Kun tuo elämä on ollut ikuista taistelua noitten tekniikkavehkeitten kanssa, piti minunkin tekemän kerran taas modernisointiratkaisu. Kun televisioherrat tai jotkut muut epäilyttävät tahot aikoinaan pakottivat meidät digiboxilla temppuiluun, jouduttiin semmoisiin salatekniikoiden syövereihin, että oksat pois. Sen käytön opettelu monen kapulan kanssa oli melkoinen suoritus, mutta kun siihen yhdistyi boxien hajoamiset, niin oltiin jo mahdottomalla tiellä.
Meilläkin meni taas kerran boxin käyttö hankalaksi kun kapulan määräykset ei löytäneet tietään perille boxiin. Kapulalla sai osoitella aivan vapaasti mihin vaan eikä boxi ollut moksiskaan. Osoitit vaikka komeron oveen, keittiö jääkappiin, vessanpyttyyn tai parvekkeen kaiteeseen niin ei ollut mitään tehoa. Sitä saattoi vain toivoa, että boxiin osoittaminen olisi saanut henkeä aikaiseksi. Etenkin jos piti kiireesti vaihtaa Salatuista elämistä Poliisit-sarjaan!
Niinpä marssin kuukausi sitten Kampin Elisa-myymälään ja tein sopimuksen Viihdepaketista. Sopimuksen tekohetkellä oli luvassa toimivaa nettiyhteyttä uudella modeemilla, langatonta yhteyttä kodin tietolaitteisiin, älykästä digiboxia, puhelimella nauhoittamismahdollisuuksia, lisäkanavia, teräväpiirtokuvaa, helppoa elokuvanvuokrausta ja pari ilmaista elokuvaa. Minä raukka olin niin hyväuskoinen ja katsoin silmiä räpäyttämättä Elisan neitosen silmiin ja uskoin kaiken ja riipustin nimeni kiiruusti sopimukseen heti kun sain kynän käteeni.
Pari päivää myöhemmin taapersin vajaat kolme kilometriä postikonttoriin ja palasin ison pahvilaatikon kanssa kotiin. Laatikosta löytyi kaikenlaista tavaraa. Oli modeemi, digiboxi, kilometritolkulla erilaisia johtoja, kapula, ohjekirja ja popcornipussi. Niillä piti pärjätä! Modeemin sain toimimaan parin tunnin tuherruksen jälkeen ja huomasin ettei netin nopeus olekaan aivan sitä mitä luvattiin. Yritin perua puhelimitse sopimuksen, mutta sain nenilleni! Minulle kerrottiin että olen aviossa Elisan kanssa kaksi vuotta ilman avioon kuuluvia nautintaoikeuksia tai näennäisillä oikeuksilla. Puhelun päätyttyä totesin, että liitto muistuttaa melkoisesti avioliittoa erityisesti velvollisuus- ja kärsimyspuolella.
Seuraava murhe oli sitten se, että milloin asennusmies käy kytkemässä asuntomme digiboxiverkkoon. Sain puhelimeeni 5 eri tekstiviestiä, että silloin ja silloin on boxin käyttö mahdollista. Päivä siirtyi joka viestikerralla. Lopulta Itsenäisyyspäivän aattona olisi käyttö voinut alkaa. Mutta siihen hätään ei laatikon johtoja ollut mahdollista saada järjestykseen, joten juhlat katsottiin osoittelemalla kapulalla boxia milloin mihinkin. Olohuoneen nurkan lattian jalkalistan naula oli tuolloin toimivin kohta. Ja Tampere-talon juhla päästiin katsomaan. Jenni-rouva oli tyrmäävä ilmestys tyylikkyydessään!
Koitti arki ja toiveenani oli Elisan lupaaman viihteen katsominen. Johdot olivat paikoillaan parin ikioman virityksenkin kanssa, mutta uutuuttaan hohtava kaukosäädin ei hoitanut tässäkään systeemissä hommaansa. Aikani paineltuani sitä ja osoiteltuani tutut nurkat ja paikat, soitin Elisan tekniikkamiehelle. Hänen kanssaan yritettiin kauko-ohjelmoida kapulaan uusia systeemeitä, mutta ei mennyt tieto perille. Sain lupauksen postitse tulevasta uudesta kapulasta. Hermostuneena hyppäsin raitovaunuun ja ajoin Elisan luo Lasipalatsille ja sain sieltä uuden kapulan sirkeäsilmäiseltä neidolta. Ja sehän toimi! Pelit alkoivat pelittää melkein kuten oli luvattukin.
Nyt on enää jäljellä kapulan nappien ja television ruudulla näkyvien valikoiden opettelu! Uskon, että siitä selvitään seuraavien 3 vuoden aikana. Netin nopeus heiluu sinne tänne ja entisen tasaisen lähes tuplanopeuden jälkeen on ilmeisesti siirryttävä Elisan tuella vanhenevan miehen hitaampaan nettivauhtiin. Vielä kun saisi katsottua telkkarista niitä ohjelmia joita haluaa ja tallennettuakin jotain. Toisaalta nyt taitaa taloudessamme ohjelmien uusinnat tulla tarpeeseen jos vaikka emme sattuisi oppimaan uutta tallennustekniikkaa! Vielä en ole oikein varma onko Elisan kanssa ihanaa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti