Volare-kulttuuria

Ja niin ne vaihtuivat meikäläisen kulttuurielämykset etelä-savolaisten kusiaispesien ja sorsapoikueiden tuijottelusta helsinkiläisen Musiikkitalon korkealaatuiseen konserttiin. Oli nimittäin perheen nuorempi osa hankkinut liput Volare-konserttiin.

Konsertin musiikkianti koostui tunnetuimmista, rakastetuimmista italialaisista kappaleista. Orkesteri koostui kahdesta huippuryhmästä, Helsingin Kaupunginorkesterista ja UMO Jazz Orchestrasta. Konsertin kapellimestarina toimi ansiokkaasti monitaitaja Antti Rissanen. Solisteina esiintyivät huippulahjakkaat Maria Ylipää ja Tero Harjunniemi.

Koko musiikkitalon esiintymislavan täyttänyt illan orkesteri ja kaksi solistia loihtivat kuultavaksemme hienoimmat italialaisen musiikin tuotokset. Tarjolla oli klassista musiikkia uudella twistillä, elokuva- ja iskelmämusiikkia sekä oopperaa. Saimme kuulla mm. seuraavat kappaleet: La Strada, Lazzarella, Se, Quando quando quando, Hopeinen kuu, Puhu hiljaa rakkaudesta. O sole mio, Nessun dorma, Volare.

Uskokaa pois! Se oli hienoa. Miten voi näyttelijä Maria osata laulaa niin hienosti ja laulaja näytellä upeasti? Ja onko soveliasta, että rakennusarkkitehti Terolla on niin upea ääni? Molempien ääni kaikui upeassa Musiikkitalon konsettisalissa suorastaan mieltä hykerryttävällä tavalla. En tunnusta, että silmäkulmiini nousi välillä kosteutta. Tai saattoihan se olla täpötäyden salin ilmassa viipyilevän kosteudenkin aiheuttamaa.

Artistien ja kapellimestarin leikittely kappaleiden välissä kevensi tunnelmaa mukavalla tavalla. Samoin teki solistien kevyt keskinäinen kiusoittelu ja sanailu. Tero Harjunniemi taustoitti mukavalla tavalla kappaleiden historiaa kertomalla yksityiskohtia niiden synnystä.

Hakkasin tahtia käteni ja polveni kipeiksi. Olen aina ollut italialaisen musiikin suurimpia ihailijoita. Isälläni oli lapsuudessani oma tanssiorkesteri ja meillä kotona kuunneltiin paljon tuon aikaista musiikkia. Niinpä ihailemiini laulajiin lukeutuvat Laila Kinnunen ja Olavi Virta, joiden italosaundi oli aikanaan voittamatonta tasoa. Kuuntelen vieläkin aika ajoin heidän levytyksiään Youtubesta. Mutta hyvin pärjäsivät myös Musiikkitalon esiintyjät.

Kyllä nyt jaksaa taas odotella ikäviä syystalven kelejä, kun tankki on täytetty aurinkoisen Italian musiikilla. Pienenä vinkkinä ehdotan, että te, jotka asutte Musiikkitalon ulottuvilla, kävisitte tutustumassa talon runsaaseen antiin ilmais- ja/tai maksullisissa harjoituksissa ja/tai konserteissa. Tsekatkaahan netistä tuo tarjonta!