Ei ole hedelmien ostaminen aina helppoa! Palautui mieleeni eräskin kerta, jossa ympäristön olosuhteet ja paikallisten kauppaehtojen huono tunteminen aiheuttivat lieviä ongelmia, mutta positiivisen lopputuloksen.
Tapaus sattui 2004 Kreikan Peloponnesoksella jossain Argosin ja Nemean välillä. Olimme neljän hengen joukko matkalla vuokra-autolla tutkailemaan kreikkalaisia vuoristomaisemia. Mainittakoon, että olin kunnon suomalaisen lomailijan tavoin pukeutunut shortseihin ja t-paitaan, joka ei tässä kerrottuna, eikä silloin koettunakaan ollut paras asu toukokuiseen vuoristoilmaan. Rannikon hellettä lähentelevät asteet olivat harhauttaneet meikäseniorin tekemään totaalisen epäonnistuneen asuvalinnan. Eikä palelevaa kroppaani sen kummemmin, kuin murenevaa henkistä kanttianikaan helpottaneet vuoristokaupungin toppatakeissaan kulkevien paikallisten katseetkaan.
No appelsiinilehtojen keskellä pistivät silmään siellä täällä tien varressa lautapöydiltään appelsiineja myyvät vanhukset. Jossain kohden päätimme yhteistuumin, että ostamme muutaman appelsiinin matkaevääksi. Niinpä polkaisin erään myyntipisteen lähetessä jarrua ja ohjasin auton kahden vanhan miehen laatikoiden vierelle pölyisen peltotien risteykseen. Valikoiduin ryhmämme hedelmähankinnasta vastaavaksi eli neuvottelemaan neljän appelsiinin ostosta. Jo ennakkoarviona epäilin hankintatoimen muodostuvan jokseenkin haasteelliseksi.
Koska oletin, ettei savonkieli hiljaa tai kovvoo ole oikea kielivalinta, päätin kokeilla Britanniassa laajemmin puhuttua murretta, johon taitoon minua oli epätoivoisesti yritetty kouluaikoina vihkiä. Osoittautui kuitenkin ettei sekään valinta osunut oikeaan. Kauppakumppanit ilmaisivat ääntämyksellään olevansa umpipaikallisia, joten jouduin siirtymään pantomiimiosastolle. Ilmaisin käsimerkein halukkuuteni ostaa neljä appelsiinia ja kaivoin samalla viiden euron setelin taskustani näytille. Vanhoista miehistä vähemmän vanha ymmärsi toiveeni ja kaappasi käteensä neljä täpötäyttä ostoskassillista appelsiineja ja vanhempi osoitti seteliäni. Niskanikamiani säästelemättä pyörittelin päätäni puolelta toiselle ja sopertelin kotikielelläni sanaa neljä samalla osoittaen yksittäisiä appelsiineja. Osoittelin autossa odottavia matkakumppaneitani ja pantomiimasin ettei tarjottu määrä ja tarpeemme kohtaa. Viestini ei kuitenkaan saavuttanut myyntihenkilöiden ymmärrystä. Päätin, että osoitan yhtä pussia ja tarjoan seteliä. Se osoittautui hedelmällisemmäksi toimeksi.
Vanhempi vanhus otti vitoseni. Nuorempi vanhus laski pari pussia käsistään ja ojensi minulle kaksi pussia. Päätin, etten jatka enää neuvotteluja pidemmälle, koska tuntuu ettei kaupalliset tavoitteemme näyttäneet kohtaavan toisiaan. Vanhempi vanhus alkoi kaivella vaihtokolikoita taskustaan. Otin ripeästi kassit käsiini ja siirryin pikaisesti askeltaen autoon kuljettajan paikalle, ojensin apukuskille toisen pussin ja laskin varovasti toisen pussin auton viereen tielle. Käynnistin auton ripeällä ranteen käännöllä ja kaasutin rivakasti pois kauppapaikalta. Peilistä näin, että myyntihenkilöt heiluttivat kiivaasti käsiään etäisyytemme kasvaessa. En piitannut enää heidän vilkutuksestaan.
Söimme loppulomamme eli 5 päivää runsaasti appelsiineja. En usko, että alkuperäiset 4 kassia, yhteensä reilut 20 kiloa appelsiineja olisi sen kummemmin parantanut loppulomamme ravintotasapainoon. Kyllä 5 kiloakin oli varsin riittävä määrä! Kotiin palattuamme pidinkin noin vuoden appelsiinipaaston.
Muistakaa syödä hedelmiä, sillä ne edistävät terveyttä!
 |
| Greece, Peloponnesos |
 |
| Vuoristomaisemaa Kreikka, Peloponnesos |
 |
| Painotan, että kuva ei ole hotellihuoneestamme (toiveista huolimatta) |
 |
| Näitä ei opetettu meidän koulussa! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti