Joulupukin kalenteri 1. osa

Oli helmikuu ja koulukkaat viettivät hiihtolomiaan. Joulun jännittävät päivät olivat jääneet taakse. Monet lapset ja nuoret pääsivät lopultakin kokeilemaan lahjaksi saamiaan talviurheiluvälineitään. Väki oli valloittanut hiihtokeskukset, talviurheilupaikat ja mummoloiden pellot. Hiihtämään piti päästä!

Korvatunturillakin elettiin keskitalven pakkaspäiviä. Pukinpajalla olivat tontut puuhissaan. Paikat vaativat siivousta ja kunnostamista kiireisen jouluruljanssin jälkeen. Mitään uutta ei tuo toki ollut, sillä nuo samat työvaiheet olivat täyttäneet Pukinpajan työkirjat jo useamman vuosisadan ajan.

Tuotantotiloissa oli meneillään tehosiivous, jota ei pystynyt hoitamaan joulun alla vähäisimmässäkään määrin valmistus- ja pakkauslinjojen käydessä täydellä sutinalla. Silloin piti saada valmista aikaiseksi ilman katkoja, sillä maailman lapset odottivat lahjojaan. Tuolloin eivät harjat huiskineet, eikä rikkalapiot heiluneet työpajoilla, vaan kaikki energia keskitettiin lahjatavaroihin. Tosin Muori oli kyllä ehdottanut uusien itsestään liikkuvien imureiden, semmoisten robottilaitteiden,  käyttämistä, mutta ne olisivat polkeutuneet vikkelästi paikasta toiseen siirtyvien huopatöppösten alle. Siispä oli tyytyminen vanhoihin, hyviksi havaittuihin toimintamalleihin.

Mitäs Joulupukki sitten puuhaili? Makoiliko lahjareissun jälkeen umpiväsyneenä kammiossaan vai istuskeliko takan edessä joululta jäänyttä glögiä siemaillen? Pukille itselleen nuo molemmat vaihtoehdot olisivat toki käyneet mieluusti, mutta aamulla oli Muori ja kalenteri päättäneet toisin.

- Oletkos muistanut tarkistaa kalenterisi? oli Muori tokaissut yllättäen puurolautasensa takaa.
- Ei minulla ole tänään mitään kalenterissa, eikä huomenna, eikä ylihuomenna, eikä moneen viikkoon. Minun pitää lepuuttaa jäseniäni ja antaa turvotuksen laskea jalkaterissäni.
- Minkä turvotuksen muka? Sinähän olet laskenut sitä turvotusta jo kohta pari kuukautta.
- Joo, joo, mutta jalat olivatkin viime reissun jälkeen poikkeuksellisen turvoksissa.
- Nenäsi oli! Kyllä huomasin, kun saavuit Ameriikan mantereelta Korvatunturille takaisin. Siellä oli ollut vissiin vahvempaa glögiä tarjolla.
- Niin, no...! Olivat jättäneet yhdessä paikassa takanreunalle terveiset ja lasillisen jotain herkullista mehua ja kun minä olin niin kuumissani ja olihan se viimeinen paikkakin ja joulusukkakin tuli täyteen siinä takanreunalla, niin maistoin vähän siitä lasista, kun kerran pyysivät viestissä. Se oli melkoisen vahvaa, mutta kun janotti niin vietävästi!
- Eikös me olla sovittu, ettet siemaile siellä työreissuissa!
- Onhan me toki sovittu, mutta kun se oli viimeinen paikka ja oli kova jano ja Petterikin osaa ilman ohjausta kotiin, niin ajattelin...
- Olkoon sitten, ei tuosta nyt voi aivan mahdottomasti tuohtua! Mutta siitä sinun kalenteristasi!

Jatkuu huomenna