoinen paskainen peukalo ollut hygieniaa nähnyt kuin televisiossa, mutta huoli mikä huoli. Viinahan desinfioi, mutta kun se kropan ulkopuolella menee ikään kuin hukkaan.

-          Eihän sitä käsille voi tuhlata! Koikkalainen tuumi vilkaisten veneen pohjalla lojuvaa pulloa.

Ajatus askarteli ongelman parissa samalla kun shokin turruttava vaikutus vähitellen lakkasi ja kivun tykytys alkoi tuntua peukalossa. Siis desinfiointi?

-          Onkos sen väliä, kummalta puolelta se basiliskojen torjunta tulee? Eikö se mene paremmin perille sisäkautta kun ei tarvitse tunkeutua parkkiintuneessa sormessa olevan paskan läpi? pohtiminen jatkui.

 Niinpä Sulo Koikkalainen nappasi pullon, nosti sen huulilleen ja siemaisi aimo siivun Koskenkorvaa. Nytpä olisikin ohi kulkevalle veneilijälle avautunut erikoinen näky! Keskellä kilometrien selkää pienessä soutuveneessä seisoo kookas mies Kossu-pullo huulillaan, housut nilkoissa, uistinvapa vartaloa vasten pystyssä, puukko kädessään tupisten isoon ääneen:

-          Se on perkele parempi sisäkautta! Sissäisesti se kuuluu tesinvoija! Kyllä koukku pirulainen  vielä irtuaapi eikä pöpöt piäse iskemmää!

Käsi tykytti tuskassa. Veneessään seisova Koikkalainen horjahti laskiessaan pullon huuliltaan ja rojahti takaisin istumaan niin että keskituhto ärjäisi vastalauseensa. Hän laski tyhjentyneen pullon veneen pohjalle, nappasi puukon tuhdolta ja asetteli terän uudelleen koukun viereen peukaloa vasten. Ei tarvittaisi kuin pieni viilto peukalon tyveen. Kyllä siihen riittäisi kännisen kirurgin tarkkuuskin. Milli sinne tai tänne ei olisi lopputulokselle kovinkaan oleellinen.

-          Rohkeutta mies! tiuskaisi Koikkalainen itselleen. On sitä elämäntiellä koettu kovempaakin kipua.

Kipu vihlaisi kättä, veri roiskahti paljaille reisille ja sillä samalla hetkellä kalastaja Koikkalainen kaatui keskituhdolta selälleen veneen pohjalle. Periaatteessa kaikki oli mennyt hyvin koska koukku irtosi peukalon tyvestä. Mutta nyt ongelmaksi muodostuikin ...      JATKUU