Novelli Posteljoonin viritys osa 1

Valtteri Ruuskanen oli postimies jo kolmannessa polvessa. Pitkänhuiskea ja laiha mies, joka ei jäänyt huomaamattomaksi suuressakaan ihmisjoukossa. Kahden metrin korkeudella heiluva vaalea harjatukka näkyi kaiken yli. Valtteri kantoi postin harmaa-keltaista univormua ylpeydellä. Helsingin Meilahden jakopiiri oli tullut vuosien saatossa hyvin tutuksi. Niin lapset kuin aikuisetkin tervehtivät aina iloisesti viheltelevää miestä.

-          Valtsu hei! Miten kärry kulkee? lapset huutelivat aina postimiehen nähdessään.

-          Jep, jep ja gudaa! Hyvin rullaa, hyvin rullaa! Valtteri vastaili tervehdyksiin ja nosti oikean käden etu- ja keskisormen virkalakkinsa lippaan.

Takana oli postimiehen kannalta pari ikävää talvea. Lunta oli tullut siihen malliin, että vanha kuvaus läpi tuulen ja tuiskun ponnistelevasta postimiehestä oli nähty oikein luonnossa. Jopa Valtterinkin huumori oli ollut kovalla koetuksella kun liki parinkymmenen kilon painoinen kantolaukku oli pitänyt ottaa kantoon työntökärryn juututtua lumeen. Reilut metriset hanget stoppasivat kaikki pyörät tehokkaasti. Meilahden sivukatujen jalkakäytävät kuuluivat kaupungin aurausjärjestyksessä viimeisinä putsattaviin väyliin. Posteljoonien sankka joukko olikin protestoinut tiukasti hankalia olosuhteitaan, mutta mitenpä herrat olisivat lumille mitään mahtaneet. Posteljoonit vaativat myös esimiehiltään vahvaa panostusta välineistöön.

Mutta kun tekniikka kehittyy, niin se kehittyy vauhdilla! Siitä oli herunut onnea myös posteljooneille. Eräänä aamuna jakolenkin jälkeen oli jakelun esimies kutsunut Valtterin luokseen.

-          Nyt saadaan kuule Valtsu uudet pelit jakohommiin. Menehän Kauppisen Reiskan kanssa käymään Pasilassa!

Niin olivat Reiska ja Valtsu hypänneet takalaiturin viereen parkkeerattuun Itellan valkoiseen pakuun ja ajaneet Pasilan pääterminaalille. Siellä oli hämmästyneille miehille esitelty uusi jakelukärry. Se oli varustettu sähkömoottorilla ja päällä oli lukittava suojakansikin. Joku teknisen puolen insinööri tai liekö ollut teknikko esitteli kärryn yksityiskohdat ja sen jälkeen oli ajeltu ensi terminaalin sisällä ja sitten treenattiin ulkona kurvaamista parkkipaikalla tolppien ympäri.

-          Te kun saitte nyt opiskella näiden kärryjen vinkeet, niin pystytte näyttämään sitten samat perusjutut muille piirinne kärrykuskeille. Loput piirinne kärryt tulevat ensi viikolla, opastaja oli päättänyt esityksensä.

Valtteri ja Kauppisen Reino olivat saaneet kumpikin oman nimikkokärrynsä ja kolmannen Harjusalmen Mirkulle, joka oli vapaapäivää viettämässä. Kärryt oli lastattu pakuun ja kuorman kanssa oli palattu Tilkankadulle Pikku-Huopalahden jakelukeskukseen. Siitä piti pomojen mukaan alkaman jakohommissa helpommat ajat nyt kun saatiin uudet pelit ja pensselit. Ei tarvinnut työntää, ei pukata, ei tökätä, ei vetää, ei tempoa eikä nykiä. Moottorin kuului hoitaa liikkumisen vaatima lihastyö ja posteljooni vaan sompaili ja näytti kärrylle kulkusuunnat.     JATKUU ...