/>/> VANHUS STADISSA: Novelli Erätulilla osa 1.

lauantai 26. lokakuuta 2013

Novelli Erätulilla osa 1.

Syksyinen luonto näytti jälleen kerran monipuolisimmat kasvonsa kairan kulkijalle. Mutta se ei asiasta innostunutta luonnonviljan etsijää juurikaan hidastanut.
-          Syttyihän se lopultakin! Luukkonen totesi hieman tuskastuneena turattuaan pitkään taukonuotionsa kanssa.
Vettä tuli taivaalta kuin Esterin pers… tai siis satoi melkoisen kovasti. Eli se siitä syksyisen luonnon lumosta. Luukkonen oli samonnut koko lauantaipäivän Kuttuvaaran maastossa hirven jälkiä etsien. Nyt oli lopultakin tauon aika. Luukkosta paleli ja harmitti ja muutenkin oli mieli mustana. Aamulla oli ollut eukon kanssa tiukka keskustelu suursiivouksen tekemisestä.
-          Se on kuule ukko taas kunnon siivouksen aika! Otahan imuri eteisen komerosta esiin ja ala työnnellä letkun kanssa pitkin nurkkia ja sen jälkeen luutuat lattian! Minä vien matot ulos ja tamppaan ne, Elma oli puhkunut intoa, jota löytyy ainoastaan naisilta kun on kyseessä siivoushomma.
Pentti Luukkosen olisi pitänyt kantaa osaltaan kortensa talouden kunnossapitoon eli osallistua siivoukseen, joka hänen mielestään kuitenkin kuului mitä ilmeisimmin akkojen hommiin. Ei helvetissä tosimies tuommoiseen sotkeudu! Ja piruako sitä joka vuosi paikkoja nuohoamaan. Kuluihan siinä pinnatkin ja sitten sai ostella alvariinsa uusia kalliita lattiamaaleja luuturätin pilaamiin lattialautoihin. Ja rättejäkin kului mahdoton määrä vuodessa. Vaikka enimmäkseen ne olivat itsensä Pentti Luukkosen mitä käyttökelpoisimpia paitoja. Niitä olisi isännän mielestä vielä voinut pitää moniaita vuosia. Mitenkähän naiset oikein ajattelivat tuon käyttöiän kun hyviä vaatekappaleita laittoivat luuturäteiksi? Juuri kun paita alkoi tuntua päällä mukavalta ja sopivan pehmeältä se löytyikin yllättäen eteisen siivouskomerosta yleensä kahtena kappaleena. Ja sitten taas ostettiin uusia ja epämukavan jäykkiä paitoja kalliilla rahalla. Ei tuommoinen peli vedellyt! Silkkaa rahantuhlausta koko siivouskouhotus.
Niinpä Luukkonen päätti poistua paikalta ja pakkasi hiljaa reppuunsa makkarankyrsän, leipätarpeita ja kahvitteluvälineet. Tempaistuaan tuvan seinällä riippuvista hirvensarvista kiväärinsä painoi hän hiljaa oven takanaan kiinni.
-          Mihin hittoon Sinä meinaat taas menn…, Elman ääni oli raikunut pihalle, mutta loppu lauseesta jäi isäntä Luukkosen onneksi kuulematta. Tuskin lauseen loppu mitään varsinaisia sulosanoja sisälsikään.
Jo parhaat ...  JATKUU LÄHIPÄIVINÄ

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti