Punkaharju - taidetta ja kulkuvälineitä

Oli helteinen kesälauantai, kun perheen nuoremmalla taholla syntyi polte käydä Punkaharjulla. Paikka on vähän kuin suutarin kengät, liian lähellä, joten siellä ei tule juurikaan käytyä. Mökiltä on sinne matkaa alle 30 km, joka tuntuu olevan jotenkin liian kaukana.

Oma osuutensa on toki silläkin, että jotkut ryökäleen rutjakkeet tuhosivat Retretin mainion, erikoisen taidenäyttelykompleksin. Siellä tuli erinäisen kerran tuijotettua silmät kipeiksi mm. Simbergin, Gallen-Kallelan, Edelfeltin ja monen muun maanmainion taiteilijan kätten tuotoksia. Kallioluolissa oli näytillä monen sortin modernia nähtävää. Ja sitten iskivät bisnesmiehet kätensä laitokseen ja tärvelivät sen raunioiksi. Nyt se lahoaa paikoilleen.

Matkalla kohti Taidekartanoa saimme todistaa suomalaista matkustamisen historiaa. Savonlinnasta saapui Retretin asemalle museohöyryjuna Ukko-Pekka-veturin vetämänä. Juna liikennöi tuon viikonlopun ajan Savonlinna-Punkaharju väliä. Saimme todistaa pysäkin tapahtumat ja höyryävän liikkeellelähdön. Olihan siinä tarjolla rutkasti nostalgiaa tämmöiselle Pohjois-Pohjanmaalla rautatieaseman vieressä kasvaneelle pojalle.

Suljetun Retretin vieressä sijaitsee Taidekartano Johanna Oras. Kartano koostuu päärakennuksen näyttelytiloista, sivurakennuksen elämänkertanäyttelystä (asusteita, muistoesineitä ja lehtileikkeitä) ja ateljeerakennuksesta. Oivallisen hyvin hoidettu ja siisti kokonaisuus koko kartano! Kiersimme tuolla kaikki paikat ja tuijotimme Oraksen värikästä tuotantoa, juhla-asuja ja loppuun puristettuja maalituubeja. Tykkäsin taulujen realistisista kuvauksista ja etenkin väreistä. Hinnoista en tykännyt! Tauluista kuvia alempana.

Taidekartanon päärakennus

Rakennuksessa Oraksen asuja ja muistoesineitä

 Sitten ajoimme katsomaan Valtionhotellia ajatuksena siemaista kupposet kahvia kuuman kesäpäivän ratoksi. Se jäi kuitenkin haaveeksi, kun tupa oli täynnä lounasvieraita. Paikan ehtoisa emäntä Saimi Hoyer näkyi keskustelemassa lounasvieraiden kanssa.

Siirryimme suosiolla kohti Metsämuseo Lustoa, josta löysimme kaipaamamme kahvit ja epäterveelliset leivonnaiset. Museokäynnin säästimme ensi kertaan. Museon aulan kaupasta mukaamme tarttui kuitenkin punkaharjulaista hunajaa. Luston edessä saimme toisen tuulahduksen menneen ajan kulkuneuvoista, kun paikalle kaarsi vanha linja-auto. Auto liikennöi Punkaharjun matkailukohteiden välillä. Auton saapuminen todisti nenään katalysaattorin suuren merkityksen ihmisnenälle. Kyllä historiallinen pakokaasu ei ollut mukava kokemus - vaikuttava kylläkin!

Suosittelen tutustumaan Punkaharjuun, kun liikutte maisemissa! Siellä kannattaa vierailla etenkin Metsämuseo Lustossa, jossa on erittäin kattava näyttely suomalaisesta metsähistoriasta. Myös Valtionhotelli ja Oraksen taidekartano ovat must-paikkoja.

Ja kesä jatkuu - ainakin tänään lämpömittarin näyttäessä varjossa +28 C.

Ja sitten Johanna Oraksen taidetta

 

 

 

Työvälineet

Ateljeen nurkkaus