Korona, hengityssuojat ja rökäleet

Vaikka lupasin eräälle ystävälleni etten kirjoita koronasta, niin nyt alkaa olla malja täynnä, kuppi mennä nurin ja kiihtymys vallata herkän vanhuksen mielen! Jo on vallan per..., että on perjantai kohta taas käsillä. Sekin tuntuu tulevan nykyään jatkuvasti, melkein joka toinen päivä. 

Ennenmuinoin viikko kesti aina viikon, ja perjantai oli vasta viikon kuluttua edellisestä perjantaista. Töissäoloaikana odotettiin aina perjantaita, eikä se tuntunut tulevan koskaan. Viikot tuntuivat kahden viikon pituisilta ja koostuivat pelkistä arkipäivistä. Nyt perjantai onkin sitten jatkuvasti. Hätäseen kerkiää päättyä edellinen viikonloppu, kun on taas perjantai. Kyllä olisi Perjantain pitänyt pysyä vaan sen yhden haaksirikkoisen R Crusoen kaverina eikä tulla kummittelemaan vanhuksen päiväjärjestyksiin.

Mutta sitten se kiivastuminen! On se vallan per..., se etteivät ihmiset tajua pitää hengityssuojaimia. Jos menet kauppaan tai kävelet kauppakeskuksessa mennäksesi leipää hakemaan, on suurin osa nuorista miehistä ja erityisesti muista maista tulleet miehet naama paljaana. Mikä helv... se on, ettei ohjeet mene perille ja uppoa sinne umpiluuhun hiusten alle? 

Koronaluvut kasvavat päivittäin hurjaa vauhtia ja entistä nuoremmat sairastuvat. Tiedotusvälineissä toitotetaan maskien tärkeydestä sekä kerrotaan esimerkkejä sairastuneiden kokemuksista ja jälkitaudeista. Kuolleista ei juuri kerrota muita kuin lukumäärä. Eikä mikään tunnu menevän nuorten miesten hilseen alle! Ollaan niin voimantunnossa ja koskemattomia, fiksuja ja filmaattisia!

Julkisen liikenteen välineissä suositellaan maskien käyttämistä. Päivän kauppamatkalla ohitin ruuhkaisen bussipysäkin, jossa porukka seisoskeli yhdessä tiiviissä ryppäässä ja vain noin joka kolmannella oli maski. Ei ole tuossakaan mitään rotia! Ja miksei esim. Savonlinnan bussista heitetty köhivää, räkivää matkalaista ulos, kun oli umpiselvä tauti päällä? Siinä 64 ihmistä sairastui  tartuntaketjussa?

Puhutaan ruokaravintoloiden sulkemisesta kokonaan ja ongelmana ovat kuitenkin ryyppykapakat. Ja matkustamista rajoitetaan, mutta rajojen yli kulkee korona maasta toiseen ilman esteitä. Pöpö kulkee Ruotsista ja Virosta meille. Molemmat maat ovat pahimman sortin tartuntapesiä. Ei saa matkustaa lomalle, mutta kukaan ei noudata rajoituksia ja suosituksia. Ei saa testata, ei ole laillista, ei saa häiritä matkamiestä.

Lappiin on pakko päästä lomalle, pöpöä viemään ja matkalla levitellään sitä sinne ja tuonne. Mitä helv...!? Ja mikä hitto oli se kaheli pähkinänsyöjä Finnairin koneessa? Olisi pitänyt matkalla raottaa ovea ja käskeä pihalle syömään, ettei roskita konetta?

Ei ihmistä kuulemma saa rajoittaa, ei saa oikeasti kieltää, ei saa sulkea rajoja, ruokaravintoloita saa kuitenkin sulkea. Miksi muissa maissa voidaan laittaa rajat kiinni, kieltää liikkuminen jopa maan sisällä ja estää kaikki "kansankokoukset"? Pitäisikö hallitukseen määrätä tilapäisesti muutama vanha, väsynyt, kärttyisä mies, niin josko alkaisi tapahtua oikeaa rajoittamista - tai sitten ei!

Ja rokotuksia ei saa herkkä vanhus sen paremmin kuin kukaan muukaan, kun Suomeen ei riitä aineita. Muualle tuntuvat kyllä saavan. Tässä vaan istutaan ja odotellaan, milloin se tauti napsahtaa omalle kohdalle joltain naamarittomalta ryökäleeltä!

Nyt en vaan jaksa, räjähdän! Se voikin tapahtua herkästi. Mahakin vaan paisuu kotona istuessa, ja se kun räjähtää, tulee siitä rumaa jälkeä.

Photo by Nick Gavrilov on Unsplash

Masentuneet kirjoitusvälineet ja sää

Kyllä on taas aikoihin eletty! Tai eletty ja eletty! Mitä elämää se oikein on, kun kaikki toimet keskittyvät akselille sänky-nojatuoli-wc-kahvinkeitin-jääkaappi? Ja kun syömisen osuus on suuri, niin sekin keskittyy paljolti tuotteisiin puuro, kahvi, voileipä, kahvi, leipä, leipä ja mustikkamehu. Missäkö on oikea ruoka? En viitsi mainita, kun se ei ole mikään nautintoaine vaan välttämätön pakko. Onhan se herkullista, mutta ei pärjää voileivälle. Tosimies elää ja kasvattaa vyötäröään leivällä. 

Noissa em. puuhissa ei juuri inspiraatiot ja tarinat kehity, saati siirry paperille. Kotitalouden kynät ja kirjoituslaitteet ovat siirtyneet horrostilaan käyttäjän tuijottaessa televisiota tai selatessaan some-uutisia iPadilta. Lyijy miettii, miten sitä pääsisi paperin pintaan naarmuiksi, joita kirjoitukseksi kutsutaan ja näppäimet miettivät painallusten puuttumista. Home ja pöly peittävät luomisen välineiden pinnan.

Kynäilijän henkilökohtainen ulkoilman tarkkailukin tapahtuu pääasiallisesti tiedotusvälineiden kautta. Olo on vähän kuin entisessä itänaapurissa, kun kansa nautti etuuksista edusmiestensä kautta. Nyt ovat nousseet arvoon arvaamattomaan Anniina, Pekka, Anne, Liisa, Joonas, Kerttu ja Mette sekä muut. Ilman heitä ei tietäisi, millä kelillä meitä tänään siunataan?

 

Pihan tilanteeseen täytyykin todeta maailman muuttuneen melkoisesti. Ennen satoi lunta tupaan ja jäitä porstuaan. Nykyisin tuokin sanonta on saanut uusia ulottuvuuksia, kun nyt sataa vesi niin erilaisissa olomuodoissa, kuten vetenä, räntänä, jäähileinä, lumena ja rakeina. Pihat, kadut, kujat ja tiet ovat saaneet kiiltävän jääpeitteen, joka vaanii jokaista kulkijaa.

 

Jos hento ja herkkä vanhus sattuisi nyt astumaan ulko-ovesta pihalle, olisi suuri riski kastua, liukastua tai lumettua. Mutta onneksi talonmiesten ja huoltoyhtiöiden työtaakkaa keventämään on tilattu Saharasta hiekkaa. Se on leijaillut jääpinnoille eri puolilla eteläistä Suomea torjumaan liukkautta. Pelkästään tieto tuosta saattaa houkutella vanhustakin kokeilemaan pihan liukkautta. Ja olisihan sitä tehtävääkin, kuten mennä kopistelemaan auton pinnalta sentin jääkerrosta, jonka säänhaltija on huomaavaisesti asentanut herkkää maalipintaa suojaamaan.

 

Mutta nyt en jouda enempää, kun pitää kiirehtiä katsomaan kuudetta kertaa tv-uusintoja. Kun muistikin alkaa jo vähän tökkiä, niin on hienoa tarkistaa ohjelma aina vaan uudelleen. Sen voi onneksi tehdä illalla, puolenyön aikaan, aamuyöstä ja heti aamulla herättyään. Sitten voi vielä paikkailla iltapäivän ja alkuillan uusinnoilla. On se hienoa, että tv ottaa huomioon kertauksilla huonomuistiset vanhuksetkin. Tietää tarkkaan, mitä Puoli seiskassa tapahtui eilen tai miten Tökä vastaili Super-Jahdissa. Tietää ainakin hetken, mutta muistiin ne eivät enää jää!

Jos menette pihalle, olkaa varovaisia, sillä siellä on todella liukasta! Jaksaakaa, voikaa hyvin ja pysykää terveinä!

 

Kevät on tulossa, valo jo pilkistää!

 

Esimerkkejä sanalle ODOTTAA

Se on aika veikeä sana tuo ODOTTAA! Sillä on merkityksiä ja taustoja vaikka mitä. On ikävää, on hyvää, on odotettua, on kaivattua, on pelättyä, on vastenmielistä, on haluttua, on vaikka siis mitä. Ja ihminenhän odottaa jotain kaiken aikaa. Käyn seuraavassa läpi muutamia odotuksen esimerkkikuvauksia, joista useimmat perustuvat omiin kokemuksiini. Laitan jutun yhteyteen pari kesäkuvaa aivan kiusaksi vaan!

Kuvassa pieni tiiseri eli kiusakuva Savonlinnan satamasta

 ENNEN odotettiin mm.

- kaupunkiin kulkevaa linja-autoa maitolaiturilla istuskellen ja voileipiä mutustaen. Eväät oli aina loppu ennen auton tuloa.

- junaa pahvisen kapsäkin kanssa asemalaiturilla ja samalla pälyiltiin varovasti muita odottajia

- nenä kiinni radion kaiuttimessa Markus-sedän lastentuntia, Baskervillen koira-kuunnelman alkamista, tai milloin Pentti Nikulan vuoro on hypätä seivästä ja tuleekohan taas uusi maailmanennätys

- tien penkalla, milloin kylän lähes ainoa henkilöauto, Lindholmin taksi-Kaiser ajaa tie pöllyten ohi

- milloin posti tuo uuden Tex Willerin tai  Korakin ja äidille Nyyrikin

- kuka lähtisi pimeässä kaveriksi iltatarpeille pihan perälle  

- iltaisin milloin isä sytyttää Petromaksiin valon ja toivottiin, ettei siitä palaisi taas sukka, koska sitä seuraa paljon tuhmia sanoja ja ärtymystä

- naapureiden heräämistä aamuisin, että pääsee seuraamaan milloin ajokoira Rekku saa pentuja

- uistinta koskella heitellessä, tuleeko poliisi sakottamaan kielletyllä paikalla kalastamisesta 

- että isä saa vaihdettua perämoottorin potkuriin uuden sokkatapin, kun entinen katkesi kiveen ajaessa

- kylän kioskin luona, milloin tippaukot alkavat laulaa sota-ajan lauluja ja puhumaan rumia

- kotiin palatessa, että huomaavatko, että käytiin kaveriporukalla sillan alla tupakilla ja tuleekohan siitä selkäsauna. Kyllä molempiin odotuksiin!

- retkeilymajan yhteistuvassa, milloin naapuripetien helsinkiläisporukka on käynyt vessassa, että uskaltaa mennä sinne huoletta. Puhuivatkin niin leuhkasti omituisilla sanoilla, että en edes kaikkea ymmärtänyt!

- nuorisoseurantalon tansseissa rohkeudenpuuskaa, että uskaltaa hakea jotain tyttöä tanssiin. Ei tullut yleensä puuskaa!

- kunnanmestaruuskilpailuissa omaa hyppyvuoroa seiväs- ja korkeushypyssä. Molempiin kerkisin ja molemmista tuli mestaruudet.

- pesäpallopelissä, laittavatko minut taas sieppariksi vai pääsenkö koppariksi. Yleensä sieppariksi ja se kävi monesti kipeää.

- sorsametsällä iltalennon alkamista. Ja kyllä alkoi rantaniityillä aina!

- telkkarin tultua ruudusta lumisadetta tuijottaen, milloin siinä vilahtaisi jotain selvästi tunnistettavaa. Ei ollut vielä meillä Suomen lähetyksiä, Ruotsista katsottiin Musta ori Furyä, mutta ei nähty koko hevosta, sadetta vaan.

- koulun loppumista aina päivisin, viikoittain ja lukukausittain. Vanhemmat odottivat menestystä, ei oikein tullut, muut asiat kiinnostivat enemmän.

- ja olihan sitä paljon muutakin odottamista.

 

NYKYÄÄN sitten odotetaan...

- milloin se korona loppuu meidän kylillä, Suomessa, Euroopassa ja maailmassa

- milloin päästään kapakkaan tai no ei kaikki odota! Minä en odota, kun en käy muutenkaan. Hullut kouhakkeet eivät myöskään odota, vaan menevät sinne tartuttamaan tauteja tai hakemaan niitä, vaikka se ei ole edes sallittua. Tuosta minä oikein kiehun, ja haluaisin tehdä heille vaikka mitä lain mukaan kiellettyä! Mutta miten voivatkin olla ihmiset noin tyhmiä ja piittaamattomia?

- että alkaisi uusia tv-sarjoja ja tulisi uusia elokuvia, kun jo ainakin kymmeneen kertaan nähdyt alkavat kyllästyttää jo. Laineen Tuntematonta sotilasta ei lasketa edellisiin eikä Kummeleita!

- että teatterit ja näyttelyt ja tapahtumat alkaisivat taas. Olen suurkuluttaja, sillä käyn teatterissa lähes kerran kymmenessä vuodessa ja näyttelyissä en aivan niin usein, paitsi maatalousnäyttelyissä kävin usein aikoinaan työn puolesta. Messuilla kyllä käyn, esim. matkamessuilla vaikka en edes kerää esitteitä.

- että bensan ja dieselin hinnat laskisivat, paitsi minä en odota, sillä ajan sähköllä. Siihen liittyen odotan kuitenkin, että sähkönsiirtohinnat laskisivat ja teholatauspisteitä perustettaisiin nopeasti lisää.

- pääsisi vielä joskus matkustamaan muuallekin kuin lähikauppaan, jos sitä vielä kerran jaksaisi

- kevättä ja kesää, että saisi vähentää vaatteita

- että pääsisi mökille askarteluhommiin, sillä työkalutkin tykkää, kun niitä käytetään

- oikeille työpaikoille pääsyä työkavereiden luo. Ne yhteiset kahvihetket ja rupattelut virkistävät niin kummasti. Tosin eläkkeellä ei ole enää työkavereita ja kahvitaukoja, on vaan vaivavarttihetkiä.

- mutta onhan niitä paljon muitakin odotettavia asioita, joiden toteutumista jarruttaa tuo paha koro-alkuinen juttu

 

NYT KUITENKIN ODOTETAAN KAIKKEIN KIIVAIMMIN ROKOTTEIDEN SAAMISTA!

Malttakaa vielä tovi ja pysytelkää turvallisella etäisyydellä muista, käyttäkää kasvosuojia, peskää käsiä, välttäkää ihmisjoukkoja ja pitäkää itsenne sekä muut lähellänne terveinä!

Kyllä Lappi on aina Lappi, kesälläkin!

Matkustaminen on hieno laji - tai siis oli!

Moniko vielä muistaa ajan, jolloin pystyi matkustamaan maapallolla minne vaan. Odotettiin vain kieli pitkällä, milloin päästään kuuhun tai Marsiin, jos muut paikat oli jo käyty. Tai jotkut odottivat noihinkin kohteisiin pääsyä. Mutta hankalaksi meni sittemmin! Tuli tautia tarjolle.

Nyt ei paljon matkustella. Omassa lähikaupassakin käynti on suurempi matkaseikkailu kuin ennen naapurimaahan matkustaminen. Ja ennen, jos halusi matkustaa kauemmaksi, piti ensin käydä apteekissa ostamassa hiili-, ummetus-, ripuli-, maitohappo- ja närästyspillerit. Se oli näet vatsa se ensimmäinen, joka reagoi ulkomaahan. Tuohon, ammoiseen aikaan ei vielä tiedetty käsideseistä mitään. Jos hygieniaa piti johonkin osaan vartaloa hankkia, otettiin se sisäisesti a-juomina. 

Vielä reilu vuosi sitten naureskeltiin aasialaisten kasvosuojille. Nyt ei naureta, vaan vaaditaan vierustovereiltakin semmoinen ja me ollaan sentään pääosin suomalaisia. Me ei yleensä taivuta suuren maailman hömpötyksiin, mutta nyt on vaan pakko. Ei sovi läähättää muiden naamoille eikä hengitellä muitten höyryjä. Olisi luullut, että tämä tapahtuisi vain maamme rajojen ulkopuolella, mutta ei, kyllä se on täällä kaikkialla Suomessakin.

Ennen oli esimerkiksi Suomen Lappi koskematonta ja terveellistä aluetta, mutta nyt on pahat hengityshöyryt ehtineet jo sinnekin. Onneksi viime joulun Lappiin tungeksinut kotimaan matkailu ei polkaissut liikkeelle uutta tautiaaltoa. Sama leviämisvaara koski ja koskee nyt koko maatamme. Rajoja suljetaan ja liikkumista rajoitetaan. Tuntuu pahalta ja hieman pelottaa.

Oho, kun meinasi mennä tautihommiksi, kun piti sanoa sananen matkailusta! Oli se ennen mukavaa, kun ensimmäinen kosketus matkailuun saatiin jo Seutulan lentoaseman baarissa tai kahviossa. Siinä kun odotteli koneeseen kutsua parisen tuntia, olisi jo voinut palata samantien kotiin, kun olo tuntui niin matkustaneelta ja hengityskin tuoksui jo matkalle. Mutta koneeseen kavuttiin ja näyteltiin niin kokenutta matkustajaa että. 

Jos matkustettiin pohjois-eteläsuunnassa, oli kellon kanssa pelaaminen helppoa. Mutta jos matkustettiin Suomesta jomman kumman kyljen suuntaan ja vielä mahdottomasti tunteja, olikin elämä sekaisin - maha ei välttämättä vielä. Mahankin vuoro yleensä tuli ja jopa melko pian, kun päästiin nauttimaan paikallisruokia. Ei herkkä suomalainen osannut nukkua eikä valvoa oikeaan aikaan. ei auttanut kellon vilkuilu tuohon aikaerovaivaan.

Monella meni lomaviikon ensimmäinen puolikas napostellessa kotimaan apteekin ostoksia, nauttien hetki hotellihuoneen parveella auringosta ja sitten kiireesti kakomaan naama valkoisena  huoneen saniteettitiloihin. Mutta kaikkeen tuohon lopulta auttoi aika ja matkatovereiden hankkimat kioskin tai kaupan lääkkeet, joita kotimaassa saa ainoastaan a-liikkeestä. Ja kun kunto palasi kohdalleen ja huoneesta uskalsi lopulta ulos, alkoi loppuloman muutamien viimeisten päivien tiivis paikalliselämään tutustuminen. Ja hauskaa oli, kunnes oli palattava kotimaahan sorvin ääreen.

Tuo jetlag eli aikaerorasitus onkin villi juttu, sillä toiseen suuntaan kylkeä se on paha ja toiseen ei niin paha. Mistähän sekin mahtanee johtua. Ei se voi johtua edes puujalkaisen suomalaismiehen tanssilavatekniikasta, pyöritään aina vaan samaan suuntaan. No reissattu on ja ties milloin pääsee seuraavan kerran matkalle?

On niistä menneistä reissuista jäänyt jäljelle edes jotain - jetlag! Tuo väsymyksen ja uuteen kellonaikaan sopeutumisen ongelma, kun olet reissannut monta tuntia useiden aikavyöhykkeiden yli. Luulin ennen, että jetlag tulee vain tuolloin. Mutta hämmästyksekseni olen viime aikoina kokenut jetlagin vaikutukset Etelä-Savossa sijaitsevan mökkimme ja Helsingin kodin välisen matkan jälkeen. Eikä ole ollut väliä kumpaan suuntaan on matkattu, eikä mitenkään liity tanssitekniikkaani. Jokainen kerta ainakin 2-3 päivää on olo aivan kanttuvei. Lähipiiri tarjoaa omituista selitystä, että se olisi jotenkin ikääntymiseen liittyvää. Sanon suoraan, EI PIDÄ PAIKKAANSA! Aion kohta taas kokeilla, olisiko helmikuussa liikkeellä erilainen jetlag kuin muina kuukausina. 

Tässä kuva 2019 Lofooteilta, joka on yksi upeimpia käymiäni paikkoja!

Kenen laskuun voi kaatua?

Sattui silmääni kysymys Taloustaito-lehden lukijapalstalla ja se kuului: "Liukastuin ja kaaduin! Kuka korvaa vahingon?"  Kyllä häkellyin tyystin! Ettäkö, ettäkö toisen pitää maksaa?

Se alkaa nykyihminen siirtämään vastuun toisen harteille. Kyllä ennen piti kaatua aivan omilla rahoilla. Paitsi, jos sattui olemaan vakuutus tapaturman varalle. Silloin saattoi hyvässä lykyssä saada korvausta, jollei heti, niin vuosien taistelun jälkeen. Tai sitten ei saanut, ja silloin piti kaatuminen ottaa  omaan piikkiin.

Kotiseudulla sanottiin muinoin, että ”Luoja suojelee hulluja ja humalaisia”. Ensimmäistä en ole tietääkseni ollut, mutta toista momenttia olen kokeillut hurjassa nuoruudessani. Noissa tilanteissa ei ole kuitenkaan aiheutunut herkkää kroppaani vahingoittavia kaatumisia edes lukijapalstan kysyjän tarkoittamalla tavalla. Onnekseni!

Nykyään on jo uskaliasta kokeilla millään tavalla kaatumista, kun luut ovat alkaneet haurastua kiintyvällä vauhdilla. Joutunee pysymään pois tuommoisilta liukkailta pinnoilta, joiksi luetaan jää, lumi, liukas lasi, vahattu lattia, tavallinen lattia, kaikenlaiset portaat, jne. Turvallisimpia paikkoja lienee sohva, oma sänky ja nojatuoli. Niissäkään ei saa tippua reunan yli. On ne vaan meikävanhuksen luut ja lihaksetkin pehmenneet oudolla tavalla. Ja keskikehon jatkuvasti kasvava pehmustekaan ei luo edes henkistä turvaa. 

Varovainen on nykyään oltava, sillä ei ole kaukana enää se aika, ettei portaiden puolivälissä pysähtyessään enää muista, onko menossa ylös vai tulossa alas. Muistia ja koko päätäkin pitäisi yrittää harjaannuttaa, jos vaikka saisi muutamia lisävuosia tulevaisuuden ihmeitten odotteluun. 

Mutta jonain päivänä se kaatuminenkin tapahtuu, mutta olen kyllä ensisijaisesti aikonut kaatua omilla rahoilla. Olkaa tekin kuitenkin varovaisia näiden liukkaiden kelien kanssa!

 

Kyllä kaipaan eteläisen kaukomaan lämpöä!

 Nyt se sitten napsahti kohdalle - kylmä! Tultiin mökille ja siellä se alkoi, Saimaan rannalla.

Nykyaikaisessa pakkasessa on hienoa se, että ainakin tiedottaminen toimii hienosti. Edellisenä iltana katsoessamme kaikessa rauhassa televisiosta maailmaa järkyttäviä tapahtumia ja seitsemättä kertaa uusittavia elokuvia, saimme viestin. Viesti tuli suunnattoman paukahduksen muodossa. Mökin hirsiseinä paukahti kuin siihen olisi jysäytetty isolla kivellä. Ikkunan takana oleva lumi oli kuitenkin koskematonta, joten oli uskottava, että sääherra tai metsänpeikko oli lähettänyt viestin "Pakkanen is here!"

Muistuu lapsuudesta mieleen viestintä samasta aiheesta. Tuohon aikaan ei tiedonvälitys ollut vielä aivan nykyisellä tasolla. Tiedottaminen tapahtui lähikaupungin sanomalehdillä tai radion kautta. Niissä kerrottiin pakkasen saapumisesta seudulle. Tuo tiedottaminen koski toki myös kesäisiä sääodotuksia. Silloin, kun kerrottiin että tulossa on todella kunnon heinäntekopouta, niin sai olla varma että vettä tulee kuin aisaa. Ennusteiden osumatarkkuudessa oli tuolloin toivomisen varaa. Pääsääntöisesti ei osunut vaikka television saavuttua piirongin päälle Paavo Salmensuu osoitteli piipullaan kelejä kartalta.

Nyt on toisin. Aamusella, kun katsot kahvikuppi kädessä ja silmät unihiekassa telkkarin aamulähetyksiä, voit olla melkoisen varma, että sääpuheet pitävät paikkansa. Jos meidän tontille on tiedossa sadetta ja naapurille aurinkoa, niin se menee juuri noin ja aivan rajalla olevaa pensasaitaa myötäillen. Kyllä Pekka, Annika, Seija, Liisa ja muut gurut tietävät. Siellä heidän ennustuspöydillään jauhavat semmoiset tietokoneet, että virheitä ei pääse tulemaan eikä keli poikkeamaan luvatusta.

Mutta nyt minulla oli jäänyt väliin kelien ja ennusteiden seuraaminen. Jysäystieto seinähirteen oli herätys. Ei auttanut muu kuin kaivella talvisaappaat, villapusero, toppatakki, karvalakki ja paksut rukkaset esille. Ja olikin hyvä, että tein sen. Saamani tiedotteen koko sisältö ei auennut minulle aivan siltä istumalta. Kovaan todellisuuteen herääminen vaati pari päivää ja sitten mentiin. Alku oli -6C, joka on vielä lällärikamaa eli huonon saunan jälkilämmön tasoa. Sitten elohopea kipusi -11C:een, joka ei vielä hatkähdyttänyt tosi miestä, ei minuakaan. Mutta, kun mittariin lävähti -20C ja lisäksi järvellä käynnistyi säänhaltijan oma puhallin, alkoi hymy minullakin hyytymään. Tätä kirjoittaessani, taululle on ilmestynyt luku -24,8C. Oikeastaan en tykkää!

Nenä ja korvalehdet toimivat lapsuusvuosien tapaan kehon omina mittauslaitteina. Ero lapsuuteen oli se, että nyt palelee heti eikä lapsuuden tapaan vasta äidin huomattua nuo valkoisiksi paleltuneet ulokkeet. Ja kyllähän minua palelikin nyt. Piti kaivella kaikki lämmityslaitteet esiin, puulla toimivat sekä sähköiset. Ja sitten vaihdettiinkin sulakkeita, kun oli liikaa sähkölaitteita päällä ja sulakkeet poksuivat. Ei ollut kivaa etsiessä uusia sulakkeita kylmästä varastosta.

Viime päivät ovat opettaneet seuraamaan säätiedotteita. Nyt seuraan muitakin tiedotteita kuin seinän paukkeita. Ja järkyttävää on tulossa. Kaksi seuraava yötä on luvassa -28C asteita. Onpa jopa vilauteltu -30C:n lukemia. Nyt loppuu kohta villakamppeet. Onneksi polttopuita ja sulakkeita riittää. 

