Kasvomaski ja sen ominaisuudet

Kyllä en nyt enää oikein tykkää, tai en ole aivan varma tykkäänkö? Se yksi Mika Salminen on luvannut, että voitais poistaa kasvomaskit käytöstä. Mitä peliä se semmoinen nyt taas on, pidetäänkö vaiko eikö pidetä?

Yli kaksi vuotta sitä on saanut ihminen kulkea vähän kuin incognitona eli naama kätkössä. Se on ollut hyvä monella tapaa! On saanut hymyillä, synkistellä, mutruilla ja vaikka irvistellä maskin takaa, eikä ole kukaan arvannut millainen naama ja millä mielellä siellä maskin takana piilee. Ei ole tarvinnut kaupungillakaan tervehtiä koko- eikä puolituttuja, paitsi jos ovat tunnistaneet meikäläisen 30 vuotta vanhoista farkuista ja virttyneestä palttoosta. 

Niitä on kuitenkin ihmisiä, joiden silmistä näkyy maskinkin yli ilo ja hyvät ajatukset. Heillä onkin ollut hieman hankalampaa piilotella, kun silmät kavaltaa. Jos minä olisin semmoinen ihminen, kyllä puristaisin ihmisiä kohdatessani kynnet kämmenpohjaan, niin että veri tirskuisi kouraan. Ei kyllä tuolloin silmät paljastaisi, että minua oikeasti hymyilyttää. Saattaisi jopa kyynel vierähtää silmäkulmasta hiipuvan hymyn läpi. Eikä se ole oikein sopivaa hymyillä, kun eletään vakavan taudin aikoja!

Mutta on tuossa Salmisen asiassa yksi hyväkin puoli, pystyy taas hengittämään. Siitä on merkittävää apua, kun meinaa taju karata hapenpuutteessa. Jotenkin sitä on pärjännyt sillä pääosin sinisen ulkopuolen maskilla, kun siitä tihkuu aina joskus, etenkin kovemmilla tuulilla, pieni happihiukkanen hengitysteihin. Hankalampia ovat olleet ne valkoiset, pystyyn taittuvat kirurgiset maskit, joihin sopii vaan kahden pienen henkäisyn hapet sisälle ja sitten on haettava kiireesti reunaa raottamalla lisää hengitysainetta. 

Vaan jotenkin sitä on pärjätty maailman välillä mustuessa silmissä hapen puutteesta, tuttavia maskin takana väistellessä kaupungilla, vieraille virnistellessä sekä seinistä ja lyhytpylväistä tukea happivajeessa hakiessa. Eilen käveleskelin yhden kauppakeskuksen läpi ilman maskia ja yritin olla hengittämättä niissä kohdin, joissa oli selvästi sakeampaa ilmaa tai oletettuja tauti-ihmisiä kulkuväylällä. Menin vauhdilla, kun happi meinasi loppua jo eka kerroksessa. Onneksi selvisin naama sinisenä pihalle! Terveenä? En vielä tiedä, kun nuo itämisajat ovat vähän hakusassa. Lehdissä puhutaan vaan tällä hetkellä taimien ja muiden puutarhakasvien itämisestä.

Pidetään nyt peukkuja, että pöpöt olisi selätetty ja ihmisillä olisi jatkossa helpompi hengittää! Muuten, pysykää terveinä kaikin puolin, etu ja taka! 

(Tuossa alla vielä kesäkuva kolmen vuoden takaa Lofooteilta, älyttömän kauniilta seudulta. Siellä ei happikaan lopu, paitsi mäkeä rivakkaan kiivetessä.)

Se ei kaukaa kaapase, että Lofooteillakin olisi kohta kesäkelit!

Teleoperaattoreiden pitelemättömät tarjoukset

Se on nettiviidakon valtiaskuntakin herännyt taas uuteen kevääseen! Ei pääse hauras vanhus montaa askelta kauppakeskuksen käytävällä, kun on suunnattoman edullisen kännykkä- tai nettiliittymän kauppamies kupeessa kiinni. 

On tarjolla vain minulle ja ainoastaan tänään loistavan edukas hinta vuodeksi tai parhaimmillaan kahdeksi. Puhe, viesti ja guugle kulkee nopeammin kuin kerkiät ajatella tai näpytellä kipeillä vanhussormilla. Ne alkaa vaan olla vanhuksen kiireet takanapäin. Sitä muistaa enimmäkseen, että muinoin oli kiire pitkäripaiseen, kun liike oli menossa viiden minuutin päästä kiinni. Tai linja-autoon (nykykielellä bussiin), kun se oli jo pysäkillä ottamassa viimeisiä kyytiin ja itse olit sadan metrin päässä pää märkänä kassien kanssa. Mutta kyllä on nykyihmisen pakko olla netissä ajatusta nopeammin. Ei kerkiä sormi lähettää viestiä ennenkuin on jo vastauskin tullut näyttöputkelle. 

Oli kauppamies, tällä kertaa puhelimessa, huomannut, että vanhuksen netti-atk-liittymä-kännykkäsopimuksen kausi on päättymässä jo puolentoista kuukauden kuluttua. Lupaa ummet ja lammet, kun sulla on nyt kuukausihinta suorastaan älyttömän edullinen 17,90€ ja se nousisi sitten 23,90€:oon, kun kustannukset ovat, tiedäthän sinä, nousseet, MUTTA minulla on nyt pistämätön tarjous, eikö me uusita tämä liittymä, niin saat 19,90€ vuodeksi ja sitten se nousee 25,90€:oon, mutta voidaan sitten lähempänä katsoa uusiksi tuo hinta.

Jospa nyt ei vielä katottais, kun pitää lähteä käymään terkkarissa reseptiä uusimassa! Mutta eikö tuota hyvää tarjousta kannattaisi nyt harkita ja lyödä kiinni, kun ei tähän hintaan saa mistään? Ei nyt, soita sitten lähempänä niin katotaan. 

Tuli viikko myöhemmin tarve uusia iPadi ja sen tiimoilta tehdä asiaa tietokonekauppaan. No siinä kaupanteossa ei pitkään nokka tuhissut, kun oli tiedossa mitä haluaa. Myyntihenkilö tiedusteli sitten vielä lopuksi liittymäasiaa. Tunsin kuinka niskavilloissa alkoi kiivaudenkarvat nousemaan ja otsasuoni sykkiä vinhempaa vauhtia. Meinasin jo iskeä sanansäilällä vastineeni aiheeseen. Sanoi vastapeluri, että nyt saisi perin edukkaan kahden vuoden liittymän vain 14,90€:n kuukausitaksalla. Kysyin, kuppaatko sinä haurasta vanhusta? Vastasi, en kuppaa, vaan tämä tarjous on tosi. Tehtiin sopimus ja kävelin onnellisena liikkeestä ostoskeskuksen käytävälle taskussa luottokortin kokoinen SIMmi-lappu, josta saa taitella tarvittavan kokoisen nettilapun koneen sisään.

Siinä samassa iski käytävällä puhujapönttöä muistuttavan telineen takaa toisen firman kauppamies. Onko nuo nettiasiat kunnossa, olis loistava tarjous? Vain tänään olisi tarjolla 24,90€ hintaan nopea yhteys laitteseen kuin laitteeseen. Tarjous on vuodeksi ja sitten nousee 29,90€:oon, mutta senhän voi sitten katsoa uudelleen. Vastailin harvakseen, samalla kun yritin repiä itseäni irti tilanteesta, ja kerroin, ettei nyt ole juuri tarvetta, kun entinen sopimus on vielä voimassa, ollut vasta 8 minuuttia ja sitä on vielä jäljellä melkein kaksi vuotta, josta on kulunut tuo 8 minuuttia. Myyntitykki kysäisi hintaa. Kerroin keksityllä taksalla sen olevan jotain 12,90€. Kaivoi kiivaasti laskimen esille ja alkoi naama punaisena näpytellä. Lupasi minulle uuden tarjouksen 19,90€, jos en kerro kenellekään. Lähdin pois.

Pari päivää myöhemmin putkahti kännykän viesteihin tarjous, 5€/kk vuodeksi. Poistin viestin ja jatkoin iPadin näpelöimistä. Olin tyytyväinen nettiini ja nopeuteen. Vaikka liittymän nopeus nousi 100:sta 150:een, en huomannut eroa, kun vanha silmä kerkiää katsoa vain tasaisella vauhdilla ja taju ei muutenkaan meinaa pysyä vauhdissa mukana. 

Älkää uskoko seireenien houkutuksiin ensi kuulemalta! Kyselkää, vertailkaa ja tutkikaa oman operaattorinne mahdolliset taksat. Se on villi viidakko tämä nettikauppiaitten maailma!

Netti jauhaa hämärässä hinnasta viis!

Mihin katosi seniorin terveys?

 No jo on pirskatti, että ennen niin kova kunto on kadonnut jonnekin! Oli ne aikoja, kun jaksoi puuhailla kaikenlaista ja liikkumisen määrä oli kiinni ainoastaan kalenterin kiireistä. Mutta sitten se vaan jossain vaiheessa muuttui. 

Muistan hienosti ne ajat, kun tutuimpia harrastuspaikkoja olivat kuntosalit, urheilukentät, squash-kentät, laskettelurinteet ja pesäpallokentät. Upeat metsäpolut, kartan kanssa rämpimiset luonnossa, merenrannoilla lenkkeily olivat kaikki hienoja puuhia. Nyt alkavat kaikki nuo muistot hiipumaan. Parhaiten muistaa nykyään terveyskeskusten ja sairaaloiden odotustilat sekä sairaaloiden päivystysosastot, leikkuusalit, heräämöt ja potilashuoneet. Entä sitten ne verinäytteitä ottavat laboratoriohenkilöt ja apteekkien farmaseutit! Heistä on tullut tutumpia ja heidän kanssaan on yhteyksiä enemmän kuin kavereiden kanssa.

On siis maailma, harrastukset ja kontaktit muuttuneet. Ja kaikki tuo tapahtui parissa vuodessa. Tosin kyllä noita nykykontakteja oli aktiivisina työvuosinakin. Ei sitä muuten olisi saanut kanta-asiakaskorttia HUSin leikkaussaleihin. Sinne on jäänyt monet sisäiset osat, mutta sitä näkyvintä, pulleaa vatsaa, eivät ole suostuneet pois ottamaan. Se vaan kulkee sitkeästi aina mukana.

Mitähän sitä tekisi? Ei tämä vanheneminen oli mikään kunnon harrastus, on suorastaan epämiellyttävä, ajoittain kivulias ja monella tapaa hidas, paitsi ajankulun suhteen. Jos vaan hetkeksi suljet silmät, on taas mennyt vuosi tai pari ja unohtunut mahdottomasti nimiä ja asioita. 

Viettäiskö tämän päivän nojatuolissa vai sohvalla? Tuntuu, että päivät on pelkkää päätöksentekoa kaiken aikaa. Oikein hiki meinaa nousta otsalle. Tässä tautien ja koronan kurimuksessa on jo yksi iPadikin kulunut loppuun. Onneksi opin sähköiselle lukemiselle, niin ei tarvi sotkea sormiaan lehtien ja kirjojen painomusteeseen. Siisteys ja hygienia ennen kaikkea!

Hyvät ihmiset, pysykää terveinä ja liikkukaa! 

Nämä on menneen talven lumia! 😅

Kevättä ilmassa ja maassa

Nyt sitä on ihmislapselle tarjolla sitten kevättä rintaan! Se on hieno juttu, kun viimeisten kuukausien ajan siellä on ollut useinmiten kipuja. No niihin on onneksi auttanut nitrosumute. Jospa nyt päästäisiin kaikki nauttimaan oikeista kevään merkeistä ja muutamien viikkojen päästä keväästä.

No onhan ne merkit välillä hieman ikäviä, mutta se mitä niiden jälkeen on odotettavissa, ovatkin sitten hienoja. Ikäviin merkkeihin kuuluvat mm. ne kuuluisat tippuvat räystäät. Ne vesitipat ylhäältä osuvat aina ensin silmälaseihin, sitten kasvoihin ja päälakeen. Toiset osuvat merkit ovat ensin liukkaat kävelytiet ja hetken kuluttua loska ja vesi. Niillä saattaa olla vaikutuksensa luiden terveyteen, lihasten mustelmiin ja vähintäänkin märkiin kenkiin. Se ei ihminen pääse aivan aina ilman vaivaa ja tuskaa nauttimaan auringonpaisteesta ja kävelyretkistä kuivilla kaduilla. 

Kevätpukeutuminen onkin sitten oma juttunsa. Yöllä pakkasta ja päivällä lämmintä. Mitä laittaisi päälle ulos lähtiessään? Jo Hamlet kysyi muinoin, ollako vai eikö olla, arvelen hänen tarkoittaneen takkia kevätsäässä, toppatakki vai ohuempi? Joka tapauksessa voi olla varma näinä aikoina, takki on väärä. Joko palelet tai hikoilet! Entä kengät, liukuesteillä vai ilman? Eipä sillä väliä, sillä valitset kuitenkin väärin. Varjoissa liukasta ja avoimella paikalla sepeliä ja lätäköissä piilee syvempi kuoppa, joka asettaa nilkoille omat haasteensa.

Kyllä ei ole ihmislapsen aina hyvä olla kevään kynnyksellä, saati sitten hauraalla vanhuksella! Tarkkana saa olla kaiken aikaa. On pidettävä sidetarpeet ja särkypillerit kotona ulottuvilla sekä nauttia ulkona kevätkeleistä.

Nauttikaa kuitenkin auringosta, lämpenevistä keleistä ja keväthangista siellä, missä niitä on! Niin, ja olkaa varovaisia liukkailla!

PS. Pitäkää ulkona korvanne auki, sillä kohta alkaa lintujen kevätviserrykset! Ne kuuluvat jopa yli pahemman tinnituksenkin.

Laitan tähän jo kesäkuvan tiiseriksi (=kiusaksi).

Entisaikoja - vai onko ne sittenkin nyt?

Vastaan heti, että minulta on turha kysyä ”muistatko”! Sanon tässä ja nyt, en muista, enkä vastaa tuommoisiin syväluotaaviin kysymyksiin. Keskityn nykyisin kommenteissani ja vastauksissani ainoastaan nykyhetkeen. Myöskään henkilöiden tai paikkojen nimiä ei kannata minulta kysellä, nimet saa henkilöiltä itseltään ja paikat kartoista.

Olen luonnon ohjaamana siirtynyt karttamaan yksityiskohtaisten tietojen varastointia aivoissani. Olen myös raivannut tilaa aivojärjestelmääni pakollisille, päivittäin tarvittaville toiminnoille.

Muisti heikkenee vauhdilla ja aivoissa ei liiku muuta kuin ruokailuun ja sohvalla makaamiseen liittyvät yksityiskohdat. Haasteellisimpia tehtäviä on tv-kanavien valitseminen. Sitäkin häiritsee usein hukassa oleva kaukosäädin.

Mutta muistanpa minä ehkä jotakin, ja se herättää lievää kammoa viime aikojen Ukrainan tapahtumien takia! 

Oli aika lapsuudessani, jolloin ei ollut sähköä, vesi haettiin kaivosta, lämpö tuli uunista tai hellasta, sänkynä oli olkipatja lattialla ja valo tuli kynttilöistä, öljylampusta tai Tilleystä. Kauppatavaroitakaan ei ollut määrättömästi saatavilla. Valikoiman laajuus oli monissa tuotteissa 0 tai yksi ja alkuperämaa oli lähes poikkeuksetta Suomi. Ruoka oli kaupoissa oikeasti lähiruokaa, marjat lähimetsistä, maito ja liha kylän maataloista, jauhot kylän mylläriltä. Kuponkeja eli ostokortteja varjeltiin, sillä niiden varassa oli vielä 50-luvullakin mm. sokerin ja kahvin ostaminen. Viimeisiä ostokortteja oli viinakortti, joka oli käytössä 70-vuoden loppuun asti.

Hieman syrjäisellä maaseudulla kasvaneena en juuri muista esiintyneen puutetta ruokatarpeista. Toista oli kaupungeissa asuvilla, joilla ei ollut juurikaan muuta hankintakanavaa kuin paikalliset kaupat ja maaseudulla asuvat sukulaiset. Minun lapsuuttani ei kuitenkaan varjostanut sota, vaan sodan jälkiseuraukset.

Nyt olemme jälleen joutuneet sodan maailmaan, jossa monenlaiset puutteet koskettavat miljoonia ihmisiä Euroopassa, Ukrainassa. Ihmiset joutuvat pakenemaan kodeistaan ja hengenuhan ohella on tullut puute elämisen perustarpeista, suojasta, ruuasta, vedestä, lämmöstä jne. Ihmisten mielen on vallannut pelko ja huoli läheisten sekä omasta turvallisuudesta. Järjetön vihollinen ampuu ja surmaa surutta edestään kaiken elävän ja tuhoaa asumukset.

Toivon hartaasti, että järki voittaa pian ja ison itäisen maan johto lopettaa täysin perusteettomat ja epäinhimilliset sotatoimensa Ukrainassa!

Ukrainassa olemme jälleen kohdanneet asioita, joita kukaan ei ikinä tule unohtamaan - pelko, suru, hätä, puute, huoli!

 

 

Pelossa eläminen on arkipäivää!

Kyllä en ole aivan huoletonna tänään! Se on ihmiselle kasattu näinä aikoina monen sortin huolenaihetta. Hennot hartiat ovat joutuneet kantamaan välissään huolestunutta palloa eli harmaantuvaa päätä.

Mailla ja mannuilla sekä kylillä ja kujilla riehuvat ikävät uudet ja vanhatkin asiat, joista kumpuavat monenlaiset uhat ja murheet. Niihin kaikkiin liittyy isoja pelkoja, joilla on tai saattaa olla elämäämme perustavanlaatuisia, negatiivisia vaikutuksia.

1. Ykkösuhkana on Putinin pullistelu ja sotavarustelu Ukrainan rajoilla. Siitä on jo nyt aiheutunut monenlaista pahaa joka suuntaan. Pahimpana on kuitenkin sodanuhka, joka koskettaisi vähintäänkin kaikkia eurooppalaisia jollain tavalla. Suuria murheita ovat jo nykyisellään inhimilliset pelot ja ahdistukset. Lisänä on pelko kansainvälisistä vaikutuksista, jotka sotkevat miljoonien ihmisten elämän vuosikausiksi eteenpäin. 

2. Korona variaatioineen on ollut osa elämää jo kahden vuoden ajan. Se on sotkenut kodin, työn ja vapaa-ajan. Vuosien saatossa on saatu ihmetellä aasialaisten kasvomaskeja, joista on nyt tullut meillekin arkipäivää. Koronan leviämistä on yritetty pysäyttää ja rajoittaa monenlaisin keinoin, siinä juurikaan onnistumatta. Joudumme edelleen väistelemään, välttelemään, piiloutumaan, rajoittamaan ja vaikka mitä, ettemme saisi tuota pelättyä pöpöä. Pahimpia ovat olleet ihmiset, jotka ovat kieltäytyneet rokotuksista ja jopa maskeista.  

3. Kansalaistottelemattomuus mielenosoitusten muodossa on tuonut sekä maailmalla ja nyt meilläkin levottomuuksia kaupunkeihin. Mihin katosivat ne rehdit ja tottelevaiset ihmiset, jotka ottivat muidenkin elämän huomioon? Mistä kertyivät nämä koheltajat lippuineen ja kyltteineen, jotka sotkevat tavallisten ihmisten liikkumisen toreilla, kaduilla ja kujilla? Eikö kukaan tajua, että itse ovat äänestäneet päätöksentekijänsä ja edushenkilönsä? Eikö silmä ja korva ota, mitä maailmalla tapahtuu ja mikä sieltä  vaikuttaa meidänkin asioihin?

4. Sydänkohtauksen odottaminen on joillekin arkipäivää, johon oman lisäjännityksensä tuovat nuo lääkintäviranomaisten neuvoista piittaamattomat älypäät. Nuo kahjot levittävät piittaamattomasti koronaa ympärilleen kulkiessaan ilman maskeja ja rokotuksia. On suunnaton määrä muitakin sairauksia, joiden kanssa sairastavat elävät veitsenterällä ja johon ei enää tarvita koronavirusta, eikä mitään muutakaan ylimääräistä.

5. Sotealueiden muodostaminen toi meille uuden jännityksen. Vaikka hieman moitinkin äänestysten järjestäjiä. Minäkään en päässyt äänestämään nykyisenä helsinkiläisenä, kun sitä ei meillä järjestetty. Se oli ikävä asia, sillä olen aina halunnut laittaa sormeni soppaan ja lipukkeeni äänestysuurnaan. Nyt vaan odottelemme jännityksellä, mitä nämä uudet sotealueet saavat maakunnissa aikaiseksi, ja millä niiden toiminta rahoitetaan? Viimeksi käytin maakunnissa aluetta hyödykseni 3:n ambulanssin, yhden helikopterin ja yhden yliopistosairaalan verran. Ennen sotealueen muodostamista toimi homma ainakin hyvin ja jäin henkiin. Mielestäni se oli aika hyvä asia!

6. No, entä sitten säät! Pirskatti, etten sanoisi rumemmin! Tämä on meikävanhuksen käsityskykyä lähempänä oleva aihe kuin nuo edelliset. Sitä on viime ajat saatu nauttia lumesta, jäästä, rännästä ja vedestä. Tuonne taivasalle, jos uskaltautuu lähtemään, on olo kuin Fred Astairella tai Gene Kellyllä tanssin tuoksinassa. Ei jonnet eikä veetitkään tunne mainitsemiani tanssintaitajia, eikä tarvitsekaan. Mutta kyllä on nykyliukkailla kaduilla kulkeminen samanlaista steppipuuhaa. Jos olet onnekas, saatat pysyä pystyssä ja säilyä ilman mustelmia. Jos et, niin harmi, sillä tuska ja raaka kipu ovat seurauksena.

Nyt en tällä erää jaksa pelätä enempää, kun noissa edellisissäkin on hauraalle vanhukselle pelättävää aivan tarpeeksi. Pelosta on tullut miltei päivätyö, ei meinaa kahville välissä keritä!

Päällimmäisenä sanoisin, että PYSYKÄÄ TERVEINÄ JA PYSTYSSÄ ULKONA!

Parasta pysyä vähän puskissa!

Korona-ajan harrastuksia

Ne on lyöty meille kapulat rattaisiin, ei pääse tavanihminen harrastamaan! Se on pantu ihminen vähän kuin arestiin tai kotivangiksi. Mitä sitä silloin pystyy tekemään? Ne on harrastusmahdollisuudet vähissä. Eläkeläisellä sitä olisi aikaa, mutta kun on viranomaistaholta kielletty se vähäinenkin tekeminen, mihin sitä enää pystyy.

Kuntoliikunta on yksi vaihtoehto, mutta uskaltaako ulos muuta kuin naamio naamalla ja jätesäkki päässä? Ei semmoinen meikkinaamio, vaan se jossa silmälasit huurtuu ja joutuu kävelemään puuta päin. Vaihtoehtona voisi olla kuntojumppa ja laittaa jalat sängyt, lämpöpatterin tai keittiönkaapin alle ja tehdä taivutuksia, sen kolme kertaa, jonka selkä kestää. Toinen keino on nostella kädessä sokeripakettia (jos ei ole tyhjäksi syöty makeanhimossa), maitopurkkia (ei tyhjää ja jos on avattu, ei saa loiskuttaa) tai perunapussia (saa sisältää useamman perunan). Noilla keinoin saa ruista ranteeseen ja hauis kehittyy. Nojatuolista tai sängynreunalta nouseminen monta kertaa on hyvä tapa kehittää jalkojen kuntoa. Pitää olla vaan varovainen, ettei köntsähdä nenilleen, kun verenpaine heittelee tasapainoa. Liike on hyvä tehdä sängynpäässä, koska tasapainon pettäessä voi heittäytyä sänkyyn selälleen ja ottaa siinä pienet nokkaunet kuntoilun lomassa.

No sitten sisäharrastuksiin kuuluu tietenkin tv:n katsominen. Se ei vaadi kovinkaan paljon keskittymistä, sillä samat ohjelmathan on nähty jo 50-luvulta alkaen moniaita kertoja ja etenkin elokuvien vuorosanat tiukassa muistissa. Aku Korhonen on paras ja huru-ukot. Harmillista, ettei maailman politiikan arkipäivää näytetä. Politiikka on mennyt niin hankalaksi, ettei sitä normi-ihminen enää ymmärrä ilman selitysosia. Kaikki päämiehet uhkailee toisiaan, diktaattorit tekevät mitä mieleen juolahtaa ja isoja kokouksia on viikoittain, eikä niissä saada mitään päätöksiä aikaiseksi. Parempi etsiä telkkarista vaan sarjoja ja eläimistä kertovia ohjelmia. Muistakaa räpytellä silmiä riittävän usein, ettei pääse kuivuus iskemään. Ne nuo kirkkaat vehkeet, tietolaitteet ja telkkari, kuivattavat silmiä. Ostin eilen pullollisen silmäsuihketta (tipoista en tykkää), kun illalla on aina silmät niin kipeinä päivän tuijotusten jälkeen. 

No, entä sitten kirjallisuus! Kirjastojen käyttäminen on viime vuosikymmeninä muuttunut uskomattoman paljon. Ei tarvitse enää lähteä kirjastoon kassin kanssa, kun e-kirjan voi lainata omalle tietolaitteelleen ilmojen teitse. Kyllä on sisälle pakotetun ihmisen nyt helppo uppoutua seikkailujen tai romantiikan maailmaan. Mene kirjaston sivulle ja lainaa e-kirja! Olen itse käyttänyt kohtuullisen paljon Helsingin kaupunginkirjaston Helmet-kirjastoa (https://www.helmet.fi/fi-FI/Ekirjasto), ja onhan se varsinainen ihmeitten aarreaitta! Käyttäjältä ei vaadita helsinkiläisyyttä, mutta asiakkaaksi pitää rekisteröityä ennen kuin pääsee Rovaniemellä tai muualla lainaamaan Helmetistä. 

HELMET-kirjaston valikko

Vastaavia kirjastoja löytyy Suomesta jo pilvin pimein. Tulin menneeksi  sivulle https://ekirjasto.kirjastot.fi/?kirjasto=kaikki ja löysin melkoisen tiedon valtatien. Käykäähän tekin selaamassa ja etsimässä itsellenne sopivaa tarjontaa.

Ja sitten eikun harrastamaan turvallisesti sisällä ja välillä ulkonakin happea haukaten, mutta turvallisuus muistaen!