Senkö saakin terveyskeskuksen vaihtaa?

Kyllä keksikin virkaihminen ja ministeri hienon jutun kun lupasi ensi vuonna vaihtaa terveyskeskusta! Siitä vaan tuli nyt vanhalle riesa kun ei oikein tiedä mihin sen vaihtaisi. Vaihtaisiko Kimalaiseen vai Diancooriin vai johonkin muuhun? Saattaisi olla sitten enämpi tutumpi jatkossa kun sitten apua hakee ja kun jos ei aina vaihtuisi hoitoihminen!

Se kun on tässä kunnan paikassa semmoinenkin riesa, että kun vaivoineen sinne pyrkii niin ensin pitää soitella ja rupatella hoitajanaishenkilön kanssa puhelimessa ja selittää vaivat ja yrittää olla kuolevan kuuloinen. Siinä taitetaan peistä siitä että onko potilas kipeä, kipeänluuloinen vai yrittääkö muuten vaan naruttaa terveyshenkilöitä ja viedä näitten kallista aikaa. Jos onnistuupi viimeisillä korinoillaan ja voipuneella äänellään puhelimessa vakuuttamaan hoitajanaisen siitä, että kyllä soittajaa jokin vaivaa, niin saapi ajan tohtorin pakeille. Ja heti aivan pian jo kolmen kuukauden kuluttua! Siinä kannattaa hitaamman sairaan alkaa vedellä jo housuja jalkaan, ettei vaan myöhästy vastaanotolta.

Kun sitten menee sinne kunnan terveyskeskukseen, niin kannattaa istua käytävän keskelle kun ei sitä kuitenkaan muista minkä oven eteen piti mennä kytälle. Keskeltä kuulee paremmin ja näkee missä kulloinkin ovi käy. Ja näkee kauniitten hoitajien sääret paremmin kun ne kävelee käytävällä. Se on vanhalle miehelle tuo henkinen hoito aina yhtä tärkeää.

Kyllä sitä ei tohtoriakaan tunne kun se oli viimeksi kaunis nuori neito, niin nytten se onkin kaksimetrinen pojan korsto. On vaan yritettävä kuunnella milloin oma nimi huudetaan ja selvittää miltä ovelta se huuto tuli. Ja sitten raahustettava nopeasti tohtorin perään ennenkuin panee oven säppiin.

Sitten kun tohtori kysyypi mikä se vanhaa miestä vaivaa, niin ei sitä enää muista mikä se oli syy tuloon kun meni tuota aikaa varaussoitosta. Eikä se juuri sillä hetkellä tietysti koskekaan mihinkään. Se on niin parempi kun tekee kotona listan viimeisen vuoden vaivoista vaikka sattuikin käymään juuri muutamaa viikkoa aiemmin vastaanotolla. Kyllä niistä vaivoista aina joku on ajankohtainen! Ja jos ei muuta keksi niin pyytää varoiksi muutaman reseptin uusimista. Niin ja verikokeet pitää aina otattaa! Niitä on mukava vertailla miten se on kehittynyt veriarvo viimeisten 40 vuoden aikana. Ja ovatko muuttaneet niitten tunnuksia ja raja-arvoja. Ties vaikka olisi ennen ollut vanhoilla raja-arvoilla hyvinkin sairas aivan huomaamattaan.

Kyllä ei taitaisi olla hassumpi juttu jos vaihtaisi vaikka terveyskeskuksen semmoiseen, jossa olisi aina tuttu tohtori ja jolle ei tarvitsis piirustaa tautilistaa vaan se tietäisi heti, että tuossa se luulotautinen pappa taas tulee. Ja tohtori pohtis ovella, että onkohan pappa taas selaillut nettiä ja löytänyt uusia tauteja vai vanhoillako mennään? Ja hoitajat hymyilisi vähän leveämmin kuin Laakson terveyskeskuksessa vaikka ei niissä hymyissä ole mitään moittimista sielläkään. Mukavia ja nättejä ovat Laaksossakin! Ja kivojakin ovat! Kyllä en vaihda sittenkään oli tohtori korsto tai ei!!!