Mutta kyllä minä jotain hyvääkin sain tuolla visiitillä. Tai sain ja sain! Nimittäin myöhästyin alusta ja kerkisin vasta tutustumiskierrokselle. Se hyvä oli siinä, että myöhästyin alussa pidetyltä puolen tunnin kuntojumpalta. Siinä olisi saanut vanha kroppa luovuttaa litratolkulla nestettä ja olla sitten seuraavat päivät linimentin ja särkypillereiden varassa. Onneksi myöhästyin! Ne on herkät tämmöisen huippunsa trimmatun sohvaperunan lihakset tuommoiselle rehkimiselle!
No kierrokselle kerkisin! Siinä mentiin kolkkona kaikuvien käytävien ja porraskuilujen kautta kerroksia rutkasti ylös- ja alaspäin. Aivan meni pää pyörryksiin! Olihan siellä monensortin huonetta keittiöllä ja ilman. Oli laitettu valkoista maalia seiniin ja tavoiteltu viihtyisyyttä. En kuitenkaan oikein tykännyt! Oli kalseaa ja sairaalamaista! Mutta jos ei jaksa enää hirveästi havainnoida ympäristöään, niin kyllä tuolla varmaan pärjää! Enemmän hennoo pärjääminen olla silloin kiinni ihmisistä, jotka minua kääntelee ja pukkii paikasta toiseen.
En osaa vielä miettiä kovin tarkkaan minne haluaisin kun aika koittaa? Tosin en tiedä, kysytäänkökään sitä enää minulta sitten? Aika näyttää! Mutta yksi monesta vaihtoehtoisesta paikasta tuli nähtyä! Virkahenkilö vaan hokee, että kotiin hoidetaan! No hoidetaan, hoidetaan ja ollaan hoidettavana, kunhan vaan paikalla on jatkuvasti joku hoitaja!
Tilkan Esperi (ent. KSS) |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti