Toinen hedelmäkauppatapahtuma sattui Tahitilla. Olimme kotihengettären kanssa pidemmällä lenkillä ulkomailla. Tällä kertaa olimme varanneet kiertoajelun naishenkilön ohjastamalla bussilla. Ulkona vallitsi +35:n asteen helle ja bussin ilmastoinnin aukkojen kieppeillä oli varmaan pakkasasteita. Säätimet eivät tietenkään toimineet, joten matka-asuna ollut t-paita piti kietoa kaulahuiviksi vilustumisen välttämiseksi.
Olimme
olleet toista tuntia liikkeellä ja pienen välipalan tarve alkoi ilmoitella tulostaan
aamuhedelmien sulaessa vauhdilla vatsassa. Kuski pöhäytti pienen huoltamon pölyiseen
pihaan Faaonen tienoilla. Pihalla oli puinen teline, jossa oli hedelmiä ja
vihanneksia myynnissä. Telineessä oli pari isoa banaaniterttua. Pälyilimme
niitä hetken, mietimme paikallista kauppatapaa ja pohdinnan tuloksena arvelin, että taitan siitä rohkeasti pari banaania ja menen sisälle
maksamaan.
Siirryin banaanit kädessäni huoltoaseman sisätiloihin ja kassalle. Näytin banaaneja ja ojensin frangeja myyntihenkilölle. Jälleen kerran minulta ja myyjältä puuttui yhteinen kieli. Hän olisi tarjonnut paikallista murretta ja ranskaa, mutta minun sanavarastoni rajoittui ranskankieliseen lauseeseen 'Je táime', eikä se mielestäni sopinut tähän tilanteeseen. Näyttelin siis ostamista täälläkin pantomiimin keinoin. Myyjä otti pienen summan seteleistäni ja vinkkasi minut mukaan.
Taapersimme pihalle hedelmätelineen luo. Kaveri otti ison banaanitertun käsiinsä, työnsi sen minun syliini ja huitaisi kädellään minut siirtymään bussiin. Astelin terttu sylissäni pöllämystyneenä bussiin etupenkille ja mietimme puolisoni kanssa hetken mitä noille banaaneille tehdään. Loppuratkaisu oli, että jaetaan ne kanssamatkustajille.
Moni banaanin saanut kiitti kohteliaasti kädestä pitäen saamastaan hedelmästä. Kiitossanoja sain perin monella kielellä. Matkakumppanit olivat nimittäin kuka mistäkin eri puolilta maailmaa. Harmikseni en taltioinut tuolloin kielisikermää edes muistini sopukoihin. Olin niin hölmistynyt tapahtuneesta.
Ja opetus littyi jälleen matkailun yllätyksellisyyteen ja oli: Ole aina varautunut yllätyksiin tehdessäsi ulkomailla hedelmäkauppoja!
Siirryin banaanit kädessäni huoltoaseman sisätiloihin ja kassalle. Näytin banaaneja ja ojensin frangeja myyntihenkilölle. Jälleen kerran minulta ja myyjältä puuttui yhteinen kieli. Hän olisi tarjonnut paikallista murretta ja ranskaa, mutta minun sanavarastoni rajoittui ranskankieliseen lauseeseen 'Je táime', eikä se mielestäni sopinut tähän tilanteeseen. Näyttelin siis ostamista täälläkin pantomiimin keinoin. Myyjä otti pienen summan seteleistäni ja vinkkasi minut mukaan.
Taapersimme pihalle hedelmätelineen luo. Kaveri otti ison banaanitertun käsiinsä, työnsi sen minun syliini ja huitaisi kädellään minut siirtymään bussiin. Astelin terttu sylissäni pöllämystyneenä bussiin etupenkille ja mietimme puolisoni kanssa hetken mitä noille banaaneille tehdään. Loppuratkaisu oli, että jaetaan ne kanssamatkustajille.
Moni banaanin saanut kiitti kohteliaasti kädestä pitäen saamastaan hedelmästä. Kiitossanoja sain perin monella kielellä. Matkakumppanit olivat nimittäin kuka mistäkin eri puolilta maailmaa. Harmikseni en taltioinut tuolloin kielisikermää edes muistini sopukoihin. Olin niin hölmistynyt tapahtuneesta.
Ja opetus littyi jälleen matkailun yllätyksellisyyteen ja oli: Ole aina varautunut yllätyksiin tehdessäsi ulkomailla hedelmäkauppoja!
 |
| Overwater bungalows on Moorea |
 |
| Tahitin paikallinen kulttuuriteatteri Moorealla |
 |
| Kevyt iltasade tulossa, rintama näkyy |
 |
| Vehmasta paratiisin luontoa |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti