Itse harrastin nuorena kesäisin pesäpalloa ja seiväshyppyä sekä talvisin laskettelua silloin kun mäkeen harvoin pääsin. Aikuisiällä jäi urheilu laskettelun varaan Lapin reissuilla, joita oli johonkin aikaan melko paljonkin. Sitten koitti aika työelämän jälkeen ja vuoroon tulivat kävely ja pyöräily.
Saavutukseni jäivät melko vaatimattomiksi tuon "aktiiviurani" aikana. Tulin 60-luvun alussa Saariselällä kolmanneksi partiolaisten leikkimielisessä syöksylaskukisassa. Sitten voitin 60-luvun lopulla kunnanmestaruuden korkeus- ja seiväshypyissä. Tulokset olivat kohtalaisen vaatimattomia, mutta niihin ei silloin laskettukaan alv:ia, bonuksia ja tukiaisia päälle. Ai niin! Ja sainhan minä jo 50-luvun lopulla lakritsipatukan palkinnoksi suunnistuskilpailuissa. Olin viimeinen, mutta löysin kumminkin kotiin!
Huolimatta edellä esittelemistäni urheilusaavutuksistani en ole saanut atleettivartaloa vaan sain kotlettimuodon vankkaan kehooni. Sillä on vaaputtu tähän asti! Ja tarkoitus on pitää muodot loppuun saakka.
Onneksi Enni loi pohjaa suomalaisten jatkokisoille Sotshissa. Toivotaan, että muu olympiajoukkueemme ottaa vinkistä vaarin ja tuo meille lisää mitaleita. Enni varmaan haluaa Presidenttimme tarjoamille mitalikahveille muitakin urheilijoita seurakseen. Onnittelut vielä Ennille hopeamitalista!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti