- Ei ole, eikä valu! tiuskaisi Pukki hieman liiankin
kireällä sävyllä. - Mikä se on nyt taas hätänä?
- Niin, minä kysyin uudelleen, että mitenkäs se on?
- No mikä sen pitäisi olla ja mitenkä muka?
- Etkös muista, kun pari kuukautta sitten juteltiin sinun
kunnostasi? aloitti Muori.
- Kunto on hyvä ja semmoisena pysyy! Ja kunnolla ollaan
aina! yritti Pukki lopettaa keskustelua, jonka suunnasta hänellä oli jo
hienoinen aavistus.
Pukki muisteli, että tätä keskustelua oli käyty jo usean joulun alla. Tämänkertainen aloitus vaikutti vaan paljon intensiivisemmältä kuin edellisinä jouluina. Siihen täytyi olla syynä ne kuntolehdet, joita näytti olevan pino Muorin yöpöydällä makuukammiossa. Ja kerran oli Muorilla unohtunut omalle tietokoneelleen auki nettisivu, jossa oli jonkun kuntokeskuksen valkoisten laitevempeleiden kuvia. Olikohan niissä lukenut sen Koljatin linkokaverin nimi Taavetti, muisteli Pukki. Noilla asioilla on varmaan joku osuus tämänaamuiseen aloitukseen. Taitaa olla kohta edessä hikiset paikat!
- Silloin sovittiin, että aloitat hyvissä ajoin ennen joulua
kuntokuurin. Se on joulu reilun parin kuukauden kuluttua ja mahasi sen kun vain paisuu. Et sinä noin
isolla mahallasi pääse enää savupiipuista läpi.
- Minä olenkin pohtinut, että ottaisin reissuun mukaan
jonkun jakelutontun. Tämän tehtävänä olisi lahjojen toimittaminen joulukuusien alle ja
lahjasukkiin takan reunoille. Se olisi muutenkin nuoren ja notkean tontun
hommaa. Tuommoinen uusi virka myös työllistäisi lisää tonttuja. Minä voisin sillä aikaa pidätellä Petteri-poroa, muita vetoporoja ja rekeä paikoillaan.
- Älä sinä kuule yritä venkoilla! Etkö muista, että itsekin
menit hämmästyksestä mykkyrälle, kun vaa’astasi lensi jousi parran läpi kattoon ja sieltä se sinkoutui kylpyhuoneen
peiliin, ja vaa’an muut osat levisivät pitkin lattioita?
- Joo, mutta tuommoistahan voi tapahtua kenelle vaan. Eikä
tuo nyt niin paha juttu ollut. Se viisari nousi vaan ihan vähän asteikon yli.
Olisikohan siinä ollut jokin pieni rakennevika? Juttelinkin jo silloin heti suunnittelupuolen kanssa, että asteikkoon pitäisi
lisätä pari pykälää ja ottaa se stopparipiikki pois siitä asteikon yläpäästä.
- Se ei tuo ongelma ratkea sitä asteikkoa muuttamalla. Sait
vielä peilinpalastakin haavan jalkaasi!
Pukki oli saanut rikkoontuneesta peilistä lasinpalan suoraan paljaalle jalkaterälleen. Iso haava oli vuotanut runsaasti, mutta onneksi Muori oli tullut heti hätiin ja saanut hälytettyä sanitääritontun paikalle tyrehdyttämään verenvuodon. Pukki oli sitten kiikutettu Korvatunturin terveysasemalle saamaan tikit jalkaansa. Itse hän väheksyi tapahtunutta ja yritti kääntää edelleen keskustelua vaakalle ja peilille sattuneeseen vahinkoon.
- Ei se nyt niin iso haava ollut ja olihan meillä vielä
varastossa edellisen vuoden peilejä muutamia kappaleita. Eihän ne peilitkään
iäisyyksiä kestä. Eikä siitä suurta vahinkoa vaa’allekaan tullut, kun jousikin
saatiin pajalla paikoilleen. Nyt vaaka on melkein kuin uusi ja olen yrittänyt säästellä
sitä, kun en ole noussut sen päälle aikoihin.
- Etkös sinä hiivatin joulu-ukko usko? Ei nyt ole kysymys vaa’asta vaan sinusta! alkoi Muori tuohtua. Nyt on kyse sinusta ja sinun kunnostasi!
- Kyllä minun kuntoni kestää vertailun tässä ammattiryhmässä
ja ikäluokassa. Ei tee heikkoakaan! Kysy keneltä vaan!
- No keneltä minä muka sitä kysyisin? Ja ammattiryhmä, muka! Eihän teikäläisiä ole muita koko maapallolla. Ja sitten ikäryhmä! Ukko on neljättäsataa vuotta iältään. Monestako edes lähelle tuon ikäisestä olet kuullut? Pakkasukkokin on lähes parisataa vuotta nuorempi.
- Niin, niin, mutta …
- Vastaa, monestako? Eikä mitään muttia! Ukolla on tiedot jokaisesta maapallolla
ja kansainvälisellä avaruusasemalla elävästä ihmisestä ja vieläkin vaan venkoilee.
- Mutta jos olisi samanikäisiä, niin olisin varmaan
paraskuntoisin koko porukasta, intti Pukki Muorille vastaan.
jatkuu...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti