Sinibaretit - arvokkaalla asialla myös Joulun aikaan!

Kyllä en voi kyllin vahvasti ilmaista kunnioitustani niitä suomalaisia kohtaan kun ovat menneet maailmalle suojaamaan rauhaa ja ihmisiä toinen toisiltaan. Nuo lämpimät tunteet kohoavat aina huippuunsa juuri joulun aikaan kun tiedän, että he joutuvat viettämään kuusijuhlansa muilla mailla vierahilla sovelletuin oloin ja eväin.

Annoin itseni saada aiheeseen ensi rokotuksen pienenä kansakoululaisena kuunnellessani Suezilla palvellutta kotikylämme miestä. Koululaisen sielua saattoi ehken ensisijaisesti koskettaa myös aiheeseen liittyvä seikkailullisuus. En muista, oliko tuolloin vielä muodostettu sinibarettikäsitettä kun oli kyseessä ensimmäiset suomalaiset noissa tehtävissä. Mutta muistan elävästi tuon tutun sinibaretin puheisiin liittyvän tehtäväkeskeisyyden, jossa korostui turvallisuus ja valvonta ja niihin sopivat suomalaisuuden parhaat piirteet.

Asia paisui ajatuksissani niin pitkälle, että ajattelin itsekin jonain päivänä kuuluvani tuohon kunnioitettavaan joukkoon. Kun sain oman varusmiespalveluni suoritetuksi, pyrinkin 60-luvun lopulla rauhanturvaajaksi. Odotin malttamattomana päätöstä, jonka tulo venyi ja venyi. Eräänä päivänä sain tuon kaipaamani kirjeen, jossa minut oli hyväksytty koulutukseen Niinisaloon. Kyllä en ollut kirjeen ajankohdasta ollenkaan iloinen koska olin istunut jo muutaman viikon yliopiston luentosaleissa. Kirjeen sisällöstä olin kuitenkin iloinen kun koin olevani tuon hienon asian arvoinen myös valintaa tehneen tahon mielestä.

Jatkoin siis opintojani harmitellen toteutumatta jäänyttä haavettani ja valmistuin aikanaan ammattiin. Ilokseni ammatissani pääsin kosketuksiin puolustustoiminnan kanssa ja pääsin sitä kautta jonkin verran osallistumaan kotimaassa haaveitteni asioihin. Nyt nekin ovat vain menneinä muistoina vanhan miehen harmaassa päässä.

Lämmin kunnioitukseni menneiden ja nykyvuosien sinibaretteja kohtaan! Ja jos Teistä joku lukee tätä niin Sydämelliset Jouluntoivotukseni Teille sinne missä kaukana olettekin!