Taas on tapetilla muutaman terveyskeskuksen lakkauttaminen ja palveluiden siirtäminen yhteen isoon terveyskeskukseen. Moni joutuu pohtimaan omakohtaista suhtautumistaan omiin terveyspalveluiden saatavuuteen. Ne ihmiset, jotka asioivat lakkautusuhan alla olevissa keskuksissa, kokevat epävarmuutta ja epämukavuutta noin radikaalin muutoksen johdosta. Nykyisellään monikaan ei ole saanut pitkään nauttia vakiintuneesta potilas-lääkärisuhteesta. Eli ainakaan noilta osin pysyvyydestä ei ole voinut puhua. Nuoret lääkärit käväisevät keskuksissa ja siirtyvät vuoden parin jälkeen omille erikoistumisjaksoilleen muualle. Ja taas potilas saa uuden juttukumppanin, jolle on aloitettava kertomaan kaikki vaivat aikojen alusta. Onhan ne rekisterit jne., mutta ehtiikö uusi lääkäri ne kiireessä käydä läpi ja etenkin silloin jos potilaalla on pitkä sairaushistoria monine vaivoineen?
Nykyisin käydään myös keskustelua terveyspalveluiden siirtämisestä osittain yksityisen sektorin hoidettavaksi. Monessa tapauksessahan samat lääkärit työskentelevät osan aikaa kunnallisen terveydenhuollon piirissä ja osan aikaa yksityisellä sektorilla. Tuossa mielessä samat lääkärit liikkuvat molemmilla tahoilla. Ja edelleen koen ainakin itse lääkärin pysyvyyden ja näin tuttuuden hyvin tärkeäksi asiaksi.
Näin vanhuksen kannalta sillä ei ole kovinkaan paljon merkitystä miltä taholta terveyspalvelut voi hakea. Ainoastaan sillä on iso merkitys, että mitä palvelu itselle maksaa, missä terveyspalvelut sijaitsevat, mitä sinne kulkeminen maksaa, saako hyvää hoitoa ja onko mahdollisuus vakiintuneeseen potilas-lääkärisuhteeseen. Mahdetaankohan koskaan päästä tilanteeseen, että kaikki palikat edellä mainituista olisivat kohdallaan? Kunhan edes olisi tuttu lääkäri, sillä hänelle on aina helpompi kertoa murheensa kuin joka kerta täysin uudelle ihmiselle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti