Novelli Erätulilla osa 3.

Tänään Luukkonen oli jättänyt Ladan parkkiin metsäautotien varteen pieneen mäkeen noin kolmen kilometrin päähän Kuttuvaarasta. Luukkonen oli käynyt metsällä jo vuosia Kuttuvaarassa. Paikka oli suhteellisen syrjäinen ja sinne eksyi varsin harvoin muita metsämiehiä.

-          Se taitaa olla parasta yleisen turvallisuuden nimissä, että Luukkosen Pena saa rauhassa käyttää Kuttuvaaran maita ja me muut metsästetään Rakkavaaran puolella! metsästysseuran puheenjohtaja oli todennut kolmisen vuotta aiemmin seuran kokouksessa.

Syynä toteamukseen oli ollut se että Luukkonen omisti merkittävän osan Kuttuvaaran alueesta ja metsästi siellä usein ja lisäksi kaikki tiesivät Luukkosen Penan huonot silmät. Joensuun Instrumentariumissa olivat nostaneet ensin kädet pystyyn kun mies oli tullut tilaamaan laseja.

-          Mihinkä suuntaan ne tämän E:n sakarat osoittavat? optikko oli kysynyt osoittaen suurinta kirjainta näkötaulussa.

-          Mikä taulu? Missä? Mikä E? Lukkonen oli todennut tuijottaessaan optikon ohi Instrun näyteikkunaa.

Lopulta hommasta oli kuitenkin saatu aikaiseksi jonkinlainen tulos.  Tarkastus oli osoittanut näön olevan kutakuinkin juuri syntyneen kissanpennun kanssa samaa tasoa. Mutta laseille oli joka tapauksessa mitat saatu ja ne olivat valmistuneet parin viikon kuluttua tarkastuksesta. Noilla pullonpohjalaseilla oli Luukkonen päässyt vuosien tauon jälkeen tutustumaan maailman ihmeisiin. 

-          Ovat näemmä keksineet näköradionkin! Luukkonen oli tuumannut leikkisästi ensimmäisenä lasi-iltana Elman kanssa telkkaria katsellessaan.

Olihan hän laitteen aiemminkin nähnyt, mutta tähän asti se oli enimmäkseen hivellyt kuuloaistia kun muija tuijotti Salattuja Elämiä ja kauniin rohkeaa Ridge Forresteria. Itse isäntä Luukkosen silmiin oli televisio näyttänyt ainoastaan sekavaa värien vilinää.

Metsästäjäpiirejä tieto ... JATKUU