Novelli Erätulilla osa 4.

Metsästäjäpiirejä tieto Luukkosen uusista silmälaseista ei ollut vielä tavoittanut. Niinpä porukka edelleen vierasti metsästysseuran puheenjohtajan toiveiden mukaisesti niitä seutuja, jossa Luukkosen tiedettiin metsästelevän. Koskaan ei voinut tietää milloin haulisatsi tai luoti saavuttaisi metsästäjätoverin kehon. Luukkonen oli aina ampunut enemmälti kuuloaistin mukaan. Mutta saalista oli mies tuollakin tekniikalla reissuiltaan saanut. Kahdesti oli Kuttuvaaran tv-linkkimaston kytkentäkaappi saanut osuman, kerran joensuulaisen koneyrittäjän metsätraktori, kolmesti oli osuma tavoittanut suurempia metsäneläimiä. Niitä olivat metsästysseuran jäsenet sitten etsineet päivätolkulla. Sillä haavoittuneet eläimet piti saada mahdollisimman pian pois metsästä kitumasta. Kaksi noista eläimistä oli ollut hirviä ja kolmas Maikkulan Matin karannut sonni.

-          Nyt se Luukkosen Pena vihoviimeisen tempun teki! Saa piru nousta jakkaralle ja hoitaa hommat ellei Hannipaali ala löytymään! Matti oli tokaissut kun porukka lähti sonnin etsintään.

Noista harhalaukauksista oli Luukkonen saanut pulittaa tonnitolkulla korvauksia. Siinä oli pientilallisen talous ollut hetkittäin lujilla, mutta onneksi maataloustuki piti tulotason kohtalaisella tasolla. Lukuisat laukaukset olivat osuneet kiviin ja puihin. Maastossa oli luultavasti paikoin enemmän lyijyä kuin monilla jatkosodan taistelutantereilla.

Viimeinen ukaasi oli tullut nimismieheltä. Metsästysseuran puheenjohtaja oli tehnyt ilmiannon Luukkosen osumatarkkuudesta viimeisen saaliin etsinnän jälkeen. Luukkonen oli käynyt kuulusteluissa ja saanut ukaasin hankkia silmälasit tai muuten metsästyslupa lähtee. Luukkosen onneksi nimismies ei ollut huomannut kysyä ajokortista kun hänelle tuli hälytys jostain kaaharista kirkonkylän raitilla. Latukkakin oli jäänyt kirkonkylän baarin taakse, jossa oli sopiva käynnistysmäki. Tuon kuulustelun jälkeen oli ollut edessä lasientilausreissu Joensuuhun.

Nyt vaan lasit meinasivat huurtua tihkusateessa nuotiolla. Niinpä Luukkonen oli ottanut lasit pois silmiltään ja asetellut ne hienoon koteloon rintataskuunsa. Makkaratikun vuoleminen onnistui vanhalla rutiinilla ilman lasejakin. Nokipannukahvi kiehua roplatteli kepin nokassa nuotion yllä. Luukkonen nuolaisi huuliaan odotellessaan tikun nokassa tököttävän makkaransa kypsymistä.

-          Metsänpoika tahdon olla, sankar jylhän kuusiston… , metsämies nautti luonnon rauhasta hyräillen Aleksis Kiven sanoittamaa ikimuistoista laulua samalla kun kumiteräsaappaan kärki napsutti tahtia kannon kylkeen.

Luukkosen oli ... JATKUU