Joulu on jo nurkan takana ja valmistautua pitäisi!

Huomenna voi olla jo myöhäistä alkaa kiltiksi, nostaa pakastekinkku sulamaan, käynnistää mittava joulusiivous ja moni muukin jouluun valmistautumisasia!

Pitäisiköhän sitä kuitenkin alkaa valmistautumaan? Omakohtaisesti tuo kiltteysjuttu on jo menetettyä kauraa, joka lienee nykyväitteiden mukaan terveellisimpiä viljojamme - siis kaura, ei kiltteys, joka on muuten hyvä asia aina. 

Kinkun hankintakin on vielä suorittamatta. Entisiin aikoihin verrattuna ei enää puhuta 10 kilon kinkusta, vaan ollaan jo siinä muutaman kilon tasossa. Siinäkin on kuulemma vihreän aatteen mukaan lihaa liikaa. Mutta onko edes olemassa härkiskinkkua? Ei possusta tehtyä ainakaan! En kyllä söisi keinokinkkua, vaan sen on oltava oikeaa sikaa! Lapsuudenkodissa oli kerran kalkkuna jouluna, ja se jäi yleisäänestyksessä viimeiseksi kerraksi. Kinkun ylenmääräisessä ahmimisessa on sekin riemu, että vatsantoiminta menee sekaisin moneksi viikoksi. Tulee elämään uutta jännitystä ja Samarinia kuluu. Mutta mitäpä sitä ei tekisi perinteen vuoksi!

Kinkun paistaminen antaa puuhaa moneksi tunniksi ja jopa vuorokausiksi. Pakastekinkun sulattaminen jääkaapissa vie, koosta riippuen, aikaa 2-5 vuorokautta. Nyt on siis enää ainoa mahdollisuus etsiä 3-4 päivän pakastekinkku. Muuten saattaa jäädä uunissa raa'aksi. Ja kaikkihan muistavat, että paistomittarin lämpötilan on oltava jossain 77-84 asteen välillä, jotta kinkkua voisi kehua kypsäksi. Alempi luku antaa mehevän, hieman punakan lihan ja isompi luku antaa murean, läpikypsän kinkun. Itse olen aina ajellut n. 78 asteella. Sinappien ja korppujauhojen kanssa en ole koskaan malttanut enää tuhrata, kun paistos on valmis. Se menee jo kikkailuksi, jos kuorruttaakin pitäisi. Laittaa vaan syödessä sinappia päälle ja ottaa vaikka lusikallisen korppujauhoa lisukkeeksi. Jossain kirjoitettiin, että korppujauhon tilalla voisi käyttää piparkakkumurskaa. Mutta kukin paistelee tavallaan ja intonsa mukaan!

Paistoimme aikoinaan elämäni ensimmäisen kinkun uuden kotimme uunissa. Ennen paiston alkua piti kuitenkin käväistä läheisessä Raken myymälässä ostamassa puukkosaha, kun kinkku ei ilman lyhentämistä mahtunut uuniin. Paisto jatkui yön yli, paistajien vetäessä sikeitä makuukamarissa. Mutta aamuyöstä kello 3-4 välillä tuli herätys herkkäkorvaiselle. Uuninluukun raosta lirisi kaunis rasvavirta keittiön muovimattolattialle. Oli näet tuohon aikaan kinkuissa kunnolla rasvaa ja uunipellissä matalat reunat. Kinkku paistui lopulta makoisaksi, vaikka yösiivous haittasikin hieman prosessia. Lopputuloksena oli myös Oulunkylän luistinrataakin liukkaampi keittiön lattia vuosiksi eteenpäin, eikä tarvinnut edes jäädyttää eikä huoltaa. Luistelu sujui kaikenlaisilla jalkineilla ja sukilla.

No entäs sitten nuo joulusiivoukset! Tähän seikkaan liittyen meitä on nyt siunattu helpotuksella. Ei ole tänä jouluna pelkoa vieraista, jotka arvostelisivat siisteyden tasoa. Paitsi naisväellehän siivous on jotenkin sisäänrakennettu toimi. Onko se sitten geeneissä, koulusta vai lapsuusajan lähipiireistä imetty "tauti"? Joulupuhdasta pitää olla ja joululle tuoksua! Tuo kaikki riehuminen joulun nimissä, vaikka jatkuvasti muutenkin nuohotaan paikkoja. Näin miesnäkökulmasta katsoen, voihan telkkaria katsoa ilman ylenmääräisiä siivouksiakin. Ei se siivoaminen paranna tv-ohjelmien laatua tai helpota katsomista. Tuota viimeistä asiaa auttaa mikrokuituliina, jolla putsataan silmälasien linssit. Se auttaa ja on järkevintä mikrokuituliinan hyödyntämistä. Ja jos joulun tuoksua kaivataan, laittaa yhden kynttilän palamaan keskelle pöytää. Ja jos kaipaa tehostusta, laittaa tuoksukynttilän. Kyllä se joulu voi tuoksua laventelillekin!

Pitääkö kuusi olla? Jos tykkää ylettömästi neulasista, jotka säilyvät pitkin kotia seuraavaan jouluunkin asti, niin eihän se huono ajatus ole. Kannattaa hankkia kuusi, joka on riittävän suuri. Silloin sen kantaminen loppiaisena tai tammikuun lopussa on erityisesti kerrostaloasukkaalle kivaa puuhaa tarjoava tehtävä. Oksat tarttuilevat kaikkeen mahdolliseen ja kuuluu kiva ropina loppuneulasten varistessa joka puolelle. Heitä kuusi alas parvekkeelta, niin parveke ja talon piha on kivasti päällystetty ruskeanvihreillä neulasilla pitkälle kesään. Kanna rappukäytävän kautta ulos, niin on kivaa puuhaa moneksi päiväksi imuroidessa rappukäytävää siistiksi. Saattaapa siinä muutama neulanen eksyä naapurin postiluukkuunkin. Kunhan teet hävitystyön kummalla tahansa tavalla, on kuusesi ihailtavissa taloyhtiön jätehuoneen oven vierellä vielä pääsiäisenäkin. Poikkeuksen edellä kerrottuun muodostavat nykyaikaiset muovikuuset, jotka ovat jo uskottavan näköisiä ja monivuotisia eikä vaadi kastelua.

Jouluruokien hankintaan on siis keskityttävä lähipäivinä. Ei jaksa alkaa turaamaan kahden hengen joululaatikoiden kanssa, kun vielä kummallakin on niissä omat, eri suosikkinsa. Luottaa vaan Saarioisten tai muiden ulkopuolisten äitien osaamiseen. Ainahan niitä voi tuunata, jos tuntuu, että jotain makua puuttuu. Ja sitten olisi ne kaikki muut, rosollit, sillisalaatit, graavikalat, karjalanpaistit, sienisalaatit, juustot, jne. Ei taida jaksaa! Jos tekee muutaman kinkkuvoileivän, niin hyvä tulee ja maistuu joululle. Ja saa syödä yölläkin!

Yrittäkää jaksaa joulunvalmisteluissa ja pysykää kohtuudessa! Joulu tulee kyllä ensi vuonnakin. Tärkeintä on, että yritetään silloinkin olla kaikki mukana joulunvietossa!

Leppoisaa jouluun valmistautumista kaikille! Eikä riehuta!

Photo by Tim Gouw on Unsplash