Karpalot ja jäinen suo

No nyt on taas herkkusoppaa tiedossa! Kävin läheisellä karpalosuolla hakemassa vajaan litran punaisia herkkuja. Olin varustautunut matkaan naparetkeilijän tavoin. Jalassa kumisaappaiden sisällä oli kolmet sukat, kaulassa villakauluri, päällä kaksi puseroa, pipo tiukasti korvien yli ja paksu toppatakki. Niin ja kintaat kädessä. Tässä varustuksessa taapersin suolle, joka oli pinnaltaan kokonaan jäässä. Aiemmassa kirjoituksessani manaamani suontallaajat olivat tehneet onnekseni huonoa työtä. Mättäillä ja mättäiden välissä pilkisteli kohtalaisen runsaasti punaisia, pienen omenan kokoisia marjoja. Meinasin innoissani tuuskahtaa nenälleni suohon kun kaivelin herkkuja sammalen päältä ja sisältä. Punaiset terveyspommit vaan kopsahtelivat marja-astiaani. Se mitä terveyden kohtaa nuo edistävät ja korjaavat, en tähän hätään muista, mutta eiköhän melkoinen osa vaivoistani saa taas kyytiä! Sitten on tilaa taas uusille vaivoille. Sormien tuntoaisti oli mennyt jo ensimmäisten viiden minuutin poimimisen jälkeen. Mutta vahva aavistus ohjasi käden useinmiten marjaan kiinni. Tosin lukuisia punaisen marjan pirskahduksiakin sain kokea tuntoaistin puuttuessa. Touhutessani suolla suorittivat läheisellä pellolla taukoapitävät maailmanmatkalaiset, joutsenet, ylilennon. Seurasin heidän uljasta lentoaan kunnioituksella! Hymyä pukkaa saalis ja ylilento!!!