Polvessahan on tavallaan kolo molemmilla puolilla lumpiota, mutta ei hän se ole mitenkään yllättävää. Vai onko? Eikös ne kuulu siihen alunperin jo tehtaalla laitettuina? Tai no, eihän oikein pulleassa polvessa olevat kolot välttämättä erotu ulospäin, mutta on ne siellä. Omat polveni ovat siinä rajoilla, mutta kyllä niistä kolot näkyvät vielä jotenkin. Ainakin hyvällä tahdolla!
Mutta kun ihmisellä yht'äkkiä alkaa särkemään polvea, niin silloin ei mielestäni puhuta vanhoista koloista. Kyseessä on uusi ja toinen juttu, jonka merkitys ei mielestäni suoraan ilmene tuosta kuvaavasta sanonnasta!
Mutta on se vaan yhtä helv..., eikun tuskaa jos polvea oikeasti särkee! Käsitän särkeä-sanan tässä yhteydessä kolottaa-sanan synonyymiksi eli vaihtoehdoksi. Rikkoa on taas toinen juttu, vaikka voihan polven rikkoakin ja silloin monesti ensin särkee ja sitten kolottaa. Oli kipuun sitten oikea ilmaisu kumpi hyvänsä, niin ei ole kiva jos polveen koskee!
No niin, ja taas se tuli! Jos polveen koskee, ei se automaattisesti tarkoita, että polvea kolottaa tai särkee. Tai voihan polveen koskea esim. kun istuu ja haluaa hivellä polveaan. Tai entäs jos hivelee toisen polvea? Silloinkin koskee. Jos hivelee toisen polvea kovaa, niin koskeeko silloin mahdollisesti tuplasti? Mukavasti ja kipeästi? Ja koskijaan vai koskettavaan? Ja entäs jos hivelee toisen polvea ja tämä ei halua, niin sitten se vasta koskeekin! Hivelijään!
Mitä jos sitten sattuu polveen? No sattuuhan sitä, voisi todeta! Mutta jos sattuu kipeästi? Onko sattua ja osua toistensa vaihtoehtoja tässä tilanteessa, koska onhan sattuminenkin joissain tilanteissa myös osumista? Voihan polvi osua kipeästi esimerkiksi sohvapöydän kulmaan! Ja silloin usein sattuu! Ja kovasti! Eli jos osuu kovasti, niin sattuu myös kovasti.Nyt alkaa tuntua, että suomenkieli on aika hankalaa jos pysähtyy miettimään liiaksi. Mutta kun polvea kolottaa, särkee, sattuu, koskee, mutta ei onneksi enää osu ellei se osunut jo sitä ennen!
Mitähän tarkoittaa sanonta "pojasta polvi paranee"? Pitääkö se ymmärtää niin, että pojankin polveen sattuu lähes yhtäaikaa, ja vasta kun hänen polvensa on parantunut, paranee minunkin polveni? Eli paraneminen lähtisikin nuoremmasta polvesta? Toivottavasti ei kuitenkaan pojan polveen satu eikä koske eikä satu!
Taidanpa ottaa Buranan! Voihan käydä niin, että Burana sattuu osumaan oikeaan koloon ja särky loppuu eikä enää koske! Toivottavasti näin kävisi!
Kivastipa olet tuon koskemisen, sattumisen ja särkemisen saanut käsiteltyä.
VastaaPoistaTässä lukiessa minulta meni jo sekaisin, että mikä minun polveani vaivasi.
Polveani vaivaa joku, siinä yksi termi; vaivata, mitenkä sekin kuvaa asiaa.
Mutta hauskaa oli kun luin tekstisi polven olotilasta.
Terkkuja Ese
Kiitos kommentistasi! Mutta kun otit esille vaivaamisen, niin herää kysymys, että tarkoittaako se polven leipomista? Jos vaivaa taikinaa, niin onko se polven tapauksessa sinne tänne hieromista? Ja jos hieroo särkevää polvea, niin koskeeko siihen? Voiko hieroa koskematta? Taidan ottaa taas Buranan!
VastaaPoista