/>/> VANHUS STADISSA: Onko elämä jana vai ympyrä?

lauantai 22. helmikuuta 2014

Onko elämä jana vai ympyrä?

Ajatusleikkiini vastattiin! Sain aiheen, joka johti pohdiskeluun. Kiitos!

Olemme tottuneet ajattelemaan, että elämä alkaa syntymästä ja päättyy kuolemaan. Elämä olisi tuon ajatuksen pohjalta jana, jolla on alku ja loppu. Ja kun jana päättyy, on kaikki siinä. Jatkoa ei ole. Elämämme sujuu kuitenkin sykleissä, joita tahdittavat kokemusten karttuminen, fyysiset muutokset, muutokset ympärillämme ja ajattelumme kehittyminen. Elämä ikäänkuin nousee kunnes kääntyy laskuun ja kohti loppuaan.

Satuin lukemaan juuri jutun laulajatar Einistä, jonka äiti kuoli samana päivänä kun Eini itse synnytti lapsen. Kaksi samaa sukua olevaa henkilöä kokivat tiensä pään. Toinen lopun ja toinen alun. Tällä viikolla synnytti prinsessa Madeleine tyttären ja näyttelijätär Tea Ista kuoli. Kaksi omalla sarallaan julkista ja kumpikin omalla tavallaan kuninkaallista henkilöä. Toisen syntymä on toisen kuolema vai onko? Tukevatko nämä yhtäaikaiset tapahtumat esimerkkeinä elämää ympyränä? Matkalla on sauma, jossa toinen luovuttaa ja toinen jatkaa mutta kehä jatkuu ja jatkuu? Elämän jatkumista toisessa henkilössä tukee usko reinkarnaatiosta. Ajatustapa on vallalla itämaisissa uskomuksissa sekä aikanaan samantapaisena luonnonkansoilla.

Tapahtuuko maailmassa selittämättömiä? Mistä voimme tietää onko tämä missä elämme, mitä koemme ja mihin tiemme johtaa ainoa oikea totuus? Ovatko vanhojen uskontojen monet jumalat, käsitykset jälleensyntymästä ja muista korkeammista ohjauksista sittenkin totta? Leijuuko ympärillämme sieluja valmiina ottamaan ohjaukseensa kohtalomme ja elämämme? Ohjaako meitä joku tai jokin?

Huh, huh! Johan heitti nuo jutut henkeväksi! Joskus kun kuuntelee Esko Valtaojan kansantajuisia (onneksi!) selityksiä avaruuden ihmeistä, niin tuntuu etteihän tämä voi olla yksin tässä ja täällä. Maailmasta lötyy mahdoton määrä selittämättömiä asioita, rakennelmia ja tekoja, joita ei voi vielä tänä päivänä selittää. Mutta jos noita isoja asioita ryhtyy pohdiskelemaan, niin saattaa pää poksahtaa. Ainakin tämmöisellä rapistuvalla vanhuksella!

Pitäisiköhän keskittyä vaan elämään tätä ja tässä? Saattaa olla päälle ja kropalle helpompaa, kun keskittyy telkkarin katsomiseen ja kahvinjuontiin! Oli elämä sitten jana tai ympyrä niin eiköhän tässä mennä loppuun asti! Ja jos sääntöihin kuuluu lopun jälkeen jatkaa, niin sitten mieluiten ihmisenä kuin esimerkiksi kanina. Jälkimmäinen vaihtoehto olisi aivan liian rankkaa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti