Onko kesää näkyvissä?

Kyllä en taas tykkää oikein mistään! Kun ei se mene niinkuin kuuluisi! Nimittäin nuo kelit.

Jos katson ikkunasta, näen auringon, ryntään eteiseen, puen takin päälle ja kiirehdin juoksujalkaa ulos, niin rapulla odottaa kylmä puhuri ja pilveen karannut aurinko. Onko tuo nyt laitaa kun petetään viatonta ihmistä kauniilla ikkunanäkymällä?

Pekka Poutakin lupaa aamun televisiossa vaikka mitä kelejä. Joka toinen kerta paistaa ja joka toinen sataa. Lämpöä on luvassa milloin -5 C ja milloin +5 C tai -10 C ja +7 C. Valitse sitten niistä vaikka tiedät, että aina palelee! Ei seniori-ihminen kestä tuommoista vatkaamista. Elämän pitäisi olla tasaista ja lämmintä!

Luulisi edes Sini-hauvan kamera selässään protestoivan isäntänsä Pekan ennustuksia ja vaativan kunnon kelejä. Ei Sinikään aina koiranilmoja siedä! Ja pitäisihän meteorologilla olla mahdollisuus vaikuttaa keleihin, kun on tiettävästi suorat yhteydet tuonne ilmojen säätäjiin! Ja Pekka kun on vielä Savonlinnan miehiä, niin senkin perusteella olettaisi lupailevan enemmän kesäkelejä! Kun Savonlinna on sentään Suomen paras kesäkaupunki!

Kesälippalakki, lyhyet kalsongit, shortsit ja t-paita odottavat minua jo eteisen tuolilla. Joten ryhtiä sinne sääosastolle! Täällä ollaan valmiina ja odotellaan kovasti kesäkelejä!

Kyllä se tuonne paistaa, mutta ei meidän rapulle!

Nyt kyllä risoo, että ...!

Se otti meikäsenioria tänään pattiin kovin! Oli kiihtymyksen tila Bottaksen uuden formula-auton luokkaa ja hammasta piti purra, ettei olisi puhunut saippualla suusta pois pestäviä sanoja.

Oli näet vahvasti seniori-ikäinen rouva hankkinut itselleen tablettilaitteen. Hän oli käyttänyt laitetta kotonaan kotinetissä tovin aikaa, kunnes päätti hankkia siihen suojakuoret. Marssittuaan Helsingissä Forumin Elisa-myymälään, löytyivät laitteeseen sopivat kuoret.

Mutta kun nuori myyjähenkilö sai rouvan pyöritykseensä, alkoi syntyä julmaa jälkeä. Lopputulemana oli, että rouva marssi kotiin uusien suojakuorien (joista sai toki hieman alennusta), nettiliittymäsopimuksen, uuden mobiili-SIMmin ja nettiturvasopimuksen kanssa. Ihmeissään siitä, mitä kaikkea tämä tarkoittaa, saapui hän Enterin opastukseen, jossa pääsimme yhdessä rouvan kanssa hämmästelemään tapahtunutta ja uusia vielä printterimusteen lämpimiä sopimuksia.

Rouvan sopimuksessa mainittiin perushintana 1,49 €/kk liittymälle + 1,49 €/vrk + aloitusmaksu 3,90 €. Lisäksi sopimuksessa oli tietoturva 0 €/ensimmäinen kk ja sen jälkeen 2,90 €/kk. Noilla hinnoilla ja jokapäiväisellä netinkäytöllä kustannus olisi ollut n. 50 €:n tasoa kuukaudessa. Rouva itse kuvitteli hinnat sopimuksessa olevien lukujen perusteella perin edullisiksi. Vaikka kävimme sopimukset läpi ja yritimme selittää hintoja, ei asia auennut opastettavallemme ja meillä senkun hiiltymiskierrokset operaattoria kohtaan kasvoivat.

Hammasta vihasta purren soitin Elisan puhelinpalveluun, jonne yllätyksekseni pääsin muutaman minuutin jonotuksen jälkeen. Kerroin asian kiihkoani pidätellen, luin sopimuksista vaadittavat tiedot ja annoin puhelimen rouvalle, joka varmisti henkilöllisyytensä asiakaspalvelijalle. Ja eiköhän mitä ja sakramentti sentään! Saimme päätettyä sopimuksen samantien eli heti kättelyssä!

Tämä ei ole ehkä monellekaan yllätyksellinen tositapahtuma! Tämä on kuitenkin tapahtuma, jollaista ei saisi tapahtua! Nuoret myyntihaukat käyttävät härskisti hyväkseen tietämättömiä senioreita myydessään bonusten toivossa liittymiä ja muuta it-laitteissa käytettävää tuotetta.

Sanon suoraan etten pidä tuommoisesta touhusta! Se on s..., pe... jne. (Nytpä menen pesaisemaan suuni saippualla)!

Suuria paljastuksia jälleen tiedossa!

Ei, ei twitterissä eikä Seiskassa eikä missään oikein muuallakaan somessa tai tiedotusvälineissä! Vaan paljastuksia luonnossa.

Hektor lauloi, että "Lumi teki enkelin eteiseen", mutta ei maininnut mitään siitä, mitä lumen alta paljastuu keväällä. Kyllä onkin tuossa kyseessä todellinen luonnon aarreaitta! Paljastukset ovat suurelta osin paperi- ja muoviteollisuuden tuotantoa. Ennenkuin nuo kaikki roskiksi kutsutut tuotteet on kerätty talteen, ollaan jo pitkällä kesässä. Ja niissä ei juurikaan silmä lepää!

Mutta em. juttujen suhteen on ollut aikaa pitkä talvi kerääntyä ja joutua lumen peittoon. Sen jopa jotenkin saattaa hyväksyä, kun ainahan sitä kuukausien saatossa tuhansilla ihmisillä joillakuilla roska saattaa livetä kädestä. Mutta entäs nyt kun maa alkaa osin olla paljas ja jalkakäytävät sulana? Aina vaan useammalla tuntuu lipeävän. Se vaan sottapyttyihminen jättää roskiaan yhä kiihtyvällä tahdilla kaduille ja kujille sekä tienvarsinurmikoille.

Kävelin reilun kilometrin Mannerheimintien vartta viemään sairaalan keittiölle verilettujen raaka-ainetta. Samalla herkkä silmäni otti lukuisia huomionarvoisia paljastuksia verkkokalvolleen. Tarkkaavainen lukija pohtii itsekseen, että poimikohan se vanhus niitä siinä kulkiessaan vai jättikö härskisti roskat paikalleen. Tunnustan! En poiminut! Ei hento varteni taivu poimimaan roskia suorilta jaloilta ja konttaamalla kuljettu kilometrin mittainen roskien poimintamatka on vanhalle raihnaiselle miehelle liian raskas.

Mutta keräsin todistusaineistoa muillekin nautittavaksi näistä suurista paljastuksista, joten seuraavassa aineistoa ihailtavaksi!

PS. Laitetaan ainakin me omat roskamme roska-astioihin!

Ja suut tuli makiaksi!

Nyt jää jotain kirjoittamatta!

Koirankakka on parempi pussissa kuin irrallaan

Siitä ne maatuu tuhannen vuoden kuluessa!

Ja Kelalta tuli lopultakin päätös! Vain kirje jäi.

Oli kiireinen asuntonäyttö! Vain suojatossu jäi.

Olis pitänyt ostaa rasvatonta!

Lukeminen jatkuu seuraavalla kerralla ohi kävellessä.

Oli aika hyvää jogurttia!

Pitaleipä maistui.

Kolmioleipien ylivoimaa

Niin paljon kun olenkin kehunut hedelmien terveellisyyttä ja lopulta se meni perille.

Kyllä se mieheen sentään litra jogurttia uppoaa!

Banaaniostoksilla Tahitilla - Buying bananas on Tahiti

Toinen hedelmäkauppatapahtuma sattui Tahitilla. Olimme kotihengettären kanssa pidemmällä lenkillä ulkomailla. Tällä kertaa olimme varanneet kiertoajelun naishenkilön ohjastamalla bussilla. Ulkona vallitsi +35:n asteen helle ja bussin ilmastoinnin aukkojen kieppeillä oli varmaan pakkasasteita. Säätimet eivät tietenkään toimineet, joten matka-asuna ollut t-paita piti kietoa kaulahuiviksi vilustumisen välttämiseksi. 

Olimme olleet toista tuntia liikkeellä ja pienen välipalan tarve alkoi ilmoitella tulostaan aamuhedelmien sulaessa vauhdilla vatsassa. Kuski pöhäytti pienen huoltamon pölyiseen pihaan Faaonen tienoilla. Pihalla oli puinen teline, jossa oli hedelmiä ja vihanneksia myynnissä. Telineessä oli pari isoa banaaniterttua. Pälyilimme niitä hetken, mietimme paikallista kauppatapaa ja pohdinnan tuloksena arvelin, että taitan siitä rohkeasti pari banaania ja menen sisälle maksamaan. 

Siirryin banaanit kädessäni huoltoaseman sisätiloihin ja kassalle. Näytin banaaneja ja ojensin frangeja myyntihenkilölle. Jälleen kerran minulta ja myyjältä puuttui yhteinen kieli. Hän olisi tarjonnut paikallista murretta ja ranskaa, mutta minun sanavarastoni rajoittui ranskankieliseen lauseeseen 'Je táime', eikä se mielestäni sopinut tähän tilanteeseen. Näyttelin siis ostamista täälläkin pantomiimin keinoin. Myyjä otti pienen summan seteleistäni ja vinkkasi minut mukaan.

Taapersimme pihalle hedelmätelineen luo. Kaveri otti ison banaanitertun käsiinsä, työnsi sen minun syliini ja huitaisi kädellään minut siirtymään bussiin. Astelin terttu sylissäni pöllämystyneenä bussiin etupenkille ja mietimme puolisoni kanssa hetken mitä noille banaaneille tehdään. Loppuratkaisu oli, että jaetaan ne kanssamatkustajille. 

Moni banaanin saanut kiitti kohteliaasti kädestä pitäen saamastaan hedelmästä. Kiitossanoja sain perin monella kielellä. Matkakumppanit olivat nimittäin kuka mistäkin eri puolilta maailmaa. Harmikseni en taltioinut tuolloin kielisikermää edes muistini sopukoihin. Olin niin hölmistynyt tapahtuneesta.

Ja opetus littyi jälleen matkailun yllätyksellisyyteen ja oli: Ole aina varautunut yllätyksiin tehdessäsi ulkomailla hedelmäkauppoja!

Overwater bungalows on Moorea

Tahitin paikallinen kulttuuriteatteri Moorealla

Kevyt iltasade tulossa, rintama näkyy

Vehmasta paratiisin luontoa

 

Appelsiiniostoksilla Kreikassa - Buying some oranges in Greece

Ei ole hedelmien ostaminen aina helppoa! Palautui mieleeni eräskin kerta, jossa ympäristön olosuhteet ja paikallisten kauppaehtojen huono tunteminen aiheuttivat lieviä ongelmia, mutta positiivisen lopputuloksen.

Tapaus sattui 2004 Kreikan Peloponnesoksella jossain Argosin ja Nemean välillä. Olimme neljän hengen joukko matkalla vuokra-autolla tutkailemaan kreikkalaisia vuoristomaisemia. Mainittakoon, että olin kunnon suomalaisen lomailijan tavoin pukeutunut shortseihin ja t-paitaan, joka ei tässä kerrottuna, eikä silloin koettunakaan ollut paras asu toukokuiseen vuoristoilmaan. Rannikon hellettä lähentelevät asteet olivat harhauttaneet meikäseniorin tekemään totaalisen epäonnistuneen asuvalinnan. Eikä palelevaa kroppaani sen kummemmin, kuin murenevaa henkistä kanttianikaan helpottaneet vuoristokaupungin toppatakeissaan kulkevien paikallisten katseetkaan.

No appelsiinilehtojen keskellä pistivät silmään siellä täällä tien varressa lautapöydiltään appelsiineja myyvät vanhukset. Jossain kohden päätimme yhteistuumin, että ostamme muutaman appelsiinin matkaevääksi. Niinpä polkaisin erään myyntipisteen lähetessä jarrua ja ohjasin auton kahden vanhan miehen laatikoiden vierelle pölyisen peltotien risteykseen. Valikoiduin ryhmämme hedelmähankinnasta vastaavaksi eli neuvottelemaan neljän appelsiinin ostosta. Jo ennakkoarviona epäilin hankintatoimen muodostuvan jokseenkin haasteelliseksi.

Koska oletin, ettei savonkieli hiljaa tai kovvoo ole oikea kielivalinta, päätin kokeilla Britanniassa laajemmin puhuttua murretta, johon taitoon minua oli epätoivoisesti yritetty kouluaikoina vihkiä. Osoittautui kuitenkin ettei sekään valinta osunut oikeaan. Kauppakumppanit ilmaisivat ääntämyksellään olevansa umpipaikallisia, joten jouduin siirtymään pantomiimiosastolle. Ilmaisin käsimerkein halukkuuteni ostaa neljä appelsiinia ja kaivoin samalla viiden euron setelin taskustani näytille. Vanhoista miehistä vähemmän vanha ymmärsi toiveeni ja kaappasi käteensä neljä täpötäyttä ostoskassillista appelsiineja ja vanhempi osoitti seteliäni. Niskanikamiani säästelemättä pyörittelin päätäni puolelta toiselle ja sopertelin kotikielelläni sanaa neljä samalla osoittaen yksittäisiä appelsiineja. Osoittelin autossa odottavia matkakumppaneitani ja pantomiimasin ettei tarjottu määrä ja tarpeemme kohtaa. Viestini ei kuitenkaan saavuttanut myyntihenkilöiden ymmärrystä. Päätin, että osoitan yhtä pussia ja tarjoan seteliä. Se osoittautui hedelmällisemmäksi toimeksi. 

Vanhempi vanhus otti vitoseni. Nuorempi vanhus laski pari pussia käsistään ja ojensi minulle kaksi pussia. Päätin, etten jatka enää neuvotteluja pidemmälle, koska tuntuu ettei kaupalliset tavoitteemme näyttäneet kohtaavan toisiaan. Vanhempi vanhus alkoi kaivella vaihtokolikoita taskustaan. Otin ripeästi kassit käsiini ja siirryin pikaisesti askeltaen autoon kuljettajan paikalle, ojensin apukuskille toisen pussin ja laskin varovasti toisen pussin auton viereen tielle. Käynnistin auton ripeällä ranteen käännöllä ja kaasutin rivakasti pois kauppapaikalta. Peilistä näin, että myyntihenkilöt heiluttivat kiivaasti käsiään etäisyytemme kasvaessa. En piitannut enää heidän vilkutuksestaan.

Söimme loppulomamme eli 5 päivää runsaasti appelsiineja. En usko, että alkuperäiset 4 kassia, yhteensä reilut 20 kiloa appelsiineja olisi sen kummemmin parantanut loppulomamme ravintotasapainoon. Kyllä 5 kiloakin oli varsin riittävä määrä! Kotiin palattuamme pidinkin noin vuoden appelsiinipaaston.

Muistakaa syödä hedelmiä, sillä ne edistävät terveyttä!

Greece, Peloponnesos

Vuoristomaisemaa Kreikka, Peloponnesos

Painotan, että kuva ei ole hotellihuoneestamme (toiveista huolimatta)

Näitä ei opetettu meidän koulussa!

Kyllä ihmisen pitäisi harrastaa!

On ihminen siitä outo olio, että ei saa aikaansa oikein kulumaan ilman jotain tekemistä. Mutta sitä minä ihmettelen, että toiset ehtii harrastaa vaikka mitä. Jotkut jopa tekevät normaalin työpäivänsä ohella monen sortin puuhia ja hoitavat siihen vielä mahdolliset lastensa harrastustoimet.

Itse olen suorastaan ihmeissäni ajankäyttöni kanssa! Mihinkään ei riitä aikaa, mitään ei saa aikaiseksi ja ryhtymään en kerkiä. Toisaalta usein myös tuntuu ettei mikään edes oikein kiinnosta. Olisikohan ikä tulossa johonkin vaiheeseen?

Seuraavassa pieni analyysi muutamista harrastuksen lajeista ja suhteestani niihin. Ei lista ole tietenkään kaiken kattava, sillä jokainen tietää paljon muitakin lajeja, mutta valotan hieman omaa suhtautumistani luettelemiini.

Tanssi
Itse tehtynä tanssi ei vaan kohdallani suju, kun viiden minuutin välein pitäisi olla vaihtamassa ylle kuivaa paitaa ja onhan nuo jalatkin samaa paria. Mutta onhan se muuten tehokas ja ehkä mukavakin liikunnan laji. Siis tavallisten ihmisten tanssi! Sillain ihminen toista vasten! Ei ole ihme sitten, että herkkä mieli kehittää rankan hikoilun tuommoisessa lähitilanteessa.

No entäs sitten tanssin katsomislajit! Modernin tanssitaiteen katsomisessa on kohdallani se ongelma, että mielikuvitukseni ei riitä oivaltamaan viehkeiden liikkeiden ja hyppelyn merkitystä. Tanssii Tähtien Kanssa onkin sitten kokonaan toinen juttu! Siinä tutut julkisuuden ihmiset oppivat tai eivät opi perinteisemmän tanssin taitoja. Ja lisäksi ohjelmassa piilee aina se kateellisen katsojan odottama epäonnistumisen peikko. Mutta ovat ne kisailijat kuitenkin perin rohkeita ja taitavia! Ja taipuisia!

Näytelmät ja elokuvat
Molemmat lajit ovat harrastajalleen helppoja kun pääsee istumalla nautintoihin käsiksi eikä tarvitse hiki päässä riehua harrastamassa pitkin kylän raitteja tai saleja. Mutta näytelmien osalta törmään samaan mielikuvituksettomuuteen kuin modernin tanssin suhteen. En osaa kuvitella ympäristöä pelkistettyjen kulissien viitoittamaan suuntaan.

Kyllä elokuva on minun lajini, kun siinä ollaan aina oikeassa ympäristössä. Ja elokuvassa sattuu ja tapahtuu, ja toimintaelokuvissa sattuu jopa oikean näköisesti. En tietenkään ole väkivaltaa ihaileva seniori, mutta elokuvan kohtaukset vaan jostain syystä kiehtovat enemmän kuin esimerkiksi Hamletin pelaaminen pääkallon kanssa. Kylä elokuvassa pitää olla vauhtia ja vaarallisia tilanteita! Ja tietenkin romantiikkaakin saa olla joskus. Ainakin vähän!

Musiikki kuunneltuna
On se vaan tuo musiikki hieno laji, mutta sitäkin on tarjolla niin monenlaista! Olen luokitellut musiikin eri genret eli lajit eli tyylisuunnat mielessäni. Osa on herättänyt mielenkiintoni ja osa jäänyt sitä ilman. Vanha, perinteinen jazz on läheisintä 30-, 40- ja 50-lukujen iskelmärytmien kanssa. Noita nuoremmassa musiikissa on toki yksittäisiä taitajia ja kappaleita, joista pidän, mutta pääosin en erityisesti laajemmin. Sama juttu on vakavamman musiikin, semmoisen tönkön konserttisaleissa mustapuku päällä kuunneltavan musiikin kanssa. Sieltäkin löytyy helmiä, mutta eittämättä niistäkin minua kiinnostavat teokset ovat sitä kepeämpää laatua. Mutta laulunlahjoiltaan Olavi Virran voittanutta laulajaa ei ole eikä tule! Näin on jämpti!

Musiikki soitettuna
No nyt päästään asian ytimeen! Olen kokeillut aika laajalti erilaisia instrumentteja. Lapsuuteni ja nuoruuteni lähipiireissä oli tarjolla instrumentteja vähän joka lähtöön. Liki kaikenlaisia olen ainakin saanut hipaista, mutta samantien olen jättänyt ne mielestäni. Nuoruuden kynnyksellä unelmoimaani saksofonia en saanut, takametsässä kun asuin. Mutta hieman kuhmuisen ja vähän hapettuneen trumpetin kanssa puhaltelin pari vuotta kotisaunan muurista rappauksia irti. Herb Albert ja Louis Amstrong eivät kuitenkaan saaneet minusta seuraajaansa. Mopedi ja kylän poikien iltaremuaminen tärvelivät orastaneen musiikkiurani. Se oli kuitenkin kotikylälleni ja Suomen musiikkimaailmalle enemmältikin voitoksi. Ja trumpetin venttiilitkin hapettuivat kiinni!

Kuvataide
Koulussa kuvaamataidon opettajani suositteli minulle mieluummin vaikka valokuvaamista. Hänen mielestään se oli minulle ainoa keino tuottaa paperille jotain tunnistettavaa. Ei tullut minusta kuvaajaakaan! Mutta taidenäyttelyissä olen erinäisiä kertoja käynyt. Silmä-poskessa-tauluja en ymmärrä, mutta Gallen-Gallela on tehnyt jo kovin ymmärrettäviä teoksia. Ja moni muukin, jotka ovat korvanneet kameran puuttumisen selvillä näköiskuvilla. Semmoisia on mukava katsella! Harmittaa vaan, että Punkaharjun Retretin taidetoiminta loppui rahapulaan muutamia vuosia sitten. Toisia samanlaisia puitteita ei vaan löydy Suomesta.

Edellä oli eräänlainen analyysi harrastusteni ja aivoitusteni suhteesta. Ehkä jossain vaiheessa valaisen lisää suhdettani muihin harrastuslajeihin, mutta tällä erää nämä riittänevät kuvaukseksi hyvin maanläheisestä taiteellisesta ja kultturellista ajattelustani.

Toivottavasti Te jaksatte harrastaa kultuuria ja olla aktiivisia myös muiden harrastuslajien suhteen!
Alla kuvissa muutamia kulttuurin kehtoja Stadissa.

Finlandia-talo

Musiikkitalo

Kansallisteatteri

Kansallis Ooppera

Ateneum

Aurinko, kevät ja uusiutuva ympäristö

On taas laitettu pieni vanhusmies suurten vaikeuksien eteen! Ponkaisin kevättä lupailevan auringon innostamana asioimaan Stadin keskustaan. Sääolosuhteiden ollessa suotuisat, oli nimittäin sovittu asiasta Poudan Pekan kanssa, päätin suorittaa matkan omia tossunpohjia kuluttamalla. Oliko mukavaa, oliko? No en oikein osaa vastata noin yksityiskohtaiseen kysymykseen. Mutta tuskaa oli matkalla monenmoista!

Alkumatkalla häiritsi kohti otsaa paistava aurinko, joka vielä kehtasi heijastua märästä ja monin paikoin jäisestä kadunpinnasta. Ja kun silmälääkäri oli juuri varoittanut liikkumasta tuommoisella kelillä ilman aurinkolaseja. No ei ollut tosiaan mukana ja silmiä särki! En tykännyt ollenkaan. Kävelin hämäriä puolia myöten väistellen valoa kuin entinen komisario Palmun asiakas.

No entäs kadunpinnat sitten! Oli hiekoitussoraa pilvin pimein pyörimässä vapisevan vanhan miehen jalan alla. Tarkkana sai olla ettei nenilleen tuuskahtanut. Entäs ne jäiset kohdat? Ei ollut sinne hiekanjyvät etsiytyneet. Liukasta oli ja akrobatiaa tarvittiin.

No entäs meteli ja esteet? Oli pystytetty rakennustelineeltä ja puomeja pitkin ja poikien seniorikulkijan tielle. Yritit minne hyvänsä, aina oli edessä joku rakentajan haittalaite. Ja laitteen takana oli armoton mekkala kun yhdessä paikassa hakattiin kiviä, toisessa vingutettiin jos mitä koneita, kolmannessa huusi moottori tuskissaan, neljännessä kaivinkone teki maahan monttua jne. Siinä oli tinnituksen vaivaamat korvat ihmeissään uusista mieluista.




Follow my blog with Bloglovin