Korkeutta hyppäsin yli oman pituuteni aikana, jolloin kierähdystyyli oli ainoa tapa riman ylittämiseen. Terässeiväs ei taipunut millin murto-osan vertaa seiväshypyssä, mutta silläkin hyppäsin yli kaksi kertaa oman pituuteni verran. En ollut kummankaan lajin harrastaja ja onnekseni koitui vähäinen osallistujamäärä noissa mestaruuskisoissa. Mutta ylpeä olen edelleen noista merkittävistä urheilusaavutuksistani. Pesäpalloa harrastin sitäkin enemmän. Kaksi räpylää, yksi maila ja yksi pallo ovat kulkeneet mukanani jo yli 50 vuoden ajan. Tosin käyttöä niille ei ole ollut enää pariinkymmeneen vuoteen.
No asiaan siis! Viime talvena minuun iski viime hetken vimma ennen lopullista rappeutumista ja ostin sarjalipun Kisahallin kuntosalille. Tuo hankinta poiki 32 käyntikertaa eli 2-3 kertaa viikossa alkaen tammikuun ekasta päivästä. Hieno sarja katkesi hävyttömän rankkaan, yli 2 kuukautta kestäneeseen flunssaan.
Pelastus tammikuussa alkaneen kuntokuurin jatkumiselle ilmaantui loppukeväästä citypyörien muodossa. Kuljen muutenkin paljon sopivien sääolosuhteiden vallitessa polkupyörällä, mutta noiden "Alepa"-pyörien vaivaton käyttö lisäsi pyöräilyni määrää. Kaupungilla kulkiessa ei ollut enää huolta pyörän pysäköinnistä ja siitä, että paluumatkaa varten pitää palata oman pyörän luo määrättyyn paikkaan eikä ollut pelkoa oman pyörän varastamisestakaan. Jätä pyörä telineeseen ja ota uusi lähimmästä telineestä - oli aivan oivallinen systeemi ilman huolia!
No entäs se hyöty liikunnasta?
Kesäkuun alussa sutiessani maalia lähes parin viikon ajan mökin varastorakennuksen raakalautapintaan (raakalaudat pitäisi lailla kieltää, kun niitä on niin hankalaa sutia), havaitsin ihmeekseni ettei käsivarteni kipeytyneetkään aiempien maalausurakoiden tapaan. Kuntosali oli hoitanut kivut pois etukäteen.
Heinäkuussä kelien lämmettyä aloitimme mökkipyöräilyn. Mökiltämme on kaupunkiin matkaa n. 20 km ja edestakaisin tuo tarkoittaa yli 40 kilometrin vinttausrupeamaa. Jollekin se on vähän, mutta tämmöiselle hieman vankemmalle (=pulskemmalle) kropalle monia pitkiä, jyrkkiä mäkiä sisältävän taipaleen vinttaaminen on hikeä heruttava suoritus. Mutta jalat kestivät eikä suoritus ollut aivan hengelle hupaa hommaakaan. Tosin pari peräkkäistä reissua kaupunkiin iski perälihaksiin omat seurauksensa.
Mutta kuntosalin ja citypyöräilyn seurannaisvaikutukset olivat totaalisen kiistämättömät! Aion lopultakin uskoa kuntogurujen ohjeistukset ja jatkaa kuntoilua kohtalaisen säännöllisesti. Mutta raakalautapintaa en aio maalata enää ikinä! Ja se on jämpti se!
Muistakaa kävellä, juosta, pyöräillä, voimistella, ähkiä kuntosaleilla ja harrastaa kaikkea liikuntaa omien mieltymystenne ja kroppanne antamien mahdollisuuksien mukaan. Säännöllisyydellä on selvästi merkitystä!
 |
| Stadin asukki |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti