Nyt se sitten napsahti kohdalle - kylmä! Tultiin mökille ja siellä se alkoi, Saimaan rannalla.
Nykyaikaisessa pakkasessa on hienoa se, että ainakin tiedottaminen toimii hienosti. Edellisenä iltana katsoessamme kaikessa rauhassa televisiosta maailmaa järkyttäviä tapahtumia ja seitsemättä kertaa uusittavia elokuvia, saimme viestin. Viesti tuli suunnattoman paukahduksen muodossa. Mökin hirsiseinä paukahti kuin siihen olisi jysäytetty isolla kivellä. Ikkunan takana oleva lumi oli kuitenkin koskematonta, joten oli uskottava, että sääherra tai metsänpeikko oli lähettänyt viestin "Pakkanen is here!"
Muistuu lapsuudesta mieleen viestintä samasta aiheesta. Tuohon aikaan ei tiedonvälitys ollut vielä aivan nykyisellä tasolla. Tiedottaminen tapahtui lähikaupungin sanomalehdillä tai radion kautta. Niissä kerrottiin pakkasen saapumisesta seudulle. Tuo tiedottaminen koski toki myös kesäisiä sääodotuksia. Silloin, kun kerrottiin että tulossa on todella kunnon heinäntekopouta, niin sai olla varma että vettä tulee kuin aisaa. Ennusteiden osumatarkkuudessa oli tuolloin toivomisen varaa. Pääsääntöisesti ei osunut vaikka television saavuttua piirongin päälle Paavo Salmensuu osoitteli piipullaan kelejä kartalta.
Nyt on toisin. Aamusella, kun katsot kahvikuppi kädessä ja silmät unihiekassa telkkarin aamulähetyksiä, voit olla melkoisen varma, että sääpuheet pitävät paikkansa. Jos meidän tontille on tiedossa sadetta ja naapurille aurinkoa, niin se menee juuri noin ja aivan rajalla olevaa pensasaitaa myötäillen. Kyllä Pekka, Annika, Seija, Liisa ja muut gurut tietävät. Siellä heidän ennustuspöydillään jauhavat semmoiset tietokoneet, että virheitä ei pääse tulemaan eikä keli poikkeamaan luvatusta.
Mutta nyt minulla oli jäänyt väliin kelien ja ennusteiden seuraaminen. Jysäystieto seinähirteen oli herätys. Ei auttanut muu kuin kaivella talvisaappaat, villapusero, toppatakki, karvalakki ja paksut rukkaset esille. Ja olikin hyvä, että tein sen. Saamani tiedotteen koko sisältö ei auennut minulle aivan siltä istumalta. Kovaan todellisuuteen herääminen vaati pari päivää ja sitten mentiin. Alku oli -6C, joka on vielä lällärikamaa eli huonon saunan jälkilämmön tasoa. Sitten elohopea kipusi -11C:een, joka ei vielä hatkähdyttänyt tosi miestä, ei minuakaan. Mutta, kun mittariin lävähti -20C ja lisäksi järvellä käynnistyi säänhaltijan oma puhallin, alkoi hymy minullakin hyytymään. Tätä kirjoittaessani, taululle on ilmestynyt luku -24,8C. Oikeastaan en tykkää!
Nenä ja korvalehdet toimivat lapsuusvuosien tapaan kehon omina mittauslaitteina. Ero lapsuuteen oli se, että nyt palelee heti eikä lapsuuden tapaan vasta äidin huomattua nuo valkoisiksi paleltuneet ulokkeet. Ja kyllähän minua palelikin nyt. Piti kaivella kaikki lämmityslaitteet esiin, puulla toimivat sekä sähköiset. Ja sitten vaihdettiinkin sulakkeita, kun oli liikaa sähkölaitteita päällä ja sulakkeet poksuivat. Ei ollut kivaa etsiessä uusia sulakkeita kylmästä varastosta.
Viime päivät ovat opettaneet seuraamaan säätiedotteita. Nyt seuraan muitakin tiedotteita kuin seinän paukkeita. Ja järkyttävää on tulossa. Kaksi seuraava yötä on luvassa -28C asteita. Onpa jopa vilauteltu -30C:n lukemia. Nyt loppuu kohta villakamppeet. Onneksi polttopuita ja sulakkeita riittää.
Mutta on keli menossa seinän paukkeesta huolimatta jo pikkuisen liiallisuuksiin! Toki onneksi meillä on paremmat varusteet kuin Espanjan vastaavissa pakkaslukemissa elävillä. Toivottavasti pärjäävät sielläkin!
Kun lähdet ulos, muista vetää toiset alushousut jalkaan. Yksillä lyhyillä kalsareilla ja nilkkasukilla ei enää pärjää teinitkään - ehkä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti