Syksyinen luonto näytti jälleen kerran
monipuolisimmat kasvonsa kairan kulkijalle. Mutta se ei asiasta innostunutta
luonnonviljan etsijää juurikaan hidastanut.
-
Syttyihän se lopultakin! Luukkonen totesi hieman
tuskastuneena turattuaan pitkään taukonuotionsa kanssa.
Vettä
tuli taivaalta kuin Esterin pers… tai siis satoi melkoisen kovasti. Eli se
siitä syksyisen luonnon lumosta. Luukkonen oli samonnut koko lauantaipäivän
Kuttuvaaran maastossa hirven jälkiä etsien. Nyt oli lopultakin tauon aika. Luukkosta
paleli ja harmitti ja muutenkin oli mieli mustana. Aamulla oli ollut eukon
kanssa tiukka keskustelu suursiivouksen tekemisestä.
-
Se on kuule ukko taas kunnon siivouksen aika!
Otahan imuri eteisen komerosta esiin ja ala työnnellä letkun kanssa pitkin
nurkkia ja sen jälkeen luutuat lattian! Minä vien matot ulos ja tamppaan ne,
Elma oli puhkunut intoa, jota löytyy ainoastaan naisilta kun on kyseessä
siivoushomma.
Pentti
Luukkosen olisi pitänyt kantaa osaltaan kortensa talouden kunnossapitoon eli
osallistua siivoukseen, joka hänen mielestään kuitenkin kuului mitä ilmeisimmin
akkojen hommiin. Ei helvetissä tosimies tuommoiseen sotkeudu! Ja piruako sitä
joka vuosi paikkoja nuohoamaan. Kuluihan siinä pinnatkin ja sitten sai ostella
alvariinsa uusia kalliita lattiamaaleja luuturätin pilaamiin lattialautoihin.
Ja rättejäkin kului mahdoton määrä vuodessa. Vaikka enimmäkseen ne olivat
itsensä Pentti Luukkosen mitä käyttökelpoisimpia paitoja. Niitä olisi isännän
mielestä vielä voinut pitää moniaita vuosia. Mitenkähän naiset oikein
ajattelivat tuon käyttöiän kun hyviä vaatekappaleita laittoivat luuturäteiksi? Juuri kun paita alkoi tuntua päällä mukavalta ja sopivan pehmeältä se löytyikin
yllättäen eteisen siivouskomerosta yleensä kahtena kappaleena. Ja sitten taas ostettiin
uusia ja epämukavan jäykkiä paitoja kalliilla rahalla. Ei tuommoinen peli
vedellyt! Silkkaa rahantuhlausta koko siivouskouhotus.
Niinpä Luukkonen päätti poistua paikalta ja
pakkasi hiljaa reppuunsa makkarankyrsän, leipätarpeita ja kahvitteluvälineet.
Tempaistuaan tuvan seinällä riippuvista hirvensarvista kiväärinsä painoi hän
hiljaa oven takanaan kiinni.
-
Mihin hittoon Sinä meinaat taas menn…, Elman
ääni oli raikunut pihalle, mutta loppu lauseesta jäi isäntä Luukkosen onneksi
kuulematta. Tuskin lauseen loppu mitään varsinaisia sulosanoja sisälsikään.
Jo
parhaat ... JATKUU LÄHIPÄIVINÄ
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti