Venäjän opiskelua

Ajattelinpa ottaa kantaa näihin viime aikojen ruotsi-venäjä-kielikeskusteluihinkin. Henkilökohtaisesti kannatan valinnanvapautta, jossa paino on sillä missä päin Suomea kieltä valitaan. Suivaannuin muinosen kerran mökkipaikkakunnalla Savossa Prisman kassajonossa kuulemiini keskusteluihin. Sekä edessäni että takanani puhuttiin venäjää, josta en tajunnut sanan sanaa. Mailmalla reissatessani olen ylenssä tavoittanut sieltä täältä tutun sanan, jonka jotenkin olen ymmärtänyt, mutta nyt olin aivan metsässä. Ja se vasta kyrsikin! Niinpä menin paikallisen aikuisopiston venäjän kurssille. Tahkosin 3 kuukautta aakkosia ja perussanoja. Uudenlaisten kirjainten uppoaminen vanhaan päähän ei onnistunut oikein mitenkään. Palattuani Helsinkiin hakeuduin Työväenopistoon Kallioon 2. alkeiskurssille. Opettajan venäjänkielistä posmitusta kuunneltuani noin 4 tuntia päätin jättää homman sikseen. Kurssiväki oli 4 vuotta yliopistossa venäjää lukeneista 3:tta kertaa alkeiskurssille osallistuneisiin. Olin luultavasti ainoa, joka oli täysin ulalla. Suomenkieltä kuulin ainoastaan tauolla. Sitä kyllä ymmärsin! Tuntui jotenkin oudolta, että pitäisi osata kieli jo valmiiksi voidakseen mennä opiskelemaan sitä kurssille. Itä-Suomessa kuulee venäjää päivittäin ja osaamisesta saattaisi olla jopa pientä iloa. Pitäisiköhän kaivaa oppikirja esille? Yhden sanan osaan, se on PEKTOPAH ja se lausutaan RESTAURAN. Fiksu lukija saattaa huomata, että sain poimittua kursseilta tärkeimmän paikannimen mahdollista Venäjän matkaa ajatellen.