Mutta on keli menossa seinän paukkeesta huolimatta jo pikkuisen liiallisuuksiin! Toki onneksi meillä on paremmat varusteet kuin Espanjan vastaavissa pakkaslukemissa elävillä. Toivottavasti pärjäävät sielläkin!

Kun lähdet ulos, muista vetää toiset alushousut jalkaan. Yksillä lyhyillä kalsareilla ja nilkkasukilla ei enää pärjää teinitkään - ehkä!

Joko se alkoi - vuosi 2020+1?

 Kyllä vaihtuikin nopeasti taas vuosi! Jotenkin olisin odottanut, että välissä olisi suotu muutama päivä aikaa valmistautua rankan vuoden jälkeen aivan uuteen. Olisi saanut tehdä yhteenvedon koetusta, vähän pureskella sitä ja laatia suunnitelmaa tulevaisuuden varalle. Tuo edellinen vuosi oli sen verran rankka, että siihen olisi tarvinnut herkkä vanhuskin pienen paussin. Mutta ei mennyt vuodenvaihto tietenkään toiveen mukaisesti. No mennään nyt sitten heti vauhdilla alusta alkaen!

Vuoden eka päivä meni täällä Helsingissä normaalissa synkässä, ruskeassa kelissä. Tuuleskeli melkoisesti ja kun lämpö oli nollan kieppeillä, se puri luihin ja ytimiin. Mitähän tuokin sanonta oikein tarkoittaa, sillä minua ainakin paleli päivälenkillä aivan hit... eikun mahdottomasti.

 Vuoden toisenä päivänä verhottiinkin yllättäen koko maa valkoiseen huntuun. On muuten hieno ilmaisu tuokin. Vähän kuin maa olisi mennyt naimisiin hunnussa, mutta eihän se niin ollut. Sitä vaan sateli lunta koko päivän ja maalasi kaiken valkoiseksi. Alkuun tuli semmoisia pieniä höytyviä ja illalla saatiinkin sitten oikeaa lunta, semmoista kuin lapsuudessa oli aina taivas tulvillaan ja lapaset jäässä. 

No hienoltahan kaikki nyt näyttää - lumipeitteessä. Vähän käy mielessä, että yritetäänkö meiltä pimittää jotain? En ole kuitenkaan tällaista vastaan!

 Mutta mahtaako tuolla keinolla nyt tulla parempi vuosi kuin vanhasta? Tuntuu kuin ikävät asiat peitettäisiin lakanan alle. Toisaalta sitten se vasta meillä hankalaa on, jos tuleekin huonompi vuosi. Siis älyttömän hankalaa! Ei voi tulla niin huono, koska ei ole enää huonompaa olemassa. On se vaan yritettävä uskoa, että parempi tästä tulee!

Toiveikkaana paremmasta tulevaisuudesta vetäisin pipon päähän ja kintaat käsiini. Lähdin nauttimaan huntupeitosta ja luonnon puhtaudesta. Suuntasin kohti Seurasaarta. Meiltä kotoa on sinne näppärä kävelymatka useamman eri reitin kautta. Nyt valitsin rantoja seuraavan polun. Moni muukin oli lähtenyt kuntoilemaan melkoiseen lumisateeseen. 

Merivesi lainehti vapaana ja ainoastaan Seurasaaren lammissa oli jää tai ehkä sohjopeite. Saaren vanhat rakennukset ja luonto oli todella kauniina uuden lumen alla. Oli suorastaan huojentavaa ja rentouttavaa nauttia hienosta ympäristöstä päättyneen vuoden synkkyyden jälkeen. 

Nyt vaan kerätään voimia ja lähdetään toivorikkaina odottamaan alkaneen vuoden haasteita! Hyvä tästä tulee ja rokotuksetkin saadaan vielä. Noudatetaan ohjeita terveyden säilyttämiseksi ja nautitaan säännöllisestä kuntoilusta!

Hyvää alkanutta vuotta kaikille!