Novelli: Suklaista aurinkoa osa 1.

Kello oli 4.30 tiistaiaamuna Mikkelissä niin ja tietenkin monella muullakin paikkakunnalla.

-          Kauppa se on joka kannattaa ja torikauppa eritoten! runoili Arttu Sorjonen itsekseen.

 Arttu kantoi hikihatussa pahvilaatikoita pakettiautoonsa rintamamiestalonsa kellarista. Jo kello 7 pitäisi myyntipöydän olla pystyssä Savonlinnan torilla ja matkaa torille oli toistasataa kilometriä. Ilmassa tuoksui pieni kiirus. Tiedossa oli isot syysmarkkinat ja luvassa loistavan aurinkoinen syyskuun päivä.

-          Tänään kääritäänkin sitten lompakollinen nappulaa! Arttu tuumaili ja pyyhkäisi hikikarpalot otsaltaan työpusakan hihaan.

Arttu oli työskennellyt lähes 60 vuoden ikään Mikkelin Starkilla varastohommissa kunnes myymäläpäällikkö Mielonen oli sanonut, että nyt on pakko vähentää porukkaa kun kauppa ei käy ja edessä on huonot ajat. Koska Artun selkä oli reistaillut jo vuosien ajan noutopihalla seurauksena raskaitten rakennustarvikkeitten lastaamisesta, oli sanomattakin selvää, että hän piti lähtijäjonon piikkipaikkaa. Hommien päätyttyä Starkilla seuraava vuosi menikin sitten miettiessä mille tuota oikeasti alkaisi. Elma-vaimo kävi R-kioskilla vuorotyössä ja Artun aika kävi yksinäiseksi kotona joutavana pyöriskellessä.

Lähes päivälleen vuosi Starkilta lähdön jälkeen Artun silmään pisti Länsi-Savon myydään-palstalla ilmoitus. Tuo ilmoitus oli muodostuva käänteentekeväksi Artun uuden tulevaisuuden suhteen. Ilmoituksessa luki ”Myydään edullisesti pakettiauto Volkswagen Transporter vm. 1996” ja alla oli puhelinnumero. Arttu mietti hetken ja ajatteli itsekseen, että kyllähän sitä joka taloudessa kuuluu ainakin yksi pakettiauto olla. Sitten hän etsi tovin jonnekin eksynyttä kännykkäänsä ja löysi sen sohvan alta, jonne ajokoiran pentu Täplä oli sen piilottanut.

-          Älä Sinä Täpikkä kuule koske isän puhelimeen! Se ei ole mikään luu eikä syötävää! Saat siitä vielä vatsanpuruja! Arttu torui lempeästi koiraansa.

Täplä haukahti iloisesti luullessaan isännän ryhtyvän kanssaan leikkiin. Välittämättä Täplän haukahduksesta ja vielä kostean kuolaisesta puhelimesta Arttu näppäili ilmoituksessa olleen  numeron kännykkään ja oli vuorokautta myöhemmin Transporterin onnellinen omistaja.

JATKUU ...