Syystoimia ja vähän kesäkin

Olihan se lopultakin pakko lähteä laittamaan mökki talviteloille. Olisi sinne menty jo hieman aikaisemminkin, sillä reilu kuukausi aiemmin oli tarkoitus ainoastaan pistäytyä asioilla kotona Stadissa. Mutta! Sattui se ryökäleen heinäseiväs lävistämään käsivarren hauiksen vierestä. Sitä reikää on nyt hoidettu reilu kuukausi ja ollaan pikkuhiljaa loppusuoralla. Reikä on nyt umpeutumassa. Kyllä osoitan jälleen suuret kiitokseni suomalaiselle terveydenhoidolle ja erityisesti Miralle, joka on sitkeästi hoitanut yli kaksi viikkoa päivittäin ja sitten joka toinen päivä haavaani. Ja voitolla ollaan!

Siis mökille tultiin ja pihat olivat suorastaan siivottomassa kunnossa. Parin viikon takaiset myrskyt eivät olleet tehneet onneksi vaurioita, paitsi mäntyjen neulasia ja koivujen lehtiä oli pihat täynnä. Tein parina päivänä kaupunkilaisen tavalla lehtipuhaltimella töitä. Piha on sen verran epätasainen ja kauniisti sammalikolla, ettei siiehn ole syytä mennä haravan kanssa riehumaan. Puhallin on paras. Kärräsin neulasia ja neulasia parikymmentä kottikärryllistä ja lisänä muutaman pressullisen takametsään.

Seuraavana aamuna olikin sama homma edessä. Aamusella puhallellut järvituuli oli hoitanut pihan uudelleen puhallettavaan kuntoon. Luovutin! Ei jaksa väsynyt, vanha, käsikipuinen pappa enää riehua saman asian äärellä moniaita päiviä. Mutta onneksi säänhaltija oli hommassa mukana, aurinko porotti ja lämpö oli +20C. Ei ole tuommoinen keli paha pihapuuhiin.

Oliko kesä muuten hyvä? Ei ollut näin syksymielessä. Ranta on täynnä edellisen talven jäiden rantaan ajamia kaisloja, joita oli turha yrittää polttaa kesähelteellä. Olivat kasoissa puiden alla rantapenkan luona. Mutta nyt on Saimaan vesi paennut Venäjän suuntaan ja rannalla on tilaa poltella niitä. Illalla kaivelin tulitikut esiin ja täräytin kaislakasat tuleen. Tuuli ei puhaltanut puiden eikä pystyssä olevan kuivan kaislikon suuntaan. Silloin ei olisi ollut enää kenelläkään mukavaa. Ainakaan minulla ja palokunnalla! Mutta ei olisi ollut naapurimökin isännälläkään, kun sai koko mökkitontin täyteen paksua mustaa savua.

No sitten lisää kesästä! Minulla on ollut kohta parikymmentä vuotta rannassa nuotiopaikka, jossa on tarkoitus käristellä tikussa makkaraa. Ei ole paljon käristelty! Viimeksi muistelen sitä tehdyn 6 vuotta sitten ja sitä ennen ehkä 4 vuotta aiemmin. Veden korkeus vaihtelee joka vuosi sen verran, että nuotion kivet sortuvat aina jossain vaiheessa. Mutta kasaan varulta nuotiopaikan joka kevät käyttökuntoon, jos vaikka joku haluaisi paistella siinä joskus jotakin. Ei ole toistaiseksi erityisemmin halunnut.

No sitten tuo uiminen! Olen ottanut tavakseni uida säännöllisesti. Rantamme on erittäin mukavaa sileää ja hiekkapohjaista. Lisäksi se syvenee hitaasti, joten se on turvallinen lapsillekin. Uimasyvyyteen pitää kävellä vedessä noin 50 metriä. Edellisen kerran pieniä lapsia oli rannassa uimassa noin 3 vuotta sitten. Itse uin jo 20 vuotta omistamassamme rannassa noin 16 vuotta sitten ja seuraavan kerran 6 vuotta sitten. Eli olen ottanut tavakseni uida säännöllisesti 10 vuoden välein. Uiminen on oikein mukavaa puuhaa, mutta liikaa ei sovi vanhan ihmisen järvessä rypeä. Saattaa nahka mennä ruttuun! Sitä riskiä en voi enää ottaa. Yritän pitää ihoni muutenkin sileänä lihomalla sopivasti, että sopisin nahkaani.

Aurinkoista syksyä kaikille luontoihmisille!

PS. Olisin laittanut juttuun kuviakin, mutta en osaa lisätä niitä iPadilla kirjoitettuun juttuuni. Pitänee mennä Enterin opastukseen kysymään neuvoa! Kyllä siellä osataan nuo jutut!

PPS vai onko se PSS.

No oli kumpi hyväänsä, lisäsin tuohon alas yhden kuvan elokuun iltaruskosta. Syksyn kuvia en kehdannut laittaa, kun tuossa rannassa on kaikki niin ruskeaa, keltaista ja harmaata, eikä edes niitä kauneimpia sävyjä.