Kevyt raportti Joulusta 2019

Onko seniorin joulu tapahtumarikas? No sehän hieman riippuu...

- oletko yksin vai puolison kanssa
- onko perheessä lapsia
- onko jouluihminen vai ei
- ollaanko kotona vai muualla
- jne.?

Nyt, kun joulusta on kulunut muutama päivä, ei voi kuin muistella noita muutamia päiviä, niiden sujumista ja jopa niihin valmistautumista. Kerronpa miten se meillä meni kahden seniorin taloudessa.

1. Jouluna meidän piti alunperin olla pois kotoa, matkalla jossain. Saatiinko aikaiseksi? Ei saatu, sillä ei vaan saatu ajoissa varattua matkaa minnekään. Olin vetelys ja totaalisen saamaton, mutta ennenkaikkea mukavuudenhaluinen ja kotona viihtyvä. Oma sohva oli kutsuvampi!

2. Lähetettiinkö kortteja? No ei lähetetty, vaikka muutamilta ystäviltä niitä tulikin. Viime vuonna laitettiin vielä muutama (alle 10 kpl) kortti postiin. Olikohan postilakko masentanut meidät? Oikeastaan oli, sillä pieni joulukirjaseni hieman epäonnistui painoteknisesti, kiitos postilaisten. Niitä kirjasia saivat kuitenkin useimmat joulukorttikohteistamme. Tässäkin asiassa vaivasi laiskuus, velttous ja saamattomuus. Ensi joulunakaan ei mene tutuille kortteja eikä enää varmaan kirjasiakaan.

3. Oliko meillä notkuvat jouluruokapöydät? No eipä juuri ollut! Jouluaattoiltana kävimme kaupassa ostamassa muutamia perusjouluruokia (laatikoita, ei kaloja, ei rosollia, joka oli loppu). Kinkku (Hakaniemen hallista) oli reilun kilon kimpale ja täysin vertailukelvoton menneiden vuosikymmenten kymmenkiloisiin kinkkuihin. Toki kerran nuoruudessa koettiin suunnaton pettymys, kun isä oli hankkkinut vaihtelun vuoksi kotiin jouluksi joulukalkkunan. Tuo virhe korjattiin heti tapaninpäivänä kaupan auettua pariksi tunniksi, onneksi! Nyt oli kinkkua, siis vähän!

4. Hankittiinko joulukuusi, laitettiinko paljon joulukoristeita? Ei hankittu, ei laitettu, paitsi hieman punaista tekstiiliä ja pari kynttilää. Ei ollut tarvetta kuusen neulasille, ja sitäpaitsi kaikki joulukoristeet olivat mökillä noin kymmenen vuotta sitten vietetyn mökkijoulun jäljiltä. Eikä näin seniorina jaksa enää riehua tuommoisen asian kanssa. Me muistetaan (vielä), miltä ne näyttää!

5. Puuhailtiinko, leikittiinkö, laulettiinko, lahjottiinko toisiamme (me puolisot) aattoiltana? No ei todellakaan! Ei jaksanut, ei viitsinyt ja noita on jo puuhailtu yli 40 vuoden aikana melkoisesti varastoonkin. Katsottiin tv:stä illan kaikki vähintään 38 erilaista konserttitaltiointia ja muita ohjelmia kunnon senioripariskunnan tavoin, toinen sohvalla ja toinen nojatuolissa. Väsyttävää oli! Iltakahvit juotiin ja syötiin pari vanhaa torttua.

Nyt yritetään toipua noista edellä luettelemistani hurjista joulutoimista! Voi olla, että ensi joulu vietetään hieman rauhallisemmin!

Toivotan kaikille toipumista joulun hurjista juhlamenoista ja intoa ensi tiistain ja keskiviikon hurjiin juhlallisuuksiin valmistautumiseen!