Ajoitus ja elämän tärkeät asiat ovat aina pielessä

Miksi minua aina kohdellaan kaltoin? En kyllä kohta ala mitään!


Kun olin nuori, olisin halunnut näyttää miehekkäältä, mutta naamaan ei ilmestynyt karvan hiventäkään. Ei silloisella pehmonaamalla menestynyt vastakkaisen sukupuolen suhteen.

Nyt on nenän ympärys jatkuvasti täynnä karvaa, niin ettei ehdi hinkata paljaaksi tarpeeksi nopeasti. Lisäksi naama ei enää meinaa kestää tuota partakoneella hinkkaamista. Nyt on lisäksi naama semmoisessa kunnossa, ettei sillä menesty enää missään. Poliisikin katsoo tarkkaavaisesti, mutta ei onneksi vielä puhuttele.

Kun nuorena halusin lähteä illalla ulos, ei äiti päästänyt. En kyllä ymmärtänyt tuolloin, että miksi? Enhän minä mitään...!

Nyt hallitus kieltää kokonaan ulos menemisen. Varmaan äiti antoi heille aikoinaan ohjeet, joita nykyhallitus nyt toteuttaa. En ymmärrä vieläkään, miksi?

Olisin halunnut alle 18-vuotiaana ajokortin, mutta viranomainen ei sallinut, kun olin kuulemma liian nuori ja holtiton. Omasta mielestäni olin parhaassa ja luotettavimmassa iässä. Kaupunkiin tansseihin olisi pitänyt päästä. Siellä ei nimittäin mopopojat olleet erityisen kovassa kurssissa, tytöt halveksi ja pojat antoivat turpiin.

Nyt ei paljon puutu, etteikö viranomainen ota kortin härskisti pois. Ja 5 vuoden välein pitää lisäksi antaa selvitys ajokyvystä. Nykyistä holtittomuutta en kommentoi! Tyttöjen suhteen tilanne on ennallaan ja pojilta en kyllä enää ota turpiin.

Kun yritin aikoinaan viinakauppaan, semmoista ei ollut paikkakunnalla ja lähikaupungissa eivät myyneet mitään, kun olin liian nuori. Kaverit kehuivat omenaviiniä ja sitä olisi ollut tarvis. Ja muuta isojen poikien juomaa.

Nyt ei saa edes lähteä viinakauppaan, kun ulos ei saa mennä ollenkaan. Ja toisekseen viinan juominen ei enää kiinnosta, eikä kroppa kestä sitä muutenkaan. Valion mustikkamehu ja Fun Light-mehut auttavat nyt nesteyttämisessä.

Nuorena teki aina mieli makkaraa, mutta sitä ei ollut saatavilla. Pullakin oli hyvää ja sitä olikin saatavilla, kun mummo leipoi usein. Autoin usein maistelussa ja syömisessä.

Nyt olisi makkaraa, mutta sitä ei saa syödä terveyssyistä. Mieli tekee kuitenkin edelleen jatkuvasti. Pullaa onkin tullut syödyksi ja se kyllä näkyy. Ja siitä muistutellaan aika usein. En tykkää! Muistuttelusta, pullasta kyllä.

Onneksi ennen sai ajaa polkupyörällä ilman kypärää, joita ei ollut tuolloin vielä keksitty. Olisi luullut, että olisi varoiteltu jollain tavoin, kun pää oli pehmyt ja kehittymätön.

Nyt pitäisi olla kypärä aina päässä, vaikka pää on paksu ja edelleen kehittymätön ainakin sisällön osalta lähipiirin mukaan.

Kun ennen olisi halunnut katsoa televisioa, ei semmoista ollut. Viimeisinä vuosikymmeninä siihen ei ollut aikaa. Enkä olisikaan erityisemmin pitänyt Ridge Forresterista, mutta Brookesta kyllä.

Nyt, näinä päivinä, kun sitä saisi oikein luvan kanssa katsoa, ei enää huvita eikä jaksa.


Miksi kaikessa ajoitus on niin vaikeaa? Kyllä nyt vähän kyrsii! Ei pitäisi pysähtyä pohtimaan!

Ja jälleen kerran, MUISTAKAA PESTÄ TASSUNNE, eikä räpelöidä joka paikkaa!