Piikit on ikävä juttu kesäihmisen iholla!

Hän on hyödyllinen ja kiva otus

Niin hienoa, kun onkin etenkin kesäisin mökkeillä ja viettää aikaa maalla, on siellä olemassa muutama ikäväkin pisteliäs asia. Tässä kohtaa haluan huomauttaa, etten kirjoita siis kukista ja mehiläisistä. Vaan nyt kirjoitan ampiaisista.

Olen oppinut elämään heidän kanssaan kohtuullisen hyvin. Meillä on keskinäinen sopimus, että ne eivät pistele minua, jos en häiritse heitä, ja minä puolestani yritän olla riehumatta heidän läheisyydessään. Mutta aina se ei ole helppoa! Kummallekaan!

Pari kesää sitten he pettivät minut ja sopimuksemme, kun maalasin mökin rakennuksia. Yritin olla tuolloin häiritsemättä heitä, mutta he vaan julman piittaamattomina sopimuksestamme hyökkäsivät kimppuuni ja tuikkivat minua piikeillään. Siitä en erityisemmin pitänyt. Putosin jopa pari kertaa tikkailtakin heidän takiaan. Siitäkään en juuri tykännyt ja lisäksi se kävi kipeää.

Sen jälkeen rauha vallitsi puolitoista vuotta, kunnes mökin varaston kattolankusta löytyi äskettäin halkaisijaltaan liki 30 cm:n pesä. Tapanani on kaiken kaikkiaan elää vaarallisesti käyttämällä jopa sähkötyökaluja askarteluhommissa. Tällä kertaa vaaraa lisäsi askartelutoimen sijoittuminen juuri heidän valtaamalleen alueelle. Huolimatta kiireisestä puuhastaan hankkiessaan kuningattarelleen mettä ja jälkikasvulle evästä, he ehtivät joukolla hyökätä viattoman askartelijan kimppuun.

Tästä en tykkää! On piikkikuningattaren valtakunta.

Minulla oli työn alla varsin hyödyllinen hyönteisbaari, jolla ei ole urbaani-ihmisen tunteman baarihuoneiston kanssa mitään tekemistä. Olen sen verran saanut viherryksen pistosta, vaikka en vihertävien ihmisten kaikkia kotkotuksia hyväksykään, että päätin bygata ötököille kotikolot. Toimeni keskeytyi julmalla tavalla ja suunnattoman pörinän säestyksellä. En muutoin yllättynyt, mutta kun etäisyys kasvoihini supistui muutamaan senttimetriin, päätin poistua paikalta ripein askelin. Onnekseni ehdin pakoon ilman vaurioita.

Tällä hetkellä käytän mielessäni sanoja, jotka eivät ole julkiseen esittämiseen soveltuvia. Ne eivät kuulu Julkisen sanan neuvoston suosittelemiin ilmaisuihin tai edes hyväksymiin. Yritän siinä sivussa pohtia, mitä teen piikkikavereitten kanssa. Otaksun, että tuskin minun kannattaa neuvotella heidän kuningattarensa kanssa. Ei siinä syntyisi mitään isoja päätöksiä, sen kummemmin kuin eräiden valtionpäämiestenkään keskinäisissä neuvotteluissa.

Otan tuumaustauon ja hankin huomenna uudet eväät piikkiporukalle!


SITTEN SE PS. 
En pane pahakseni, jos vaikka tilaisit 250-sivuisen kirjani "No jopas sattui!" verkkokaupasta. Kirja sisältää höpötarinoita, joiden pitäisi naurattaa ihmistä. Mutta onhan se mahdollista, ettei huumorintajumme kohtaa ja se ei sinua nauratakaan. Tosissani vaikka huumorimielellä minä kuitenkin sen kirjoitin. Ota riski, tee sijoitus ja tilaa kirjani osoitteesta

https://holvi.com/shop/Marksbook/

Jos kirjassa ei ole mitään nauramisen aihetta, voit lukea vaikka päivälehdestä Fingerporin seikkailuja. Ne ainakin naurattavat! Ja Hauskat kotivideot!