Taistelua Myllärin parhaitten kanssa

Miten se onkaan pullan vaikeaa syntyä! Kyllä ei käy melkoinen ähellys pöydillä kun synnytetään rahkapullia! Olen televisiosta antanut itseni katsoa kauhistuneena kuinka lasta vedetään umpikylmään maailmaan. Kyllä pullanteossa on nähtävissä paljon samoja elementtejä. Ei siitä puutu ähkinää ja puhkinaa ja saattaapa siinä ilmoille pärähtää muutama saippuasanakin.

Oli eilen se päivä kun valmistautuminen suureen sukulaisvierailuun lähialueen juhlatapahtuman nimissä alkoi. Se, että jouduin mukaan pullatapahtumaan, oli hieman omaa syytäni tai alun perin vanhempieni. Kun käytössäni oli pari toimettomia käsiä, olin pakoitettu verbaalisen vahvasti kannustettuna osallistumaan tuohon leivontatoimeen.

Tovi tuossa vierähtikin! Kun oltiin uunia koskien ulosottovaiheessa, olin saanut suurimman osan jauhoista ravisteltua vaatteistani ja taikinat riivittyä tukasta ja sormenväleistä. Lattiakin oli lakaistu ja pöydät jo pyyhitty noina uunityön hetkinä. Kun sitten rohkenin olla kylmän maitolasillisen kanssa seuraamassa pullan syntymää uunipellillä ja nousua uunin syövereistä, minut julmasti estettiin. Kyllä ei ollut mukava kun kaikki piti säästää vieraillen.

Jouduin mutustelemaan salaa nappaamani pullan makuuhuoneen hämärässä. Olihan! Oli se perin maistuvaista! Ehkä tuokin synnytystyö oli vaivan arvoinen! Mutta kyllä ei meikäläisestä tule leipuria juuri ollenkaan! Pysyn syömäpuolella ja se kyllä näkyy!!!